On usein täällä esitetty, että Pyhä Henki sanalla, joka on Kreikaksi ” parakleitos ” on seitsemän eri merkitystä.
Varmaankin Raamatusta löytyy monia muitakin vastaavia käännösongelmia, joihin kääntäjät on törmänneet. Kiinnoistaisi kovasti tietää, mitkä ne seisemän sanaa tuon sanan kohdalla on. Arvelen näin etukäteen, että kyse on seitsemästä eri näkökulmasta samaan asiaan. Jos näin on kyse ei ole varsinaisesta ongelmasta; miten sana on käännettävä, vaan Raamatun tutkijan mahdollisuudesta päästä syvemmin tuntemaan sananaan liittyvää sisältöä. Siihen kun ei riitä yksi merkitys. On hyvä saada syvempi ja laajempi käsitys. Silti Raamatun perusasiat on tavattoman yksikertaiset ja selkeät.
Kotimaan uutisten puolella on kirjoitus, jossa ehdotetaan ettei pitäisi puhua ”Klassisesta kristinuskosta” koska sellaista ei kirjoittajan mukaan ole. Hän perustaa sitä monenlaisilla teologisilla tulkinnoilla, joita ympäri maailman on nähtävissä. Tästä voi saada sen käsityksen, ettei mitään alkuperäistä kristillistä uskoakaan olisi olemassa. Kaikki vain olisi pelkkää tulkintaa epäselvistä Raamatun teksteistä.
Silti meillä on Kristilliset kirkot ja osaamme tarkasti erottaa ne uskonnolliset yhteisöt, jotka ovat jotain muuta, kuin Kristillisiä. Joitakin kriteereitä siis on siitä, -mistä tunnistaa kristillisen kirkon ja millä perusteella tietää miten Raamatun kokonaisuutta tulee ymmärtää.
Ari, meinaatko ettei Kristitty voi kuolla sodassa? Mieti vähän!
Ismo Malinen voiko kristitty tappaa sodassa toista kristittyä (tai yleensä ketään)?
Ari, pyörität samaa levyä. Ei jaksaisi kuunnella näitä sun hurmahenkisiä subjektiivisiä jatkuvasti toistuvia…
Sami Paajanen mikä tuossa niin loukkaa?
Mitä sinulle keskinäinen rakkaus merkitsee, siis uskovien välillä?
Jatkat Ari aivan samoja teemoja, joita olen lukenut jo 5 vuotta. Joten en enää jaksa niitä samoja asioita enää jankata. Varsinkin nyt sairaana, kun saan herneen nenään tavallista herkemmin. Joten nyt vältän sen kaltaisia keskusteluja. Joten en vastaa.
Ismo kirjoittaa ja kysyy; ”Onko ihmisessä jonkin tason tartuntapinta Jumalan Sanaan, ennenkuin ihminen on kuullut Sanan? Vai onko niin, että Jumalan Sana yksin saa ihmisessä aikaan kääntymyksen? Asia ei voi olla monella tavalla. Totuus voi olla vain yhdellä tavalla.”
Tässä menee suuri jako luterilaisuuden ja laajan kristikunnan välillä. Luterilaisuuden mukaan ihminen ei voi tehdä mitään, hänen hyvätkin teot ovat pahoja, koska alkuvanhurskaus on menetetty. Niinpä koko elämä on pahaa, hampaiden harjauksesta alkaen. Kunnes, hoppuspokkus ihminen tulee pakkokäännytetyksi kristityksi. Jumala käännyttää ja antaa väkisin uskon, ja muuttaa pahan tahtomme. Kaikkia tosin Jumala ei käännytä ja lukee sen ihmisen syyksi vaikka ihminen ei voi itse tahtoansa muuttaa. Onko ihmisessä joku tarttumapinta, luterilaisuuden mukaan ei. Ehdottomasti ei. Näin päädymme monergistiseen Jumala kuvaan, joka on oikeasti saatanaakin pahempi. Tämä Jumala vielä syöksee ihmisen helvetin kuiluihin, ikuisesti. Ihmisellä kun ei ole vapaata tahtoa, hän on synnin orja. Tulikohan tässä nyt kaikki ja tarpeeksi suoraan.
Sami Paajanen unohdat ja taitaa Ismo malinenkin unohtaa sen tartuntapinnan joka luterilaisilla on ja johon koko usko perustuu, kaste. Eihän luterilaisilla ole muuta pelastusta kuin Lutherin sana kasteesta.
Pekka, voimia sinulle sairautesi keskelle. Ihmisen elämä on kovin pieni, kristittynä meillä on parempi kotimaa johon purjehdimme myrskyjen keskellä, lopulta saavumme kotisatamaan ja laskemme matkapurtemme ankkurit ikuisesti virvoittavien vetten äärelle.
Ari, voisit lopettaa nämä hörhöilyt, kiitos.
Eipä se Lutherin sana ole, vaan Pietarin (1. Piet. 3:21) : ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.”
Sami, Jumala on lähettänyt pelastuksensa maailmaan, Kristuksessa.
Kaikilta ihmisiltä Jumalan laki velvoittaa tekemään hyvää, ja toki ihmisen teot voivat olla hyviä, mutta näiden tekojen tähden tai kautta ei ihminen voi saavuttaa kelvollisuutta Jumalan edessä. (Vanhurskautta)
Meidät on kaikki myyty synnin alle. Näin Raamattu opettaa meitä. Vääryyttä me osaamme tehdä luonnostaan, siihen ei meitä kukaan pakota, mutta hyvää meidän kaikkien tulee tehdä, koska se on Jumalan tahto. Niidenkin, jotka eivät usko Jumalaan.
Jos joku pelastuu ja saa synnit anteeksi, Kristuksen kautta, niin se on kuitenkin aina yksin Jumalan teko. Tämä on myös selkeä teologinen fakta.
Ismo, noin kevyesti ohitat lukemattomat ongelmat. Et edes pyri asettamaasi kysymyksiin vastaamaan.
Tätä voisi verrata näin; autossasi on suuri vika, viet sen korjattavaksi, muutaman päivän kuluttua haet autosi. Autosi on nyt kunnossa, liikkuu ainoastaan alamäessä. Älä viitsi kysyä jos et tosissasi halua pohtia ko. ongelmaa.
Sami Paajanen toimitko itse toisin kuin tuo mitä tuot yllä esille?
Vastaisitko nyt selkeästi kuinka ihminen saa sen ymmärryksen jolla ymmärtää Jeesuksen sanat?
Toiseksi kysyn onko vauvakaste Jumalasta vai ihmisistä?
Jokaisessa kristinuskon ”perinteisessä” näkemyksessä on oma korostuksensa, jota kukin ”kuppikunta” pitää ”ainoana oikeana kristinuskona”, jolloin ”nuo toiset” voidaan esittää enemmän tai vähemmän ”harhaoppisina”.
Luin mielenkiinnolla Emil Antonin kirjan ”Kahden virran maa”, jossa tämäkin asia tulis esille.
Itse olen lopen uupunut sellaiseen väittelyyn, koska se yleensä vie huomion pois itse pääasiasta ja kiinnostuksesta itse kritinuskoon; vaikka toisaalta noista asioista keskustelu toki voi joskus avartavaa ja tarpeellistakin olla.
Mielestäni samoja asioita samoine väittelyineen on turha joka blogin kommentteihin ulottaa. Alan itsekin välillä väsähtää tähän kommenttien lukemiseen, turhautua…
Jukka Mikkola ymmärrän kyllä tunteesi eli turhautumisesi mm vanhojen asioiden kaivelemiseen yhä uudelleen ja uudelleen.
Mietippä jos ihminen pääsisi maailman parhaan evankeliumin julistajan oppilaaksi esim kolmeksi vuodeksi niin oppisiko tämä sen mitä opettaja opettaisi?
Otetaampa Raamatusta esimerkkinä Pietari, hänhän eli Jeesuksen kanssa nuo kolme vuotta ja sai kokemuksen Jeesuksen elämästä ja sai kaiken opetuksen Häneltä, ymmärsikö Pietari mitä Jeesus opetti, ei, vaan uhosi jopa Jeesuksen sanoja vastaan seuraavansa Jeesusta jopa kuolemaan asti, kuinkas kävikään, Pietari kielsi Jeesuksen.
Eikö Pietarin esimerkki kuvasta juuri kuinka hyvin ihminen omassa ”viisaudessaan ja ymmärryksessään” voi todella ottaa opetuksen vastaan ja ymmärtää sen ja vieläpä elää sen mukaan, sanoihan Jeesus varoituksen:
Matt. 10:33
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Tarkoitatko siis, Ari Pasanen, että Uuteen testamenttiin talletetut Pietarin kirjeet ovat Matt. 10:33 perusteella kartettavaa harhaoppia?
Martti Pentti hyvä kysymys, olisitko valmis tuohon mitä ymmärrät?
Pietarin kohdalla ratkaisevaa oli nöyrtyminen ja Pyhän Hengen saanti, siis sen jälkeen hän ymmärsi kaiken sen mitä Jeesus oli opettanut ja kykeni myös seuraamaan Jeesusta, siis jopa kuolemaan asti.
