Yksi kristinuskon teologisista perusajatuksista on, että Jeesus on Messias eli kreikaksi Kristus. Että Jeesuksessa täyttyi juutalaisten vapahtajan odotus. Tosin juutalaiset eivät itse ole tätä mieltä. Kristityt kuitenkin lukevat tämän Jeesuksen messiaanisuuden Raamatusta, eritoten Vanhan testamentin ennustuksiksi tulkituista jakeista.
Eläkkeellä oleva rovasti ja kirkon nuorisotyön johtaja Rauno Elomaa (s.1938) on koonnut ajatuksiaan omakustannekirjaksi nimeltä Messiaan odotus ja täyttymys (2022). Kirja vaikuttaa siltä, kuin Elomaa selvittäisi itselleen Raamattua lukemalla, kuinka pelastushistoria oikein menee. Niinpä kirja on tiivis ja sisältää paljon lainauksia Raamatusta. Tavallaan kirja ei ole lukijaystävällinen paitsi kun Elomaa höystää selvitystään terävänkuivakoilla ja humoristisilla vertausuksilla ja kielikuvilla. Hän esimerkiksi kommentoi ajatusta Israelista Jumalan valittuna kansana innovaatioksi.
Sinänsä Elomaan lähtökohtaa eli Raamatun lähilukua periaatteella että Raamattu selittää itse itsenä voi kritisoida. Raamattu ei selitä mitä, siinä vain lukee asioita. Näin varsinkin, jos Raamattu ajatellaan Jumalan sanaksi. Ihminen (lukija) selittää ja tulkitsee käyttäen apunaan tutkimusta tai yhteisöllistä itseymmärrystä.
66-sivuinen Messiaan odotus ja täyttymys saattaa toimia eräänlaisena virikekirjana tai paloissa nautittavana mietiskelyn apukeinoja. Uskon perusasioiden äärellä siinä ollaan.
Kirjan kuvitus on mielenkiintoinen. Mukana on kuvia myös Elomaasta itsestään ja lintukoirista, joiuta hän yhdessä vaimonsa Inkerin kanssa kasvattaa Sipoossa.
Johtopäätöksissä Elomaa toteaa: ”Kristinusko on ihmismielen tuotos, joka on paradoksaalisesti jumalallista alkuperää. Riittävä tieto Jumalasta on vain Kristus.” Elomaa on myös sitä mieltä, että kirkon perusongelma ei ole jäsenten määrä, vaan ovatko olemassa olevat jäsenet sitoutuneita Jeesuksen seuraajia olemaan valoina maailmassa.
*
Teksti julkaistu myös Vielä palaa lukulamppu -kirjablogissani
Blogi ansaisisi kommentteja,joiat ei ole näkynyt. Siksipä uskaltaudun antamanomani ja pahoitelensen pituutta:
Kertomus Jeeuksesta alkaa jo siitä, että juutalaiset menettävat vuonna 586 kansallisen itsemääräämisoikeutensa, eikä juutalaista hallitsijaa nähtykään luvatulla Daavidin ’ikuisella’ valtaistuimella ennen vuotta 163 eKr.
Juudas Makkabealainen kansalle palauttaman poliittisen ja uskonnollisen lähes 100 v uotta kestäneen itsemääräämisoikeuden lopetti sitten 63 eKr. Pompeijus Suuri, ja juutalaisista tulee syyrialaisen maaherran tai käskynhaltijan välittysella hallittu vasallivaltio, jolla on näennäiset kuningas ja ylimmäinen pappi, joista kumpaakaan ei ole valittu juutalaisten kannalta laillisessa jumalallisessa jarjestyksessa eli toisin sanoen he eivät kummatkaan kuulu oikeaan sukuun eikä heita ole kumpaakaan voideltu tehtavaansa teokraattisessa jarjestyksessa.
He eivät hurskaitten hashidimien ja esim. essealaisten silmissä olleet oikeita Messiaita tai oieta pappeja!
Oikea pappeus?
Miksi Luukas kirjoittaa nimen omaan Theofilokselle, joka oli ylimmäinen pappi?
Kysymys oli uuden Herodeksen rakennuttaman Jerusalemin uuden temppelin hallitsemisvallasta.
