Tyypillistä meille miehille taitaa olla se, että emme oikein koskaan pääse täyttämään myyttistä miehen mittaa. Sellaista ei taida olla olemassakaan, mutta kummallisesti vain sen saavuttamiseen moni mies kuluttaa paljon energiaa. Juuri silloin, kun hän uskoo sen saavuttaneensa, se karkaakin käsistä. Monesti koemme jollakin kummallisella tavalla alamittaisuutta nimenomaan miehinä.
Tosi vapauttava kokemus miehelle on oivaltaa riittävänsä ihan sellaisena, mitä juuri nyt on. Moni mies on saanut tuon oivalluksen Miesten Perusleirillä. Siellä toisten samanlaisten ja samoissa kysymyksissä kamppailevien miesten kanssa on mahdollista löytää miehuutta, joka ei perustu toteutumattomiin unelmiin.
Usein miehillä on yritys peittää tai kieltää oma haavoittuneisuutensa. Se syö miestä. Kieltäminen estää kohtaamasta todellista miehuutta ja tulemasta sen kanssa aidosti sinuiksi. Asioiden reilu kohtaaminen vapauttaa turhasta pyristelystä.
Mies tarvitsee siihen toisia miehiä, jotka ovat itse vapautuneet tuosta taakasta ja kykenevät rohkaisemaan miehiä nousemaan todelliseen miehuuteensa: miehuuteen, jossa kyetään kohtaamaan reilusti omat kipukohdat ja sisäiset haavat, sekä pitämään niistä huolta. Vapautuessaan turhasta kilpailusta, katkeruudesta ja itsesäälistä mies kykenee ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Siitä voi alkaa matka kohti todellista miehuutta.
Sillä matkalla olen yhä minäkin. Kuvasin tuossa sisäistä matkaa, jota olen tehnyt ja yhä teen. Oma matkani alkoi näillä Miesten Perusleireillä. Siksipä innostus leirin järjestelytiimin jäsenenä ei ole hiipunut. Edesmennyt Kari Törmä aloitti nämä leirit omalla mökillään ja nyt niiden taustayhteisönä toimii Parempi avioliitto niminen yhdistys.
Viime keväänä teimme leirillä uudet penkit notskipaikalle ja niistä tuli paremmat kuin entiset.
Nyt olisi tarkoitus saada kasaan uudet lauteet saunaan. Monen miehen käsissä pysyvät työkalut ja siinä yhdessä puuhatessa usein syntyvät parhaat keskustelut. Toiset kokevat ryhmätyöskentelyt tai luennot antoisimmiksi tilanteiksi. Toisille lentopallo tai saunakeskustelut voivat olla tärkeitä tilanteita.
Joillekin leirin hengellinen puoli on sen parasta antia.
Ohjelmassa on myös luentoja, joista yhtä olen valmistelemassa poikani kanssa. Käsittelemme siinä eväitä, joita isiltä olemme saaneet. Oman pojan kanssa tuollainen luento on suuri haaste, sillä sitä ei voi toteuttaa ilman omaa prosessointia. Samalla tavoitteenamme on luoda miesten omia prosesseja tukeva ja rohkaiseva tilanne.
Se millaisen porukan Helatorstaiviikolla Sarajärven leirikeskuksessa Padasjoella näemme, on vielä avoinna. Haluamme saada mukaan uusia miehiä,varsinkin nuoria miehiä, jotka elävät ruuhkavuosiaan. Perheen jättäminen muutamaksi päiväksi voi silloin olla liikaa vaadittu, mutta toisaalta moni vaimo on havainnut leiriltä palanneessa miehessään positiivisen muutoksen ja hän innostaa miestään lähtemään seuraavana keväänä uudelleen.
Tiedon levittämiseen kehitimme nimikortin, jonka jakelu on kätevämpää, kuin ilmoitusten jakamien. Kortissa on leirin nimi ja nettiosoite, joten leiristä kiinnostunut voi itse tutkia ohjelmaa kotonaan.
Sama kortti on voimassa vielä tulevinakin keväinä. Siitä vaan kopioimaan ideaa omiin projekteihinne.
hyvä Pekka! Sinuja pitäisi olla enemmän:)
Pekka: Ihan uteliaisuudesta kysyn: Entä jos leirillesi tulisi homomies tai homopariskunta? Onko jo edellisillä leireillä ollut? Miten meni?
