Piispan virkaa on luonnehdittu ykseyden viraksi. Maailma, yhteiskunta, kirkot ja ihmisen mieli ovat kuitenkin jakautuneet voimakenttiin, jotka taistelevat mahdollisuudesta nousta etualalle ja hallita muita. Ekumeenisessa liikkeessä kirkon ykseyden yhdeksi strategiaksi on ehdotettu sovitettua erilaisuutta. Tämän strategian myös Teemu Laajasalo nosti esiin Ajankohtaisen kakkosen Homoillan jälkimainingeissa [vuonna 2010]. Todennäköisesti artikkelin voi lukea myös Laajasalon piispakauden ohjelmajulistuksena. Kampanjassaan hän kiteytti tämän linjan muotoon ”Sanassa, ajassa ja kasassa”, ja muutkin ovat liittäneet sovitetun erilaisuuden osaksi Laajasalon profiilia.
Arkkipiispa Kari Mäkinen luonnehti Irja Askolan piispanvihkimyksessä piispan virkaa ykseyden ja yksinäisyyden viraksi. Askolan tilinpäätös virkakaudestaan osoittaa tämän luonnehdinnan todeksi. Piispojen yksinäisyyttä ei kuitenkaan kannata ylikorostaa maailmassa, jossa miljoonat vaeltavat maasta toiseen etsien uutta kiintopistettä elämälleen ja epäonnisimmista tuhannet hukkuvat Välimereen tai joutuvat rikollisjengien kidnappaamiksi Siinailla tai Saharassa. Jokainen köyhä on yksin köyhyyteen liittyvän häpeän vuoksi. Piispalla on hyvä palkka, virka-asunto, turvattu eläke ja vihollisten lisäksi mielistelijöiden joukko – ja todennäköisesti myös muutama oikea ystävä. Luulen, että piispanvirkaan liittyvä yksinäisyys johtuu mahdottomuudesta sovittaa virkaan liittyvät ennakkoehdot.
***
Kasvuiän ohitettuaan ihminen oppii enää hyvin vähän. Itse törmäsin muutama vuosi sitten argumenttiin, joka läjähti kasvoilleni kuin märkä rätti ja muutti katsantoni. Argumentin esitti teatterintekijä Udi Aloni, joka vieraili Suomessa Jeninin pakolaisleirillä syntyneen Freedom Theatre -ryhmän kanssa. Aloni on syntyjään juutalainen ja esiintyy siis palestiinalaisessa teatteriryhmässä. Teatterin perustaja, Juliano Mer-Khamis, murhattiin. (Hänen puolisonsa oli suomalainen Jenny Nyman – ei sukua.) Teon taustalla oli todennäköisesti fundamentalistinen muslimi. Teatteriryhmää ovat toisin sanoen vihanneet sekä israelilaiset että palestiinalaiset.
Laajasalo päättää kirjoituksensa vertaamalla kirkon tilannetta Israelin ja Hamasin suhteeseen ja siihen, että kaikki tietävät, että lopulta näiden on opittava elämään suhteellisessa sovussa rinnakkain. Alonin näkemys oli, että kaikki ristiriidat eivät ole sovitettavissa. Sovinto ei ole sitä, että voittaja alistaa voitetun. Minäkin olin uskonut sovinnon mahdollisuuteen, mutta Alonia kuunneltuani aloin ajatella toisin. On olemassa sovittamattomia ristiriitoja. Sellaisista joutuu vetäytymään tai valitsemaan puolensa. Tuota piispan yksinäisyyttä on näin ollen kahdenlaista: yksinäisyyttä, joka johtuu vetäytymisestä, ja yksinäisyyttä, joka johtuu siitä, että on valinnut puolensa.
En usko sovitetun erilaisuuden strategiaan. Se ei ole strategia, vaan syvälliseltä kuulostava alibi antaa asioiden edetä omaa rataansa ja ongelmien ratkaista itse itsensä. Se ei ole tavoite tai ihanne, vaan oman kyvyttömyytensä tunnustamista. Oman voimattomuutensa tunnustaminen voi olla viisautta, mutta on väärin, kun se esitetään ihanteena tai tavoitteena. Ymmärtääkseni myös ekumeenisessa liikkeessä on ajateltu, että sovitettu erilaisuus on välivaihe, johon on pakko toistaiseksi tyytyä tiellä täyteen ykseyteen. Uskon, että kirkon on tyydyttävä vielä vähempään: ei ykseyteen eikä sovitettuun erilaisuuteen vaan sovittamattomaan erilaisuuteen. Myös ehtoollispöytä tulisi avata kaikille, jotka elävät näissä sovittamattomissa ristiriidoissa.
