Itsellänikin meni aikaa huomata mikä on todellinen juuri esilläolevassa asiassa.
Samansukupuoliset aviot menevät kirkolle kun niitä ei tuoda sen tiloihin vahvistettaviksi.
Mutta varsinainen kärki asiassa on perhemalli jolloin kirkolle mahdottomuus on katsoa samansukupuolista parisuhdetta lapsineen, ja kaiken lisäksi kristittynä perheenä. Tässä on asian juuri.
Lainsäätäjäkin saa katsomista adoptioasiassa, tai kun aiempien liittojen lasten asuinpaikkaa tulisi arvioida lasten kasvun asiassa eteenpäin.
Samansukupuoliset liitot on asia mistä ei päästä mihinkään. Kirkon tulisi olla avoin, ja nimenomaan avoin kysymyksille haasteena tässä ajassa.
Todellinen syy löytyy Jumalan sanasta, jota kirkkomme on sitoutunut julistamaan. Pitäisi olla omilla aivoillaan ajatteleville itsestään selvää. Kyse ei ole tulkinnasta tai tunteista, vaan tosiasioista, joihin kirkkomme nojaa. Valkoinen ei muutu mustaksi pelkällä väitteellä tai lainsäädännöllä.
Jos tarkoitatte Auranen Jumalan Sanalla esim. Vanha testamenttia eivät edes nerokaimmat heprealaiset kielititeilijät tiedä miten se kaikin kohdin tulisi ymmärtää saati jollekin vieraalle kielelle kääntää.
Siis kirkkomme uskontunnustus voidaankin typistää lyhyeksi: ”Älä vihi homoja”.
Siinäkö kaikki, mitä Raamatun runsaasta sisällöstä pappismiehelle aukeaa? Että homot ovat siis Raamatun fokuksessa, jopa niin, ettei papin julistuksessa ole sijaa millekään muulle; ei Jeesukselle, ei armolle, ei synnille (paitsi jos olet homo), ei ahneudelle, ei kateudelle, ei ylensyömiselle tai -juomiselle, ei köyhien hylkäämiselle, ei ylpeydelle, ei pöyhkeydelle…
Ei kaikki menee läpi, kunhan vain ei ole homo, joka rakastaa toista samaa sukupuolta olevaa yhtä lailla rakastavaa ihmistä ( olen unohtanut vähän suomenkieltä, niin etten osaa sanoa tätä molemminpuolista rakkautta kuvaavaa asiaa niin selkeästi, etteikö Sari W. voisi rinnastaa sitä hauvansa tai alaikäisen lapsen rakastamiseen). Mutta suurin osa ihmisistä varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan.