Emeritusarkkipiispa John Vikström puolusti samansukupuolisten oikeutta kristilliseen avioliittoon artikkelissaan Kotimaassa 22.1. Hän perustaa argumenttinsa siihen, että kirkon tulee opetuksessaan ja käytännössään luopua patriarkaalisen yhteiskunnan viimeisistäkin jäänteistä ja todeta, että Raamatun opetus ja valistuksesta alkanut moderni kehitys ovat samansuuntaisia. Vikström esittää eettiset näkemyksensä varsin perusteellisesti ja vakuuttavan tuntuisesti.
Allekirjoittaneen suurin huolenaihe on tämä: Kun homoseksuaalisen identiteetin omaavat kirkon jäsenet, oikeutetusti ja Jumalan tahdon mukaisesti, tunnustetaan tasa-arvoisiksi kristityiksi sisariksi ja veljiksi, tuleeko sen välttämättömästi tapahtua siten, että kristinuskon avioliittokäsitys korvataan filosofisella ns. sukupuolineutraalin avioliiton idealla?
Jos näin tapahtuu, murtuu Raamatun ja juutalais-kristillisen uskon luomisteologia. Vahvaa luomisen teologiaa tarvitaan juuri nyt puolustamaan maapallomme uhanalaiseksi joutunutta elämää.
Uskonnoissa ihmisarvo ei ole sidottu avioliittoon
Jumalan kuvana jokaisen ihmisen elämä on absoluuttisen arvokas, ainutlaatuinen ja pyhä. Jokaisella on sama rajaton ihmisarvo, siksi jokainen ihminen on yhdenvertainen. Jokainen on yhtä paljon Luojansa kiintymyksen kohde ja rakkauden kumppani. Tämä kaikki koskee luonnollisesti myös niitä, jotka kuuluvat seksuaalisiin vähemmistöihin.
Avioliitto ei ole ihmisarvon kriteeri ja mittari, kuten nykykeskustelu – myös Vikström – näyttää edellyttävän. Jokaisen persoonan ääretön ihmisarvo perustuu luomiseen ja on ehdoton ja täydellinen sellaisenaan, on hän avioliitossa tai muussa parisuhteessa tai ei ole.
Kaikissa suurissa maailman uskonnoissa suvaitaan eriasteisesti seksuaalisia vähemmistöjä, joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Seksuaaliset vähemmistöt ymmärretään osaksi inhimillisen elämän monimuotoisuutta. Mutta tämä ei ole missään uskonnossa johtanut siihen, että uskonnon varsinainen opetus avioliitosta olisi muutettu sukupuolineutraaliksi.
Kaikki uskonnot opettavat avioliittoa naisen ja miehen välisenä liittona, riippumatta siitä, onko kyse yksi- tai moniavioisesta avioliitosta. Homoseksuaalisten parisuhteiden salliminen ja jopa suojelu uskonyhteisössä ei ole johtanut uskontojen opetuksen ytimen muuttamiseen.
Uskonnoissa avioliittoa ei ole välineellistetty ihmisarvon mittariksi; jokaisella on ehdoton ihmisarvo riippumatta siitä, onko hän avioliitossa vai ei – tai millaisessa parisuhteessa hän elää. Muista uskonnoista poiketen länsimaissa avioliitosta on tehty poliittinen väline, jolla ajetaan uudenlaista ideologiaa kirkkoon.
Uskontojen ja luonnontieteen näkemykset ovat samansuuntaiset
Maailmanuskontojen näkemys avioliitosta on samansuuntainen sen kanssa, mitä tiedämme elollisesta luonnosta. Uskontojen mukaan avioliitto ei ole vain ihmisten välinen emotionaalinen, eettinen tai sosiaalinen suhde ja sopimus, vaikka sillä ovat myös nämä ulottuvuudet. Avioliitolla on syvimmältään luontoon perustuva ontologinen eli olemiseen erottamattomasi liittyvä perusta.