Asioita voi punnita kiireettömästi ja tarkastella niitä eri puolilta, mutta jossain vaiheessa on valittava puolensa ja otettava vastuu valinnastaan. Kirkko ei kaadu siihen, että joku ei ole kaikille mieliksi. Ihmisen – edes piispan – tehtävänä ei ole kannatella tai pitää koossa kirkkoa, vaan kirkko kannattelee ihmistä. Sovitetun erilaisuuden sijaan esitän, että kirkko hyväksyy elävänsä sovittamattomassa erilaisuudessa. Juuri tässä tilanteessa se todistus, joka Tertullianuksen aikana annettiin kristityistä: ”katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan”, saa täyden merkityksensä ja toimii todistuksena maailmalle kirkon ulkopuolella.
***
Tulkitsen Laajasalon tekstiä siten, että siinä itse asiassa juuri asetetaan esikuvaksi se sovittamaton erilaisuus, jota myös omalta osaltani yritän kuvailla. Laajasalo joutuu ratkaisemaan, ajaako hän tätä strategiaa ilmaisematta omaa kantaansa, vetäytymällä, vai tuomalla julki oman kantansa silloinkin, kun asiassa ei vallitse yksimielisyyttä. Valitettavasti kirkon virka tarjoaa haltijalleen liiankin helpon pakotien ja keinon kätkeä oma kantansa: kun virka on haltijaansa suurempi voi halutessaan asettaa huteran kirkkopoliittisen kompromissin oman vakaumuksensa edelle, kuten tälläkin hetkellä näyttää tapahtuvan, pitääkseen yllä harhakuvaa kirkon sisällä vallitsevasta yksimielisyydestä.
Odotan suurella mielenkiinnolla, miten Laajasalo virassaan toteuttaa sitä sovittamattoman erilaisuuden ihannetta, jota hän oman tulkintani mukaan edustaa. Toivon että hän rehellisesti tekee niitä itselleni epämieluisia ja väärinä pitämiäni ratkaisuja, joita ennakoin hänen tekevän.
Olen sitä mieltä, että ihmisen valinnoilla on paljon vähäisempi merkitys kuin usein luulemme. Kuvittelemme voivamme ohjata ajan ja historian virtaa, mutta tosiasiassa olemme kaikki – niin johtajat kuin johdettavat – itseämme suurempien voimien vietävinä. Descartesia mukaillen: kamppailen, siis olen olemassa. Itse yritän katsoa enemmän tietä kuin tien näyttäjiä ja enemmän maisemaa kuin tietä. Yksinäisyyttä sekin.
Lisään tähän yhden esimerkin sovittamattomasta erilaisuudesta. Selailin aamulla Jobin kirjaa, ja sieltä tuli vastaan kohta, jota Jeesus käyttää pohjana puheessaan. Arameaa puhuva Jeesus katsoi taaksepäin perintöön, joka oli kirjattu parillakin hänelle vieraalla kielellä: hepreaksi ja kreikaksi – kreikkaa Jeesus tuskin osasi. Katsomalla taaksepäin tuohon perintöön hän teki siitä oman synteesinsä. Haluaisin lukea läpi Vanhan testamentin tästä näkökulmasta: yrittääkseni tunnistaa siinä ne elementit, joista Jeesus rakensi näkemyksensä. Tällä tavalla voisin löytää jonkinlaisen hahmotelman Jeesuksen uskosta.
En väitä, että tämä Jeesuksen usko on ristiriidassa kirkon nykyisen perinnön kanssa, mutta kirkolle ei enää riitä se, että joku tunnustautuu Jeesuksen uskoon. Ainakin papin on nykyisin lisäksi julkisesti lausuttava lojaalisuutensa kirkon tunnustukselle. Se sisältää lisämuotoiluja, joita kirkko väittää pyhiksi, mutta joita itse pidän epäjumalanpalveluksena. Pidän täysin epärealistisena odottaa, että kirkko luopuisi tästä epäjumalanpalveluksesta.
