Susikeskustelua käydään jälleen lehtien palstoilla. Kiteeläinen kirjoittaja kysyy HS:n mielipidesivulla (19.1.) ”mikä olisi se oikea susimäärä, jotta olisitte tyytyväisiä? Vai eikö susia saa koskaan vähentää, vaikka niitä olisi kuinka paljon tahansa? Onko kyseessä jokin periaate?”
On periaate. Susi on uhanalaisena eläimenä lain nojalla rahoitettu.
_ _ _
Voin ymmärtää rajaseudun ihmisten mielipiteitä ja tunteita. Monilta on koira joutunut suden suuhun metsästysreissulla tai jopa kotipihalla. Toisilta ovat sudet tappaneet lampaita. Edellinen kirjoittaja mainitsee susien raadelleen hevosen pihalaitumella.
Kansalaisaloite susien kannanhoidollisen metsästyksen sallimiseksi avattiin 4.11.2020 ja on saanut yli 60 000 kannattajaa. Aloite sisältää myös kannan arviointiin tehtävät tarkennukset, lajipuhtauden varmistamisen ja pannoittamisen tehostamisen. Aloitteen pyrkimyksenä on turvata maaseudulla asuvien ja heidän kotieläintensä turvallisuus ja elinkeinon harjoittaminen.
_ _ _
Mikä sitten on riittävä määrä susia? Viime kesänä susia oli LUKE:n (Luonnonvarakeskus) mukaan 216-246 yksilöä. Siinä oli muutamien kymmenien yksilöiden verran kasvua edelliseen vuoteen.
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 8.6.2017 Suomen susitilanteesta kysyen, miten neljännes Suomen susista joutui vuodessa hukkaan. Kevään 2016 laskennassa susia arvioitiin olleen 200-235. Kevään 2017 laskennassa susikannaksi arvioitiin enää 150-180 sutta. Kuinka rauhoitetun ja uhanalaisen suden kanta oli voinut pudota näin paljon?
Tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan muutoksen taustalla oli kaksi syytä, aiempaa tarkempi laskenta ja metsästys, jolloin kaadettiin poikkeusluvilla ennätysmäisesti 79 sutta. Kaadetuista puolet oli aikuisia ja huomattava osa johtajasusia, ns. alfoja. Ilman niitä lauma saattaa hajota ja menettää kykynsä metsästää ja lisääntyä. Hajalle joutuneet ja salametsästäjien haavoittamat sudet saattavat nälkäisinä menettää ihmisarkuutensa ja tulla asutuksen lähelle etsimään ravintoa. Ongelma on silloin ihmisen toimien aiheuttama.
Vuoden 2016-2017 metsästyksessä tuskin oli kyse kannan hoidosta. Onneksi susikanta on sen jälkeen elpynyt ennalleen.
_ _ _
Kuinka paljon susia on muualla Euroopassa? Suomen naapurimaissa niitä on Suomea enemmän: Pohjoismaissa (Ruotsi-Norja 289–325) ja Baltiassa (Viro 500, Latvia 900, Liettua 600) ja Puolassa (600), puhumattakaan Venäjästä, missä susia on noin 20 000 – 60 000, Venäjän Karjalassakin 350. Entä Etelä-Euroopassa, missä vapaata luontoa on vähemmän kuin Suomessa? Ukrainassa, Romaniassa, Turkissa ja Espanjassa susia on tuhansia (luvut vuosilta 2007/2010).
Sudet kuuluvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsiin. Suomi on Euroopan metsäisin maa ja juhlapuheissa luontoarvot nostetaan esiin. Eittämättä luontoarvojen korostamiselle on ollut katetta vaikkapa saimaannorpan suojelussa.
Susien osalta tilanne on Suomessa erikoinen verrattuna muihin maihin: miksi täällä sudet ja ihmiset joutuvat vastakkain, kun muualla rinnakkainelo suuremman susitiheyden vallitessakin näyttää olevan mahdollinen – vaikeuksista huolimatta? Ruotsi ja Norja ovat saaneet susikannan nousuun. Suomessa sitä on ankarasti karsittu. Samaan aikaan valkohäntäpeurojen määrä lisääntyy metsästyksestä huolimatta. Kohtuullinen susipopulaatio edistää luonnon tasapainoa ja pitää hirvieläinten kannan kestävällä tasolla estäen liikenne- ja metsävahinkoja.
_ _ _
Luontoarvot ja luontomatkailu, sekä niihin liittyvä petojen tarkkailu ovat nousevia ilmiöitä tuoden matkailutuloja maaseudulle, kunhan korona hellittää. Samoin Afrikasta etsitään luontosafareilla elämyksiä tarkkailemalla norsuja, virtahepoja tai kissaeläimiä. Ne ovat uhanalaisia ja rauhoitettuja, vaikka aiheuttavatkin vahinkoa paikallisille asukkaille. Sama koskee Aasian suuria kissaeläimiä. Oikea tie on saada paikalliset suojelemaan villieläimiä maksamalla heille korvauksia petovahingoista.
_ _ _
Etsisin muita mahdollisuuksia kuin susien tappamisen. On selvää, että ihmispelon kadottaneet ja jatkuvasti pihapiireissä vierailevat sudet ovat riski ja niitä on voitava valtiovallan erityisluvalla metsästää pois.