Zürichin yliopiston evoluutioekologian professori Hanna Kokko toteaa, että suvullinen lisääntyminen on eri lajien jatkuvuuden kannalta ainoa vaihtoehto. Suvuttomasti lisääntyvät eliöt voivat vain kopioida itsensä, tietyn ajan jälkeen näiden eliöiden lisääntymisteho hiipuu. Suvullisesti lisääntyvissä yhdistyvät kahden vanhemman ominaisuudet, syntyy uusi erilainen yksilö, joka voi sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Luonnontieteellisen tutkimuksen ”tulos puhuu suvullisuuden puolesta”. (Tiede 14/2020)
Tarvitaan syvempää teologista analyysia
Raamattuun sisältyvä juutalais-kristillinen näkemys avioliitosta on sekä luomisen ontologiaan että ihmisten väliseen kiintymykseen ja sosiaaliseen normistoon perustuva todellisuus. Vikström argumentoi taitavasti eettisesti, mutta se ei riitä. Lisäksi tarvitaan syvempää teologista analyysia. Avioliitto on syvästi luomisteologinen uskon todellisuus kristinuskossa. Se ilmoittaa meille jotain olennaista siitä, millainen Kolmiyhteinen Jumala on Luojana.
Kommenttini Vikströmin kirjoitukseen koskee lähinnä sitä, mitä hän ei sanonut. Hän argumentoi viitaten Uuden testamentin eräiden kirjeiden ns. huoneentauluihin sekä kirkkomme vihkikaavassa tapahtuneisiin muutoksiin. Kuitenkin kristinuskon opissa avioliitto perustuu Raamatusta nousevaan vahvaan luomisen teologiaan, ei käytännöllisiin hellenistis-kristillisiin yhteiselämän ohjeisiin eli huoneentauluihin puhumattakaan kirkon laatimista vihkikaavoista.
Raamatun luomiskertomus opettaa yksiselitteisesti: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Tästä luomisen fundamentista seuraa naisen ja miehen välinen liitto, jolla on luomisen ontologinen perusta ja Luojan antama siunaus ja tehtävä: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset…’” (1. Moos. 1:27-28) Tämä perusopetus toistuu kautta Vanhan ja Uuden testamentin, esimerkiksi Jeesus opettaa näin (Mark. 10:6-9, Matt. 19:4-6).
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien sisarten ja veljien rakastaminen ei merkitse sitä, että luomisteologiasta pitäisi luopua. Homoseksuaalisen identiteetin omaavien täyden ihmisarvon hyväksyntä ei merkitse Raamattuun sisältyvän luomisteologian korvaamista modernin länsimaisen kulttuurin sukupuolineutraaliuden ideologialla. Opin pääprinsiippiä (luominen) ei tarvitse tuhota, jotta siitä johtuva seuraamusprinsiippi (tasa-arvo) tulisi voimaan.
Kirkon ei pidä tehdä avioliitosta ideologista ihmisarvon mittaa, koska ihmisarvo ei riipu tällaisesta mittarista, vaan sen tulee muiden uskontojen tapaan löytää käytännölliset tavat ratkaista kysymys, miten seksuaaliset vähemmistöt suljetaan sen jumalallisen rakkauden ja siunauksen piiriin, jonka välittäminen tähän maailmaan on kirkon missio.
Riippumatta siitä, millaisia käsitteitä sekulaari yhteiskunta käyttää, kirkossa ”avioliiton” käsite pitäisi rajoittaa naisen ja miehen väliseen liittoon; muunlaisten parisuhteiden tukemisessa käytettäköön toisenlaisia ilmaisuja. Kirkko voi säilyttää sen uskolle ominaisen luomisteologian ja samalla eriyttää samaa sukupuolta olevien yhteiselämän siunaamisen ilman vihkimystä avioliittoon.
Vikströmin mukaan ”Raamatun pätevyys ja auktoriteetti ensisijaisesti koskevat jatkuvasti ajankohtaista kysymystä siitä, miten henkilö elää ja toimii heteroseksuaalisena tai homoseksuaalisena ihmisenä, muita seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden variaatioita unohtamatta”. Näin Vikström antaa Raamatulle roolin parisuhteessa toteutuvan eettisen elämän ohjeena, hän ei anna Raamatulle arvovaltaa toimia avioliiton luomisteologisen olemuksen ja rakenteen normina. Tämän normatiivisen aseman hän antaa valistuksen uudistamalle ihmiselle.
