Otsikon aihepiiriä sivuavan edellisen kirjoitukseni kommenttiketju on paisunut jo aika laajaksi ja otsikon aihe ansaitsee ihan oman kirjoituksensa. Lähetystyötä tekevän järjestön asema yhtenä kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei merkitse vain mahdollisuutta saada osaansa paikallisten seurakuntien tai seurakuntayhtymien kansainväliseen toimintaan varaamista varoista taikka varmuutta vuotuisista kolehtipäivistä kirkkohallituksen määräämällä listalla. Asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä merkitsee ennen kaikkea sitä että järjestöt toimiessaan lähetyskentillä edustavat virallisesti Suomen ev.lut. kirkkoa ja kirkkomme lähetystyötä.
Kirkkomme paikalliset seurakunnat tekevät yksittäisiä lähettejä koskevat nimikkolähetti sopimukset kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen kanssa. Näiden nimikkolähettien työn tukemiseksi paikalliset seurakunnat järjestävät toimintaa, joihin yksittäiset seurakuntalaiset voivat vapaaehtoisina osallistua.
Edellisessä blogikirjoituksessani käsitelin tilannetta, jossa joukko kirkkomme luottamushenkilöitä kyseenalaisti valta osan kirkkomme lähetysjärjestöistä aseman kirkkomme lähetystyön tekijänä. Käytännössä tämä merkitsee sekä mainittujen järjestöjen toiminnan kyseenalaistamista varsinaisilla lähetyskentillä että Suomessa tavallisten seurakuntalaisten paikallisissa seurakunnissa kyseisten järjestöjen toiminnan tukemiseksi tekemän työn kyseenalaistamista.
Seikka, että yksittäisestä seurakunnasta ei jonakin vuonna jaeta budjettivaroja juuri kyseiselle järjestölle, ei vielä välttämättä merkitse tätä. Syitä voi olla muitakin. Esitys kokonaiskirkolliselle päätöksentekoelimelle lähetysjärjestön aseman lakkauttamisesta merkitsee juuri tätä. Kyse on yksiselitteisesti tahdon ilmaisusta, ettei kyseisten järjestöjen toimintaa lähetyskohteissa enää luettaisi kirkkomme ulkomaantoiminnaksi ja ettei kyseisten järjestöjen toiminnan hyväksi tehtävää työtä kotimaassa enää katsottaisi toiminnaksi Suomen ev.lut. kirkossa. Käytännössä tämä siis merkitsee tahtotilaa, ettei paikallisten seurakuntien jäsenten ja paikallisten lähetyssihteerien työtä kyseisten järjestöjen hyväksi luettaisi enää seurakuntien omaksi toiminnaksi.
Olen vakaasti sitä mieltä että tuhansien ihmisten hengellisen aktiviteetin rajaaminen kirkkomme toiminnan ulkopuolelle olisi merkittävä isku kirkkomme ykseyttä vastaan.
Jukka, pidän kysymystäsi aika äkkijyrkästi muotoiltuna, mutta vastaan siihen kuitenkin: kannatan vuoropuhelun jatkamista, kuten uskon vantaalaistenkin kannattavan. Toivon, että vuoropuhelunkin myötä lähetysjärjestöjen identiteetti nimenomaan kirkon lähetysjärjestöinä voisi vahvistua. Toivon, että myös sinä jatkat sen pohdintaa, mitä järjestöille merkitsee olla kirkon kasvot lähetyskentällä.
Jukka Kivimäki,
sanot (yllä), että pitäisi pitää erillään lähetysjärjestöihin kohdistetut odotukset muuttaa näkemyksiään ja opetustaan niistä odotuksista, että järjestöt suhtautuisivat omassa toiminnassaan yhdenvertaisesti erilaisiin ihmisiin ja asioista eri tavalla ajatteleviin.
Valitettavasti uskon, että näitä asioita on mahdotonta pitää erillään. Jos lähetysjärjestöllä on sellainen näkemys, jota se myös opettaa, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia (ja jos ne tämän näkemyksen pohjalta eivät myöskään palkkaa lähetystyöhön rekisteröidyissä parisuhteissa eläviä ihmisiä) niin miten tämä voidaan pitää erillään siitä odotuksesta, että ne suhtautuisivat yhdenvertaisesti esim. seksuaalivähemmistöihin?