Jeesuksen uskon ja kirkon epäjumalanpalveluksen välillä vallitsee sellainen sovittamaton ristiriita, jota yllä kuvaan. Silti uskon, että kirkko kykenee tai kykenisi elämään tuon ristiriidan kanssa. Pidän ongelmallisena sitä, että kirkko ei milloinkaan voi myöntää, että pelkkä Jeesuksen usko (tai sen likiarvo) riittäisi uskonyhteyden perustaksi. Jeesuksen usko ei edes oikeuta osallistumaan ehtoolliselle, joka on samoin tunnustavien, toisin sanoen epäjumalanpalvelukseen myöntyneiden, yhteysateria – siis niiden, jotka ovat myöntyneet siihen, että myös ihmisten keksimä on pyhää eikä yksin Jumala.
Mika Nyman
Kirjoittaja työskentelee kulttuuriperinnön alalla kansainvälisissä yhteyksissä. Teksti on alkujaan julkaistu Facebookin Kirkko ja yhteiskunta -ryhmässä. Osa tekstistä on kirjoitettu muutamia vuosia sitten, loppuosa nyt.
Tällaista itsenäistä pohdintaa itse keksittyine fraaseineen, jota mm ”epäjumalanpalvelus” tässä pyrkii tarkoittamaan , tai pyrkiikö tarkoittamaan mitään. Kuitenkin tosiasia on, että kirkkomme on saanut tehtävänsä ja sääntönsä Jumalalta. Siinä ei ole mahdillisuutta mihinkään kompromissiin. Vaikka ihminen kuinka luulisi olevansa ”muu” eli miehen ja naisen väliltä, loppusijoituksessamme ei ole olemassa vaihtoehtoa ”muu”. On vain taivas tai helvetti.
Ei ole syytä kauniiden lauseiden ja pohdintojen ja perusteltujenkaan erimielisyyksien lomassa unohtaa tätä elintärkeää tosiaisaa.
Miksi miehen ja naisen välillä olisi samanlainen ehdoton kahtiajako kuin taivaan ja helvetin välillä? Ihmisen sanotaan Raamatussa olevan mies ja nainen, ei siis mies tai nainen.
Ei pidä höpötellä Raamatun nimissä humpuukia, koko Pyhän Raamatun opetus on asiasta mies TAI nainen ja sillä selvä.
Vaan Jumalan Valtakunnassa eli Taivaassa ei ole yhtään sukupuolta. Miksi pitää niin suurta meteliä täällä maan päällä sukupuolista?
Niinpä juuri, miksi ei voi tyytyä siihen, mitä meille luotu on, siihen ei tarvita ylpeyden marsseja ym
Tarkoitin kyllä ylipäänsä koko sukupuolikeskustelua kristittyjen puolelta siinä mielessä, että koko asia on vain väliaikaista. Olemme kaikki ihmisiä.
Ymmärrän kyllä sen, että homoseksuaaleille kuuluu tasa-arvo samalla tavalla kuin naisille tai tummaihoisille. Pridet ja Black Lives Matterit ovat vain osoitus tasa-arvon puutteesta. Pitäisikö naisten ”eheytyä” miehiksi tai tummien valkoisiksi ollakseen tasa-arvoisia? Tasa-arvolla tarkoitetaan kai yhtäläisiä elämisen oikeuksia. Emme voi niitä evätä keneltäkään vaan päinvastoin edistää niitä.
Ne ovat tärkeämpiä kuin varsinainen sukupuolisuus.
Jokaisella on oikeus olla mitä on.
Kuulostaa olevinaan kauniilta, mutta pride on poliittinen liike siinä missä muutkin ja vastoin vieläpä Jumalan tahtoa, mikä ei ole kristillistä.
Lisäksi väite, ettei Taivaassa olisi sukupuolta eli sitä mitä täälläkin ihminen on itsessään, on aivan tuulest temmattu. Naimisiin siellä ei mennä enää, mutta miehiä ja naisia tulee autuaaksi yhtälailla.
Kettunen. Raamatun sana EI asiassa ole noin yksioikoinen. Juutalaiset oppinet ovat itse (tuntevat taatusti paremmin heprean kielen merkitykset kuin Auranen tai Kettunen) katsoneet alkuadamin androgyyniksi:
Rabbi Chija löytää ajatuksen psalmeista: ”Sinä olet tehnyt minun etummaiseni ja takimmaiseni ja laskenut kätesi minun päälleni.” (Ps 139:5). Rabbi Jizchak analysoi edelleen, että etummainen ja takimmainen tarkoittavat samaa kuin aiemmin Laulujen laulussa mainitut ’kyyhkynen’ ja ’puhtoinen’ eli ihmisen kahta olemuspuolta, maskuliinista ja feminiinistä.