Patriarkaalisuudesta vapautuminen ja homoliitto eivät kuulu yhteen
Vikströmin argumentin kantavana teemana on kirkon opetuksen asteittainen vapautuminen patriarkaalisen yhteiskunnan rajoittavista normeista. Tämä sosiaalis-kulttuurinen perustelu ei kuitenkaan riitä kumoamaan luomisteologian ontologista perustaa, jonka kanssa samansuuntaisesti opettavat kaikki suuret uskonnot ja jota myös luonnontiede tukee.
Avioliiton olemuksellinen perusta on siinä identiteetissä, jonka elämän Luoja on kullekin ihmiselle antanut, se ei ole sidottu ”patriarkaalisuuden” sosiologiseen ideaan. Tähän perustuu myös ero naispappeuden hyväksymisen ja homoavioliittojen välillä: Pappeuden avaaminen naisille merkitsi miesvaltaisen sosiaalisen eetoksen murtamista. Tässä olen samaa mieltä Vikströmin kanssa.
Mutta kun hän samaistaa myös homoparien vihkimisen patriarkaalisuudesta irtaantumisen prosessiin, olen eri mieltä. Avioliitto naisen ja miehen välisenä instituutiona ei ole ollut perusteissaan patriarkaalisuuteen sidottu. On myös olemassa matriarkaalisia perheyhteisöjä. Homoliitto ei erityisesti kohdistu mahdollisia patriarkaalisia jäänteitä vastaan eikä se myöskään takaa niiden katoamista. Avioliitto on vuosisatojen saatossa kehittynyt instituutioksi, joka perustuu molempien osapuolten vapaaseen suostumukseen.
Raamattu ei eksplisiittisesti opeta, että papin pitää olla mies eikä Raamattu tuomitse naispappeja. Sen sijaan Raamattu hyvin selkeästi luomisen teologian pohjalta opettaa, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto ja Raamattu kritisoi homoseksuaalisuutta. Ei voida siis vetää analogiaa pappeuden naisille avaamisen ja homoavioliittojen sallimisen välille, kuten Vikström tekee.
Sukupuolineutraaliuden ideologia on amerikkalaista tuontitavaraa
Sukupuolineutraaliuden idea perustuu moderniin amerikkalaiseen uskontokriittiseen ideologiaan. Sen vaikutusvaltaisin edustaja, feministifilosofi Judith Butler haastaa ihmisten jaon biologisesti kahteen sukupuoleen. Hänen mukaansa ero naiseuden ja mieheyden välillä on sosiaalisesti konstruoitu, opittu ja esitetty rooli, joihin kasvetaan sosialisaation kautta. Ihminen ei olemuksellisesi ole mies eikä nainen, vaan hän oppii nämä roolit kulttuuristaan.
Lopulta yksilön tulisi itse valita oma sukupuolinen identiteettinsä, vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi. Vaikka Butlerilla on suuri vaikutus massoihin, hänen naispuoliset akateemiset kollegansa ovat myös kritisoineet häntä liian ylimalkaisista, epäselvistä ja perusteettomista väitteistä.
John Vikström vaatii ”kestämättömän” tilanteen ratkaisua. Ratkaisu on itse asiassa jo useaan otteeseen tehty kirkossamme – kysymys on vain siitä kestämmekö me kirkon ratkaisun, pysymisen kristinuskon omassa avioliittokäsityksessä.
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan professori emeritus, Helsingin yliopisto; Systemaattisen teologian professori, Nanjingin teologinen seminaari, Kiina
Mihin kohtaan tuossa viittaat? Sivullahan kuvataan lähinnä lääketieteellisten interventioiden aiheuttamia ongelmia.
Pidän Ruokasen kirjoituksesta vaikka itse asiasta olisinkin toista mieltä. Verrattuna blogipalstan homovastaisiin vakioöyhötyksiin, tässä asiaa lähestytään asiallisesti, perustellen sekä samaa sukupuolta olevia pareja kunnioittaen. Selvästi sivistyneen ihmisen kirjoitus ja tämänkaltaista keskustelua toivoisin tänne enemmänkin.