Ratkaisevaa ei ollut Pietarin nöyrtyminen vaan Jeesuksen häneen kohdistama rakkaus (Joh. 21:15-19).
Martti P. Raamatun sanan mukaan Jumala antaa armonsa nimenomaan nöyrille. Kyse ei tietenkään ole itse aikaansaadusta nöyryydestä vaan siitä, minkä Hän itse vaikuttaa.
Onko nöyryys sama kuin nöyrtyminen. Nöyryyttäminen on ihan jotain muuta.
Martti P. Vanhassa Faltinin liturgiassa veisattiin: ”Nöyryyttäkäät itsenne Jumalan tykö ja ottakaat siunaus: Herra siunatkoon teitä ja…”
Meidän syntisten Jumalaa vastaan kapinoivien tekeminen nöyriksi eli nöyryyttäminen on Jumalan ”vasemman käden teko.” Se edeltää Hänen ”oikean kätensä työtä” eli armahdusta ja korottamista. Kyykyttäminen, jota ihmiset harjoittavat keskenään ja jota myös nöyryyttämiseksi kutsutaan, on syntiä.
Marko Sjöblom ymmärrätkö mitä kirjoitat kun tuot seuraavan:””Meidän syntisten Jumalaa vastaan kapinoivien tekeminen nöyriksi eli nöyryyttäminen on Jumalan ”vasemman käden teko.” Se edeltää Hänen ”oikean kätensä työtä” eli armahdusta ja korottamista.””
Siis ensin tulee nöyrtyä ja sitten vasta tulee ”armahdus ja korottaminen”, siis kuinka tuon sovitat vauvakasteen lupauksiin?
’Itsensä nöyryyttäminen’ on kömpelö ilmaus, joka tarkoittaa nöyrtymistä. Sen käyttö tuossa liturgiassa selittyy vanhanaikaisuudella. Mitä lasten nöyrtymiseen tulee, kannattaa muistaa Jeesuksen sana lapsen kaltaiseksi nöyrtymisestä. Lasten ei tarvitse nöyrtyä lapsen kaltaisiksi, kun he jo ovat sitä. Ymmärrän tämän tarkoittavan lasten riippuvuutta vanhempiensa hoivasta. Kristityn tulisi käsittää olevansa samalla lailla riippuvainen Jumalan hyvistä lahjoista. Lähimmäisen nöyryyttäminen on mielestäni syntiä. Samoin lienee lähimmäisen edessä nöyristely.
Martti Pentti mitä on aikuisen nöyrtyminen lapsenkaltaiseksi?
Eikö se ole luopumista kaikesta opitusta ja olla ”tabula rasa” eli tyhjä taulu ja sen jälkeen ottaa kaikki oppi Pyhältä Hengeltä joka kirkastaa Jeesuksen sanat?
Lapsi ei ole mikään tabula rasa.
Martti Pentti mitähän vastasyntynyt sitten tietää?
Mitä on mielestäsi uudestisyntyminen eikö juuri sitä että nollataan kaikki vanha?
Vastasyntynytkin on jo ihminen, jolla on persoonalliset piirteensä niin ruumiiltaan kuin sielultaankin. Mieli on muutakin kuin tieto ja muisti. Ristiäiset pidetään käsittääkseni yleensä, kun lapsi on parin kuukauden iässä. Silloin hän on jo huikeasti kehittyneempi kuin vastasyntyneenä. Ajatus uudestisyntymästä jonkinlaisena kaiken nollauksena on mielestäni typerä.
Martti Pentti siis mielestäsi jokainen vauva jo tietää miten alkaa uskomaan, ei tarvii mitään opetusta?
Nöyrtyminen on juuri tuota ”nollausta”, siis että tunnustaa ettei ole ennen kuullut Jumalaa eli ei ole ymmärtänyt Hänen tahtoaan.
Ymmärrän että tätä on nöyrtymättömän (uudestisyntymättömän) mahdotonta uskoa, tätä ei omalla viisaudella eikä ymmärryksellä pysty käsittämään vaan tarvitsee Pyhän Hengen kirkastamaan Jeesusta ja Hänen sanaansa.
”Mielestäsi jokainen vauva jo tietää miten alkaa uskomaan.” Tietääkö tuota aikaihminenkään? Usko on salaisuus.
Älä ruoki trollia on vanha hyvä neuvo. Vastaamalla väittelyhaluisten viesteihin joutuu väkisinkin ruokkimaan keskustelua, joka ei johda mihinkään muuhun kuin muiden poistumiseen kanavalta. Aina löytyy niitä joiden mielestä oma mielipide on ainoa oikea, eikä muiden mielipiteille anneta mitään arvoa. Monet hyvät keskustelut ovat kadottaneet toisten mielenkiinnon, kun pari keskustelijaa on innostunut väittelyyn. Väittelyt on sinänsä arvokkaita tilanteita, kunhan toisen henkilöä samalla kunnioitetaan.
