Espoon piispa Tapio Luoma sanoi Radio Dein ja Kotimaan kyselytunnilla 22.11. pitävänsä avioliittoa miehen ja naisen välisenä suhteena. Eli hän kannattaa kirkon perinteistä näkemystä. Sitten hän kuitenkin totesi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä: ”Jos kirkko sellaisen päätöksen tekee, varmaankin olisin valmis vihkimään, koska se on kirkon yhteinen päätös.”
Luoman lausunnot tuntuvat ristiriitaisilta: Eikö piispan pitäisi johtaa laumaa eikä lauman piispaa? Eikö kirkolliselta johtajalta voida odottaa – suuntaan tai toiseen – teologisesti perusteltua kantaa, jota hän johdonmukaisesti puolustaa? Nyt Luoma ilmoittautuu ajopuuksi, joka seuraa muiden tekemiä ratkaisuja. Onko tämä opportunistista vaalipuhetta?
Tapio Luoma väitteli teologian tohtoriksi dogmatiikassa eli opin tutkimuksen oppiaineessa. Tätä taustaa varten häneltä voi syystä odottaa teologisesti punnittuja ja johdonmukaisia kannanottoja, mutta kyselytunnin lausahdukset eivät anna tällaista kuvaa. Kirkon korkeimpaan virkaan pyrkijältä voi perustellusti odottaa johtajuutta.
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan professori
Viisaat sanat viisaalta mieheltä. Kiitos MIIkka Ruokanen että kirjoitit sen jonka monet ihmiset meidän kirkossa ajattelee. Raamatussa löytyy Tapio Luman kaltainen johtaja, nimittäin kuningas Saul, hänkin pelkäsi ihmisiä ja omaa kunnia ja luopui sentakia Herran sanasta.
S-E.E.
tulitko ajatelleeksi, mllaisen syytöksen heitit?
Edellisessä minulla oli kyllä enemmän mielessä tällaiset opilliset asiat, Raamatun Sana, josta kyllä uskon Jumalan pitävän kiinni, niin, ettei Hän muuta sen suhteen mieltään. Tässä on hyvä kysyä, voisiko Jumala muuttaa Sanaansa joutumatta ristiriitaan itsensä kanssa? Sitten toisaalta, jokainen, joka on saanut rukousvastauksen, ymmärtää, että voimme vaikuttaa Jumalaan erilaisissa asioissa.
Jumalan Sana ei ole mikään opillinen asia, Hän on meidän Herramme. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”
Hämäläinen: ”Raamatun Sana, josta kyllä uskon Jumalan pitävän kiinni, niin, ettei Hän muuta sen suhteen mieltään.”
Miksi Jumalan, jos on, pitäisi pitää kiinni Raamatun sanasta? Raamattuhan on ihmisen kirjoittama opus ihan ninn kuin vaikka kotoinen kansalliseepoksemme Kalevalakin. Ei se, että Raamatun tekstit on kanonisoitu about pari tuhatta vuotta sitten tee siitä mitenkään sen pyhempää kuin mikä tahansa vanha teksti. Ihmiset sen kanonisoinninkin ovat tehneet.
Hämäläinen: “Tässä on hyvä kysyä, voisiko Jumala muuttaa sanaansa joutumatta ristiriitaan itsensä kanssa?”
Tottakai voi, jos kerran on kaikkivoipa kaikkivaltias.
Hämäläinen: ” jokainen, joka on saanut rukousvastauksen, ymmärtää, että voimme vaikuttaa Jumalaan erilaisissa asioissa.”
Miksi Jumalaan ja hänen tekemisiinsä pitäisi voida, tai edes yrittää vaikuttaa millään tavalla? Eikö Jumala kaikkialla yhtäaikaa läsnä olevana, kaikki tietävänä, kaikkivoipana ja kaikkivaltiaana tiedä, mitä ihminen, hänen rakas luotunsa kulloinkin tarvitsee ja mitä hänen Jumalana pitää tehdä tai jättää tekemättä Telluksella tallustelevan ihmiskunnan suhteen?
Luulisi kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä tietävän. Miksi hänen viisaisiin tekoihinsa ja päätöksiinsä ihmisen pitäisi yrittää vaikuttaa jollain tavalla – ihan vain omaa etuaan tavoitellakseenko?
Mulla on vähän sellainen näppituntuma, että niitä rukousvastauksia voi verrata veteen,joka ottaa aina sen astian muodon johon se kaadetaan…
Raamatussa on kyllä opillisia asioita. Niitähän Raamatun opettajat opettavat. Eiköhän kaikkien olisi hyvä lukea joku kristinopin perusteos.