Kirjoituksessa on muutama kohta, joita haluaisin kritisoida:
1) Kirjoituksen alussa puhutaan luomisen teologiasta puolustamassa maapallolla uhanalaiseksi joutunutta elämää. Tämän viittauksen merkitys jäi itselleni epäselväksi. En pysty kuvittelemaan realistista skenaariota, jossa homoparien avioliitot aiheuttaisivat maapallolle eksistentiaalisen kriisin.
2) Ruokanen korostaa useassa kohtaa, että homoavioliittoja ei tunneta missään maailman suurista uskonnoista. Tämä on vähän arvotonta argumentointia. Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä ja toisaalta homoparien avioliitot ovat historiallisesti niin uusia asia, että olisi kohtuutonta olettaa että uskontoihin sisältyisi rituaaleja, jotka eivät ole maallisen lain mukaan olleet edes mahdollisia kuin muutamia vuosia.
3) Viittauksen luonnontieteeseen olivat mielestäni erikoisia ja osittain virheellisiä. Pikemminkin voisi väittää, että luonnonilmiöitä tarkastellessa voi päätyä ainoastaan siihen johtopäätökseen, että yhden koiraan ja yhden naaraan välinen elinikäinen liitto ei ole alkuunkaan ainoa tapa, miten lajit käyttäytyvät luomakunnassa.
4) Se, että avioliitto ei Ruokasen mukaan ole (tai pitäisi olla) ihmisarvon mittari ei sinänsä ole argumentti sen puolesta, että kirkon ei pitäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Jos ajattelemme, että Jumala on luonut homomiehelle kumppaniksi toisen homomiehen, mielestäni on aivan luontevaa pyytää Jumalan siunausta heidän liitolleen. Ja sama koskee tietysti naispareja.
” Verrattuna blogipalstan homovastaisiin vakioöyhötyksiin”
-Onko täällä oikeastaan yhtään _homovastaista_ kommentoijaa? Pitää varoa tekemästä hätiköityjä ja mustamaalaavia tulkintoja eri mieltä olevien kannanotoista.
Ei tuollaiset ilmaisut minusta keskusteluilmapiiriä ainakaan paranna…
”Se, että avioliitto ei Ruokasen mukaan ole (tai pitäisi olla) ihmisarvon mittari ei sinänsä ole argumentti sen puolesta, että kirkon ei pitäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Jos ajattelemme, että Jumala on luonut homomiehelle kumppaniksi toisen homomiehen, mielestäni on aivan luontevaa pyytää Jumalan siunausta heidän liitolleen. Ja sama koskee tietysti naispareja.”
-Tämä asia on moneen kertaan käyty läpi, mutta vieläkin ihmettelen sitä, että vedetään täydet yhtäläisyysmerkit vihkimisen ja ihmissuhteen siunaamisen välille. Eikö Ruokanenkin juuri erottanut nämä toisistaan. Itsekin olen tehnyt näin ja selittänyt asian moneen kertaan. Mutta vielä pidetään itsepintaisesti kiinni siitä, että avioliiton pitäminen miehen ja naisen välisenä (ei ihmisarvon mittarina) tarkoittaa samaa kuin siunauksen kieltäminen joiltakin kirkon jäseniltä.
Se ei ole sama asia. Vihkiminen ja siunaaminen eivät ole yksi yhteen sama.
Kaikille ihmissuhteille voidaan pyytää ja rukoilla Jumalan siunausta. Mutta kaikki siunaamiset eivät ole, eivät voi olla, eikä niiden pidä olla sama kuin avioliittoon vihkiminen. Kuten kaikki ihmissuhteet eivät ole avioliittoja. (Näin on myös yhteiskunnassa säädetty. Yhteiskunnassa lain kautta on säädetty minkälainen ihmissuhde on avioliitto ja minkälainen ei ole.)
Vielä kerran, ja tarpeen mukaan vielä montakin kertaa: ihmissuhteiden siunaamiselle voi olla oma kaava ja voidaan luoda oma traditio. Tämä ei ole ennenkuulumatonta kirkossa.
