Kirjan nimi ”Sidottu Ratkaisuvalta”, on ristiriidassa Jumalan ihmiselle aina esittämän keskeisen kysymyksen kanssa: TAHDOTKO?
Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon, vapaan ratkaisuvallan mikä on ollut ”käytössä” sitten Paratiisin. Seuraava vapaan tahdon tilanne tuli eteen, kun Kain vihastui veljeensä. Jumala näki ihmisen sisimpään ja tiesi Kainin aikeet ja Hän halusi ohjata Kainia oikeaan, muttei pakottaa häntä. Sitten koko Raamattu on esimerkkejä ihmisen eteen laitetuista oikeasta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta.
Itse koen, ettei edes nämä vuosituhansien esimerkit vääristä valinnoista ja ratkaisuista ole ohjannut kansoja oikeaan, ei pakanoita eikä hebrealaisia, ei maallisissa eikä hengellisissä lainalaisuuksissa.
Hengellinen laki koskee vain hengellisiä, uskovia ihmisiä. Hengellisen lain varsinainen tarkoitus on pelastaa ihminen helvetiltä, saattaa hänet Taivaan Valtakuntaan, sen kansalaiseksi uskoontulon kautta, jo täällä ajassa. Ajallinen aika ja sen lainalaisuudet ovat täynnä kiusauksia ja Jumala sallii nekin ihmiselle, jotta kaikki kyseenalainen manipulointi, vaikka ikuiseen autuuteen, olisi poissa kuvioista. Näin suuri ja ehdoton on on ihmisen ratkaisuvalta omaan itseensä nähden. Ei niin, ettei Jumala olisi voinut toisenlaistakin järjestystä luoda, mutta Hän halusi ihmisessä olevan ikuisuusosan vapaaehtoisesti suostua pelastukseen, Jeesuksen sovitustyön tähden. Ihmisen ikuisuus osa ei joudu kadotukseen eikä helvettiin vahingossa. Kumpikin päämäärä on selvillä ennen kuolemaa.
”Luther kieltää ihmisen mahdollisuuden vapauttaa itsensä epäuskostaan. Erasmus taas uskoo Jumalan käskyjen ja kieltojen myönteiseen vaikutukseen ihmisen uskon syntymisessä.”
Luther kielsi ja myönsi ja jousti kaikessa muussa paitsi sakramenttien voimavaikutuksessa. On huomioitava, ettei evlut kirkon kahden sakramentin autuuttavaa vaikutusta ole, vaikka toinen niistä, kaste, yhdistääkin katoliset ja evlut kirkot. Ehtoollisen kanssa teologisoidaan ja siinäkin yhteys syntyy, kun RKK (viittaus Dole-mieheen) sanoo kyllä!
”Lutherille on selvää, että vain Pyhä Henki voi vapauttaa ihmisen epäuskon eli synnin tilasta. Jos ihmisellä olisi vapaa ratkaisuvalta, se Lutherin mukaan jopa turhentaisi Kristuksen uhrin.
Tämä vahvistaa Room.1:22 ”Kehuessaan viisaita olevansa, ovat he tyhmiksi tulleet”, mikä on jo profeettojen Jesaja ja Jeremia kautta toistuvasti ilmoitettu.
Jumala Henkensä kautta toimii täällä ajassa, Jumalan Pyhä Henki ei ole tuuli mikä puhaltaa missä, mistä ja minne sattuu. Jumalan Henki ottaa Jumalan omasta ja antaa uskoville. Kaikki taivaallinen on näkymätöntä, siksi niihin kehoitetaan katseemme kiinnittää. Se ei ”onnistu” ilman Jumalan Hengen vaikutusta, joka Henki toimii vain ihmisessä joka vastaa Isän vetoon, suostuu tulla uskoon, Jeesuksen pelastettavaksi.
Kaikki Jumalan työ täällä ajassa on Pyhän Hengen toimintaa, mutta vain yhteistyössä ihmisen kanssa, työtoveruudessa. Ensimmäinen yhteistyö on alistua Jumalan toimia. Tämän yhteistyön tulokset, vaikutus on täysin Jumalalta, vt. 2.Kor.4:
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Onhan se hieman ihmeellistä, vaikka Kristus itse sanoo, että ”ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät”, niin se voidaan sitten kääntää lopulta ihmisen tahdon valinnaksi. Minä yhdellä %:lla valitsin sinut.
Tuon valitsemisen osalta mm. Johan Gerhard tulkitsee 1.Piet1:2 olevan sanan πρόγνωσιν ennaltatietämiseksi. Hänen mukaansa valitsemukseen sisältyy kaksi periaatetta. ”Valitsemus katsoo Kristuksen ansioihin ja uskoon.”
”Valittuja ovat siksi vain ne, joiden Jumala on edeltä käsin nähnyt Pyhän Hengen voimasta ja evankeliumin kautta todella uskovan Kristukseen siinä loppuun saakka pysyen.” (Tom Nyman : Luterilainen ortodoksia ja predestinaatio). Johan Gerhard toteaa tästä: ”Itse asiassa vain ne ihmiset valitaan ikuiseen elämään joista Jumala ennalta tietää, että he tulevat uskomaan Kristukseen.” (Martti Vaahtoranta : Jumalan kuvan uudistuminen). Siis käytännössä myös Intuitu fidei ”uskon vuoksi,” ei pelkästään Kristuksen ansion tähden. Sola gratia.