Suosittelen Johanneksen evankeliumin 1. lukuun tutustumista. Siitä selviää mitä tarkoittaa Jumalan Sana. Ilmaisu viittaa Kristukseen eikä Raamattuun. Sana kirjoitetaan pienellä silloin, kun tarkoitetaan yksittäistä Jumalan ilmoitusta: ”Minulle tuli tämä Herran sana: …”
Hämäläinen: ”Eiköhän kaikkien olisi hyvä lukea joku kristinopin perusteos.”
Miksi?
Kimmo,
ainakin siksi, että osaa keskustella esim. K24ssä kristinuskoa koskevissa ketjuissa niin ettei puhu aidan seipäästä kun toiset käsittelevät kokonaista aitaa.
Salme: ”ettei puhu aidan seipäästä kun toiset käsittelevät kokonaista aitaa.”
Ei ole aitaa ilman seipäitä, mutta seipäitä on ilman aitaa.
Siinäpä se. Kun tuntee Raamatun niin silloin osaa puhua aitaan kuuluvista seipäistä kun keskustellaan aidasta.
Liian usein keskustellaan pelkistä seipäistä, joilla ei ole mitään tekemistä kokonaisen aidan koostumuksen kanssa.
Salme: ”pelkistä seipäistä, joilla ei ole mitään tekemistä kokonaisen aidan koostumuksen kanssa.”
Ei mitään tekemistä???? Aitahan koostuu seipäistä. Koko aitaa ei olisi ilman seipäitä.
Kaikki seipäät eivät kuulu jokaiseen aidan rakennukseen. Kun keskutellaan ”kristillisestä aidasta” niin seipäidenkin tulee olla oikeasta lähteestä eli Raamatusta. Jollei tunne Raamatun sisältöä niin ”kristillisestä aidasta” tulee helposti humanistinen tekele.
Toisaalta ’kristillisistä seipäistä’ voi syntyä ’saatanallinen aita’, jos lukee Raamattua kuin piru, yksityiskohdissa oikein, mutta ydinsanoma taitavasti kiertäen.
Jos lukee kuin ”piru raamattua” niin aidasta tulee humanistissaatanallinen aita, sillä piru on luotu olento, joka vastustaa kaikessa Jumalan tahtoa.
Salme: ”humanistissaatanallinen”
????? Onko humanismissa jotain saatanallista? Aika paha heitto.
Salme: ”sillä piru on luotu olento, joka vastustaa kaikessa Jumalan tahtoa.”
Miksi ihmeessä Jumala sen pirun sitten loi riesakseen? Ja on se nyt ihme ja kumma ellei kaiken tietävä ja kaikkivoipa kaiikivaltias yhdelle pirulle pärjää.
Saatana on syyllistäjä, Jumalan armon vihollinen. Laki ilman evankeliumia on hänen agendansa.
Juu, aivan varmasti se viittaa Kristukseen. Sitten kuitenkin Raamatussa on monta muutakin hyvää lukua tutkittavana, niin Vanhassa-kuin uudessa Testamentissa.
”Tässä on hyvä kysyä, voisiko Jumala muuttaa sanaansa joutumatta ristiriitaan itsensä kanssa?” Vaihdoin kysymykseesi pienen alkukirjaimen. Pohdin sitä tässä muodossa. Jumala määritellään Raamatussa hyvin monenlaiseksi, inhimillisen ajattelun mukaan ristiriitaisestikin. Esimerkkinä mainitsen sanaparin ’pitkämielinen’ ja ’kiivas’. Kokemuksemme Jumalasta saattaa hyvinkin olla hämmentävä sen vuoksi, että Hän on kaikkea. Se ei sovi rajalliseen ajatteluumme. Ristiriitaisuus on omassa mielessämme, ei Jumalassa. Emme voi vaatia Jumalaa olemaan sellainen, millaiseksi me hänet haluamme ymmärtää.
Hieman tässä tulee sellainen tuntu, että ”happamia ovat sanoi kettu pihlajanmarjoista…”.
Tässä menee kyllä nyt lapsi pesuveden mukana. Luoma on poikkeuksellinen piispa. Hänen kaltaistaan ei koskaan ennen ole piispana ollut. Spn keskustelu vääristää koko kirkollista kenttää. katsotaan vain sitä, mitä mieltä kukin on ja pelkästään sen perusteella tuomitaan papit ja piispat. Kaikki muut ominaisuudet pidetään toisarvoisina.
Yhdessä mennään kirkossa jatkossakin eteenpäin. Juuri Luoman kaltaista avarakatseisuutta tarvitaan. Olkoon teologiset näköalat mitkä tahansa. Yhdessä on silti kyettävä asioita käsittelemään.