Viime sunnuntain Hesarissa (7.7.19) julkaistiin uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen epäsovinnainen 60-vuotishaastattelu. Kauhtuneisiin farkkuihin ja virttyneeseen ihopaitaan sonnustautunut rillipäinen kalapuikkoviiksiniekka seisoo valokuvassa symbolisesti valon ja varjon rajalla selkä tiiliseinää vasten ihan kuin odottaen, milloin raakoja kananmunia alkaa lennellä, jahka hän saa sanaisen arkkunsa auki.
Pyysiäisen hihattomassa paidassa toistuu teksti Boy Meets Girl. Prisman pari vuotta sitten Amerikasta Suomeen tuoma suosittu nuorten naisten vaatemerkki kuulemma viestittää maailmankatsomusta, jonka mukaan hyvä itsetunto ja oma rohkea tyyli kuuluvat kaikille. Jokaisella tulee olla mahdollisuus unelmoida ja myös toteuttaa unelmansa.
Aina ei kuitenkaan käy niin kuin haaveillaan: Pyysiäinen haki lukemaan suomen kieltä ja pyrki kaksikin kertaa Hesarin toimittajakouluun, mutta ovet eivät avautuneet hänelle. Olisikohan Ilkka ollut onnellisempi Hesarin toimittajana kuin uskontotieteilijänä?
Haastattelun otsikon laatija revittelee: Dosentti Ilkka Pyysiäinen, 60, on tehnyt uransa tutkimalla uskonnollista ajattelua, josta hän ei itse piittaa tippaakaan. Eli mies tunnustaa, että hänen pitkä työuransa on aivan EVVK:ta eli Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa. Väärä valinta? Kävipäs kenkkumainen tsäkä. Onko olo vähän kuin Saarnaajan kirjan kirjoittajalla: Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
Miehestä tuli kuulemma vahingossa tai sattumalta uskontotieteilijä. Teologiseen hän meni, koska vielä tuolloin (v. 1979) se oli helpoin konsti päästä yliopistoon kirjoille. Vuoden kuluttua oli tarkoitus vaihtaa tiedekuntaa, mutta laiskuuttaan ei sitten viitsinytkään. Ja opiskelut jatkuivat teologian tohtoriksi asti, sillä uskontotieteen tohtorin arvoa ei vielä ole keksitty.
Uskontotieteellinen tohtorius olisi kyllä ihan passeli juttu, sillä uskontotieteellä on lopultakin varsin vähän tekemistä teologian kanssa. Kun aloittelin itse opintojani papin koulussa 1974, tiedekunnan käytävillä kiiri huhu, että silloinen Helsingin piispa Aimo T. Nikolainen ei vihi papeiksi niitä, jotka aikovat valita pääaineekseen uskontotieteen. Todellisina teologisina oppiaineina Niksu piti tietenkin omaa alaansa eli eksegetiikkaa ja kenties myös dogmatiikkaa.
Totta on, että uskontotiede on humanistinen ala. Uskontotiede ei tutki erityisesti kristinuskoa. Kristinusko ja sen piirissä esiintyvät uskonnolliset ilmiöt ovat tutkimuksen kohteina samalla viivalla kuin kaikki muutkin maailmassa ilmenevät uskonnolliset tai uskonnollisia piirteitä sisältävät ilmiöt.
Uskontotiede ei ota kantaa uskonnollisten väitteiden totuusarvoon. Pyysiäinenkin olisi voinut sanoa näin korrektisti sen sijaan että toitottaa antavansa piut paut uskontojen sisällöille tai jumalille.
Kun teologisessa tutkimuksessa puhutaan ns. esiymmärryksestä, niin uskontotieteessä tutkittaville ilmiöille ei oleteta mitään tuonpuoleisia, yliluonnollisia ulottuvuuksia. Kaikkia ilmiöitä pyritään tutkimaan ”ihmisen tasolla”. Eli uskontoja tutkittaessa tutkitaan ihmisen uskonnollisuutta ja ihmisen uskonnollisia perinteitä.