Käytiin katkeraa taistelua ylipapin virasta.
”He heittivät minun puvustani arpaa” lauseeseen on kätevästi haluttu kätkeä ajatus liittää kysymys ylipapin virasta ja Jeesuksen puvusta yhteen. Jeesuksen puku oli ylimmäisen papin sovituspäivän virka-asu, josta ’virka-asusta י siis heitettiin arpaa eli arvottiin uutta ylipappia teloitetun tilalle.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitaa sita, että Anthiokus IV Epifanen aikana toimi maallistuneena ja hellenistismielisenä ylimmäisenä pappina Jaason niminen mies, joka oli anastanut itselleen ylimmäisen papin tavoitellun arvon. Mielenkiintoinen on asia ennen kaikkea siksi, että kreikkalainen nimimuoto ’Jaason’ on hepreaksi sama kuin ’Jeesus’ Tamä ei suinkaan ole vailla merkityst, kun muistamme, ett makkabealaissotien historian tärkeimmät nimet ovat samat kuin UT:n meille välittämät nimet Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan. Niimpa Simon Makkabealainen, Juudas Makkabealaisen veli, oli ensimmainen hasmonilainen kuninkaan arvon saanut kansanjohtaja, jolle oli samalla myönnetty myös ylimmäisen papin arvo. Edelleen hasmonilaisia johtajia oli Johannes Hyrkanos, jonka aikana uskonnollinen elämä yhdessa polii ttisenä i tsenäisyyden kanssa alkoi haalistua siina määrin, ettämoninaisten juonittelujen jalkeen oltiin vuonna 63 eKr. tilanteessa, että kun Pompeijus valloitti Jerusalemin, oli sekä poliittinen että uskonnollinen itsenaisyys mennyttä ja juutalaisten tuolloinen kuningas Hyrkanos II oli vain Rooman vasalli, jolta pian otettiin pois ylimmäisen papin virka, josta tuli poliittista kauppatavaraa •
On luonnollista, etta hurskaissa juutalaisissa tilanne aiheutti kuohuntaa ja etta sankarillisten makkabealais-sotien muisto eli monen uskonnollisen patriootin eli kiivailijan mielessa.
Tilanne kestettiin kuitenkin joten kuten aina siihen asti, kunnes idumealainen kuningas Herodes verisen hallintokautensa aikana päätti rakentaa uudelleen Jerusalemin temppelin. Oli itsestään selvää, miten polttavana hurskaat kokivat kysymyksen ylimmäisestä pappeudesta tässä uudessa temppelissä, sillä aina Salomonin päivistä asti oli temppelin rakentamiseen tai korjaamiseen liittynyt samalla uskonnollinen reformi, jonka johdossa oli aina laillisessa järjestyksessä valittu kuningas tai ylimmäinen pappi.
Kuninkaan tuli kuulua Daavidin ja ylimmäisen papin Aaronin tai myöhemmin Saadokin sukuun. Jeesuksen aikaiset kuninkaat eivätkä ylipapit täyttäneet kumpaakaan ehtoa. Tämä historiallinen tosiseikka lisättynä juutalaiseen apokalyptiseen ajanlaskuun, jonka mukaan lopun ajat olivat täyttymässä, aiheuttivat sen, että eräs rikas nuorukainen, Jeesus, Joosef Arimatilaisen mahdollinen poika, asettautui maccabealaissotien mallin mukaisen kapinan johtoon.
