1 Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona,
2 kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa.
3 Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.
4 Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.
5 Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.
6 Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
7 ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”
8 Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?
9 Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’?
10 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-
11 ”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
12 Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet”.
(Mark.2:1-12)
Jumalan armoa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa rakas sisar ja veli!
Muistatko milloin sait elämäsi tärkeimmän ohjeen? Milloin joku sanoi sinulle jotakin sellaista, mikä vaikutti elämääsi käänteentekevästi. Kerron erään miehen elämän käännekohdasta…
”Oli vuosi 1799. Pitkän kävelymatkan uuvuttama 22-vuotias mies saapui Jyväskylän lähellä olevalle seppä Högmanin (1753-1806) pajalle. Nuorella miehellä oli ollut vuosia sisäinen ahdistus. Nyt hän toivoi, että tämä tunnettu kristitty auttaisi hänet selvyyteen. Siksi hän oli lähtenyt parisen viikkoa kestäneelle vaellukselle lapsuudenkodistaan Nilsiästä. Hän oli lähtenyt salaa ja peittänyt matkalla jälkensä etsijöiltä. Eväänä oli tuohikontissa pettuleipää. Tämä mies oli Paavo Ruotsalainen. Jälkeenpäin hän kuvaili sitä sisäistä ahdistustaan, joka oli ajanut hänet vaivaloiselle matkalle: ”Olen 16 vuotta tehnyt työtä lain alla. Olen harjoittanut Jumalan sanaa löytääkseni sieltä levon ja rauhan sielulleni. Olen nähnyt sanasta, että Vapahtaja on lunastanut minutkin, mutta minä en saa armoa. Minun täytyy olla Jumalan vihan alla. Minä joudun helvettiin” (Tapani Ruokanen, 52).
Tuossa keskustelussa seppä Högmaniin kanssa tuli esille sanat, jotka ovat siitä lähtien olleet merkittäviä suomalaisten herätysliikkeiden historiassa. Seppä antoi ohjeeksi sanat, jotka ovat kiteytyneet iskulauseen omaiseen muotoon: “Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunto.””
Nämä edellä kuullut sanat auttoivat Paavon kristityn uuteen elämään. Ne toimivat kuin kätilö, joka auttaa syntyvän lapsen elämään.
Ehkä myös sinä olet elämässäsi kipuillut erilaisten taakkojen alla, kunnes joku sana on päästänyt sinut Jumalan lapsen vapauteen. – Jos olet saanut kokea elämässäsi jonkin tällaisen hetken, varmaan muistat missä tuo kaikki tapahtui, ja mitä kaikkea oli edeltänyt ennen tätä käänteentekevää hetkeä.
Nämä hetket ovat tilanteita, joissa saamme kuulla sanoja, jotka tuntuvat tulevan suoraan Vapahtajan suusta. – Siksi niistä muodostuu monesti jotakin samanlaista, jonka Paavo Ruotsalainen säilytti koko elämänsä ajan aarteenaan, ja välitti perinnöksi lukemattomille kuulijoilleen.
Tämän päivän saarnateksti vie meidät aivan erityisesti Kristuksen sisäisen tuntemisen äärelle.
Päivän tekstin henkilöiden vaiheita voidaan verrata Paavo Ruotsalaisen ahdistukseen, joka sai nuoren miehen patikoimaan pitkän matkan pelkän pettuleivän voimalla. – Päivän saarnatekstin miehiä ajaa myös ahdistus, mutta ei niinkään itsensä, vaan ystävänsä puolesta. Miesten ystävä ei kykene näet edes itse raahautumaan Jeesuksen luo, sillä hän on halvaantunut. Hänet täytyy kantaa Jeesuksen luo peräti neljän miehen voimin. – Eikä sekään meinaa onnistua, vaan yhdestä talostakin täytyy purkaa katto, jotta kaveri saadaan Jeesuksen luokse!
Kertomuksen loppu on kuitenkin onnellinen. Jeesus päästää nämä miehet raskaasta ponnistuksestaan ja kaikesta siihen liittyvästä ahdistuksesta. Ja puhun nyt tarkoituksella miehistä monikossa. Kysymys ei ole vain yhden miehen hädästä. Apua lähdetään hakemaan miesporukalla, ja kotimatkalla ei sitten enää tarvita kantajia! Mahtavat nämä miehet olla iloisia! Turhaan ei ole otettu riskejä. Mahdolliset katon korjauskulut kannattaa nyt maksaa, koska reissu on tehty onnistuneesti. Reissun hedelmiä ovat ilo ja vapaus.