Tuotteliaan uransa ohella Pyysiäinen harjoittaa ankaraa uskontokritiikkiä. Hänen omassa elämänkatsomuksessaan jumaluuksille tai muille yliluonnollisille asioille ei löydy tilaa. Uskonnot selittyvät hänen mukaansa ennen kaikkea ihmisten tarpeella löytää kaikelle selitys. Minä taas ihmettelen sitä, mitä pahaa tuollaisessa perustarpeessa voisi olla? Pidän elämän tarkoituksen pohtimista olennaisena osana ihmiselämää.
Minusta olisi pelottavaa ajatella, että kaikki olisi pelkkää hulluutta, kidutusta, kärsimystä, pimeyttä ilman pienintäkään toivoa paremmasta. Kauhistaa ajatus, että olisimme täällä pelkkiä ajopuita, sokean sattuman oikusta maailmaan tuomittuja. Kyllä minä ainakin jo varsin nuorena tahdoin löytää elämälleni sellaisen perustan, sisällön ja päämäärän, että ne kestävät, tapahtuipa täällä yleensä ja minulle erityisesti mitä tahansa. Löysinkö? Jees…!
Ateistiksi jumalaton Pyysiäinen ei kuitenkaan tunnustaudu, sillä kyseinen leima sisältää hänen mukaansa oletuksen, että tällainen ihminen uskoo kuitenkin johonkin tai jättää jonkin asian elämästään pois.
Pyysiäinen pitää uskonnollisuutta tietynlaisena heikkoutena ja uskoo uskontojen vetelevän tällä hetkellä viimeisiään ihmiskunnan näkökulmasta. Hänen mukaansa uskonnot katoavat maailmasta. Hän ei osaa kertoa, milloin näin käy, mutta sekin on hänen mielestään epävarmaa, onko ihmisiäkään olemassa enää 100 vuoden kuluttua. Ruttopuiston rovasti on jostakin lukenut, että erään kanadalaisen tiedemieskollegion mukaan tekoäly tekee ihmiskunnasta lopun jo v. 2050.
Jos ja kun näin tai jotenkin muuten vain huonosti käy, niin onko Pyysiäinen aivan varma siitä, että ihmiset eivät viimeisessä hädässään turvaudu jo hylkäämiinsä uskontoihin ja jumaliin? Entäs jos Jeesus lupauksensa mukaan tuleekin takaisin hakemaan omiaan pois tältä pallolta? Mitä turvaa ihminen itsestään löytää, kun aurinko sammuu, tähdet putoavat taivaalta, vuoret järkkyvät, alkuaineet kuumuudesta sulavat ja mitä muuta ilmestyskirjakamaa lopun aikoina niskaan sataakaan?
Piinaavat selkäkivut pakottivat kolme vuotta sitten Pyysiäisen pois työelämästä. Kotiväki on varmasti haltioissaan, kun päivänsankari vastaa toimittajan esittämään tuttuun Miltä nyt tuntuu?-urheilukysymykseen rehvakkaasti, mutta varmasti ihan rehellisesti: ”Suoraan sanottuna vituttaa!”
KÄÄK!
Tässä kesken jääneessä työelämä-asiassa löydän yhtymäkohdan Ilkan elämän kanssa. En ole tohtori enkä ole kirjoittanut ensimmäistäkään kirjaa, mutta uran lopahtamisen eräänlaiseen mahalaskuun kyllä tunnistan. Ilkalta meni selkä, minulta katosi näkö. Jos minulle olisi tehty pari vuotta sitten sama urheilukysymys kuin hänelle, olisin vastannut ykskantaan: ”Epistä!”
Pyysiäisen 51-vuotishaastattelu Vihreässä langassa:
https://www.vihrealanka.fi/uutiset/jumalaton-0
Hesarin koko 60-vuotishaistattelu tässä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006164037.html
Pikku korjaus: 51-v. haastattelu on Pyysiäisen, ei Pärssisen.
Onko hän muuten sukua mulle aikoinaan käyttäriä opettaneelle Markku P:lle, joka taisi jossain vaiheessa olla Helsingin Normaalilyseon rehtorikin?
