Ei ole mitään järkeä ponnistella, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ponnistella.
There is no sense in the struggle, but there is no choice but to struggle. Ernie Pyle (1900-1945)
Käänsin itse lauseen englannista suomeksi. Sen voi varmaan näinkin kääntää. Sanalle struggle on useita käännösvaihtoehtoja suomen kielessä. Sen voi myös kääntää sanoilla kamppailla, taistella, rimpuilla, sinnitellä, reuhtoa, tempoilla ja pyristellä.
Eräs sitaattikirja kääntää lauseen: Turha tässä on sinnitellä, mutta kun ei muutakaan voi.
Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista. Hepr. 9:15.
Suuria asioita tapahtui Kristuksen kuolemassa. Silloin tapahtui se, mikä sisältyy sanoihin: ”lunastukseksi rikkomuksista”. Silloin me ihmisraukat tulimme ostetuiksi pois lain kirouksesta (Gal. 3:13), sillä silloin tuli Kristus kiroukseksi meidän edestämme. Silloin tapahtui, mitä Danielille oli luvattu: ’Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.” (Dan. 9:24) Silloin todellakin täyttyivät kaikki nuo suuret ennustukset Messiaan kärsimisestä, hänen taistelustaan ja täydellisestä voitostaan. Herra itse, meidän välimiehemme, yhdisti kaikki nämä ennustukset voittohuutoonsa: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30) Kristus kuoli, jotta me saisimme elää! Emmekö tästä näe, kuinka koko autuutemme perustuu yksin Kristukseen! Emmekö tästä näe, kuinka äärettömän paljon hän on kuolemallaan aikaansaanut!
G. E. BESKOW, Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kahta en lakkaa koskaan ihmettelemästä ja kunnioittamasta … tähtitaivasta ylläni ja moraalista lakia sisimmässäni.
Immanuel Kant (1724-1804)
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. 1. Kun. 17:10
Voidaanko sinusta sanoa samoin aina, kun Herra kutsuu sinut johonkin tehtävään: ”Hän nousi ja meni.” Vaikka tie olisi vaivalloinen ja vaarallinen, nouse ja mene silloinkin niin kuin Elia. Mene iloisena, uskossa, luota sydämessäsi hiljaa Herraan, niin saat viimein varmasti nähdä hänen hyvyytensä ja laulaa siitä. Vaikka vaikeuksien meri raivoaisi, sinä saat ankkuroitua Jumalan kestävälle perustalle, joka ei horju. Sinulla on turvanasi hänen suuret ja kalliit lupauksensa, ja sinä saat sanoa psalmistan tavoin: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12)
F. W. Krummacher
Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Jes. 52:13.
Tämä merkitsee: Hän on hallitseva viisaudella. Hän ei käytä aseita, haarniskaa, miekkaa tai keihästä, mutta hän tekee ihmiset hurskaiksi sen kautta, että hän ilmoittaa heille evankeliumin. Hän liikuttaa heidän sydäntään, niin että he seuraavat häntä mielellään. Hän on kuningas, joka on noussut kuolleista ja joka antaa evankeliuminsa Pyhän Hengen kautta julistettavaksi kaikessa maailmassa.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 186, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room. 15:4.
Jos ihminen ahkerasti lukee ja kuulee Jumalan sanaa, niin me löydämme, että sillä ihmisellä on lohdutus sekä omassa tunnossaan että kuoleman hädässä. Taivaassa ja maan päällä ei ole muuta kirjaa, joka meille sanoo, kuinka Jumalan Poika meidän sijastamme on voittanut synnin, perkeleen ja kuoleman.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 230, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Jospa oppisimme vähemmän valittamaan sitä, mitä meiltä puuttuu ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on. Se tekisi elämämme valoisammaksi.
Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, koonnut Jaakko Mäkeläinen, s. 74, Uusi Tie, 2004.
Oi Jeesukseni, Mä oon omasi! Sä autuuteni, Mun linnani, kilpeni, vahvuuteni.
PROFEETALLINEN SANA
“Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti sydämissänne koittaa” (2 Piet. 1:19).
Tässä Pietari käy suoraan asiaan ja tahtoo sanoa: Kaiken minun saarnani tarkoituksena on, että omatuntonne olisi turvallinen, teidän sydämenne luottaisi sanaan lujasti eikä antaisi sitä riistää itseltään, ja että siis sekä minä että te varmasti tietäisimme omistavamme Jumalan sanan. Sillä evankeliumi on vakava asia, se on käsitettävä ja säilytettävä puhtaana ja kirkkaana ilman lisäyksiä ja harhaoppeja. Sen tähden Pietari rupeaakin tästä lähin kirjoittamaan ihmisoppia vastaan.