Kokoomateos Zohariin kuuluva Idra Suta täsmentää: ”Feminiinisyys on erottamaton osa ihmisyyttä. Siksi sanotaan Laulujen laulussa: Minun kyyhkyseni ja puhtoiseni. Älä kuitenkaan lue puhtoiseni vaan kaksoiseni”.
Idra Suta (Idra Zuta Qadisha: Pienempi Pyhä Kokous) viittaa tässä myös Laulujen laulun 8:8:aan, missä feminiinisyys tulkitaan miehen ”pieneksi sisareksi”.
Zohar´n saksannos kiteyttää asian yksiselitteisen selvästi:
”Der Mensch wurde zweigesichtig erschaffen”.(Folio II 54b-55a)
Rabbi Simeon analysoi erityisesti käsitteitä miehinen ja naisellinen (zakar, neqeba)
todeten:
”Näissä sanoissa on ilmaistu taivaallinen salaisuus, jotta tulisimme
taivaallisen kauneuden ja ykseyden tuntemaan. Tämän salaisuuden
mukaan luotiin ihminen. Samankaltaisen salaisuuden mukaan kuin luotiin
taivas ja maa. Siksi sanotaan ensin: Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa
ja vasta sitten: maskuliiniseksi ja feminiiniseksi hän loi heidät.
Siksi ei mikään kuva hengestä, joka ei ole miehinen ja naisellinen, ole
taivaallista työtä. Salainen perimätietomme vahvistaa tämän. Tähän
viittaavat myös sanat: Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimen adam
sinä päivänä jona luotiin heidät. Tällöin nimi ihminen annettiin
ainoastaan mies-naiselliselle ykseydelle. (Zohar: Folio I 55b)
”Samuel Kettunen23.06.2021 01:08
Lisäksi väite, ettei Taivaassa olisi sukupuolta eli sitä mitä täälläkin ihminen on itsessään, on aivan tuulest temmattu. Naimisiin siellä ei mennä enää, mutta miehiä ja naisia tulee autuaaksi yhtälailla.”
Ei tämä niin tuulesta temmattu asia ole. Sukupuolivietti ei toteudu enää taivaassa ei ainakaan siinä merkityksessä kuin se toteutuu täällä syntiinlankeemuksen jälkeen.
Seppo Heinolan juutalaisten rabbien tulkinnat Raamatun teksteistä eivät ole kirkolle vieraita. Monia tekstejä kirkossa käytetään edelleen tai niihin viitataan. Monet juutalaisesta tulkintatraditiosta nousevat kioskikirjallisuus lajit tunnetaan.
Kirkko laitoksena, Piispat ja Kirkolliskokous ylimpinä, haluavat katsoa sanojen kirjaimiin. Löytyykö sieltä aina joka tilanteeseen hengellisyyttä seurata Jeesusta opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä on usein kokonaan toinen kysymys.
Tuo Jeesuksen latistaminen pelkäksi ihmiseksi riittää kuvaamaan, missä mennään tässä.
Olen tutkinut niin sanotun Vanhan testamentin, ja mitään Jeesus henkilöä siellä ei ole ennustettu.
Pelastus on luvattu niille jotka noudattavat lakia, niitä hyviä ohjeita elämelle, joita sinne on kirjattu.
Näin yksinkertaista se on raamatun kanssa.
Se ei kuitenkaan kelvannut ihmisille, piti kehitellä kaikenlaista hämähäkin seittiä ja kalaverkkoa, kiertotietä, keinosiemennystä, vastaansanomista, ja pakkokäännytystä, että Jumalan valta siirtyisi ihmiselle ja ihminen voisi tehdä mitä haluaa.
Lain tie on niin selvästi todettu ja koettu, ettei yhdenkään ole mahdollista tulla autuaaksi, vaan yksi lain täyttäjä teki meidät autuaiksi. Hän on tie, totuus ja elämä.
Samuel Kettunen
Teillä on kokonaan väärä käsitys ja opetus laista. Ei sen tarkoitus ole tehdä ketään autuaaksi, mitä ikinä tuo autuas sitten tarkoittaneekaan. Laki on sitä varten, että uhrit saavat oikeutta ja rikolliset saavat rangaistuksen. Ja rangaistuksista tietoisena ihminen karttaisi rikollisia tekoja. Näin laki toimii myös ennaltaehkäisevänä.
