Riippuu siitä, keneltä kysyy. Kysy lumessa rämpivältä mummolta, niin tämä vastaa, että eteenpäin. Myös ravihevoset katsoa tapittavat kisoissa tiukasti eteenpäin, kiitos silmälappujen, jotka estävät sivuille vilkuilun. Armeijassakin marssitaan aina eteenpäin, mars.
Kierkegaard oli sitä mieltä, että elämää on elettävä eteenpäin, mutta sitä voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla. Samaa mieltä ovat myös psykoanalyytikot, joiden mielestä kaikki ongelmasi johtuvat lapsuudestasi. He eivät pelkää saavansa tikusta silmäänsä, vaikka työkseen vanhoja muistavat. Myös autoilijoitten on syytä silloin tällöin katsoa peruutuspeiliin.
Sisäänpäinkääntyneisyyttä pidetään monasti arvokkaampana asiana kuin ulospäin suuntautumista. Jotenkin kunnioitettavampaa sellainen, että tutkii itseään eikä ensimmäisenä ole laukaisemassa ilmoille sitä, minkä sylki suuhun tuo. Pidättyvä saa helposti viisaan ihmisen maineen. Ihmissuhdekouluttajat taas sanovat, että tunteita ei saa padota sisimpään, vaan tunteitten ilmaisua on opeteltava, samoin hymyilemistä, koskettamista ja Small Talkia. Kun naurat, koko maailma nauraa kanssasi. Kun itket, saat itkeä yksin…
Jeesusta pyydetään monissa lauluissa ja rukouksissa johtamaan tietä oikeaan. Armeijassakin katsotaan aina oikeaan, vaikka katseen suunta viime kädessä osoitetaankin käden liikkeellä. Liikenteessä kävelijän tulee tietä ylittäessään katsoa ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Jeesuksen mukaan taas vasemman käden ei pidä tietää, mitä oikea tekee.
Entäs sitten suunnat ylös ja alas? Jeesus tuli ensin alas, sitten meni vielä alemmas, minkä jälkeen nousi ylös ja lopulta vielä ylemmäs. Talvella kaupungin kaduilla liikkuvan täytyy samanaikaisesti katsoa jalkoihinsa, ettei liukastu ja ylös, ettei saa lunta ja jäätä katolta niskaansa. Jos kävelee nokka pystyssä muita huomioimatta, putoaa Jörö-Jukka-kirjan Ylpeän Hannun tavoin kanavaan. Ylöspäin mielii olympia-aate (”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin”), alaspäin pyrkivät myyrät, talous, moraali ja lähimmäisistä välittäminen. Fysiikan lakeihin kuuluu, että mikä menee ylös, tulee myös alas.
* * * * * * * * * *
Suunnan määritys on vaikeaa, sillä on otettava huomioon sekin vaihtoehto, että ympäri käydään, yhteen tullaan. Ja aikidon harrastajat ovat sitä mieltä, että kun törmäät voimaan, muuta suuntaa. Kuinka usein käykään, että kun oppaamme osoittaa sormellaan suuntaa, me keskitymmekin osoitetun suunnan sijasta katsomaan sormenpäätä.
Kaikki ihmiset toivovat, että totuus olisi heidän puolellaan, mutta vain ani harva uskaltaa itse asettua totuuden puolelle. Taivaaseen menijäksi ilmoittautuu yhtä harvempi, mutta muita helvettiin lähettäviä on pilvin pimein. Tänä päivänä piispojenkin helvettiin kiroaminen näyttää kaiken maailman kahjoilta sujuvan suorastaan tottuneesti. Jos oma elämä menee päin helvettiä, niin pitääkö sinne saada piispatkin mukaan?
Njet poni mai.
KuvatekstiT: Hyvin viitoitettu tie auttaa löytämään perille…
Noista liikevaihtoehdoista jäi puuttumaan ainakin Leninin valssin askeleita muistuttava kaksi eteen yksi taakse. Ne askeleet eteenpäin jäivät tosin NL:ssä aika lyhyiksi.
Kari: Siinä valssissa ei sinänsä ole kyse niinkään etenemissuunnasta kuin tavasta liikkua.
Joskus takavuosina Puolasta ostettiin halpa lautta liikennöimään Senaatintorin ja Suomenlinnan väliä. Mitä teki liian kevyt lautta? No, se alkoi pyöriä reitillään ympyrää. Sitä ei näet voinut ohjata.
Suuntavaiston puute on ikävä asia, niin ihmisillä kuin heidän laitteillaankin.
Millä perusteella sinä Hannu päättelet, että irja Askolan kiroavat helvettiin mielenterveysongelmaiset? Pöyristyttävää heikossa asemassa ja jo muutenkin halveksitun ihmisryhmän mollaamista! Luulen että ikävää postia piispalle ovat lähettäneet ihan tavalliset itseään uskovaisena pitävät kirkon jäsenet.