Nöyryys on kuuliaisuutta ja on Jumalan ”vasemman käden työtä”, että meidät tehdään nöyräksi, jota Marko myös osuvasti kuvasi. On Jumalan rakkautta, että meidät tehdään nöyräksi… Niinkuin vanhemmat rakastavat lastaan, eivätkä aina taivu lapsen tahtoon, koska tietävät yleensä mikä on lapselle parasta. Lapsi ei tietenkään pidä siitä, että häneltä kielletään mitään, mutta usein lapsikin lopulta ymmärtää, että vanhemmat olivat oikeassa kieltäessään lasta.
Näin lapsesta tulee kuuliainen vanhemmilleen ja syntyy luottamus.
Myös lapsen kastaminen ja opettaminen Kristukseen on Jumalasta vanhempiin tullutta rakkautta, ja näin myös kuuliaisuutta ja uskoa Jumalan edessä.
Kristus Psalmissa 119 kirjoitetaan näin:
”Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt. Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.”
Ps.119:71-76
Ismo Malinen toteat:””. Lapsi ei tietenkään pidä siitä, että häneltä kielletään mitään, mutta usein lapsikin lopulta ymmärtää, että vanhemmat olivat oikeassa kieltäessään lasta. Näin lapsesta tulee kuuliainen vanhemmilleen ja syntyy luottamus.””
Kuinka käännät tämän omaan Jumala suhteeseesi, siis oletko todella ymmärtänyt Jumalan tahdon olevan sinulle parhaaksi ja oletko todella kuuliainen?
Ari, Pekan toivomusten vastaisesti laitan vielä sinulle oman Jumala suhteeni perustan, jossa ei omalla ymmrrykselläni ja kuuliaisuudella ole kovin suurta merkitystä, sillä tunnen Herran, joka on minut pelastava, Hän on luotettava ja uskollinen. Uhraan kiitosta Jumalalle, sillä Hän pitää minusta huolen.
”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.” 1Kor.1:9
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Ps.23.
Tässä se ero juuri selvimmin tulee esiin, että emme perusta uskoamme omaan ymmärrykseemme, emmekä kuuliaisuuteen.
Niiden varaan ei kukaan voi uskoaan rakentaa, niin ettei se lopulta sorru.
Meidän ymmärrystämme on siksi aivan turha moittia vajaaksi. Sellainen se on ja sellaisena pysyy.
Kuuliaisuuteen emme voi perustaa. Jos siihen voisi perustan laittaa, niin ajatuksemme tulisi joka hetki olla täysin puhtaat ja pyhät. Yhtään väärää ajatusta ei saisi olla. Olisimme täysiä robotteja, jotka kaikissa tilanteissa toimivat oikein.
Ei sitten ihme jos jatkuvasti meitä moititaan vääristä ajatuksista, opeista ja tekemisistä, sekä tekemättäjättämisistä. Olemme kokonaan ja kaikessa yksi Kristuksen varassa. Hänen kuuliaisuutensa ja viisautensa varassa. Emme oman.
Pekka tuo esille ”trollin”, siis ymmäretääkö mitä tuo termi tarkoittaa?
Googlasin ja sain sieltä tahallaan ärsyttäminen, siis kyllä tuo rajaa ainakin minut pos tuosta ”kunnianimestä”, en todellakaan ärsytä ketään tahallani vaan sydämen kyllyydestä tuon esille sitä mihin uskon, evankeliumia.
On tietysti toinen asia että kun joku tästä ärsyyntyy niin ei se ole silloinkaan trollaamista, eihän?
”Sydämen kyllyydestä tuon esille sitä mihin uskon, evankeliumia.” Evankeliumi ei havaintoni mukaan ole ainoa asia, joka sydämesi täyttää. Onko se edes se tärkein? Tuot näet usein esille kaunaasi lähes kaikkia kirkkokuntia ja erityisesti luterilaisuutta kohtaan. Joskus jään miettimään, näetkö lainkaan muita todellisia kristittyjä kuin vain itsesi? Olen suoraan sanottuna uolissasi sinusta.
Po huolissani.
Arilla on hyvin erikoisia käsityksiä kristillisestä uskosta, joten keskustelu ei aina hänen kanssaan ole sujuvaa. Päällisin puolin saattaa saada sen vaikutelman, että hän on syvällinen kristitty, mutta lähempi tarkastelu ei vahvista sitä käsitystä. Sillä hän hylkää poikkeuksetta kaikki muut.