Vihollinen voi silti hyökätä, vaikka lakia olis noudatettu, ja silloin saa puolustautua, vaikka siinä tulisi lainrikkomusta.
Aivan samoin puhtaussäädöksiä, kuten käsien pesua ja kylpyjä ei noudateta siksi,
että se olisi keino tienata taivasosuutta, vaan oman terveyden takia ja voihan sitä puhtautta ja terveyttä pitää myös taivaallisena olotilana, verrtattua siihen että makaa sairaana lian peitossa.
Totta tässä elämässä tarvitaan lakeja. Niitä on kuitenkin esim. juutalaisilla ja muslimeilla vallan paljon erilaisia, jotka poikkeaa tyystin taas kristinuskon lakimääritelmästä, jossa pohjana on elämää suojeleva kymmenen käskyä ja seremonialliset lait eivät sido ja niitä ei saa toisten harteille taakaksi edes laskea. Kaikille on tekemistä kymmenen käskyn kanssa, mutta vain kristinuskossa ymmärretään ja opetetaan lain täydellinen vaatimus ja Jeesuksen täydellinen syntien sovitus.
mutta vain kristinuskossa ymmärretään ja opetetaan lain täydellinen vaatimus ja Jeesuksen täydellinen syntien sovitus.
Onpa ylpeää tekstiä ylpeyden pitäisi olla synti….
Vaikka Paavali totesi että pakanoillakin on laki luonnollisena sydämissään…
Pakanuus on Raamatun mukaan jokaisen sydämessä ja niin ollen ylpeys, ehkä olet tullut sen kanssani havaitsemaan..? Ainoastaan kristinuskolla on tähän lääkkeet olemassa.
”Ainoastaan…” !!! höpöhöpö.
jatko edelliseeni……….
Autuas oli muistaakseni sellainen hekilö, jota vanhurskauden tähden vainotaan, Vanhurskas tarkoittaa oikeamielistä ja oikeus liittyy aina lakiin ja säädöksiin, jotka on tarkoitettu ihmisten parhaaksi.
Pahan tekijät ja rikolliset eivät tietenkään pidä laista ja säädöksistä, koska ne rajoittavat heidän toimintaansa ja siksi tällaisia vanhurskaita on vainottu ja tapettu pois kuleksimasta ja huomauttelemasta, että jotakin ei ole sopivaa tehdä.
Samuel Kettunen
Meillä on Suomen laki ja lakikirja on aika paksu.
Ei meillä pelkästään kymmenellä käskyllä toimita.
Siitähän ei ollut kysymyskään, kuten huomasitkin varmaan (aikuisena).
Samuel Kettunen..
En tiedä mitä tarkoitat, mutta toivottavasti sinä ymmärsit mitä minä tarkoitin.
Blogin teema oli se että etsitään mahdollisuutta sille että erilaiset ja erilailla ajattelevat voisivat elää saman kirkkokaton alla ilman että heidän pitäisi pakottaa itseään luopumaan omasta vakaamuksestaan.
Ajatus on hyvä, mutta ongelmaksi tule jälleen kerran se, mitä käsitteellä kirkko tarkoitetaan. Tässä puhutaan kirkosta niin kun se olisi yksi persoona tai yksikkö joka voisi yhteisellä päätöksellä päättää mielipiteiden suunnasta. Käytännössä kirkko on elävä organismi joka koostuu monesta alakulttuurista , sellaisista joita ei yhteisillä päätöksillä voi ohjailla.
Kirkolliskokous voisi tehdä periaatepäätöksen siitä että kaikelle erilaisuudelle on tilaa eikä ketään tule savustaa ulos mielipiteittensä takia. Olisihan se kristillistä suvaitsevuutta .Mutta vaikka periaatteiden tasolla noin voisi olla, niin käytännön tasolla ihmiset eivät noin vain luovu sellaisista mielipiteistä jotka heijastelevat heidän uskonnollista identiteettiään, joten erimielisyys tulee jatkumaan kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta.
Taisit, Markku, osua ytimeen. Raamattu on tekstikokoelma, joka jättää monia asioita melko avoimiksi, tulkinnanvaraisiksi. Kirkot taas pyrkivät sitomaan tulkintaa omien tunnustuksiensa ja kirkkolakien mukaisiksi ja tuomitsemaan ”harhaoppeja”. Millainen olisi kirkko, jolla olisi vain ”rakkauden laki” Jeesuksen kaksoiskäskyn mukaan?