Mutta mikäli näin on, silloin uskossa pysyminen loppuun asti on lopultakin ”synergisesti” ihmisen ”tahdon vallassa”. Mutta vaikean kokemuksen kautta (sanoi minulle eräs), joka luuli uskovansa, hän menetti sen ahdistuksessa. Hän tahtoi uskoa, mutta ”ei siihen enää kyennyt, kunnes Jumala armosta herätti Hengellään uskon uudestaan.” Eikö valitsemus täten perustu yksin Kristuksen ansioon, ”sillä käytännössä meidän heikko uskomme voi raueta kuoleman ahdistuksessa, ellei Jumala pidä sitä yllä. Intuitu fidei ”uskon vuoksi,” ei vastaa Lutherin, Cheminitzin ja Tunnustuksen käsitystä asiasta puhumattakaan sidotusta rakaisuvallasta, josta tietenkin polemiikki jatkuu ilmeisesti tuomiopäivään saakka.
Kosti, työhaastattelussa, työnantaja valitsee työntekijät. Jeesus valitsi juuri nuo ei meitä, koska meitä ei ollut.
Polemiikki ”sidotusta ratkaisuvallasta” jatkuu varmasti tuomiopäivään saakka, siitä olen varma, kuten myös Kosti edellä vahvasti epäili.
Olen monesti ihmetellyt, sillä tunnen ihmisiä, joille kyseinen väittely Lutherin ja Erasmuksen välillä on avannut Raamatun syvyyden uudella tavalla ja nostanut Lutherin yhdeksi tärkeimmäksi Kristuksen Armon julistajaksi, jonka kirjoitukset lohduttavat ja puhdistavat Kristuksen Sanalla särkyneen sydämmen… Samaan aikaan tunnen monia, joille tämä teos on kuin käsittämätön erhe, jota vastaan on pakko nousta…
Tämä on merkillinen asia jota usein ihmettelen, vaikka syvällä sisimmässä rukoilen, että jokainen löytäisi sen Aarteen, jonka tuo teos kätkee sisälleen.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr.4:12-13
Olisiko kyse siitä paradoksista, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Eli itse muokkaa hänestä uskon kautta kelvollisen, ilman meidän apua. Tätä on mahdoton järkeilemällä päästä oivaltamaan, josta syystä tämä opetus torjutaan järjen vastaisena ja lupana tehdä syntiä. Olen kovasti ihmetellyt myös tuota miten voimalla tätä oppia vastaan hyökätään. Heti kun sen ottaa esiin, niin jotkut uskovat jopa yhdessä rintamassa Jumalan kieltäjien kanssa käyvät sitä tiukasti vastustamaan.
Tuo Tom Nymanin STI:ssä pitämä luento löytyy myös pdf-tiedostona. Täydennän hieman vielä tuota omaa tekstiäni. En ole aikaisemmin tullut huomioineeksi tuota luterilaisen ortodoksian teologien esilläpitämää käsitettä; intuitu fidei ”uskon vuoksi,” vaikka ”1600-luvun luterilaiset teologit pyrkivät välttämään synergististä sävyä opetuksessaan,” kuten Nyman huomauttaa. Hän toteaa myös: ”
”Maassamme paljon käytetystä Olaus Svebiliuksen (1624-1700) katekismuksestakin löytyy intuitu fidei -tyyppinen valitsemuskäsitys. Kysymykseen ”Ketkä ovat valittuja?” annetaan vastaus: ”Ne, jotka Jumala iankaikkisuudessa näki pysyvän loppuun asti uskossa Jeesukseen Kristukseen.”
Mikäli tarkasti lukee tuon Svebiliuksen käsityksen asiasta, niin mielestäni väkisinkin tuosta tekstissä heijastuu ajatus myös ihmisen osuudesta, jotka sitten valittiin, kun Jumala näki – ´heidän uskonsa pysyvyyden`.
Nyman toteaa myös: ”Synergismi tulee usein vastaan niin, että meille sanotaan Jumalan tarjoavan kyllä kaikille pelastusta, mutta että ihmisen osana on ottaa se vastaan, mitä jotkut sanovat myös uskonratkaisuksi. Joku on myös sanonut, että Jumala on ottanut 99 askelta meitä kohti, mutta meidän tulee nyt ottaa yksi askel Häntä kohti. Tämä ratkaiseva askel, jossa pitäisi ottaa pelastus vastaan uskossa, on ihmisen omavoimainen suoritus, josta kuuluisi ansio ihmiselle itselle itselleen, vaikkei sitä tahdota myöntää.
Ratkaisevaksi syyksi siihen, miksi toinen pelastuu, mutta toinen ei, jää ihmisen oma valinta. Synergismi tyydyttää kyllä ihmisen järkeä, mutta siitä seuraa lopulta epävarmuus pelastuksesta, kun uskonratkaisun aitous alkaa mietityttää puhumattakaan siitä, jaksanko pysyä uskossa loppuun asti, kun huomaan kaiken itsessäni perin horjuvaksi.”
Se, mitä yritin omin sanoin ilmentää, siitä Nyman toteaa: ”Mutta kun otetaan todesta sola gratia, eli se, että Jumala pelastaa meidät yksin armosta, ja uskokin on meissä Hänen lahjansa samoin kuin sen ylläpitäminen, on uskolla luja kalliopohja.”