Minun on vaikea ymmärtää mitä ”yhdenvertainen kohtelu”, ”syrjimättömyys” jne. merkitsevät Jukka Kivimäelle.
Onko niiden viidesläisten lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden toiminnassa, (joissa Kivimäki toimii) samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä ihmisiä mukana, jäseninä, työntekijöinä, vapaaehtoisina yms.? Voivatko he avoimesti ilmaista elävänsä samasukupuolisissa suhteissa, luottaen kunnioittavaan ja yhdenvertaiseen kohteluun, parisuhteensa muodosta riippumatta?
Ylläoleva kommenttini (14.10.2014 klo 12:31) tuli vahingossa vastauksena Vesa Hirvosen kommenttiin. Minun oli tarkoitus kommentoida Jukka Kivimäen postausta 13.10.2014 klo 17:36.
Vesa Hirvosen kommenttia (13.10.2014 klo 20:32) voin myös kommentoida lyhyesti: Vesan kommentti on oikein hyvä ja uskon, että muutkin vantaalaiset kuin minä kannattavat ehdottomasti kaikkinaisen vuoropuhelun jatkamista.
Vesa, näetkö lähetysjärjestön roolin ensisijassa kirkon edustustoimistona?
Itse luulisin useimpien lähetysjärjestöjen työntekijöiden kokevan toimivansa Kristuksen lähettiläinä, ja kaikki järjestöt varmasti edistävät monin tavoin ihmisoikeuksia omissa kohdemaissaan. Väite syrjinnästä, kuten esim. Korhonen artikkeleissaan väittää, on varsin loukkaava eikä kuvaa todellisuutta.
Vesa, sanot kannattavasi vuoropuhelun jatkamista. Millaisia aloitteita sinä tai vantaalaiset valtuutetut ovat tehneet tämän asian eteen?
Olen itse ollut varsin aloitteellinen asiassa, ja minun kokemukseni on, kuten hyvin tiedät, että suurin osa Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaista ei ollut ole valmis vuoropuheluun.
Vuoropuhelun alkamiseksi olisi myös jonkinlainen linnarauha tarpeen, ettei tarvitsisi kirjoittaa sellaisia hirvijahtijuttuja joita toisaalle laitoin. Tämä rauhantilan aikaansaaminen on kaikkialla aivan perustavanlaatuista.
Vuoropuhelun jatkaminen – mielestäni vuoropuhelua ei ole ollut, eikä sitä tule myöskään aloittaa. Homoideologin vaatimukset ovat kovia, hajottavia ja ristiriitoja aiheuttavia. Yksinpuhelua olemme saaneet kuulla ja liikeet ja nimet taitavat olla itse kunkin mielessä.
Mielestäni Kirkon johto on itse ajanut itsensä tähän ristiriitaiseen tilanteeseen,
nyt he pahoittellevat ja ovat huolissaan tästä ristiriitaisesta tilanteesta ja ovat murheellisia,ja vierittävät syyt itse asioihin,että ovat vaikeita.
Ovat sokeita sille että päättämättömyydellään he itse pitävät tätä ristiritaista repivää tilannetta yllä,koska heidän mielestä kukaan ei saa lähteä pois kirkosta
näiden asioiden tähden.
Kirkon johdon olisi pitänyt ottaa selkeä kanta asiaan ja pysyä sen takana,eikä yrittää pitää molempia vaihtoehtoja yllä.
’
Esim.Missä Jumalan sanassa pidetään synnin harjoittamista ja synnin hyväksymistä yllä niin että molemmat ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Jeesus sanoo Matt.
10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
10:35 Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan
Eikä tämä poista Jumalan rakkautta Kristuksen sovitustyössä,
tuohon rakkauteen kuuluu kärsimys Isän tahdon täyttämisestä.
Kaikki ei hyväksyneet Jeesusta kun Hän puhui sitä mitä isä oli hänelle sanonut,
se mitä Hän sanoi Jakoi ihmiset.
Eikä Jumala estänyt sitä etteikö niin olisi saanut tapahtua.
Päinvastoin niin tulikin tapahtua,jotta jokainen joka uskoo Hänen sanaansa pelastuisi.