Tutkijat lienevät yksimielisiä siitä, etta monet Jeesuksen aikalaiset, myös läheiset opetuslapset näkivät hänessä Israelin vapauttajan. Tämä kay evankeliumeista selvästi ilmi. Jeesus ei kiellä messiaanisuuttaan, ainoastaan siitä puhumisen. Sillä Mess·aan tuli tehtävänsä onnistumiseksi toimia ensin salassa. Evankeliumeista ei voi myöskään päätellä, että Jeesus olisi ymmärtänyt messiaanisuutensa jotenkin juutalaisuudesta poikkeavalla tavalla: hänen itseymmärryksensä ei ole minusta kristologinen eikä soteriologinen. Hän tosin näkee kuolevansa, koska han Danielin kirjasta tietaa, etta Messiaan tulee kuolla. (Dan 9:26). Ja hän haluaa toteuttaa a tuon ennustuksen
En voi siis pitää mahdottomana ajatusta, että historian Jeesus olisi ollut juuri se, miksikä evankelistat Matteus ja Markus hänet esittelevät: Daavidin poika, Jumalan Poika ja Messias. Mutta tällöin ymmärrän nämä kolme nimikettä juutalaisessa merkityksessään ilman kristologista tai so¬teriologista tulkintaa. Sillä mielestäni evankeliumit eivät anna näille tulkinoille oikeutta. Koska evankeliumeiden katsotaan olevan esim. Paavalin kirjeitä vanhempia, on niiden kirjoittajien täytynyt olla tieätoisia Paavalin opillisista painotuksista. Jeesusta ei kuitenkaan niiden mukaisesti esitellä, eikä Jeesus itse käytä itsestään termejä sovittaja, vapahtaja tai pelastaja. Kristologisia luonnehdintoja raamatuntutkijat pitävätkin lähinnä kristillisen keerygman tuotteina. Jumalan Pojaksi Jeesus, kuitenkin on itseään kutsunut. Mutta täl1oin tulee muistaa, että kaikki juutalaiset kuninkaat olivat Jumalan poikia (Ps.2:3). Niinpä ei ole outoa, että Jeesus ei oikaise Natanaelia, kun tämä kunnioittaen tunnustaa:
”Opettaja, sinä olet Jumalan Poika. sinä olet Israelin kuningas!”
Jos lukee Flavius Josefuksen kirjaa juutalaissodan historia, ilmenee sieltä, että kapina alkoi Herodeksen kuoleman jälkeen, ja kuten tiedämme se tapahtui jo ennen Jeesuksen syntymää.
Herodes oli idumealainen ja idumealaiset eivät halunneet menettää kuninkaallista etuoikeutettua ylimysvaltaansa maassa. Heidän joukkoonsa liittyi myös galilealaisia, samarialaisia ja varmaan myös kreikkalaisia, jotka vihasivat roomalaisia, varmaan myös köyhiä juutalaisia, jotka uskoivat, että papit olivat kavaltaneet maan, eli luovuttaneet sen Roomalle, Rooman hallintaan.
Viha kohdistui ennen kaikkea papistoon ja temppeliin, papiston vallan symboliin. Kapinalliset valloittivat temppelin, karkottivat ja tappoivat ylimmäiset papit, ja ryhtyivät arvan heitolla valitsemaan pappeja, ikäänkuin heittivät arpaa papin kaavusta, kenelle se osuu. Valinta osoui erääseen yksinkertaiseen maalaismieheen, jonka nimi oli muistaaksen Fanni. Hän ei tietenkään tiennyt rituaalisista toimista mitään, ja näin ikäänkuin kaikki pyhyys haihtui pois. Jeesuskin aiko hävittää temppelin.
Miten sitten messias liittyy tähän, ei kai juuri mitenkään, rahvas oli tulkinnut raamattua siihen suuntaan , että heidän joukostaan nousee joku, joka tulee hallitsemaan maailmaa, siis silloista maailmaa. Mutta ei sieltä muuta noussut kuin Vespasianus, joka oli maassa ja julistettiin sitten keisariksi, Joosefuksen ennustuksen mukaan.
Kaikki Jeesus tarinat ovat syntyneet jälkikäteen helvetteinenn ja taivaallisine valtakuntineen. Mutta kukaan aikansa juutalainen ei todellakaan ole odottanut messiasta, joka pelastaa heidät helvetin ikuisesta tulesta, ei sellaista ole tunnettu.
Kapinointia oli ollut koko ajan,mutta iso kansannousu eli Valonlasten sota pimeyden lapsia vastan oli tarkoitus aloitta tietyllä astronomisella hetkellä planeetta Marsin-soda n planeetan-olesa tietyssä asemassa ja Danielin aikalaskelmien 483 vuotta samalla täyttyessä.
Totta että juutalaisten Messias oli kansansa sorrolta pelastaja, ei helvetiltä.
Ylipapin virka,jota vaate edusti, piti arpoa,jos edellinen ylipappi oli kuollut ilman tunnustettua perillistä.