Niina, kiitos kommentistasi. On äärimmäisen jalo taitolaji olla eri mieltä toisten kanssa niin, ettei vihapuheita syntyisi. Minä lähden ajattelussani siitä, että lähimmäisten helvettiin toivottaminen ei koskaan ole merkki manaajan hyvästä mielenterveydestä. Lisäksi vihastuminen ON hetken hulluuskohtaus. Sen aikana ei ole viisasta kirjoitella tekstejä, joita myöhemmin saattaapi katua tai joista voipi joutua vastaamaan leivättömän pöydän ääressä.
Taivaaseen pääsy tai kadotukseen joutuminen ei ole meidän ihmisten päätettävissä, ei omamme eikä toisten autuus tai ikuinen onnettomuus ole meidän käsissämme. Jeesus lausuu meistä jokaisesta viimeisen sanan.
Usko ja mielenterveys-teemaiset kysymykset tulevat yllättävän usein tavallista seurakuntapappia vastaan eri muodoissa. Onneksi meillä on mahdollisuus saada koulutusta tästä koko ajan lisääntyvästä ilmiöstä. Ihmisten on tätä nykyä monesta syystä paha olla yhteiskunnassamme.
En varmaankaan tiedä riittävästi mielenterveysongelmaisten helvetistä, mutta en myöskään tunnustaudu aivan tietämättömäksikään.
Entä paikalle juuttuminen? Sitä voi juutua paikalle ja siltikin voi nähdä eläviä kuolleiden parissa tekemässä elämätehtäväksi määrättyä tehtäviä. Juutuin eilen kuvauskeikalla Malmin hautausmaalle niihin kulkusyvänneihin. Roikuin etupyörän ja apupyörien varassa vetopyörien sutiessa tyhjää. Siinä näin oravan tulevan minua kohtia. Kysyin häneltä, voisitko tyrkätä eteenpäin…eipä tehnyt. Sitten tuli ampiainen, joka luuli minua kukaksi. Olihan minulla värikkään vaatteet, jotka loistivat kuihtuneiden kukkien sijaan. Sitten tuli linnut, mutta eipä hekään apua antaneet eteenpäin päästäkseni. Huusin yläkertaan, että lähettäisi elävän ihmisen. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen tuli mies pyörällä. Eteenpäin päästäkseen joutuu odottamaan hieman ja pyytämään apua eteenpäin päästäkseen.
Hannu. Olen Niina Braggen kanssa täysin samaa mieltä. Tunnetilanikin on varmaan aivan sama. Olen täysin suvaitsematon tässä asiassa, vaikka olenkin usein samaa mieltä kanssasi. Toista syrjintää paheksuttaessa ei ole syytä osoittaa ennakkoluuloisuutta toista ryhmää kohti.
No monihan lämpöä kaipaa, joten yleensä he varavat sen h…….paikan etukäteen.
Niina ja Maija: Surkuhupaisaa, että sain teiltä satikutia sanasta, jota pyörittelin aikani ja jonka arvelin olevan niin yleispätevä, hampaaton ja ketään vähättelemätön, että sen kehtaa laittaa tuohon. Minä tarkoitin kyllä kahjoja. Olisiko se ollut parempi sana?
En ehkä tunne näitä nykyisiä sairausluokitteluja kovin hyvin, mutta eihän kohta uskalla arvioida mitään, jos sanoista pimahdetaan noin herkästi. Ei saa puhua kuuroista, sokeista, rammoista. Minä olen itse reilusti ylipainoinen ja hyväksyn, että olen muitten silmissä läski.
Viimeksi jäin sananvalinnastani kiinni, kun messun esirukouksessa rukoilin ”sairaitten ja masentuneitten” puolesta. Jälkeenpäin tuli palautetta, että eivätkö masentuneet muka ole sairaita?
Tarkoitus ei tietenkään ollut loukata lukijoita. Koska näin kävi, pyydän anteeksi. Mutta ei tarkoitus ollut myöskään ottaa kantaa piispan ratkaisun puolesta. Tarkoitus oli yksinkertaisesti sanoa, että tunne-elämältään terveet ihmiset eivät lähetä ketään helvettiin.
Katja: Mietin myös tuota paikalleenjuuttumista, mutta sitten päädyin siihen, että sutiminen ei ehkä sittenkään täytä etenemisen kriteereitä, niin kuin havainnollisesti asian todistitkin.
On ihan pakko lainata blogi-kollega Juhani Huttusen uusimman blogin Post scriptum, sillä se sopii niin hyvin tähän aiheeseen:
”PS. Ihmisten reaktiot lähetystyöjupakassa ovat hälyttäviä. Nyt pitäisi jonkun sanoa, että näissä asioissa usko ja rukous eivät auta sairaita vihakirjoittajia. Muunlaista hoitoa tarvitaan paljon ja kiireesti.”