”Sillä, mitä juutalaiset rabbiinit tai joku heistä, ovat tulkinneet Vanhaa testamenttia, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä kristillisen kirkon raamatuntulkinnalle.”
No ei, mutta oikealle raamatuntulkinnalle voi ja todennäköisesti on…
Jeesus ei pitänyt aiheesta kattavaa esitelmää vaan vastasi pelkistetysti juurikin eroa koskevan kysymykseen.
Sillä, mitä juutalaiset rabbiinit tai joku heistä, ovat tulkinneet Vanhaa testamenttia, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä kristillisen kirkon raamatuntulkinnalle. Herramme sanoi itse, että alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tästä seuraa miehen ja naisen tuleminen yhdeksi lihaksi avioliitossa. Vanhakirkollisissa uskonrunnustuksissakin linjataan selvästi, että on olemassa yksi ja yhteinen kristillinen usko, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. Ajatus, jonka mukaan pitää antaa kaikkien kukkien kukkia ei ole yhteensopiva kristillisen uskon kanssa. Kyllä pääsääntönä on, että kaikki kristityt jakaisivat yhteisen uskon ja opin käsityksen. Sitten voidaan ihan oikeasti pohtia sitä, missä rajoissa eri raamatunkohtien ja opin tulkinnat saavat erota toisistaan. Sosiologisella tasolla Markku Hirn on tietysti ihan oikeassa. Luukaskin puhuu Apostolien tekojen 2. luvussa kristittyjen eri tavoin ilmenevästä ykseydestä.
Vanhat muotoilivat uskontunnustukset kolmensadan vuoden riitelyiden jälkeen. He heittivät ulos areolaiset ja nestorilaiset jotka olivat lukumäärältään suurimmat yhteisöt ja julistivat että heille ei ole pelastusta jolleivat usko pilkulleen niin kun kirkolliskokous päättää. Uskon tunnustuksetkin ovat kompromisseja.
Mitenkähän pelastuksen asian tullaan suhtautumaan viimeisellä tuomiolla? Onkohan siellä tosiaankin kyse opista tai elämästä tai kuumastakin tai ei kummastakaan?
Raamatun eli kristillisen uskon sanoma globaalisti on harvinaisen selvä, ainoastaan kysymyksissä sakramenteista, uskonvanhurskauden ja tekojen suhteesta ja vastaavista on eroja. Sen sijaan kysysmys kahdesta erilaisesta sukupuolesta ja avioliitosta on vesiselvä totuus, ainoastaan tahallinen väärinymmärrys ja totuuden muuttamispyrkimykset ovat näissäkin tuoneet ne hajottavat tekijät kristikuntaan.
”On olemassa yksi ja yhteinen kristillinen usko”
Tämä on totta, mutta se usko on kussakin kirkossa määritelty ja rajattu tiettyjen opin tulkintojen mukaan ja näin yhteinen usko onkin eriytynyttä.
Uskomme kohde on Jeesus, ei oppi.
”Sillä, mitä juutalaiset rabbiinit tai joku heistä, ovat tulkinneet Vanhaa testamenttia, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä kristillisen kirkon raamatuntulkinnalle.”
No ei, mutta oikealle raamatuntulkinnalle voi ja todennäköisesti on…
Jeesus ei pitänyt aiheesta kattavaa esitelmää vaan vastasi pelkistetysti juurikin eroa koskevan kysymykseen.
’Kysymys kahdesta erilaisesta sukupuolesta’ ei kuulu Raamattuun lainkaan. Sitä käsittelevät mm biologia ja lääketiede. Vanhassa ja Uudessa testamentissa kerrotaan miehistä ja naista korostamatta mitenkään heidän olemustensa erilaisuutta. Kulttuuriset roolierot ovat toki selvästi näkyvissä, vaikka poikkeuksetkin ovat esillä.
Marko Sjöblom23.06.2021 12:49 ” Herramme sanoi itse, että alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tästä seuraa miehen ja naisen tuleminen yhdeksi lihaksi avioliitossa. ”
Patristiset isät tulkitsivat tämän ei alkuperäiseksi tilaksi, eriytyminen ei vastannut alkukuvaa, vaan johtui tulevasta syntiinlankeemuksesta.
’Johtuu tulevasta’ on erikoinen ajatus!