Se, että ihmiset hyväksytään ihmisinä, heidän ihmisarvonsa tunnustetaan ja heidän yhteiselämälleen pyydetään Jumalan siunausta ei ole sama kuin avioliittoon vihkiminen. Tässä Vikström veti aika lailla mutkia suoraksi, ja itse asiassa kirjoitus sisälsi epäsuoran viittauksen siihen, että ne, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä, eivät tunnustaisi homojen ihmisarvoa.
Tässä on aikamoinen sotku. Asioita lyödään nippuun ja yhtäläisyysmerkkejä vedellään aika huolettomasti.
Kuten olen sanonut, minusta avioliittoon vihkimisessä tapahtuu ennen muuta Jumalan luomistyön tunnustaminen ja erityiseen tehtävään varustaminen, miehelle ja naiselle, Jumalan luomistyön erilaisina, toisiaan täydentävinä puolina.
Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Jumala voi antaa miehelle elinkumppaniksi toisen miehen ja naiselle naisen. Ja aivan ehdottomasti nämä voivat solmia liiton (esikuvinaan Daavid ja Jonatan sekä Ruut ja Noomi) ja aivan ehdottomasti tälle liitolle voidaan pyytää Jumalan siunausta.
Eikö keskustelua voisi jatkaa siltä pohjalta, että mitä ajattelemme vihkimistilaisuudessa oikeastaan tapahtuvan. Onko se vain Jumalan siunauksen pyytämistä, vai onko sillä muuta, syvempää teologista merkitystä.
Ymmärrän oikein hyvin sen, että kaikille halutaan vihkiminen jos se ymmärretään samaksi asiaksi kuin siunauksen pyytäminen. Mutta kuten moni muukin minun lisäkseni on selittänyt, avioliitto ei ole yhtä kuin vihkiminen ja vihkiminen ei ole vain siunauksen pyytämistä vaan jotain enemmän.
Jotenkin turhauttavaa kirjoittaa tästä uudestaan ja uudestaan, pahoittelen, mutta ei voi muuta kuin yrittää selittää aina kun huomaa ettei mitään ole huomattu eikä huomioitu 🙂
Eri mieltä saa olla, mutta vastapuolen kunnioittamista olisi ainakin huomioida näiden esittämät argumentit, rehellisesti ja niitä vääristelemättä.
”yhden koiraan ja yhden naaraan välinen elinikäinen liitto ei ole alkuunkaan ainoa tapa, miten lajit käyttäytyvät luomakunnassa.”
-Ja ylipäätään elinikäinen liitto ei ole edes dominoiva tapa sille miten lajit käyttäytyvät luomakunnassa. Miksi ihmiselle on annettu tällainen velvoite? Jonka pitäminen ja noudattaminen ei ole usein ollenkaan helppoa, vaan voi jopa ajatella sen olevan tietyllä lailla ihmisen luontaisten viettien vastaista?
”Se, että avioliitto ei Ruokasen mukaan ole (tai pitäisi olla) ihmisarvon mittari”
-Tästä nyt vielä kysyisin, että oletko tosiaan tuosta Ruokasen kanssa eri mieltä???
On paljon ihmissuhteita, jotka eivät yhteiskunnan säätämien lakien mukaan ole avioliittoja. Mitä avioliitolle tapahtuu, jos sitä muutetaan siltä pohjalta, että kaikkien pitäisi saada kokea olevansa ihmisenä hyväksytty ja ihmisarvonsa tunnustettu?
Mainittakoon vielä, että vaikka en pidä seksuaalista suhdetta samaa sukupuolta olevien välillä luomisen ja Jumalan tahdon mukaisena asiana, samaa sukupuolta olevia elinkumppaneita voidaan siunata kyselemättä seksuaalista suuntautumista ja sitä aikovatko harjoittaa keskenään seksiä. Se jäisi heidän väliseksi ja omantuntonsa mukaiseksi asiaksi.
Ei muuta sanottavaa.
Sari: ”samaa sukupuolta olevia elinkumppaneita voidaan siunata kyselemättä seksuaalista suuntautumista ja sitä aikovatko harjoittaa keskenään seksiä.”