Jumalan sana jakaa ihmiset,ei ole kaksia vaihtoehtoja.
Jeesus sanoi Matt.6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa
Minusta syytä ei voi vierittää yksin kirkon johdolle koska syy on meissä jokaisessa itsessämme.
Vasta sitten kun Herra on ensin iskenyt murskaksi meidän itse kunkin ylpeän kuoren, vasta sitten kykenemme kohtelemaan lähimmäisiämme tasavertaisesti. Vasta sitten me itse tajuamme että synti on meissä ja me synnissä ja se jolla on suuremmat synnit, saa myös enemmän anteeksi. Vasta sitten kykenemme jättämään toinen toistemme syntein osoitelun ja vähättelyn sikseen ja toteamaan tyynesti: Herra armahtaa myös lähimmäistemme suuret synnit olivatpa ne kuin suuria. Vasta siinä kohtaamme todellisen tasa-arvon että Herra armahtaa kaikesta synnistä.
Ei kirkkomme johtoa voi yksin laitaa tilille siitä että kirkkokansa kiistele kuka on kelvollinen oman itsenään eikä suostu siihen, ettei kukaan ole. Voi sitä joka ei suostu olemaan syntinen. Hän kieltäytyy siitä, että hänet armahdetaan.
Mitä se kirkon johto tekee jos se ei johda,kaitse ja näytä raamatun viittoittamaa suuntaa laumalle .
Jos laivassa ei ole kapteenia ja päällystöä joka hoitaa suunnan mihin laiva menee se menee minne sattuu
”Ei kirkkomme johtoa voi yksin laitaa tilille siitä että kirkkokansa kiistele kuka on kelvollinen oman itsenään eikä suostu siihen, ettei kukaan ole.”
Tuohan kuulostaa kuin vanhemmat huutas perheessä,emme me ole vastuussa siitä ku lapset tapplee ja kiistelee asioista ja kaikki on yhtä kaaosta sekamelskaa.
Mitä tuohon synti kysymykseen tulee on hyvä eroittaa kaksi asiaa
1.Syntiin lankeaminen,johon lankeamme joka päivä.sentähen kun synti asuu lihassamme,tällöin synti ei vielä hallitse meitä,vaan lankeamme
Silloin tunnemme synnintunnon.
2. Synnin harjoittaminen on synnistä tietoista jatkuvaa harjoittamista.
silloin synti hallitsee meitä ja synnintunto on kadonnut.
Kirkon johdossa tulisi olla kristittyjä jotka erottavat nämä kaksi asiaa. ja toimii sen mukaan.
Tarvittaessa erottaa yhteydestään synninharjoittajat.
Esim.raamatusta Paavali opettaa Korinton seurakuntaa
1.Korinttolaiskirje:
5:1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa.
5:2 Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?
5:3 Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on
5:4 – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen –
5:5 Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
5:6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?
5:7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
5:8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.
5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Huomioikaa Paavali sanoo eräskin pitää,siis ei ole langennut vaan pitää veljensä vaimoa.
Alkoiko Paavali tässä sanomaan että no ei se haittaa voihan sitä pitää veljensä vaimoa.???
Lopuksi vielä yksi raamatun kohta:
Galatalaiskirje
5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
Haluan kiinnittää huomion jakeeseen 21.sanaan harjoittavat,siis ei lankeavat,
Miksi he joutuvat,siksikö että Jumala on niin ankara,julma ja rakkaudeton.
Ei vaan siksi koska he harjoittavat syntiä ja ovat synnin vallassa.
Jumala tuomitsee synnin ja ihminen on synnin vallassa ja menee tuon synnin mukana.
Siksi Jumala suuressa rakkaudessaan Ristiinnaulitussa Kristuksessa on valmistanut vapauden synninvallasta ja kuolemassa hoituu synti joka asuu meidän lihassa. siksi kuolema on voitto.
Haluan kiinnittää huomion jakeeseen 21.sanaan harjoittavat,siis ei lankeavat, Miksi he joutuvat,siksikö että Jumala on niin ankara,julma ja rakkaudeton.
lisäys tuohon Miksi he joutuvat….. perinnöttömiksi Jumalan valtakunnasta
Tuon tyyppisiä asioita joudutaan pohtimaan, kun esillä on kysymys torjutaanko synnit, ollaanko niitä kohtaan armeliaita vai ryhdytäänkö peräti siunaamaan syntejä.