Kristillinen uskonelämä pyritään toisaalta tekemään abstraktiksi ja mystiseksi, käasittämättömäksi; toisaalta suoraviivaikseksi toimintaprosessiksi. Kumpikin näistä ei osu maaliin.
Ihmiset joko tekevät (tai yrittävät tehdä epätoivoisesti) ”uskon asiat” itse tai sitten jäävät odottelemaan, ihnmettelemään ja lopulta unohtamaan (passiivisesti tai aktiivisesti), kun eivät hahmota, mstä ”uskon asioissa” on edes kyse – kukaan ei selitä ymmärrettävästi. Ja jos joku yrittää asioihin, ymmärtämiseen vaikuttaa, kriitikoita tietysti löytyy: ”Ei noin!” (mutta itse ei edes yritetä). Aina on olemassa ”vaara”, että joku kuitenkin löytää elämän Kristuksessa – ”väärän ”prosessin tai menetelmän” avulla.
Kosti, yksin armosta, luterilaisuudessa tarkoittaa, pakkoa, vailla ihmistä. Tämä tulee esille mm. tunnustuskirjoista. Tätä on siis mainostamasi armo. Ei kiitos.
Jos haluat tietää mitä on Jumalan armo, kannattaa tutustua traditionaalisiin lähteisiin ja siihen valtavaan tekstimassaan.
Uskonpuhdistus, loi kokonaan uuden selitysmallin jolla ei ole vastaavuutta patristisissa lähteissä ja kirkon elämässä. Kirkko ei ole ikinä hyväksynyt uskonpuhdistuksen ajatusta.
Tämä oli hauska, ”omavoimainen suoritus, ansio ihmiselle” tässä ja vastaavissa lauseissa toistetaan jotakin kummallista hölyn hölyä. Takana on tietysti, tämä välttämättömyyden pakko, eli ihmisen antropologia.
Synergismi ei tyydytä yhtään järkeä, paradoksaalinen predestinaation omaksumimen on paljon helpompaa. Voit unohtaa kilvoituksen. Ja koko kirkon elämän. Sillä sehän voi olla suoritus.
Jukka, päästän sinut vaivoista. Tutustuppa ortodoksisuuteen, vaivat lähtee. Ei tarvitse enää tukeutua induvidualistiseen Raamatun tulkintaan.
Jaha Sami. Olet lähtenyt jälleen evankeliontiretkelle 🙂 Niin, en tiedä riittääkö tämä? Meidät on valittu Kristuksessa. Ja tässä valinnassa kukaan ei ole ulkopuolinen.
Kosti, olet siis edelleen erimieltä sti:n luennoitsijan kanssa.
Niin, pitäisikö sitten ajajetella, että vaikka me kuulemme evankeliumin saarnan, että ei se ainakaan kaikkia koske?
Kosti, nyt taas sekoilet. Luterilaisuudessa on olemassa yleinen pelastustahto. Sitten on olemassa iankaikkinen valinta, joka koskee tiettyä joukkoa. Näin ollen tosiasiallisesti evankeliumi realisoituu vain ennalta valituissa. He heräävät, tulevat uskoon väkisin. Oikeastaan yleinen pelastustahto on huijausta luterilaisuudessa ja lutherin teksteissä. Näin se vaan on.
Kosti, jatkan vielä. Lutherin sidottusta tahdosta pitäisi päästä irti ja omaksua vanha kirkollinen pelastusoppi. Koko luterilaisuutta pitäisi uudistaa kirkon yhtenäiseen traditioon nähden. Siihen mikä on kirkollista ja alkuperäistä.
No niin. Turhaan sovitat Calvinin käsitystä luterlilaiseen armonvalintaan. Luulenpa, että sinulla on dualistinen käsitys Jumalasta, joka muka ennalta määräsi toiset kadotukseen. Sidotusta tahdosta totean vain sen, että soaistu on järkemme ja synnin sumu sielun peittää.
Kosti, näyttää siltä, että luther on salacalvinisti. Kuulin tämän ajatuksen noin 15 vuotta sitten eräältä suomalaiselta eksegeetiltä ja hän sanoi, että saksan teologien keskuudessa tämä oli esitetty. Virallisesti on vain valinta autuuteen, mutta kaapissa voi olla jotakin muuta.
Miksi kysymykset jää useimmiten vastausta vaille. Varsinkin kun niitä esitetään Jumalalle, niistä asioista, jotka ovat hänen. Muut asiat ovat meitä ja meidän lapsiamme varten.
Miksi Jumala toimii, niin että toiset ottavat pelastuksen vastaan ja toiset ei. Siihen kysymykseen ei vastausta tule. Sen sijaan Sanassa on , että Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, joten jos kerran Pyhä Armon Henki meitä kutsuu, niin kai me voidaan se kutsu sillä tahdolla, jonka Jumala meille on antanut ottaa armo vastaan. Tästä on kai turha väitellä.
” Miksi Jumala toimii, niin että toiset ottavat pelastuksen vastaan ja toiset ei. ” Näin Jumala ei toimi, ei Jumala ole mielivaltainen despootti.
”…niin kai me voidaan se kutsu sillä tahdolla, jonka Jumala meille on antanut ottaa armo vastaan.”
