Jokaisen suomalaisen lähetysjärjestön on kysyttävä yhä uudelleen, mihin tarvitaan valkoista miestä. Katson asiaa raamatunkäännöstyön ikkunasta.
Olin pari viikkoa sitten mukana kahden Uuden testamentin julkaisujuhlissa Sambiassa. Luvalen Uusi testamentti on kokonaan uusi käännös kielellä, jolla aiemmin oli vuosikymmeniä sitten valmistunut lähetystyöntekijöiden laatima käännös. Vanhan käännöksen kieli oli kankeaa ja epäluonnollista. Tarvittiin uusi ja ajanmukainen käännös. Tongan käännös on luonteeltaan Uuden testamentin opintoraamattu, jossa on runsaasti Raamatun ilmiöitä selittäviä alaviitteitä. Tämä on ensimmäinen laatuaan Sambian paikallisilla kielillä.
Luvalen juhliin oli puolentoista päivän ajomatka Lusakasta kuoppaisia teitä. Ajan säästämiseksi lensimme lentopalveluihin erikoistuneen lähetysjärjestön pienkoneella ja maksoimme palvelusta reittilentoa vastaavan hinnan. Perillä meitä oli vastassa kanadalainen Paul, joka on toiminut alueella vuosikymmeniä lähetystyöntekijänä. Tutustuminen käännösryhmään oli mielenkiintoinen kokemus. Kaksi kääntäjistä on osallistunut raamatunkääntäjien koulutusohjelmaan. Toisella on kohta kaksi maisterin tutkintoa, toinen teologiassa ja toinen kielitieteessä. Käännösryhmän johtajana toimi kuitenkin vähemmän koulutettu Paul, valkoinen mies. Kysyin mielessäni miksi?
Kysely jatkui, kun osallistuimme Uuden testamentin julkaisujuhlaan. Kaikki oli rakennettu hillittyyn pohjois-amerikkalaiseen tyyliin. Järjestelyistä vastasi pietistispohjainen lähetysjärjestön lähetti Paul. Juhlassa ei ollut tilaa afrikkalaiselle ilolle ja riemulle uuden käännöksen johdosta. Onneksi pääsimme seuraavana päivänä aitoon sambialaiseen jumalanpalvelukseen, jossa ei iloa uudesta luvalen käännöksestä puuttunut. Mihin tarvitaan valkoista miestä.
Tongan juhla oli tyystin toisenlainen. Sambialaisten johtaman koulutuskeskuksen pihalle oli kokoontunut arviolta 700 juhlijan joukko. Jo paikkaa lähestyessä saattoi aistia, että nyt on kansa liikkeellä. Pipliaseurojen raamatunkäännöskonsultti tohtori Misheck Nyirenda myhäili tyytyväisenä. Meillä oli parhaat voimat mukana käännöshankkeessa, hän kertoi.
Kaksi erilaista juhlaa, kaksi todellisuutta. Kysyin Sambian Pipliaseuran pääsihteeriltä Abraham Chikasalta ilmiön taustoista. Abrahamilla on laaja vuosien kokemus ekumeenisessa toiminnasta. Pipliaseuran pääsihteerinä hän aloitti kari vuotta sitten. Abrahamin mukaan on selvää, että molemmat käännökset ovat korkealaatuisia. Ovathan ne käyneet läpi Yhtyneiden Raamattuseurojen laadunvalvonnan, josta vastasi tohtori Misheck Nyirenda. Abrahamin mukaan suomalaisten taloudellinen tuki on edelleen tarpeen. Ilman Helsingin seurakuntayhtymän uskollista tukea kumpikaan käännös ei olisi valmis. Sambian Pipliaseura tarvitsee myös tukea raamatunkääntäjien koulutukseen ja laadunvalvontaan. Misheck Nyirendan aika ei riitä kaikkiin hankkeisiin. Siksi mukaan on kutsuttu myös suomalainen käännöskonsultti Seppo Sipilä. Koulutustehtävän ohella käännöskonsultilla on toinen yhtä tärkeä tehtävä. Se on: tee itsesi tarpeettomaksi. Kun valkoinen mies kutsutaan mukaan, hänen tehtävänsä on kouluttaa, tukea ja vahvistaa paikallista asiantuntemusta. Työn johdossa ovat paikalliset Sambian Pipliaseurasta. Vastuu siirtyy eteenpäin.
Jotain on pahasti pielessä, jos vuosikymmenien jälkeenkin työn johdossa on valkoinen mies. Kukaan ei ole korvaamaton. Sen tiesi Paavalikin: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumalan antoi kasvun.” (1 Kor. 3:6)
Markku Kotila,
toiminnanjohtaja, Suomen Pipliaseura