Sekin on hyväksytttävä, eteetivät kaikki koe samoja asioita synneiksi. Silloin on hyvä kysyä itseltään ja muilta: vieraannuttaako tämä asia Herrasta Jumalasta?.
Tämän syntiasian ilmaisee Jumala Raamattussa,se ei perustu kokemukseen vaan
Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Toinen kysymys on se mikä asema Raamatulla
Jumalan Sanana on näissä kysymyksissä.
Onko Jumala viisaampi kuin ihminen ilmoittaessaan Sanassaan tahtonsa
Toisille Raamattu on kokonaan Jumalan ilmoitusta,
toisille osa siitä on Jumalan ilmoitusta.
Kun Raamattu on kokonaan Jumalan ilmoitusta,silloin ihmisen ei tarvi ottaa siitä mitään pois.
Kun Raamatusta ottaa osan pois,valinnan tekee yksittäinen ihminen.
Raamattu on kokonaisuus.jonka kirjat ja kirjeet nitoutuvat toisiinsa ja Jumala valvoo sanaansa.
Mika, jos haluat toimia vuoropuhelun edistämiseksi ja sinulla on ehdotuksia, ole hyvä ja lähetä niitä meille (vaikka minulle henkilökohtaisesti) ja lähetysjärjestöille.
Kiitos Vesa kutsustasi. Voisimme ehkä käydä kahvilla, mutta en yhtään tiedä mistä puhuisin kanssasi. Viime kasvotusten tapahtuneesta keskustelustamme jäi minulle aivan poikkeuksellisen turhautunut olo, koska itse etsin asiapohjaista keskustelua, ja koin saaneeni siihen varsin vähän vastakaikua. Omalta osaltani tulin vastaan pyytämässäsi asiassa, mutta en huomannut että olisit itse toiminut samoin pyytämässäni asiassa. Vaikeassa tilanteessahan toiminnan täytyy olla molemminpuolista.
Tämä keskusteluketju on ollut sikäli merkityksellinen itselleni, että se näyttää kuinka TK-liikken johto on valmis myös ei-rauhanomaisiin ratkaisuihin. Itse olen jo kauan sitten arvioinut, että liike on perusgeeneiltään agggressiivinen, ja tulee kaatumaan, jos sen halutaan siirtyvän normaaliin rauhanomaiseen vastuulliseen vaikuttamiseen. Myös tässäkin keskusteluketjussa esittämäsi ajatukset näyttävät minunsta selvästi kertovan sen, että et olisi halukas sitoutumaan rauhanomaiseen työtapaan, kun vaadit joidenkin tahojen irrottamista kirkosta.
Katso esim. tuo YK:n 1. ja 2. artikla. Niiden käyttö on varsin hienovaraista, ja kannustaisin TK-liikettä selvittämään suhteensa niihin, koska liikkeen edustajat laajalla rintamalla rikkovat niitä, ehkä ymmärtämättömyyttään, en tiedä miksi. Mutta rikkominen koskee varsin laajaa joukkoa vaikuttajianne, ei vain joitain yksittäisiä ihmisiä. Kun vaadit muita ihmisoikeuskysymyksissä vastuulliseen toimintaan, olisi hyvä siivota myös oma pesä. Esim. suomalaisten ihmisoikeusliikkeiden käytännön toiminta perustuu YK:n julistukseen, kun taas TK-liike ei mitenkään mahdu normaaliin ihmisoiekusmäärittelyyn sisään. Kuten jo edellä sanoin, ilman rauhaa on vaikea käydä dialogia.Tämä dialogittomuus on itselleni aivan uutta, koskaan ennen en ole ollut vastaavasssa tilanteessa kenenkään kanssa. Hankala paikka, enkä tiedä mitä tehdä.
Sitten kysyisin vielä sen kysymyksen, johon en viimeksi saanut vastausta, koit sen ehkä liian provoivana, mutta se on hyvin aito ja todellinen: Olenko minä mielestäsi ihminen?