Luterilaiset eivät opeta näin, minkä kirkkokunnan opetuksesta on kyse? Kääntymyksessä ihmisen tahto toimii pure passive ( puhtaasti passiivisesti, luterilaiset tunnustuskirjat 433,18). Pekan pitäisi olla luterilainen, mutta sekoittaa toistuvasti, ilmeisesti tietämättään vieraita oppeja luterilaisuuteen.
Keskustelu näytää saaneen sen sävyn, että ihmisen ratkaisuvalta olisi joko rajaton tai olematon. Näinhän kinastelussa helposti käy. Äärimmäisyydet korostuvat ja välimuodot karoavat. On syytä muistaa, että sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että itsenäiselle harkinnalle on olemassa tietyt rajat, joita ei voi ylittää. On puhuttu ensimmäisen ihmisen mahdollisuudesta valita elämän ja kuoleman välillä. Tiesikö hän tarpeeksi kummastakaan vaihtoehdosta? Eikö hänen mahdollisuutensa olleet hyvin rajatut, siis sidotut?
Martti,
Kyllä keskustelu on voinut saada ihmisten sielullisia sävyjä.
Minulla ei ole mitään muuta perustetta kuin Raamattu. Toistelen, että Raamattua täytyy lukea kokonaan ja koko ajan. Näin tulisi huomioiduksi kuinka kaiikki Kirjoitukset ovat toisiinsa liittyviä, kuin palapelia, jotka loksahtelevat paikoillee. Tulkinta ei ”loksauttele” vaan piuhoittaa, rihmoittaa vaikka mistä ja vaikka mihin. Mitä tärkeämpi asia on kysymyksessä, niinkuin tämä Jumalan ihmiseen laittamana vapaa tahto, niin se toistetaan ja liitetään kaikkeen Raamattuun, niin Vanhan kuin Uuden Testamentin puolella.
Uskoontulo, Pyhän Hengen työnä on mysteeri uskomattomalle, mutta avoin ja paljastettu uskovalle. Eli uskova näkee näkymättömän ja kokee sen.
Yksi sadoista esimerkeistä, 5.Moos.30:
19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
Mitä tulee ensimmäisen ihmisparin tietämisestä, mitä vaihtoehtojen seuraamus on, niin katxon, että näinkin hämmästyttävä lausunto menee läpi sakramentaalisessa ympäristössä, etä saa papiston nuhteita. Lue Raamatusta mitä tietämättömyydestä seuraa ja mitä siitä ei seuraa.
Sidottu ratkaisuvalta ei tarkoita suhteessa Jumalaan, että itsenäiselle harkinnalle on olemassa rajat.
”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” Eikö tämä ole malliesimerkki ’tarjouksesta, jota ei voi olla hyväksymättä’ eli juurikin sidotusta ratkaisuvallasta?
Ei se valitettavasti ole.
”Ei se valitettavasti ole.” Kenellepä nämä vaihtoehdot esitettäisiin nykyisin yhtä vastaansanomattomasti kuin erämaavaelluksen heprealaisille?
Kristillinen teologia on johdonmukainen siinä, että usko syntyy ihmiseen Jumalan Sanan kautta ja näin kaikki teoria ihmisen osuudesta pelastuksessa kumotaan yksiselitteisesti. Kun Jeesus tuli ja saarnasi, niin monet uskoivat, kun taas monet eivät. On siis, niin, että Sana itsessään on tekevä sen valinnan, että toiset tulevat ja toiset menevät pois.
”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh.1:11-13
Syntymässä on aina kyse syntyvän objektin ulkopuolisista tekijöistä. Syntyvä ei itse ”päätä mitään”, tai ”tahdo syntyä”. Se on pois suljettu mahdollisuus.
Raamattu on johdonmukainen kaikessa, myös tässä syntymisen asiassa.
Onkin päätettävä Raamatun mukaan, että Kristitty syntyy yksin Jumalan voimasta Kristuksen kautta ja ne, jotka eivät synny, vedestä ja Hengestä eivät voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Onkin erikoista, jos tämä syntymä käsitetään ihmisen omaksi valinnaksi, niinkuin kuolleelle sanottaisiin, miksi et ole elossa, tai sairaalle, miksi et paranna itseäsi.
Jos ihminen ei voi uskoa Jumalaan, niin ei siinä mitkään vapaat valinnat auta, vaan yksin Jumalan Lahja Kristuksessa. Usko on lahja, jonka valitseminen on absurdi ajatus.
Lahjalla on lahjan luonne, siitä myös Paavali kirjoittaa paljon. Tämän myös Luther löysi uuden testamentin kirjeistä. Lahjaa ei voi ottaa, se annetaan.
Ismo, lahjan vastaanottajallakin täytyy olla tahtoa ja halua ottaa lahja vastaan. Vai väkisinkö lahja annetaan?
Ismo kirjoittaa: ”On siis, niin, että Sana itsessään on tekevä sen valinnan, että toiset tulevat ja toiset menevät pois.”
Tässä on tyypillinen predestinaatio koukku. Kaikki riippuu Jumalasta. Mikä on siis ihmisen vastuu? Ei mikään, vaan kaikki on Jumalan syytä, joka tuomitsee ne jotka eivät voi muuta kuin tehdä syntiä välttämättömyyden pakosta. Miksi Jumala ei käännytä heitä, vaan sana valitsee heille kadotuksen. Tässä näkyy hyvin lutherin piilotettu calvinismi.
