Vanha elämäni alkoi v. 1943 ja päättyi sydänpysähdykseen v. 2007. Sen jälkeen alkoi uusi elämä. Vanhassa elämässä olivat itsestään selvyyksiä uskonnonvapaus ja sananvapaus. Tässä uudessa elämässä nämä ihmisen perusoikeudet eivät olekaan itsestään selvyyksiä. Minulla on ollut aina vakaa mielipide siitä, että jokainen ihminen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi. Se on itse kunkin henkilökohtainen asia. Minun uskonkäsitykseni tulee lestadiolaisesta lapsuudenkodista. Siellä ei ollut mitään kiistoja uskonasioista. Eipä maalaispoika arvannut, mihin kiirastuleen ihminen voi joutua uskonsa takia. Asian voi ilmaista erään lastenlaulun sanoin: ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.”
Suurin hämmästyksen ja murheen aihe tulee lestadiolaisten opista, että he ovat ainoita oikeita uskovaisia ja muut ovat pakanoita. Toisten ihmisten tuomitseminen on suuri synti: älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. On ilmeistä, että asiasta on SRK:ssa (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) käyty keskustelua, kun Päivämiehessä oli seuraava kirjoitus: ”Meillä ei ole mitään oikeutta tuomita ketään, ei liikkeen ulkopuolisia eikä liikkeen sisällä olevia.” Toinen pappi kirjoittaa: ”Ihminen ottaa helposti vallan tuomitakseen toisia, mutta todellisuudessa valta on vain Jumalan Pojalla”. Nämä ovat pappien mielipiteitä ja se on ymmärrettävää, että pappien pitää olla kaikkien ihmisten asialla eikä yksistään lestadiolaisten.
Mutta mitä sanovat maallikot? Kun minulle pidettiin ensimmäinen ”rippisaarna”, minua syytettiin siitä, että olen asettanut itseni Äiti Saaran yläpuollelle. Minulla kyllä loksahti suu auki, kun en edes tiennyt, kuka on Äiti Saara. Nyt minä sen tiedän, kun luin Wikipediasta seuraavaa: ”Paikallinen rauhanyhdistys toimii jäsentensä ”hengellisenä hallituksena”, joka pyrkii vaikuttamaan jäsentensä elämäntapoja koskeviin ratkaisuihin.” Paikallisten yhdistysten aikaansaannoksia olivat myös hoitokokoukset. Ja vaikka varsinaisia hoitokokouksia ei enää järjestetä, samat toimintatavat ovat käytössä edelleen. Sinulta vaaditaan parannuksen tekoa, vaikka et tiedä, mistä sinun pitää tehdä parannus. Ja jos et tee parannusta, sinut hyljätään eikä enää tervehditä. Tätä sattuu jopa lähimmäisten sukulaisten kesken. Anteeksi ei anneta eikä sovintoa tehdä. Ihmissuhteet ovat täysin poikki ja kuitenkin ollaan olevinaan uskovaisia ihmisiä.
On vaikea ymmärtää, että sovinnon teko evätään. Mutta mitä sanoo Raamattu ja Matteuksen evankeliumin 18 luku jakeet 15-18. ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaa kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki minkä te sidotte maan päällä, on oleva ssidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” Nyt minä kysyn: mitä tämä tarkoittaa?
Lopuksi otan vielä sananvapauden. Tämä on lähes itsemurha ottaa kantaa ja arvostella SRK:n toimintaa. Tämä TV-kielto on aivan järjetön. Onko SRK:lle niin vaikeaa myöntää, että ajat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Se on SRK:lle ilmeisesti arvovaltakysymys. Tosiasioiden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen ei ole mikään arvovaltatappio, päin vastoin se on merkki siitä, että ihmiset ovat erehtyviä myös SRK:ssa. Luulenpa, että suurin osa lestadiolaisista, ainakin nuoret, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, ovat tv-kiellon kumoamisen kannalla, mutta he eivät uskalla ilmaista omaa mielipidettään.
Päätän kirjoituksen jälleen lasten laulun sanoin: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka ei kotia näy. Vaan ihana enkeli vierellä käy – vaan ihana enkeli vierellä käy.”
Oulussa, Eino Määttä
Kirjoittaja on eläkeläinen ja uudistusmielinen vanhoillislestadiolainen Oulusta. Hänellä on takanaan 40 vuoden työura sosiaalialan eri tehtävissä.
Kirjoittajan aiemmat kirjoitukset:
Moni hoitomies on tehnyt hoitovirheen – Kirje SRK:n puheenjohtajalle
Muistikuvia seuroista: ”Herran Jeesus ole kiitetty!”
Tuleeko usko kuulemisesta? Kuuntelin Suviseuroja radiosta, mutta minut tuomittiin
SRK:n ja srk:n välinen yhteistyö – siinäpä haastetta tulevalle piispalle