Vertasin tämän päivän halvaantuneen miehen parantamista Paavo Ruotsalaisen kokemuksiin, koska synnin sitoma ihminen muistuttaa monessa suhteessa saarnatekstin halvattua miestä. Hän ei kykene itse tulemaan Jeesuksen luokse. Ystävien on joskus purettava kaikki esteet hänen ja Jeesuksen välistä. – Ja nyt vertailukohta Paavo Ruotsalaiseen. Paavo Ruotsalainen oli toki hyvä patikoija, kun jaksoi kulkea pitkän matkan pelkän pettuleivän voimalla. Omat voimat eivät kuitenkaan auttaneet katkomaan sisäisiä kahleita. Hän todisti myöhemmin aiemmasta elämästään: ”Olen 16 vuotta tehnyt työtä lain alla. Olen harjoittanut Jumalan sanaa löytääkseni sieltä levon ja rauhan sielulleni…” Toisen pitäjän seppä saa toimia Paavon ystävänä, joka ikään kuin kantaa hänet Kristuksen luokse. Tällä ystävällä on yhtä tärkeä osa Jeesuksen luo tuomisessa kuin em. saarnatekstin ystäväjoukolla halvaantuneen tuomisessa Jeesuksen luo. Raamattu kertoo että, kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”. Usko on hyvin henkilökohtainen asia, mutta sen luonteeseen kuuluu samaan aikaan vahva yhteys, yhdessä uskossa kulkeminen ja kantaminen, esirukoukset ja erilaisten ”kattojen purkamiset”… Usein me koemme uskovina voimattomuutta. Silloin mekin tarvitsemme tulla kannetuiksi. Päivän tekstissä tämä kantaminen on aivan konkreettista halvaantuneen miehen kantaa-retuuttamista pitkin kapeita kujia ja jopa läpi katon. Meidän kantamisemme voi toki olla rukouksessa kantamista, mutta myös aivan samanlaista konkreettista ”kantoapua”, kuten esim. autokyydin antamista. – Työ on nykyään ihan sama, mutta taitaa olla, että autot tekevät esim. sanankuuloon kantamisesta aika paljon helpompaa. Rohkaisen tässä yhteydessä auttamaan toinen toisiamme vaikkapa näissä kyytiasioissa. – Saarnatekstissä kantajat tiesivät mitä tehdä. Heillä ei ollut itsellä kykyjä, jotka voisivat parantaa halvaantuneen. Heillä oli vain tyhjät kädet, mutta juuri niillä käsillä he kantoivat ystävänsä Jeesuksen luo. – Vaikka tuntisit itsesi heikoksi uskossa ja julistuksessa, ehkä sinäkin voit toimia samoin kuin halvaantuneen miehen kantajat; auttaa jotakuta tulemaan sanankuuloon, Jeesuksen luo. – Uskosta on sanottu, että se on kuin tyhjä käsi, johon ristiinnaulittu Jeesus tarttuu parantavalla ja armahtavalla kädellään.
Juuri näin tapahtuu tämän päivän saarnatekstissä. Halvaantunut mies saa kuulla hyvän sanoman eli evankeliumin. Tämän päivän saarnatekstin tehtävä on lohduttaa kaikkia uskossaan heikkoja. Siellä, missä meidän uskomme on heikkoa, siellä missä tarvitsemme toisten kantamista, juuri siellä Jeesus Kristus antaa apunsa. Jeesus antaa enemmän kuin uskallamme pyytää. Halvaantuneen miehen kantajat eivät ilmeisesti osanneet pyytää muuta kuin fyysistä apua. He saivat pyytämänsä ja vielä paljon enemmän. He toivat ystävänsä Jeesuksen luokse, ja tämä sai kuulla elämän sanat. Hän sai tulla terveeksi ja hän sai syntinsä anteeksi. Niin tuo mies sai ajallisen avun lisäksi myös iankaikkisen armolahjan.
Jos päättäisin saarnan tähän, jotakin jäisi mainitsematta. Mitä?
Jeesus puhuu tekstissä myös kirjanoppineille, jotka kyseenalaistavat Jeesuksen oikeuden julistaa sairaan miehen synnit anteeksi. Kirjanoppineet olisivat kenties hyväksyneet sairaan parantamisen, mutta syntien anteeksi julistaminen on heille liikaa. – Mistä tässä on kyse?
Kysymys on siitä, kuka Jeesus oikein on? Onko hän vain Jeesus Nasaretilainen, joka omistaa parantajan kyvyn? Vai on Jeesus myös ainoa tie Isän luo, Kristus, Jumalan Poika ja syntiemme sovittaja?
Kumpaa Jeesusta sinä rakastat enemmän, parantajaa, vai syntien sovittajaa?
Itse Jeesus kysyy kirjanoppineilta: ” Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’?”