Sami,
” ..Sana valitsee..”.
Jumala on valinnut kaikki pelastukseen ja ilmoittanut sen kaikille. Mitään ei Jumala koskaa ole tehnyt väkisin, ei hyvää eikä pahaa. Ihmisen pahat ovat seuraamusta hänen omasta tahdostaan, valinnastaan. Eli on ennaltamäärätty, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (tultava uskoon). Ketä ihminen voi syyttää seuraamuksesta, koska Jumala on ”määrännyt” hänet pelastukseen, muttei pakota ketään taivaaseen.
Raamatun mukaan Sana on Jeesus.
Sami. Ismo kirjoittaa varsin selkeästi siitä, että ”kaikki teoria ihmisen osuudesta pelastuksessa kumotaan yksiselitteisesti.” / Vai väkisinkö lahja annetaan /? Huokaus. Annettaisiinko lahja pikemminkin armosta? Vai Luther salacalvinilainen. 🙂
Sami P. Evankelinen Johannes Bäck totesi vuonna 1891/2 postillasaarnassa jotenkin niin, että Jumalan armo on tyrkyllä halvan näköisessä paketissa (=armonvälineet). Pyhä Henki tarjoaa tuota lahjaa ja tarjoaminen saa aikaan paketin vastaanottamisen ja avaamisen (=uskon) myönteisine seurauksineen. Toki ihminen voi varmasti eri syistä kieltäytyä ja torjua vastaanottamasta lahjaa kielteisin seurauksin. Joskus lahjan vastaanottamiseen ja avaamiseen voidaan myös maanitella ja patistaa. Minulle sidottu ratkaisuvalta merkitsee pelastukseni olemista armollisen Jumalan hyvissä käsissä eikä jotain pelastukseen pakottamista.
Marko, kirjoitat; ”Pyhä Henki tarjoaa tuota lahjaa ja tarjoaminen saa aikaan paketin vastaanottamisen ja avaamisen (=uskon) myönteisine seurauksineen. Toki ihminen voi varmasti eri syistä kieltäytyä ja torjua vastaanottamasta lahjaa kielteisin seurauksin. ”
Tässä esität kaksi ongelmaa.
1. Ihminen ei voi luterilaisen opin mukaan muuta kuin kieltäytyä. Jos hän vastaisi myöntävästi, se olisi synergiaa.
2. Paketin avaaminen. Kuka tämän paketin avaa? Onko se ihminen, jolloin se olisi taas synergiaa.
Jos se olisi Jumala, kuten tunnustuskirjat opettavat, herää kysymys miksi Jumala ei avaa sitä kaikille. Tällöin Jumala olisi mielivaltainen. Luterilainen predestinaatio edellyttää monergista Jumala kuvaa.
”Jumala on valinnut kaikki pelastukseen ja ilmoittanut sen kaikille.” Kuinkahan monta mahtaakaan maailmassa olla, joille ei vielä ole tätä ilmoitettu? ”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista (Room. 10:14)?” – – – ”Mitään ei Jumala koskaa ole tehnyt väkisin, ei hyvää eikä pahaa. Ihmisen pahat ovat seuraamusta hänen omasta tahdostaan, valinnastaan.” Tämä ajatus on jo lähellä sitä, että ihminen nostetaan Jumalan yläpuolelle, tekemään päätöksiä siitä, miten Hän toimii. Luepa uudestaan ajatuksen kanssa Jobin kirja!
Sami P. Totta kai Jumala tarttuu kääntymyksessä ihmisen tahtoon niin, että ihminen itse ”toimii”. Nämä asiat riippuvat myös siitä, millä käsitteillä ja kuinka täsmällisesti asiat kuvataan. Itse asiassa Bäckin – ja muiden 1800-luvun uusluterilaisten näkökulma – liittyy Yksimielisyyden ohjeen tulkintaan: mitä tarkoitetaan käytännössä sillä, että jokaisella kastetulla ja kasteeessa uudestisyntyneellä on ”jossakin määrin vapautettu tahto/ratkaisuvalta”.
Marko S. Entä Paavali. Miten katsot hänen tahtonsa toimivan kääntymyksessä, niin että ”hän itse toimii”? Hän tosin tahtoi kysyä: ”Kuka olet Herra”, saaden piston sydämeensä. Eikö Paavalissa ole täten nähtävissä Jumalan armon yksinvaikuttavuus sekä katumuksessa, kuten myös uskossa ilman että Paavali itse siinä toimii. Täydestä epäuskon tilasta Pyhän Hengen vaikuttamaan uskoon, että hän sen jälkeen kyllä sitten kysyi ”Herra, mitä minun pitää tekemän?’ Vai mitä itse tästä ajattelet.