Myöhemmin I.Pyysiäisen ”Jumala kognitiivisena kategoriana” oli teologisessa tenttikirjana. Minusta hyvää analyysia aiheesta (jos oikein muistan, tentin sain ainakin läpi), olkoonkin että jossain määrin lukiessa huokui, että kirjoittaja oli puolensa valinnut…
Miksi häntä muuten vitutti työelämästä luopuminen, jos hän ei koskaan kiinnostunut tai tykännyt aiheestaan? Sen ymmärrän, että kivut ovat tuollaisessa ahdistavia, mutta luulisi evvk-asenteellisen olevan innoissaan, ettei enää tarvitse töihin lähteä tekemään sellaista, mikä ei kiinnosta. Olen aina tykännyt lasten opettamisesta ja tykkään yhä, mutta jos eläkettä tarjottaisiin, en kieltäytyisi. Voisihan sitä sitten eläkkeelläkin mennä vaikka kerhonohjaajaksi…
Elias: Kiitos tarkkaavaisuudesta. Ensin kirjoitan kymmenen kertaa Pyysiäinen ja sitten loppuhuipennukseksi Pärssinen. En muista, opiskeltiinko me Ilkka Pärssisen kanssa samaan aikaan vai tavattiinko sotilaspappikurssilla vai missä, mutta korjaan toki tämän virheen, koska kyse on tässä tapauksessa väärästä henkilöstä.
Sikäli kuin oikein ymmärrän, Markku on Ilkka Pärssisen 10 vuotta vanhempi isobroidi.
Ehkä hän olisi halunnut jatkaa tutkimuksia, jotta kuolemaa odottavan aika ei kävisi liian pitkäksi?
Niin se muuten taisi olla tuo veljesasia. Olen tuon kuullut joskus aiemminkin, vaan unohtanut sittemmin.
Uskonnot häviävät? Pöh! Tieteellisen ateismin piti johtaman Suomen rajan auringon nousun puolella eräs maa paratiisiin. Ei toteutunut aivan. Jäi ”hilikulle”, kuten erään kansanedustajan pääsy edusuntaan joskus taannoin.
Lutherin valmistumista teologian korkeimmalle asteelle taisi avittaa eräs katkeroitunut ”opponentti”, joka sai tuntea Martinuksen sanan säilän nahoissaan ajoittain varsin epämukavana, että nuolee haavojaan vieläkin.
Kosti: Katkeruus on katala seuralainen, varjo, jota ei varmaankaan kannattaisi päästää kaapista ulos. Ihan harmittaa ja tuntuu masentavalta , kun ajattelee, että tuotakin haastattelua luetaan miehen kotona, ystäväpiirissä, työpaikalla, tiedeyhteisössä. Mitä mahtavat lukijat ajatella miehestä nyt?
No, olipahan ainakin erilainen synttärihaastattelu ja henkilökohtainen todistus, tyhjyyden ylistys.
No jaa, ehkä Pyysiäisen kirjan nimi Jumalaa ei ole, menee hieman oppiaineen ulkopuolelle. Ei kaiketi uskontotieteen tarkoitus ole ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon puolesta tai vastaan. Toki markkinointikikkana kirja voi paremmin lyödä itsensä läpi.
Istuessani tässä mökin portailla, lensi perhonen eteeni ja istui portaille. Miten noin hennon hyönteisen olemassaolo onkaan mahdollista? Sääskistä en pidä!
Pyysiäisen suhtautuminen tutkimukseensa ei ole kovin tieteellistä. Hän tuntuu julistavan tietyt näkemykset oikeiksi koska on itse sitä mieltä. Tieteelliseen ajatteluun kuluu kriittisyys eli eri vaihtoehtojen punnitseminen. Vaikka itsestä joku tuntuisi mahdottomalta, niin ei sitä voi ilman todisteita julistaa mahdottomaksi.
Tieteen tehtävä on asioiden kuvailu ja erilaisten mekanismien mallittaminen ja selvittäminen. Tiede ei tietystikään voi vastata kysymykseen ”Miksi?”. Se vastaa kysymykseen ”Miten?”. Näin on erityisesti luonnontieteissä. Humanistisilla aloilla on sitten enemmänkin mielipidekysymyksiä, joihin ei oikeita vastauksia ole, on vain tulkintoja.
Jari: Bravo!
