Elämän käsite on mielenkiintoinen ja se on aiheuttanut aina paljon parranpärinää. Jeesus kuolemallaan antoi meille meidän syntimme anteeksi ja mahdollisti meille iankaikkisen elämän. Toisaalta taas, jos elämää ajatellaan fyysisestä näkökulmasta, on tämä meidän matkamme maapallolla hyvin spesifi ja se vaatii hieman erilaista suhtautumista moniin asioihin.
Maanpäällisestä elämästä voi nauttia hyvin eri tavoin. Joku nauttii siitä, että omalla perheellä on kaikki tai siitä, että pystyy tarjoamaan omalle perheelleen elämän, jossa jokaisella perheenjäsenellä on mahdollisuus olla sitä mitä on. Toinen taas haluaa, että pystyy jakamaan itsessään yhteisen hyvän eteen ja toimimaan muille tukiverkkona, johon voi nojata, kun itse ei enää jaksa.
Moni asia on ihmisen itsensä tehtävissä. Kuitenkin edellä mainituissa esimerkeissä on syytä, ottaa huomioon, että jos aikoo tehdä näitä asioita, on omassa elämässä oltava kaiken kunnossa. Ihminen, joka pystyy antamaan itsestään muille, on varautunut kaikkeen ja elää stressittömässä hetkessä.
Talous on tietysti yksi asia, mitä elämässä voi turvata omilla ratkaisuilla ja vaurautumiseen kuuluukin olennaisesti myös taloudellinen varautuminen. Perinteisesti säästämistä on pidetty hyvänä tapana suojata varallisuutta, mutta inflaation jyllätessä kovaa tahtia, rahat eivät ole turvassa pankissa. Monet ovatkin kääntyneet sijoittamisen puoleen ja esimerkiksi rahastosijoittaminen on monen suosima tapa varautua taloudellisiin haasteisiin.
Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin käsitellä varautumista laajemmin ja pohtia mihin asioihin elämässä voi ja kannattaa varautua.
Mihin elämässä voi varautua? Talous, Ruoka, Lämmitys ja ensiapu
Varautumisella tarkoitetaan sitä, että ihminen pohtii miten erilaisissa eteen tulevissa asioissa voisi mahdollisesti toimia. Varautumisen suurimpana hyötynä pidetäänkin sitä, että se tuottaa mielenrauhaa ja hallinnan tunnetta. Tällä on positiivisia vaikutuksia henkilön psyykkiseen hyvinvointiin.
Varautumisen tarve riippuu todella paljon yksilöstä sekä miljööstä, jossa on. Kaupungin keskustassa asuvan ihmisen ei tule varautua tulevaan samalla tavalla, kun maaseudulla, kaukana kaupoista ja muista palveluista, asuvan ihmisen. Myös talouden koko ja muut vastaavat asiat vaikuttavat konkreettisesti varautumisen tarpeeseen.
Talous
Talous on perusta, jonka varaan kaikki varautuminen tulee rakentaa. Ilman riittävän vahvaa henkilökohtaista taloutta et pysty varautumaan muihin haasteisiin. Tänä päivänä taloudellinen varautuminen edellyttää sijoittamisen aloittamista tai fyysisten kovien sijoituskohteiden hankintaa, koska inflaatio syö käteisrahan ostovoimaa nopeasti.
Ruoka ja juoma
Yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle on fyysisen ravinnon saaminen. Kotona olisikin hyvä olla ruokaa ja juotavaa vähintään 72 tunnin tarpeiksi. Perheen koko vaikuttaa tietysti varattavien hyödykkeiden määrään oleellisesti. Myöskin keskustoissa asuvien ihmisten ei tarvitse varautua yhtä isoilla varastoilla, kun kauempana asuvien.
Tätä varautumista kutsutaan kotivaraksi. Kotivara ei kuitenkaan tarkoita, mitään erillistä purkkiruoka ja juomapullo varastoa, vaan se tarkoittaa hyödykkeiden kierron kokoa. Kotona tulisi siis koko ajan olla tietty määrä ruokaa ja juomaa.