Kosti V. Miikka Ruokanen selvitti joskus 1990-luvulla asiaa luennollaan niin, että koko valtava keskustelu sidotusta/vapaasta ratkaisuvallasta koskee uskon aivan ensimmäistä alkua ja liikahdusta: voiko ihminen omin voimin liikuttautua, valmistautua ja asennoitua Jumalaa kohtaan niin, että Jumala ei kiellä häneltä armoaan? Mitä Paavaliin Damaskon tiellä tulee, olen samaa mieltä kanssasi. Tosin mielenkiintoinen näkökulma löytyy sadanpäämies Corneliuksesta: enkelihän sanoi hänelle, että almut ja rukoukset olivat tulleet muistetuksi Jumalan edessä. Luther oli asiasta sitä mieltä, että Cornelius oli jo kauan aikaisemmin tullut uskosta vanhurskaaksi, ja sai nyt kuulla Pietarilta, että hänen ei tarvinnut uskoa tulevaan vaan jo tulleeseen Kristukseen.
Tässä on ymmärtääkseni taas kysymys paradoksista: ihminen uskoo itse, mutta ei voi itse synnyttää uskoa itsessään. Usko ei ole myöskään hyve vaan Jumalan evankeliumin välityksellä tekemä yliluonnollinen luomistyö. Jumala kutsuu jotakin olemaan samalla kun tuo oleminen on kerran synnyttyään elävää, toimivaa ja vaikuttavaa.
Marko, kirjoitat ihminen uskoo itse. Jos joku muu kirjoittaisi ihminen uskoo itse, sitä sanottaisiin tekojen opiksi. Toiseksi luterilainen tunnustus kieltää tämän ihminen uskoo itse. Se kuvaa asiaa niin että uskominen vain tapahtuu, tahto on passiivinen, ennen uudestisyntymistä.
Sami P, juuri näin: ihmisen tahto on hengellisen kuoleman tilan vuoksi passiivinen ennen uudestisyntymää, mutta usko on aina elävää. Me emme uudestisynnytä itseämme mutta uudestisynnymme ja sen ilmauksena seuraa välittömästi erilaisia mielenliikkeitä. Ei tätä kannata myöskään tehdä liian vaikeaksi. Niukan eksistentialistinen Lutherin ja luterilaisuuden tulkinta johtaa mielestäni vähän yksipuolisuuksiin.
Avaan hiukan lisää. ”Vanhat” kuvasivat Pyhän Hengen työtä ja armovaikutuksia armonjärjestyksen käsitteillä. Itse osat ymmärrettiin toistensa kanssa loogisesti, mutta ei ajallisesti järjestyksessä tapahtuvaksi. Sen osista vanhurskauttaminen tapahtui ihmisen ulkopuolella ja muut Uudestisyntymistä seuraava uudistus ymmärrettiin nimenomaan synergistisesti siten, että ihmisen tahto alkoi myötävaikuttaa Pyhän Hengen kanssa. Yhtäältä kuoltiin synnille ja toisaalta pyhitys ymmärrettiin uudistuksen positiiviseksi puoleksi.
Marko, seuraava kysymys on oleellinen koska vastasit juuri kuten tunnustus opettaa;
” Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
Mielestäni tässä Luther pyrkii ratkaisemaan ongelman katkaisemalla vapaan tahdon ja moraalisen vastuun välisen yhteyden. Ihminen on vastuussa teoistaan, vaikkei hän kykene niitä hallitsemaan. Ongelmaksi muodostuu se, että Jumala vaikuttaa moraalisesti kyseenalaiselta, jopa epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. Jumala ei vaikuta oikeudenmukaiselta syyttäessään ihmisiä teoista, joita tehdessään ihmisillä ei ollut valinnanvaraa, koska hän on välttämättömyyden pakon alainen.
Sami P. Vanha kirkko on käsittääkseni ollut yksimielinen siitä, että meillä ei ole lupa tutkia sellaisia asioita, joista ilmoitus vaikenee. Jaroslav Pelikan huomauttaa dogmihistoriassaan, että kristillinen teologia on Vanhasta kirkosta alkaen joutunut tasapainoilemaan sen ongelman kanssa, että syntiinlankeemus on meidät turmellut ja kuitenkin olemme moraalisesti vastuussa tekemisistämme. Jumalakin on hyvä eikä pahan alkusyy. Luther seuraa minusta vain kristillisen teologian valtauomaa.
Eikö välttämättömyyden pakko tarkoittaisi fatalismia: ihminen on determinoitu tekemään mitä erilaisimpia ennalta määrättyjä asioita? Riippumatta siitä, pidämmekö kiinni tahdon vapaudesta ja sidonnaisuudesta, on tosiasia, että kukaan meistä ei ole täysin vapaa välttämään pahaa ja valitsemaan hyvää tai uskomaan/olemaan uskomatta. Minä ratkaisen kysymyksen mieluummin niin, että julistan evankeliumia ja luotan Kaikkivaltiaan oikeudenmukaisuuteen ja armoon. Hän siis ottaa huomioon kaikki olosuhteet ja asianhaarat.
Yksi ratkaisu olisi tietysti Zinzendorfin – valistusteologian – linja: Pelkkä perisynti tai -turmelus itsessään ei kadota ketään vaan vasta synnit ja ylitsekäymiset kertyessään.
Marko, ei patristisessa materiaalissa löydy tuollaista lutherin edustamaa teologista mallitusta. Jos löytyy, niin kerro missä, minäkin haluan nähdä.
Ismo,
Uskoontulo, kääntyminen, uudestisyntymä Pyhästä Hengestä = Ylhäältä, on Jumalan työ herättää henkiin kuollut Jumalan ihmiseen laittama henki ennen kuolemista eli ajasta poistumista. Jos ihminen herää vasta kuoltuaan hänen iankaikkisuusosansa ei vietä ikuisuutta Jeesuksen seurassa vaan helvetissä.