Varsin halpahintainen, etten sanoisi luokaton sepustus blokistilta. Toisen henkilön persoonaan käyminen, ulkomuotoon ja vaatetukseen puuttuminen ja Ilkka Pyysiäisen kokonaisvaltainen halveksunta paistaa tekstistä liian räikeästi läpi ollakseen kristillisen papin tekstiä.
No, kukin taaplaa tietysti tyylillään vapaassa maassa.
RR: ”Kauhtuneisiin farkkuihin ja virttyneeseen ihopaitaan sonnustautunut rillipäinen kalapuikkoviiksiniekka seisoo valokuvassa symbolisesti valon ja varjon rajalla selkä tiiliseinää vasten ihan kuin odottaen, milloin raakoja kananmunia alkaa lennellä, jahka hän saa sanaisen arkkunsa auki.”
Avasin tuon haastattelun näköislehdestä. Mitään kauhtuneita farkkuja enempää kuin virttynyttä ihopaitaakaan en Pyysiäisen kuvassa havainnut. Siistii kesäiseen pukeutumiseen täysin korrektiin hihattomaan T-paitaan näytti Pyysiäinen olleen pukeutunut. ”Rillipäisyys” jäi niinikään ainakin minulta huomaamatta, lienenkö siis näkövammainen minäkin? En tiedä.
Wallentin: Kuvia on kaksi. Laitoin tämän toisen kuvan omine lupineni blogiin ihan vain sinun iloksesi. Pidin myös itsestään selvänä, että vertaat tekstiäni alkuperäiseen haastatteluun. Et tainnut niin tehdä? Olisit näet huomannut, että kaikki Pyysiäisestä kertova matsku on Hesarin ja Vihreän langan haastatteluista. Tutkii ennen kuin hutkii, jookos?
PS: Mitä taas tulee kuvan sanalliseen kuvaukseen, niin tiedä, että minulla on paljon täysin sokeita ystäviä, joille kuvailu on ihan must. Ja kun pohdit sitä, oletko kenties itsekin näkövammainen, niin mene ihmeessä silmälääkäriin, mies!
RR: ”Kuvia on kaksi. Laitoin tämän toisen kuvan omine lupineni blogiin ihan vain sinun iloksesi. ”
Kiitos huomaavaisuudesta, mutta oli miten oli, Ihmisten ulkonäköön, ja pukeutumiseen puuttuminen kirjoittamallasi tavalla ei anna todellakaan kovin sivistynyttä kuvaa kirjoittajasta, olipa lähimmäisen ulkonäköön ja olemukseen halventavasti suhtautunut siteen pappi, lukkari, talonpoika tai kuppari. Tyylittömyys ei ole muuta kuin tyylittömyyttä.
RR: ”Pidin myös itsestään selvänä, että vertaat tekstiäni alkuperäiseen haastatteluun.”
Toki luin Hesarin haastattelun, mutta tällaista kohtaa en tekstistä löytänyt:
“Kauhtuneisiin farkkuihin ja virttyneeseen ihopaitaan sonnustautunut rillipäinen kalapuikkoviiksiniekka seisoo valokuvassa symbolisesti valon ja varjon rajalla selkä tiiliseinää vasten ihan kuin odottaen, milloin raakoja kananmunia alkaa lennellä, jahka hän saa sanaisen arkkunsa auki.”
Jos nyt välttämättä haluat korostaa tekstissäsi arroganssilla kerronnallista virtuoosimaisuuttasi kirjoittamalla halventavasti toisen ihmisen olemuksesta ja persoonasta, niin omapa on häpeäsi.
”PS: Mitä taas tulee kuvan sanalliseen kuvaukseen, niin tiedä, että minulla on paljon täysin sokeita ystäviä, joille kuvailu on ihan must.”
Miten sokeat ystäväsi näkevät lukea näitä verbaaleja aivopierujasi?
Wallentin: Lieneekö tuo pukeutumiskysymys edes se todellinen syy, miksi jälleen kerran riehaannuit?
Etkö todellakaan tiedä, miten sokeat ”lukevat ” vaikkapa tätä tekstiä? He kuuntelevat. On olemassa useitakin tekstinlukuohjelmia. Kuvia ne eivät ainakaan toistaiseksi osaa kuvailla.