Lämmitys
Suomessa myös sääolosuhteet vaihtelevat todella laajasti vuodenaikojen mukana. Tilanne, jossa ensisijainen asunnon lämmitysjärjestelmä pettäisi, on talven pakkasilla erittäin huono. Onkin syytä varautua asumisessa siihen, että kodista löytyisi toinen järjestelmä, jonka avulla saa pidettyä talon lämpimänä, jos jotain odottamatonta tapahtuu.
Lämmitykseen oleellisesti liittyy myös sähkö. Vaikka kaikki kodit eivät sähköenergialla lämpiäkään, on sähkökatkoihin hyvä varautua. Monet nykyajan tärkeistä laitteista toimivat sähkön avulla ja tähän tilanteeseen olisi syytä varautua, joko varavirralla tai järjestelmillä, jossa sähköä ei tarvita laisinkaan.
Ensiapu
Ensiaputaidot ovat erittäin tärkeässä osassa, jos tapahtuu hengelle vaarallisia tilanteita. Varautuminen tällaisen tilanteeseen tapahtuu hankkimalla hyvät taidot toimia ensiapuna. Ensiaputaitoja voi harjoittaa kursseilla ja niitä tulee myös ylläpitää.
Lähimmäisen auttaminen on tärkeä osa ihmisen ja yhteiskunnan toimintaa. Tästäkin syystä näiden taitojen osaaminen ja ylläpitäminen on tärkeää muutenkin kuin tulevaisuuteen varautuessa.
Varautumalla mielenrauhaa
Varautuminen ei ensisijaisesti vaadi muutoksia elämässä. Voidaankin sanoa, että se on enemmän tapa ajatella kuin toimia. Kun ihminen on varautunut ja pohtinut mahdollisia skenaarioita mielessään ja tehnyt niiden eteen jotain, saa hän mielenrauhaa. Näin ihminen voi myös olla huomattavasti onnellisempi ja tuottaa enemmän hyvää ympärilleen.
Uutisessa mainitaan useita kertoja käsite konservatiivinen, jonka edustajia siis osa seurakuntalaisista vierastaa, vastustaa ja ilmeisesti jopa kammoaa. Eikö vastavuoroisesti pidä sallia sanan liberaali käyttö? Toisaalta tekisi mieli kysyä, kenen etua toimittajien harrastama vastakkainasettelu oikein ajaa. Leimaamista muka vastustetaan ja kuitenkin sitä harrastetaan!
Heikki Palmu: Kiitos kommentistasi, jossa on ’rauhan sävy’. Ihmettelet, että mistä se liberaali tähän putkahti.
Tekstissä on kaksi kohtaa, jotka saavat reagoimaan:
-Osaa Kallion seurakuntalaisista konservatiivisten järjestöjen tapahtuma ärsyttää.
-…..toisaalta että kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi Kallion seurakunnan kovin liberaali linja, Laajasalo sanoo.
Lisäksi uutisen otsikko kertoo omaa kieltään:Viidesläinen tapahtuma aiheuttaa kitkaa Kallion seurakunnassa
Kallion seurakunnasta on viime aikoina ollut mielestäni hyviä ja raikkaita uutisia mm. lauantaibrunchi, joka on tarpeellinen palvelu ja yhdessäolon muoto varsinkin lapsiperheille. Toivottavasti idea leviää käytännön tasolle muuallakin.
Mutta tässä kohtaa minut ainakin saa reagoimaan se, että toimitus näkee uutisen ytimenä , että jotkut vastustavat konservatiisten järjestöjen esiintymistä kirkossa. Se nousee ainakin minulle jutusta voimakkaammin esiin kuin muu sanoma, jossa ei ole moittimista.