Sari Roman-Lagerspetz
Herra käyttää omassa työssään parhaiten niitä ihmisiä, joiden ylpeän ulkokuoren hän on ensin rikkilyönyt. Näiden Herran työtä tekevien rikoutuneiden ihmisten kohdalla on aivan sama, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa. Eivät he silloin omaa seksuaalisuuttaan julista vaan kirkastavat Kristusta.
Jukka,
kysymys ei ole ”oman seksuaalisuuden julistamisesta” vaan tosiaankin siitä (kuten sinäkin sanot, ja aivan oikein), että seurakunta toivottaisi myös lähetystyöhön kaikenlaisia ihmisiä. Tällä hetkellä tilanne ei kuitenkaan ole se, että ”on aivan sama, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa”. Jos olisi, ihmisiä ei vierotettaisi seurakuntayhteydestä seksuaalisen suuuntautumisensa ja parisuhteensa muodon perusteella, kuten nyt ikävä kyllä tapahtuu.
(Eivät nekään, jotka vastustavat etniseen taustaan perustuvaa syrjintää, pyri ”julistamaan omaa etnisyyttään”. He pyrkivät eroon etnisyyteen perustuvasta syrjinnästä)
Sari Roman-Lagerspetz
En ihan tavoita, mitä tarkoitat ”seurakuntayhteydestä vieroittamisella” seksuaalisen suuuntautumisensa ja parisuhteensa muodon perusteella. Jos viittaat kirkon päätökseen pitäytyä avioliittokäsityksessään miehen ja naisen välisessä avioliitossa, niin tämän kannan taustalla ei ole minkäänlaista syrjintää. Kanta on puhtaasti opillinen. Asia vai on niin etttei porkkanoista saada lanttulaatikkoa eikä lantuista porkkanalaatikkoa. Molemmista tulee toki juureslaatikkoa ja jää makuasiaksi, kummasta pitää enemmän.
Mitä puolestaan tulee lähetysjärjestoihin, jotka eivät opilllsista syistä lähetä lähetyskentälle sellaista lähettiyksikköä, joka muodostuisi esimerkiksi avoparista tai sellaisesta pariskunnasta, josta toinen tai molemmat osapuolet ovat uudellen avioittuneita taikka sitten samaa sukupuolta olevasta pariskunnasta, ei kyse suinkaan ole ”syrjivästä käytännöstä” vaan ratkaisusta, jolle järjestöllä on oppiin perustuvat objektiiviset perusteet.
Edellä jo totesit ettette te ”ole ajamassa ketään pois kirkon yhteydestä tai seurakunnan jäsenyydestä”. Niinpä oppi itsessä ei voi olla teille ongelma. Muutoinhan teidän oma kantanne olisi sisäisesti ristiriitainen.
Tilanne olisi ainakin jossain määrin toinen, jos lähettiyksiköitä ei muodostettaisi pariskunnista, vaan kukin lähetti lähetettäisiin aina erikseen omaan koheeseensa. sellaisessa tilanteessa, kun parisuhdetta ei siis työtehtävien vuosi tuotaisi suoraan ”työpaikalle”, ei työnantajan asiaksi väistämättä tulisi hyväksyä tai olla hyväksymättä rekrytoitavan henkilön parisuhdetta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, ettei syrjimättömyyden periaate yleisestilään tarkoita myönteistä kantaa, vaan sitä ettei työnantaja ota kantaa henkilön sellaisiin yksityisasioihin, jotka eivät työnantajalle kuulu. Perhetaustaa ei normaalisti saa rekrytointitilanteessa edes kysyä. Sikäli jos lähettiyksiköt muodostetaan pariskunnista, tulee parisuhteen luonne väistämättä esiin.
Koska hengellisten järjestöjen työssä on kyse uskonnon harjoittamisesta, on samaa sukupuolta olevien välisiin parisuhteisiin kohdistuva torjuva kanta oikeudellisesti perususteltu. Lisäksi tämä torjuva kanta on Suomen ev.lut. kirkon yhteisten päätösten mukaisesti näille järjestöille ja niiden jäsenille täysin hyväksytty. Tämä torjuva kanta ei kuitenkaan saa millään muodoin vaikuttaa rekrytointitilanteissa, eikä palvelusuhteen aikana, ellei parisuhde vaikuta suoraan työtehtävien järjestelyihin tai niiden laatuun. Jos siis jatkossakin hyväksytään pariskunnittain rekrytointi, hyväksytään myös seikka että parisuhde vaikuttaa työtehtävien järjestelyihin.
