Mihin nykynainen enää miestä tarvitsee?

Parisuhteissa mies ei tätä nykyä päätä enää juuri mistään.  Seurusteluaikojen tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas. Naisesta kuoriutuu parisuhteessa kaiken päättävä kenraali, ja miehestä tulee hänen uskollinen apurinsa. Naiset puhuvat miehistään kuin nämä olisivat vähän vähemmän älykkäitä ihmisiä tai vallattomia lapsia, joita ei saada kuriin.

Näin lataa Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen, jonka mukaan on yhä tavallisempaa, että mies kokee itsensä väheksytyksi parisuhteessa. Avioliitossa voi käydä niin, että koirakin on vaimolle tärkeämpi kuin mies. Kaikkein tärkeimpiä ovat tyttökaverit.

Hesarin mielipidepalstalla hiljattain julkaistu Vaarasen kirjoitus oli vastaus Rosa Meriläisen kolumniin, jossa Meriläinen suitsutti naisystävien ylivertaisuutta: Miehiä tulee ja menee, mutta naisystävät pysyvät. Väestöliiton nainen asettui hienolla tavalla puolustamaan meitä miehiä.

Tätä nykyä nainen pitää   parisuhdettaan enemmän  huolta kaverisuhteistaan, koska ne ovat helppoja. Kaveri tukee ja kannustaa. Parisuhde taas on ihmissuhteista haastavin, koska puolison edessä joutuu kohtaamaan omat heikkoutensa ja on pakko kehittyä jatkuvasti. Parisuhteessa taas kalvaa sama epäilys läpi vuosien: voitko rakastaa minua tällaisena?

Parisuhteesta tulee ero, kun taas ystävistä ei tarvitse erota. Ruttopuiston rovastin mielestä on vähän kummallista, miten esimerkiksi Facebookisssa naiset jakavat innokkaasti poseerauskuviaan, joita sitten toiset naiset arvioivat: Ihana, todella kaunis, rakas, suloinen, upea, seksikäs. Itse olen niin vanhanaikainen, että ajattelen noitten kehujen antamisen kuuluvan miesten tehtäviin. En kuitenkaan uskalla toimia niin, sillä en kaipaa seksistin leimaa. Sic!

Naisen vaatimustaso miestä kohtaan muuttuu kertaheitolla heti, kun ensimmäinen lapsi syntyy. Nainen alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät oudosti, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapseen. Mies jää naisen ja lapsen välisen symbioosin ulkopuolelle. Tämä on usein myös hetki, jolloin mies – turhautuneena kenties? – nostaa kytkintä, poistuu kuvioista takavasemmalle.

Mies on rikki, koska nainen näykkii ja kritisoi häntä jatkuvasti. Näknäknäk. Jäkjäkjäk. Mies tekee kotityöt väärin, syö väärin, puhuu väärin. Ilmiöstä kärsivät etenkin kiltit ja joustavat puolisot. Ilmiö on sama myös sinkkuelämässä. Moni mies on huolissaan siitä, että ei pääse edes treffeille, koska naiset hylkäävät treffikumppanin hyvin pienin kriteerein.

Vaarasen mukaan naisen käytöksen taustalla on väsymys. Moni nainen on uupunut vaativassa työssään ja paineissa olla samaan aikaan toimelias ja jaksava äiti tai kumppani. Energiaa ei vain riitä puolisolle asti. Uupunut nainen alkaa sitten vaatia mahdottomia itseltään ja puolisoltaan, vaikka kumppanin pitäisi olla elämässä mielihyvän lähde. Väsyneelle naiselle kumppanista muodostuu pahan olon sylkykuppi.

Tämän päivän nuoret äidit ovat sosiaalisessa mediassa tottuneet miettimään, mitä muut heistä ajattelevat. Siksi omasta miehestä halutaan muokata omien toiveiden mukainen. Silloin naiset kritisoivat puolisoaan ja miessukupuolta yhdessä.

Lisäksi suhteen alussa rakastunut nainen usein hemmottelee miestä, mutta arjen ja työn paineissa se muuttuu helposti mahdottomaksi. Muutos on hyvin jyrkkä.

Nyt eletään koulutettujen naisten ja yksineläjien vuosisataa. Tämän ajan mies on näkymätön, jää taustalle kuin Uuden testamentin Joosef. Mies kokee, että häntä pidetään itsestään selvyytenä. Hän ei pidä meteliä, miten hän tekee työtä lasten ja perheen eteen. Hän uurastaa, mutta ei saa kotona kiitosta.

Nainen on myös sitä mieltä, että hän uurastaa ja tarvitsee arvostusta. Arvostusta ja kiitosta hän hankkii naisystäviltään. Selvä se, mutta Vaaranen muistuttaa, että liitto on miehen ja naisen välinen. Heidän pitäisi jakaa yhteiset asiat. Liitossa on iso juopa, jos uskottu on oman kodin ulkopuolella.

Ei nainenkaan voi hyvin, jos ja kun hän jyrää miehen. Koulutettukaan nainen ei ole tyytyväinen, vaikka hän julistaa naisystävien tärkeyttä. Hän kaipaa rakkautta, läheisyyttä, jakamista, lämpöä, romantiikkaa ihan kuin entisaikojen nainen, tietää Vaaranen.

Perheen arvostus on Vaarasen mielestä yhtä suurta kuin ennenkin. Muutosta on tullut perheen sisäiseen ilmapiiriin. Asenne voi olla väheksyvä toista kohtaan. Tämä johtuu siitä, että kaksi aikuista ihmistä ei anna toinen toiselleen sitä, mitä he tarvitsevat. Ydinkysymys on, oletko vielä rinnallani, kun vanhenen, rapistun, rupsahdan, sairastun.

* * * * * * *

Koostin oheisen tekstin keskustelun alustukseksi useammastakin eri lehtijutusta, jotka saivat innokkeensa Vaarasen yleisönosastokirjoituksesta. Toivoisin tästä aiheesta vilkasta mielipiteenvaihtoa, sillä olen varma siitä, että koko ajan muuttuvassa maailmassa ja alati kovenevassa asenneilmapiirissä tämä aihe ei vielä ole läheskään loppuun käsitelty.