Kuka ihme on lanseerannut käyttöön termit liberaali ja konservatiivi, joissa ei mielestäni seurakuntaelämässä ole tolkkua? Niitä käytetään jatkuvasti merkityksessä, jossa erotellaan stereotyyppisesti kirkkoon kuuluvat meidän ja teidän ryhmäksi. Niillä myös ainakin tämän lehden kommentoinneissa lyödään kuin halolla päähän jompaa kumpaa ryhmää.
Liberaali- termi tuo mielleyhtymän suvaitsevaisuuden ja vapauden ilmapiiristä, konservatiivi jäykistä asenteista.
Käytännössä, kun seuraa esimerkiksi täällä olevaa kommentointia tai tiettyjen aktiivien vahvoja kannanottoja, käsitteiden sisältö on jyrkässä ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Ja tavallisen ’kirkonpenkkiseurakuntalaisen’ kannalta, joka itse olen, ko. luokittelut ovat arkielämässä täysin vieraita. Istumme kirkon penkissä ja kirkkokahveilla sulassa sovussa vierekkäin riippumatta siitä, onko usko syvä vai pinnallisempi tai tuntuuko joku herätysliike läheisemmältä kuin joku toinen.
Miksi nämä poliittiset metaforat kirkollisessa keskustelussa? Konservatismi ja liberalismi ovat molemmat porvarillisia ideologioita, joilla on paljon yhteistä. Eikö niille ole vaihtoehtoja?
Konservatismi ja liberalismi olivat vastakkaisia ideologioita joskus kauan sitten. Jäänteenä siltä ajalta on esimerkiksi Tanskassa liberaalipuolue nimeltä Venstre (”Vasemmisto”), joka on nykyään monessa suhteessa ”oikeistolaisempi” kuin Konservatiivinen kansanpuolue. Tanskassa on myös puhdasta markkinaliberalismia edustava Liberaali Allianssi sekä ”keskustavasemmistolainen” ja ”porvarillinen” liberaalipuolue Radikale Venstre (Radikaali vasemmisto).
Ei kai konservatismi yksin poliittinen tai porvarillinen käsite ole?
Aikamme konservatiivisin poliittinen liike oli kai valtaan päässyt marxismi-leninismi,
jonka perintö jaloimmassa muodossaan kukkii tänään Pohjoi-Koreasssa, Kuubassa, Kiinassa ja myös Venäjällä alusmaineen.
Marxismi-leninismin perilliset ovat tosiaan erittäin konservatiivisia eli vahvasti säilyttäviä, jos termi ymmärretään etymologisesti. Mainituissa maissa valtaeliitti pyrkii säilyttämään korruptioherkäksi osoittautuneen yksipuoluejärjestelmän ja/tai sen tukena olleen poliisiorganisaation.
Suomen puolueista virallisesti konservatiiveja (EPP) ovat Kokoomus ja Kristillisdemokraatit, liberaaleja (ALDE) taas Suomen Keskusta ja RKP.
Marxismi-leninismin perilliset ovat tosiaan erittäin konservatiivisia eli vahvasti säilyttäviä, jos termi ymmärretään etymologisesti. Mainituissa maissa valtaeliitti pyrkii säilyttämään korruptioherkäksi osoittautuneen yksipuoluejärjestelmän ja/tai sen tukena olleen poliisiorganisaation.
Suomen puolueista virallisesti konservatiiveja (EPP) ovat Kokoomus ja Kristillisdemokraatit, liberaaleja (ALDE) puolestaan Suomen Keskusta ja RKP.
Onko niin, että liberaaleimmat ovat niitä ahdasmielisimpiä?
Ken kuulee, se näkee – kaikenlaista.
Niin, tuo jälkimmäinen virke olisi voinut jäädä edellisestä tekstistäni pois. Ei se ivailukaan auta, mutta aivan aidosti voi kysyä sitä edeltävän kysymyksen.
Siis kirkon virallisten järjestöjen toiminta kirkon tiloissa aiheuttaa kitkaa?
Eikö tuo ole melko tyhmää?