Mitä taas ulkoiseen habitukseen tulee, niin esimerkiksi itseäni kuvailisin puolikaljuksi rillipäiseksi partaturvaksi, jolle huoliteltu pukeutuminen on tärkeää vain virantoimituksessa. Ehkä Hesarin synttärihaastatteluun olisin etsinyt jotakin vähän tavallista siistimpää päälleni. Ellen sitten ehdoin tahdoin halua esittää kapinallista.
Olen sanonut sen monta kertaa aikaisemminkin ja sanon vielä tämän kerran, että sinun ei ole pakko lukea blogitekstejäni, koska ne mitä ilmeisimmin saavat sinut aina pois tolaltasi ja esittelemään kommenteissasi vain ja ainoastaan huonoimmat puolesi. Ei aihetta enempään.
Se, miten luonnehdit omaa habitustasi, ei liity mitenkään koko asiaan.
Toki sinulla on oikeus vapaassa maassa mielipiteeseesi ja kirjoittaa kenestä hyvänsä mitä hyvänsä, mutta minun mielipiteeni – johon minulla on yhtä hyvä oikeus kuin sinulla omaasi – on, että po. blogisi on hyvän käytöksen pohjanoteeraus ja kertoo kirjoittajastaan enemmän kuin aiheesta.
Itse kirjoitan monen mielestä usein loukkaavasti, mutten koskaan alennu käymään kiinni kenenkään persoonaan tai arvostelemaan kenenkään ulkomuotoa, vaatetusta tai muuta ulkoista olemusta.
RR: ”että sinun ei ole pakko lukea blogitekstejäni”
Juu, ei ole, mutta pakkohan niitäkin jonkun on kritisoida, ettet pakahtuisi omahyväisyyteesi. Lisäksi voin rauhallisin mielin todeta myös sen, etten ole ikinä joutunut pois tolaltani sinun, enkä kenenkään muunkaan tekstien takia. Siitä sinun ei kannata kantaa syyllisyyttä.
Virkistävää tekstiä tohtori Pyysiäiseltä. Ihmiskunnan sivistyksen ja yleisen järjen lisääntyessä uskonnot väistyvät. Kun ihmetellään luonnon taidokkaita luomuksia ja muuta, mitä ihmisjärki ei käsitä, on tietenkin helppo ratkaisu keksiä, että Jumalahan nämä on luonut. Jos tajuttaisiin, että Jumala = aika, joka on ääretön ja kaikkivoipa, mutta sitäkin ihmisen on vaikea tajuta. Persoonallinen Jumala, joka on sitä tai tätä mieltä, ja jonka mielialoja papit ja maallikot tulkitsevat käsikirjansa Raamatun pohjalta, on lähinnä absurdi ajatus.
Kimmo, ensinnäkin sokeille on olemassa laitteita, jotka muuttavat kirjoitetun tekstin ääneksi ja/tai pistekirjoitukseksi. Koululaisille tarkoitetun materiaalin voi puolestaan lähettää Onerva Mäki-kouluun Jyväskylään muutettavaksi pistekirjoitukselle.
Toisekseen, kyllähän tässä vastaillaan sillä tyylillä millä metsään on huudettu. Olin itsekin yllättynyt Pyysiäisen vastauksista haastattelussa; olin pitänyt häntä tenttikirjojen ja luentojaan kuunnelleiden puheiden perusteella sivistyneenä miehenä. Tuollaista Kosti Vasumäen mainitsemaa kirjaa en kyllä muista nähneeni. ”Jumala kognitiivisena kategoriana” kuului uskontotieteessä tentittäviin, kuten mainitsinkin aiemmin. Kristinuskossa Jumalalle on kuitenkin muutakin ”käyttöä” kuin olla kognitiivinen kategoria.
Sen verran muuten pitää korjata arvon Ruttopuiston Rovastiakin, että myös eksegetiikassa on hyvin voimakkaana painotusalueena tutkimus, jota tehtäessä pyritään esiymmärryksen poistamiseen. Pontius Pilatus ei ehkä tuominnut Jeesusta kuolemaan, jotta Jumalan tahto toteutuisi, vaan ilmiötä on ansiokkaasti tutkittu myös puhtaasti ”maallisena” tuomiona, ilman hypoteesia Jumalasta.