Jeesuksen pääviesti Jumalan ihmeen kyseenalaistaville kirjanoppineille on seuraava: ”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.”
Tämä on Jeesuksen pääviesti:
”Ihmisen Pojalla (Jeesuksella) on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.”
Tämä on se sanoma, joka vapautti pitkän pettuleipämarssinsa tehneet Paavo Ruotsalaisen. Tämä oli se sanoma, joka sisältyi sepän sanoihin: “Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunto.”
Ihmisen suurin ja perustavin tarve on Kristukselta tulevan syntien anteeksiantamuksen omistaminen uskon kautta omalle kohdalle. Näin oli tuolloin Jeesuksen aikana ja niin on yhä tänään sinun ja minun kohdalla. Tämä on sanottu saarnatekstimme kautta ääneen, jotta paitsi kirjanoppineet myös kaikki kuulijat ymmärtäisivät, että Jeesus Kristus on todella Jumalan Poika. Hän on Isän Jumalan kanssa samaa olemusta ja siksi hänellä on lupa antaa syntejä anteeksi.
Kumpi sitten on lopulta helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’?
Ymmärrämme, että syntejä on toki helppoa lupailla anteeksi. – Toivon nyt, että ymmärrätte minua oikein. Tarkoitan tällä helppoudella sitä, että joku voi esimerkiksi kertoa jostakin virheestään, joka ei ole satuttanut sinua ollenkaan. Hän on saattanut vaikka kolhaista jonkin vieraan ihmisen autoa, ja nyt tämä asia kolkuttaa hänen omaatuntoaan. – Minun/sinun, jonka oma auto on ilman vaurioita, on helppoa rauhoittaa kaverini omaatuntoa ja rauhoitella häntä ”antamalla asia anteeksi”. Tällaista halpaa armoa julistetaan aika usein, mutta tietenkin käsitämme, että sellainen on syvimmiltään vain näennäistä armoa ja valheellista tyynnyttelyä, joka ei perustu mihinkään. Inhimillisesti ajatellen on siten paljon vaikeampaa sanoa halvaantuneelle ihmiselle ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’.
Jeesus haluaa sanoa, että hänen anteeksiantamuksensa on jotakin aivan muuta kuin tällainen em. kevyt ja näennäinen omaatuntoa rauhoittava ”anteeksianto”. Jeesus haluaa sanoa, että Jumalan Poikana hänen anteeksiantonsa on todellinen. Se hukuttaa syntimme armon valtameren pohjaan. Sieltä on kalastus kielletty, kuten jo edesmennyt evankelista Kyösti Malmi tapasi aina muistuttaa. Tällaisen sanoman Jeesus haluaa kertoa pääasiana päivän saarnatekstissämme. – Kun Jeesus Kristus antaa anteeksi, se ei ole mikään helppo ja kevyt asia. Anteeksiantamus on Jeesukselta paljon enemmän luvattu kuin halvaantuneen terveeksi tekeminen. Kaikkivaltiaan Jumalan Poikana sairaan parantaminen ei ole Jeesukselle temppu eikä mikään. Koska Jumala on luonut koko maailman pelkällä sanallaan, lihasten, jänteiden ja hermojen vahvistaminen on hänelle suhteellisen helppo asia. – Syntien anteeksi antaminen vaatii Jumalan Pojalta jotakin aivan muuta. Se vaatii sen, että hänen on astuttava ristin tielle ja riisuuduttava kaikesta jumalallisesta voimasta ja kunniasta alas kärsimykseen & kuolemaan. Koska Jeesuksen anteeksiantamus on todellinen, siksi myös sen hinta on todella näin kallis ja näin korkea. Jeesus oli valmis kulkemaan äärimmäisen vaikean ja raskaan ristin tien. Hän oli valmis maksamaan kovan hinnan meidän tähtemme. Tämän hinnan hän maksoi meidän puolestamme, koska hän rakastaa sinua ja minua äärettömän paljon (Joh.3:16).
Tällainen on Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtajamme.
Rukoilemme:
- Lähemmäksi, Jeesus, sinua, / lähemmäksi vedä minua. / Lähemmäksi hetki hetkeltä, / lähemmäksi koko elämä.
- Lähemmäksi minut kiinnitä, / vaikka saisin kantaa ristiä. / Sido itseesi vain lujemmin, / irti maallisista tahtoisin.
- Lähemmäksi, vaikka täällä tie / öisen varjon kautta minut vie. / Mitä tarpeen on, sen teethän vain / lähemmäksi minut taivuttain.
- Lähemmäksi haavojasi tuo, / ja kun pääsen istuimesi luo, / sydän laulaa samaa säveltä: / aina Jeesustani lähellä! (SK 127)