Eikös se olekaan niin, ettei ihminen mitään siunaa, eikä päätä ketä tai mitä siunataan? Olen kuullut jostain (muistaakseni ihan arvovaltaiselta pappistaholta), että yksin Jumala on se joka siunaa, jos katsoo sen aiheelliseksi ja päättää yksinoikeudella siunauksen saavista.
> Vihkiminen ja siunaaminen eivät ole yksi yhteen sama.
Tiedän kyllä, ei tarvitse luennoida. Vihkiminen on viranomaistoimitus, jonka pappi hoitaa vihkiviranomaisen puolesta. Ulkomuistista väittäisin, että Saksassa viranomainen vihkii kaikki avioparit ja paikallinen luterilainen kirkko vastaa ainoastaan hengellisestä puolesta. Suomalainen käytäntö on mielestäni kustannustehokas ja aniharva kirkossakävijä (eliittijoukot poislukien) pystyy edes erottamaan avioliiton vihkimistä avioliiton siunaamisesta. Jos siis verrataan tilaisuuksien kaavoja.
> Tämä asia on moneen kertaan käyty läpi
Nyt sinulla on aivan kohtuuton odotustaso oman kommentointisi osalta. Luen kyllä kaikki kommenttisi, paitsi niihin liittyvät linkit, mutta en ole jokaisesta asiasta samaa mieltä. Jos oletat, että rupean toistamaan mielipiteitäsi kunhan rummutat niitä riittävän monta kertaa, joudut valitettavasti pettymään.
> Kaikille ihmissuhteille voidaan pyytää ja rukoilla Jumalan siunausta.
Näinhän asia ei tällä hetkellä evankelis-luterilaisessa kirkossa ole. Meillä on käytössä rukoushetki parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta (olkoonkin että avioliittolain muutoksen jälkeen uusia parisuhteita ei pysty enää rekisteröimään). Ensinnäkin sitä on laimennettu sillä, että papin ei ole pakko rukoilla jos ei huvita. Ja toisekseen sen osalta on käyty huomattavan mustasukkainen keskustelu, jotta tilaisuudessa ei vain käytettäisi vääriä sanoja tai vahingossa rukoiltu itse parisuhteen puolesta. Eittämättä hifistelyä, jonka historia tulee näyttämään sangen naurettavassa valossa.
> ihmissuhteiden siunaamiselle voi olla oma kaava ja voidaan luoda oma traditio.
Näin voidaan toimia, mutta silloin pitää olla kristallinkirkasta, että motiivi on jokin muu kuin ennakkoluulo, halu syrjiä ja tahto luoda bisnesluokan ja turistiluokan parisuhteita. Muutoin teemme avioliitosta nimenomaan suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon mittarin kuten emeritusarkkipiispa Vikström kirjoittaa. Itse en ole nähnyt tälle parisuhteiden segregaatiolle motiiveita, jotka kestäisivät eettisen tarkastelun kun mennään korulauseista syvemmälle.
> Mitä avioliitolle tapahtuu, jos sitä muutetaan siltä pohjalta, että kaikkien pitäisi saada kokea olevansa ihmisenä hyväksytty ja ihmisarvonsa tunnustettu?
Yhteiskunnat ja lainsäädäntö ovat alati muuttuvassa tilassa. Niitä muokkaavat kulloinkin vallitsevat arvot, asenteet ja käyttäytymismallit. Näihin puolestaan vaikuttavat ulkoiset tapahtumat kuten vaikka koronapandemia tai ilmaston lämpeneminen.
Jos tulevaisuuden ihminen haluaisi järjestellä ihmissuhde- ja perhekuvionsa jollain muulla tavalla, pitäisin luonnollisena ja välttämättömänä sitä, että perhelainsäädäntöä muokattaisiin vastaamaan muuttuneita tarpeita.
Ajattelen, että ihmiset myötäsyntyisesti etsivät itselleen kumppania. Mielestäni nykyinen lainsäädäntö kattaa ne kombinaatiot, jotka mahtuvat omaan moraalikäsitykseeni. Itse pitäisin esimerkiksi suhdetta eläimeen tai alaikäiseen eettisesti vääränä. Minun on vaikea keksiä, mikä olisi se tuleva avioliittolain muutos, joka olisi realistinen ja mielekäs ottaa keskustelun alle.