Esimerkiksi valtionrahoitusta saavalla kristillisellä kansanopistolla ei ole oiketta sivuuttaa opettajavalinnoissaan henkilöä, jonka puoliso on ”väärää sukupuolta”. Opettajien rekrytointi pariskunnittain ei ole millään muodoin perusteltua.
Jukka,
Sikäli kuin tiedän niin silloin kun uskonnollisissa yhteisöissä syrjitään ihmisiä niin asiaa perustellaan opilla, usein myös kirkon traditiolla. Jostain syystä on näin. Syrjinnän ja kaltoin kohtelun kohteet voivat olla keitä vain, naisia, homoja, lapsia, mustia, juutalaisia, kansallisia/etnisiä vähemmistöjä jne. riippuen siitä, missä päin maailmaa ollaan ja mitä vähemmistöjä paikasta löytyy. Oppi asetetaan kriittisen eettisen arvioinnin yläpuolella. Näin teet sinäkin.
Uskonnollinen eettinen sokeutuminen on pelottavaa…Se on ollut sitä aina ja on edelleen.
Sari
On totta että sinällään oikean opin virheellisen tulkinnan varjolla on tehty paljon pahaa. Tämä ei siis rajoittunut esimerkiksi ristiretkiaikaan vaan jatkuu yhä.
Kun suomalaiset lähetystyöntekijän pyrkivät lähetyskentillä auttamaan sorretussa asemassa olevia ihmisiä ja opettamaan erilaisuuden hyväksymistä, saattaa paikalliseen kulttuuriin olla tiukasti juurtunut käsitys, että väärintekijöitä on kohdeltava kaltoin.
Saattaa siis olla haasteellista opettaa että synti on väärin, mutta synnintekijää on kohdeltava rakkaudellisesti hänen elinolosuhteitaan polkematta. Lähetystyöntekijä, olipa hän sitten minkä järjestön palveluksessa tahansa, ei voi kuitenkaan ryhtyä opettamaan väärää oppia sen vuoksi, että oikea oppi ehkä ymmärretään väärin.
Tästä tietysti palataan kysymykseen, mikä oppi kirkkomme mukaan on oikein ja mikä väärin ja siitä edelleen kysymykseen ketkä ihmiset siirretään harhaoppisina kirkkomme ulkopuolelle. Parisuhdekysymyksen osalta vuoden 2010 ratkaisu antaa laajasti tilaa kirkossamme. Kun siinä tilassa pysytään, pitää olla oikeus toimia lähetys ja julistustyön kentällä.
Esa Blomster : ”Esim.raamatusta Paavali opettaa Korinton seurakuntaa. 1.Korinttolaiskirje: 5:1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. ……….Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Jakeiden väärinymmärtäminen on johtanut paljoon pahaan ja niitä käytetään varmaan lahkoissa edelleen väärin.
2 Korinttolaiskirjeessä viitataan siihen, joka piti poistaa keskuudesta:
”Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;
niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.”
1 kirjeen sanat ”jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa” viittaavat keskeiseen ajatukseen: piti elää sovussa vallitsevan kulttuurin keskellä.
Esa Blomster : ”Syntiin lankeaminen,johon lankeamme joka päivä.sentähen kun synti asuu lihassamme,tällöin synti ei vielä hallitse meitä,vaan lankeamme Silloin tunnemme synnintunnon.”
Ajatus on Ut:n kontekstissa täysin pöhkö, koska synti, hamartia, tarkoittaa mennä harhaan, vaikka pyrkii tekemään maalin. Katolinen lukutapa johtaa järkyttäviin tulkintoihin mm. homouden suhteen. Ut ei sano missään kohtaa homoutta synniksi juuri siksi, että homous ei voi olla harhaan menoa, vaan osa identiteettiä.
Homofobia on syntynyt katolisesta lukutavasta ja katolisesta seurakuntakäsityksestä, jolla ei ole miespappikultteineen mitään tekemistä apostolien seurakuntateologian kanssa (koskee myös lestadiolaisuutta). On ikävää, ettei luterilainen kirkko ole saanut päätökseen Lutherin työtä, katkaista napanuoraa katoliseen kirkkoon. Ehkä se viimein onnistuu, mikäli arkkipiispa Mäkinen saa tukea kirkon sisältä ja pystyy saattamaan työnsä maaliin.