Mutta minkä tähden hän sanoo: “Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana”? Vastaus: Minä luulen, ettei meillä vastaisuudessa ole sellaisia profeettoja, joita ennen muinoin juutalaisilla oli Vanhassa Testamentissa. Mutta profeetta on oikeastaan se, joka saarnaa Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikkakin monet profeetat Vanhassa Testamentissa ovat ennustaneet tulevista asioista, niin he oikeastaan ovat tulleet, ja Jumala on heidät lähettänyt sitä varten, että he julistaisivat Kristusta. Jotka siis uskovat Kristukseen, ne ovat kaikki profeettoja, sillä heillä on se varsinainen pääominaisuus, joka profeetoilla tulee olla, vaikkei heillä kaikilla olekaan ennustamisen lahjaa. Sillä niinkuin me uskon kautta olemme Herran Kristuksen veljiä, kuninkaita ja pappeja, niin me myös kaikki olemme Kristuksen kautta profeettoja. Sillä me voimme kaikki sanoa, mitä kuuluu autuuteen, Jumalan kunniaan ja kristilliseen elämään, voimme myös puhua tulevista asioista niin paljon, kuin meidän on tarpeellista tietää, esim. että viimeinen päivä on tuleva, ja että me nousemme kuolleista. Tämän lisäksi me ymmärrämme koko raamatun. Tästä asiasta myöskin Paavali sanoo 1. Kor. 14:31: “Te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen.”
Pietari sanoo siis: Meillä on tällainen “profeetallinen sana”; se on itsessään luja, katsokaa vain, että se on teillekin luja. “Ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin.” Hän ikään kuin sanoo: On tarpeellista, että lujasti siihen pitäydytte. Sillä evankeliumin laita on, aivan kuin joku olisi suljettuna johonkin huoneeseen sydänyöllä, jolloin on pilkkosen pimeätä. Silloin olisi tarpeellista sytyttää kynttilä, kunnes päivä valkenee, niin että voi nähdä. Samoin evankeliumikin on oikeastaan keskellä yötä ja pimeyttä, sillä kaikki inhimillinen viisaus on pelkkää erehdystä ja sokeutta. Maailma ei olekaan muuta kuin pimeyden valtakunta. Tähän pimeyteen Jumala on sytyttänyt kynttilän, nimittäin evankeliumin, jonka valossa voimme nähdä ja vaeltaa, niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes aamurusko sarastaa ja päivä valkenee.
Martti Luther, Valituille muukalaisille. Sortavala 1931, s. 194. Concordia-lehti 4/2001.
Hän itse on sanonut. Hebr. 13:5
Jos vain tartumme näihin uskon sanoihin, meillä on käsissämme kaikkivoittava ase. Mikä on se epäilys, jota ei kaada tämä kaksiteräinen miekka? Mikä on se pelko, jota ei surmaa tämä Jumalan lupauksen jousesta lennätetty nuoli? ”Hän itse on sanonut!” Tämä olkoon ilomme omassa hiljaisuudessamme ja voimamme taisteluissamme: ”Hän itse on sanonut!”
”Hän itse on sanonut” on kaiken viisauden alku ja kaiken lohdutuksen lähde. Anna sen kasvaa itsessäsi ”sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Silloin kasvat terveenä, voimakkaana ja iloisena uskonelämässäsi.
Spurgeon
Hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”. Hebr. 13:5, Joosua 1:5
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Sananlaskut 3:5.
Jokainen haluaisi hallita oman elämänsä. Suunnitella tulevaisuutensa, kerätä rahaa pahan päivän varalle, ottaa vakuutuksia turvaksi ja elää terveellisesti.
Elämänhallintaa opetetaan jo oppiaineena. Elämänsä mahdollisimman suurta hallittavuutta tavoittelevat voivat palkata itselleen mentorin, joka auttaa ihmistä löytämään oikean suhteen itsensä ja elämänsä kanssa.
Jumalan sanan mukaan ihminen ei voi kuitenkaan hallita omaa elämäänsä, mutta hän voi antaa sen Jumalan hallintaan. Raamattu kehottaa turvaamaan Jumalaan koko sydämestä. Se tarkoittaa, että häneen ei voi koskaan luottaa liikaa, ainoastaan liian vähän. Samoin Jumalan sana vakuuttaa, että hän on kaiken luottamuksemme arvoinen.
Joka turvaa Herraan, turvaa elämänsä lisäksi kuolemansa ja ikuisuutensa.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, SLEY, 2005.