Monisuhteisuus on puolestaan oma kysymyksensä. Mielestäni se vaatisi erillisen keskustelun, paljon syvällisemmän kuin mitä on mahdollista keskustella sivujuonteena blogissa, jonka aihe on kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen.
Onko sinusta, Jukka, interseksuaalisuus paha asia? Ja ajatteletko, että Jumala ei ole luonut interseksuaalisia ihmisiä interseksuaaleiksi? Minusta tällaisen väittäminen olisi vaarallinen tie. Eikä luterilainen. Katsopa, mitä Luther sanoo WA 10/2, 277-287 (suom. Valitut teokset 3, 198-199) syntymästään saakka eunukeista/avioliittoon kelpaamattomista ja sokeista ja rammoista (Matt. 19:12):
”Annettakoon niiden [äitinsä kohdusta saakka eunukkien] olla, Jumala on itse heidät erottanut ja luonut sellaisiksi, ettei heille ole annettu hedelmöitymisen ja lisääntymisen siunausta. Heitä ei koske tämä sana: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää’, vaan niin kuin Jumala on luonut jotkut sokeiksi tai rammoiksi, he ovat vapaat, kun eivät voi kulkea eivätkä nähdä.” Jospa Jumala on luonut kaikki ihmiset juuri sellaisiksi kuin he ovat?
Valvoitko tämän typerän keskustelun tähden ? Hyvä, että edes ”voidaan siunata”.
Mutta siunaushan ei ole ihmisen käsissä.
Uskonnot ovat ihmistekoisia, Siksi kirkkokin on ihmistekoinen ja voi jatkuvan luomisen nimissä pyytää siunausta jatkuvan luomisen tilassa olevalta jumalakuvaltaan.
Kivimäki: ”ei täydellisinä ihmisinä, koska meistä kukaan sitä ole”
Voisitko ystävällisesti määritellä minkälainen on ”täydellinen ihminen”?
Ellet siihen pysty, niin siinä tapauksessa et voi myöskään väittää, että kukaan ihminen ei ole täydellinen.
Kivimäki: ”“emme väitä, että Jumala on luomistyössään hyväksi nähnyt, että hän on fyysisiltä ominaisuuksiltaan juuri sellainen kuin on”
Onko Jumalalle siis luomispuuhissa tullut moka? Onko kaikkivoipa kaikkivaltias tullut luoneeksi sekundaa, maanantaikappaleita?
Blogi avasi minulle yhtymäkohdan USA:n Evankelikaaliseen liikkeeseen ja sen jäsenten poliittiseen toimintaan, jonka seuraukset tunnemme. Nyt tätä sukupuolineutraalia asiaa ajetaan eteenpäin aivan samankaltaisin toimintaperiaattein kirkossamme. Hengellinen ja patriarkaalinen ulottuvuus sivuutetaan ja pyritään demokraattisin keinoin saavuttamaan haluttuja tavoitteita. Ei ole enää väliä keinoista joilla eteenpäin pyritään, kunhan oikea ja hyväksi koettu poliittinen tavoite saavutetaan.
Pekka: ”yhtymäkohdan USA:n Evankelikaaliseen liikkeeseen ja sen jäsenten poliittiseen toimintaan, jonka seuraukset tunnemme.
Voitko hieman avata ja tarkentaa minkälaiset seuraukset tunnemme?
Pekka: ” Nyt tätä sukupuolineutraalia asiaa ajetaan eteenpäin aivan samankaltaisin toimintaperiaattein kirkossamme.”
Ajaako USA:n Evankelikaaninen liike homoseksuaaleille ihmisille vihkioikeutta avioliittoon samankaltaisin toimintaperiaattein kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko?
Minusta tuntuu, että tässä olisi faktantarkastuksen paikka.
Pekka sanoppa mistä tulee se ero että toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä omassa uskossaan?
Siis kun kaikilla on sama perusta, luterilaisuus, mistä tulee se erilainen usko, kuka johdattaa?
Pekka Veli Pesonen, rinnastuksesi on kyseenalainen, mielipuolinen, väärä.