Jatkan vielä. Kirjoitat: ”Mies tarvitsee siihen toisia miehiä, jotka ovat itse vapautuneet tuosta taakasta ja kykenevät rohkaisemaan miehiä nousemaan todelliseen miehuuteensa: miehuuteen, jossa kyetään kohtaamaan reilusti omat kipukohdat ja sisäiset haavat, sekä pitämään niistä huolta. Vapautuessaan turhasta kilpailusta, katkeruudesta ja itsesäälistä mies kykenee ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Siitä voi alkaa matka kohti todellista miehuutta.”
Jos leirilläsi ei ole ollut homomiehiä, niin he jos ketkä voisivat auttaa noiden sitaatissa mainittujen miehuuden kokemisen ongelmissa. Kutsu joku hyvä tyyppi Setasta luennoimaan leirillesi. Voisi helpottaa monien paineita.
Rantanen. ”Jos leirilläsi ei ole ollut homomiehiä, niin he jos ketkä voisivat auttaa noiden sitaatissa mainittujen miehuuden kokemisen ongelmissa”.
MInäkin olen ollut puhumassa aika monilla miesten leireillä, ja huomasin, että tällaisella työmuodolle on tilausta. Myös yhdessä olo miesporukassa on oikein mukava ja rakentavaa.
Kerran kai Karkun opistolla oli yhtenä puhujana varta vasten sinne kutsuttu homomies., Ari Puonti. Hänen opetukset ja kertomukset omasta sisäisestä prosessista kyllä rakensivat muitakin, vaikka useimpien ongelmat eivä tainneet olla ihan samanlaiset.
Toisella leirillä samaisessa Karkussa muistan itse saaneeni tiedon sanan jollekin mukana olijoista. Jumala sanoi: ”Täällä on joku, joka luulee olevansa homoseksuaali, mutta oikeasti et ole”.
Tämän sanan jälkeen ei kukaan ilmoitautunut sanan saajaksi. Mutta monen vuoden päästä tapasin yhden mukana olleen kaverin, joka kertoi minulle , että tämä sana oli tullut suoraan hänelle. Tämän tiedon sanan jälkeen hänen identiteettinsä oli selkeytynyt niin, että hän oli lopulta mennyt naimisiin mukavan naisen kanssa ja he olivat oikein onnellisia yhdessä.
Oli miten oli, mutta frouva se on herrallakin.
Nyt tuntuu oikein juhlalliselta, kun kaikki ei kiittele. Miksi homous olisi jotenkin erikategoriassa? En oikein käsitä.
Seijan sanat toi mieleen vanhan sanonnan: ”mies kärsii vaimon siitä tietämättä”.
Juuri tuon tähden miesten on helpompi puhua toisille miehille. Naisten suhtautuminen miesten kärsimykseen on usein vähättelevä. Siksi mies pitää sen mieluummin sisällään, jopa loppuun asti.
Pekka: ”Naisten suhtautuminen miesten kärsimykseen on usein vähättelevä. Siksi mies pitää sen mieluummin sisällään, jopa loppuun asti.”
Tänä päivänä on todella ihmeteltävä sovinismia, jota nämä Pekan pläjäykset sisältävät. Kuinka monet miehet tässä maailmassa vähättelevätkään naisten kärsimyksiä ja epätasa-arvoista kohtelua. Aika monet.
Toisaalta, jos mien on niin nahjus, ettei pysty elämään tasa-arvoista elämää naisensa kanssa ja tuomaan omia mielipiteitään ja tuntemuksiaan esiin, olisi ehdottomasti parempi, että elelisi vain itsekseen poikamiehenä elämänsä alusta loppuun asti.
Pekka: ” mies kärsii vaimon siitä tietämättä”.
Eihän se vaimon vika ole, jos mies ei saa suutaan auki. Siksi toiseksi, kuinkahan moni vaimo kärsii miehen tietämättä ja sen lisäksi vielä miehen tieten.