Elias: Jonkinlainen esiymmärrys on aina kaiken uuden ymmärtämisen taustalla, eikö vain? Esiymmärrys muuttuu ja korjautuu ymmärtämisen ja tulkinnan edetessä, mutta tuskin siitä täysin vapaaksi pääsee? Tokkopa se edes muuttuu täysin. Kun ajattelen esiymmärrysasiaa, mielessäni on lähinnä hermeneuttinen teologia.
Pyysiäinen Ilkka – Jumalaa ei ole – 2010
Kosti: Joo, tuossa Vihreän langan jutussahan tämä selvästi sanottiin. Pamfletti oli silloin uunituore.
Suositteletteko kirjaa luettavaksi? Dawkinsin Jumalharhan aikoinaan luin.
Uskontotieteessä näyttää olevan kaksi perusteiltaan erilaista lähstymisnäkökulmaa kohteisiinsa. Ateistis-materialistisen maailmankuvan pohjalta pyritää kaikkien uskontojen uskomuksia, käytäntöjä ja uskonnollisia kokemuksiakin selittämään pelkästään ihmipsyyken ja inhimillisen kulttuurin synnyttäminä ilmiöinä. Jos taas lähtökohtana on ihmisten omaa identiteettiä kunnioittava suhtautumistapa, ei suljeta pois hengellistä todellisuutta, vaan hyväksytään se, että esim. uskonnolliset kokemukset ovat todellisia ja voivat aiheutua semmoisista tekijöistä, jotka eivät ole havainnoitavissa materiaalisessa maailmassa.
Olipa kiintoisaa lukea, ettei Wallenttin koskaan hairahdu muiden mitätöintiin. No. Poikkeukset vahvistaa säännön, sanotaan.
??????????
Pekka: ”ettei Wallenttin koskaan hairahdu muiden mitätöintiin”
Niinpä. Et löydä kommenteistani tai blogeistani kohtaa, jossa olisin alentunut käymään kiinni kenenkään persoonaan tai arvostelemaan kenenkään ulkomuotoa, vaatetusta tai muuta ulkoista olemusta.
Siivilöit Kimmo hyttysen, mutta nielaiset kamelin.
Pekka: ”mutta nielaiset kamelin.”
En syö kamelin lihaa.
Niin Kimmo. Et puutu ulkoisiin ominaisuuksiin, mutta kritisoit loukkaavasti toisten näkemyksiä ja kokemuksia. Teet sitä niin usein, että pidät ehkäpä sitä täysin normaalina ja hyväksyttävänä. Menet usein juuri sinne paidan alle.
Pekka: ”kritisoit loukkaavasti toisten näkemyksiä ja kokemuksia.”
Kritisoin, jos olen eri mieltä tai rohkenen epäillä, en muuten. Esitän useimmiten mielestäni (omasta näkökulmastani) asiallisia vasta-argumentteja. Kysymyksiä esitä varsin paljon. En kiellä sarkastisia heittojani. Jos joku niistä loukkaantuu ei voi mitään. Joillakin on matalampi kynnys loukkaantua kuin joillakin toisilla. Se on varsin yksilökohtainen ominaisuus jolle ei voi mitään. Herkimmät loukkaantuvat jo siitä, että rohkenen olla eri mieltä asioista ja kyseenalaistan heidän pyhänä pitämiään asioita.
Otan täyden vastuun puheistani, jos joku nistä loukkaantuu, niin ilmoittakoon sivuston ylläpidolle. Toimikoon se tuomarina. Jokaisella blogistilla on myös mahdollisuus poistaa häiritsevät kommentit niin halutessaan.
Pekka: ” Et puutu ulkoisiin ominaisuuksiin…”
Niinpä, ihmisten habitukseen puuttumisestahan tässä esiin nostamassani asiassa oli nimen omaan kysymys, ei mistään muusta.
Kimmo Wallentinin kommentit ovat keskustelujen suola. Toki suola kirvelee, kun osuu avoimeen haavaan. Ja niitä haavoja täällä tuntuu piisaavan.
Kiitos Pentti. Hyviä näkökulmia sinäkin tuot keskusteluihin.