Ihminen syntyy ensin tähän maailmaan, mikä on vedestä, veden kautta. Se syntymä on taivaaseen kelvolliseksi syntymä, ”senkaltaisten on Jumalan Valtakunta”. Tuo senkaltaisuus muuttuu henkilökohtaiseksi tahtomiseksi Pyhän Hengen välittämästä voimasta. Olen kokenut tämän 10-vuotiaana, koska näin halusin. Jumalan Voima ei vaikuta missä Hän ei ole haluttu.
Kommentissasi on kaikki sakramentalismin fraasit, eikä niitä ole tarvis enempää aukaista. Sakramenttien vaikutus, eli voima on nolla, eikä Jumalan Voima yhdy eikä muuta katoavaa, kuten ehtoollisvälineet tai kastevesi. Jumalan Voima on vaikuttanut ennen kastetta ennen ehtoollista ja sen voimavaikutuksen todistukseksi ja symbooliksi on ehtoollinen ja uskovien upotuskaste.
Ei kasteesta enempää, pyydän!
”Olen kokenut tämän 10-vuotiaana, koska näin halusin. Jumalan Voima ei vaikuta missä Hän ei ole haluttu.” MIkä tai kuka vaikutti sen, että näin halusit? Mistä ja keneltä olit saanut tiedon siitä, että elävä Jumala on totta ja toivoo sinutkin yhteyteensä? Eikö Jumalan voima ollut johtamassa jo vuosia sinua tähän kokemukseesi? ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa (Fil. 2:13).”
Martti,
Olen lukuisia kertoja kertonut minkälaisia välineitä Jumala on käyttänyt kohdallani. Toista kuitenkin:
Henkilökuvani alla on lyhyt maininta siitä kuinka jo lapsuudestani asti olen viihtynyt siellä missä Pyhä Henki vallitsi tilaa ja tilanteita. Eli ensin Hän viihdytti minua, henkisesti, hengellisesti ja jopa fyysisesti uskovien yhteydellä ja -yhteydessä. Kuulin taivaan ”kutsukellojen” soiton niin varhain kuin muistan. Kun ”senkaltaisuus” alkoi himmetä koin halua ”tarttua” Jeesuksen käteen. Se ote on pitänyt, koska Jeesus takaa oman otteensa. Kuinka heikosti olen itse pitänyt otetta ”päällä” on toinen juttu, mutta Hän ei ole sallinut erehdyksieni jopa lankeemukseni erottaa otetta. Uskoon tullaan silmänräpäyksessä, mutta luopuminen on prosessi.
Tietysti suurin vaikutus oli vanhempieni vaellus Kristuksessa. Eli Jumalalla ei ollut vaikeuksia puhua minulle jo lapsena, saarnojen, laulujen ja esimerkiksi vanhempieni vaelluksen kautta.
Minua ei koskaan millään tavoin sidottu ratkaisemaan Jeesuksen puoleen. Olen aina kokenut vain vapautta, mitä haluamisiini tulee.
Mitä Fil.2:13, kertoo kuinka yhteys Jumalaan muodostaa Jumalan tahdon toteutumisen uskovassa. Sitten kun halut himmenee, senkin Jumala sallii, mutta muistuttaa jopa saamme kuulla äänen takaa, että kumpaan suuntaan.
Olet siis ollut pienestä pitäen Jumalan lapsi. En näin ollen lainkaan ymmärrä tuota kääntymiskokemustasi. Eihän uskossa vaeltava voi tulla uskoon.
Matias,
”Yhteyteen liitettäviä ovat ne jotka tuossa tilanteessa, tuossa tapahtumassa, tuon liittämistyön hetkellä PREESENSISSÄ tulevat pelastetuiksi, PASSIIVISSA ELI SIIS ILMAN OMAA MYÖTÄVAIKUTUSTA.”
Passiivimuodon ratkaisevaan ”vaikutukseen” yritti Matti Väisänenkin kasteen pelastavan vaikutuksen rakentaa, kahdessa 1000-sivuisessa kirjassaan. Kummatkin esitykset ovat kielellisesti ja hengellisesti vastoin kirjoitettua Sanaa.
Sinä nyt tässä niinkuin MV sotkette kreikan passiivit, joita on kolme. TÄSSÄ NYT on kuitenkin kyse siitä, että Jumala liitti ek-klesiaan, seurakuntaan niitä jotka uskoivat, olivat tulleet uskoon ja olivat tietysti liittyessään tai llitettäessään uskovaisia. Tästä uskoontulosta kertoo Apt. 2:37 jälkeiset jakeet. Joka jae uhkuu mm. ilolla sanoman vastaanottamisesta, halusta vastata Pyhän Hengen vaikuttamaan kutsuun, mikä vaikutti Pietarin saarnassa.
Reijo
Toisin kuin väität, niin tekstini kuvaa tasan tarkkaan sen, mitä Raamattu sanoo, jopa kielioppimuotoja myöden.
Sen sijaan tulkintasi kirkko -sanasta ekklesia on samaa tasoa kuin noin kymmenvuotiaan lapsen sanasta ”silmiinpistävä”. Tuon ikäiseltä voi kuulla selityksen, että se tarkoittaa sellaista, joka pistää silmään.