Piti vielä sanomani, että hymyilyttää tämä Pekan kyökkipsykologia, kun hän siekailematta, kerta toisensa jälkeen yleiistää väitteensä koskemaan kaikkia miehiä, ihan kuin miessukupuoli olisii yksi yhtenäinen ja homogeninen massa. Kysyn vaan, millä kompetenssilla, koulutuksella ja asiantuntemuksella hän tämän tekee?
Mm. seuraavanlaiset väitteet vaativat tuekseen myös vankat perustelut, jotta eivät jäisi tyhjäksi mutuksi:
”Juuri tuon tähden miesten on helpompi puhua toisille miehille”, ”Siksi mies pitää sen mieluummin sisällään, jopa loppuun asti”, ”Mies tarvitsee siihen toisia miehiä, jotka ovat itse vapautuneet tuosta taakasta ja kykenevät rohkaisemaan miehiä nousemaan todelliseen miehuuteensa: miehuuteen, jossa kyetään kohtaamaan reilusti omat kipukohdat ja sisäiset haavat, sekä pitämään niistä huolta. Vapautuessaan turhasta kilpailusta, katkeruudesta ja itsesäälistä mies kykenee ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Siitä voi alkaa matka kohti todellista miehuutta.”
Jos edellä siteeratut lauseet edustavat Pekka Pesosen totuutta miessukupuolesta, niin suinkaan kaikkien miesten jakamaa totuutta ne eivät edusta. Pekka tuntuu ”tietävän”, että kaikki miehet ovat kärsiviä, valittavia ja ruikuttavia nahjuksia, jotka eivät kykene elämään naistensa kanssa toisiaan kunnioittavaa, keskustelevaa, onnellista ja tasa-arvoista elämää.
Puhukoon vain omasta puolestaan, ei kaikkien miesten.
Jo aikoja sitten olen saanut oppia, että miehet, jotka luulevat tietävänsä naisten asiat tai naiset, jotka luulevat tietävänsä miesten asiat, ovat yleensä väärässä.
Pekalle siunausta tulevalle leirille.
Kiitos Ismo. Olisi kiva jos pääsisit mukaan. Olenkin jo pitemmän aikaa toivonut tapaavani sinut joskus.
Herran tiet ovat tuntemattomat Pekka, en todellakaan panisi pahakseni tapaamista, katson tuon leirin suhteen, miten olisi mahdollista. Sarajärven leirikeskuksen tiedot löytyy varmasti.
Miesten perusleirin tiedot löytyvät: https:// parempiavioliitto.fi/miesten-perusleiri-padasjoki
Minuakin hymyilyttää Kimmon asenne kyökkipsykoloogiaani kohtaan. Keittiössähän se ruoka yleensä tehdään. Kyllä siinä ruokaa valmistaessa parhaat opit saa. Varsinkin, kun itse on ollut paistettavana. Raa-aksi on jäänyt, mutta kypsytellään vielä, eiköhän se tästä. Lopullista sanaa minulla ei näistä asioista ole. On vain oma kokemus katkeruudesta ja itsesäälistä ja sen takana lymyilleistä vihan tunteista vapautumisessa. Aika monet ikäisemme miehet kärsivät samoista vaivoista. Eivät tietenkään kaikki.
Pekka: ”On vain oma kokemus katkeruudesta ja itsesäälistä ja sen takana lymyilleistä vihan tunteista vapautumisessa.”
Ja siihenkö (katkeruuteen ja itsesääliin) parantava lääke on miesten leiri? Eikö homma olisi hoidettava kuntoon sen rakkaan puolison kanssa kahden kesken, ihan keskustelun avulla. Eihän tilanne kotona siitä ainakaan parane, että karataan äijäporukkaan turisemaan ja voivottelemaan omaa katkeruutta, surkeutta ja itsesääliä?
Ellei frouvan kanssa keskustelemalla pärjää, on korkea aika alkaa harkita avioeroa. Omaa häntääni en halua nostaa, mutta keskustelemalla on vältetty avioliiton karikot ja korjattu kiville ajot meidän huushollissa jo 52 vuoden ajan. Ei se aina ihan helppoa ole ollut, mutta sanan ja rakkauden voimalla on selvitty.
”Kyökkipsykologia”= Kuta vähemmän henkilö on opiskellut jotakin, perehtynyt asioihin, sitä enemmän hänen tietämyksensä on luulojen varassa.