Sateenkaariparien kirkollista vihkimistä kannattavat eivät aja arkkipiispaksi kelvottomasti käyttäytyvää sosiopaattia, joka valehtelee vähintään pari kolme kertaa päivässä, eivätkä hyökkää Turun kristilliselle opistiolle kirkolliskokouksen ollessa koolla.
Jorma Hentilä uskotko että samasta puusta voi tulla erilaisia hedelmiä eli orjantappura pensaasta voi koota viinirypäleitä?
Jos et usko niin kuinka kirkon voisi muuttaa tuottamaan toisenlaista hedelmää kuin se on aikojen saatossa tuottanut JOS se olisi yhteydessä Jeesukseen?
Siis uskotko niiden tuottavan vain hyvää hedelmää jotka ovat yhteydessä Jeesukseen?
”Jos et usko niin kuinka kirkon voisi muuttaa tuottamaan toisenlaista hedelmää kuin se on aikojen saatossa tuottanut JOS se olisi yhteydessä Jeesukseen?” Yritän perata tästä sen, mitä kirjoittaja haluaa kysyä. Olisiko se suunnilleen näin: ”Kirkko ei mielestäni ole aikojen saatossa ollut yhteydessä Jeesukseen. Siksi se on nähdäkseni tuottanut vain huonoa hedelmää. Uskotko, että kirkon voisi muuttaa tuottamaan hyvää hedelmää, jos se saatettaisiin yhteyteen Jeesuksen kanssa?”
Vastaan lyhyesti Vesa Hirvoselle, että teodikean ongelma on kristinuskossa aina läsnä.
Jos lapsi syntyy vaikkapa sokeana, niin pohdimme miksi asia tuli juuri tämän lapsen osaksi. Luther sitaattisi ei sulje tätä ongelmaa pois.
Yritin asiaa kiteyttää, joten väärinkäsitys oli luonnollinen seuraus laiskuudestani.
Evankelikaaliset äänesti Trumppia, kun tämä lupasi ajaa Evakelikaalisille tärkeitä konservatiivisia arvoja. Siitä huolimatta, että Turmpin käytös ei kertonut mitään hyvää kristillisten arvojen henkilökohtaisesta arvostamisesta . Siitä ei välitetty, kunhan saivat presidentin, joka ajaa heidän arvojaan. Ilman näitä ääniä tuskin Trumpista oli presitenttiä tullut.
Samankaltaisuus näkyy siinä, että polittiikka on otettu työkaluksi, jotta voidaan viedä sukupuolineutraalia asiaan eteenpäin kirkossa. Raamatun selkeä torjunta, eli hengellinen puoli sivuutetaan ja tilalle on tullut selkeät poliittiset argumentit.
Tietenkin tavoitteet ovat tietenkin täysin vastakkaiset. Toiset pyrkivät torjumaan asiaa ja toiset taas ajamaan sitä. Molemmat turvautuvat politiikkaan, eikä heille riitä selkeä Raamatun teksti. Hengellinen puoli jää sivuun ja politiikan keinoin pelataan.
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa. Martti Luther
Ja sinä olet siis se raitis, siveä, jumalinen ja vanhurskas tässä kapakaksi, porttolaksi, tanssihuoneeksi ja varkaiden luolaksi leimaamassasi keskusteluketjussa(?). Koeta kestää!
Jeesuksen avulla voi todella kestää jumalatonta maailmaakin, mutta helppoa se ei ole. Sinun, Jorma, ja minun lihassa asuu vielä synti, jonka saamme kuitenkin uskoa anteeksiannetuksi Jeesuksen Golgatan sovitustyön tähden.
Luther nyt puhui roska tuossa kuten niin monessa muusakin asiassa. Olisi omien sanojensa mukaan ollut valmis tappamaan mm. noitia vaikka omin käsin…
Seppo Heinola, oli miten oli, ei hän kuitenkaan koskaan tappanut ketään.
Jeesuksen mukaan jo paha ajatus on synti! On muuten mielenkiintoista, miksi Luther pakeni yllättäen luostariin. Tapaus Alexis on yhä mysteeri.