Sen sijaan kreikan sana ekklesia tarkoittaa JULKISTA KOKOONTUMISTA YHTEEN. Tästä syystä sitä käytettiin hellenistijuuttalaisten keskuudessa yhdessä synagoge -sanan kanssa heprealaisen JUMALAN KANSSAN vastineena Septuagintassa jo noin noin 300 – 200 eKr. Se siis on Vanhan testamentin koko Jumalan kansan eli siis Israel -sanan rinnakkaisena vastineena.
Joten valitettavasti on todettava, että kommenttisi kertoo vain sen, ettet tunne sanan käytön historiaa, etkä sen takia myöskään sen merkitystä Raamatun kielenkäytössä.
Reijo
Ajattellin, että aikoinaan italiankielisellä asuessasi olisi oppinut tuntemaan, mitä PASSIIVI tarkoittaa indo-eurooppalaisissa kielissä. Suomen kielen passiivihan on ainoastaan persoonaton muoto vastaten esim. ruotsin kielen ilmausta ”man gör —”.
Mutta suomen kielen passiivi ei kerro samaa kuin aito alkuperäinen PASSIIVI tarkoittaa eli siis sitä että puheena oleva teon kuvauksen keskuksena oleva on tuon teon tapahtumaan täysin mitään itse vaikuttamatta tai tekemättä.
Raamatun teksteissä tämä siis merkitsee sitä, että JUMALA ITSE TEKEE KAIKEN ALUSTA LOPPUUN ilman hänen tekonsa kohteella on siihen mitään omaa osuutta.
”Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Veljet, mitä meidän pitää tehdä?'” Viittasit tähän jakeeseen (Apt 2:37), Reijo Mänttäri. Eikö tämä kuvaa juuri sitä, että usko syntyy Jumalan vaikutuksesta, kun Hänen palvelijansa julistaa evankeliumia Kristuksesta? ”Kaikki tunsivat piston sydämessään” ei mielestäni viittaa mihinkään vapaasta tahdosta tehtyyn ratkaisuun.
Ajattelen samalla tavalla, sillä Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä, jolle kuuluu vapaa tahto.
Muuten Martti, anteeksi kun joskus kirjoitin sinulle huonosti, muistaakseni jostakin veturi/junakirjasta. Se oli ihan turhaa.
”Muuten Martti, anteeksi kun joskus kirjoitin sinulle huonosti.” Saat kaikin mokomin anteeksi. Mitäs menneistä!
Raamatusta nousee vahvasti sellainen kuva, että Jumala toimii maailmassa Itsensä tähden ja Hän pelastaa omansa, Hän valitsee kansansa ja Hän nuhtelee kansaansa.
Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”
Tuo vahva perustus on juuri sen tähden luja, että Jumala on kaiken tekijä, alkaja ja täyttäjä. (Kuten Matias edellä myös todistaa) Me olemme syntiin kuolleita ja Jumala nostaa kuolleita ylös ja herättää kivistä itselleen lapsia Kristuksen kautta. Tätä näkyä ei saa kadottaa Raamattua lukiessa. Ihmisen onkin mahdotonta ottaa mitään, ellei Jumala anna. Ja on antanut Kristuksessa runsain mitoin. Jopa kaiken, mitä jumalisuuteen vaaditaan. Mitä me voimme tuoda siihen lisää? Oman panoksemme?
Pois se! Ei Jumala jaa kunniaansa.
” Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä- siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi. Ef.1:3-14
Valmistellessani erästä saarnaa, jonka jos Jumala suo pidän toukokuussa 2023, olen lueskellut Roomalaiskirjeen 8. lukua monella kielellä. Kiinnitin huomiota Room. 8. luvun jakeeseen
Roomalaiskirje:
” 8:30 mutta
jotka hän on EDELTÄMÄÄRÄNNYT, ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. ”
Koska Reijo osaat italian kieltä, niin panenpa tämän kahdella käännöksellä italiaksi, toisen vanhemmalla ja toisen sata vuotta vanhalla käännöksellä, jotta huomaat predestinaatio -ajatuksen esiintyvän noissa käännöksissä.
Huomattakoon, että tässä kohtaa kyse ei ole jonkinlaisesta mekanistisesta filosofisesta luonnonlakimaisesti kehitellystä predestinaatiosta, vaan koko kohta puhuu meidän Luojamme ja Ylläpitäjämme, elävän Jumalan teoista ja Jumalan suuresta armovalinnasta.
Secondo la traduzione della Bibbia Riveduta 1927
e quelli che ha PREDESTINATI, li ha pure chiamati; e quelli che ha chiamati, li ha pure giustificati; e quelli che ha giustificati, li ha pure glorificati.
Secondo la traduzione di Giovanni Diodati 1649
E coloro ch’egli ha PREDESTINATI, essi ha eziandio chiamati; e coloro ch’egli ha chiamati, essi ha eziandio giustificati; e coloro ch’egli ha giustificati, essi ha eziandio glorificati.
Ongelma on kai vain siinä, ettei meillä voi olla tietoa Jumalan valinnasta. Tämä ongelma antaa monelle sen käsityksen, että he itse ovat ja pysyvät valinnan ulkopuolella, eikä pelastus kuulu heille. Näin saavat vieritettyä syyn itseltään Jumalalle.