”Ajatus on Ut:n kontekstissa täysin pöhkö, koska synti, hamartia, tarkoittaa mennä harhaan, vaikka pyrkii tekemään maalin. Katolinen lukutapa johtaa järkyttäviin tulkintoihin mm. homouden suhteen. Ut ei sano missään kohtaa homoutta synniksi juuri siksi, että homous ei voi olla harhaan menoa, vaan osa identiteettiä.”
Juuri näin. Homous osana ihmisen identiteetiä ja poikkeamana heteroseksualisuudesta ei ole tekemistä, eikä siis ”nenemistä johonkin”. Syntikäsityksen mukan sitä voidaan pitää kiusauksena ja taakkana jonka kyseinen ihminen on saanut kannettavakseen. Kiusaukseen langenneeseen ihmiseen tulisi sitten suhtautua kuten Pyhä Henki Paavalin kautta opettaa.
Jos meillä on malttia, niin Pyhä Henki kyllä kertoo meille kumpaa Paavalin opetuksista kulloinkin on sovellettava.
Tapio Tuomaala
Jakeiden väärinymmärtäminen on johtanut paljoon pahaan ja niitä käytetään varmaan lahkoissa edelleen väärin.
Miten noita jakeita ymmärretään väärin ja käytetään väärin ?
Voitko kertoa esimerkin.
2 korinttolaiskirjeen viittaus
2:5 Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
2:7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
7:9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
Paavali ottaa tämän haureuden harjoittajan tapauksen esiin uudestaan,siksi
että tämä haureus ei ollut aiheuttanut minkäänlaista murhetta Korintin seurakunnassa eikä siinhen oltu puututtu mitenkään. 1 kor 5:2
Mutta nyt oli tapahtunut muutos seurakunnassa ,oli tultu murheelliseksi Jumalan mielen mukaisesti tästä haureuden harjoittamisesta
ja oli myös toimittu niinkuin Paavali oli kehoittanut,tämä oli aikaan saanut haureudenharjoittajan murheelliseksi niin syvästi,että meinas menehtyä murheeseen.
Siksi Paavali kehottaa antamaan anteeksi ja lohduttaa,koska seurakunnassa ei ti nähty sitä että haureuden harjoittaja oli tajunnut mitä oli tehnyt ja oli murheellinen siitä jo niin kovasti että meinas menehtyä.
Mitä tuohon katolliseen lukutapaan tulee,en ota siihen kantaa.
en ole koskaan kuullutkaan katolilaisesta lukutavasta.
Uusi testamentti ilmaisee asian harhaan menosta room.1.luvussa selkeästi kun on vaihettu luonnollinen yhteys miehen ja naisen välillä luonnonvastaiseen,kyllä se kertoo että harhaan on menty eikä ole osuttu maaliin.
Vanhassa testamentissa
3.Mooseksen kirja
18:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
18:2 ”Puhu israelilaisille ja sano heille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
18:3 Älkää tehkö, niinkuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä tehkö, niinkuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien; älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan.
18:4 Vaan seuratkaa minun säädöksiäni ja noudattakaa minun käskyjäni vaeltaaksenne niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
18:5 Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.
18:6 Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. Minä olen Herra.
18:7 Isäsi häpyä ja äitisi häpyä älä paljasta. Hän on sinun äitisi, älä hänen häpyänsä paljasta.
18:8 Älä paljasta äitipuolesi häpyä, se on sinun isäsi häpy.
18:9 Älä paljasta sisaresi häpyä, olipa hän isäsi tytär tai äitisi tytär, kotona tai ulkona syntynyt; älä paljasta heidän häpyänsä.
18:10 Älä paljasta poikasi tyttären tai tyttäresi tyttären häpyä, sillä se on sinun oma häpysi.
18:11 Älä paljasta äitipuolesi tyttären häpyä, tyttären, joka on sinun isällesi syntynyt; hän on sinun sisaresi.
18:12 Älä paljasta isäsi sisaren häpyä; hän on sinun isäsi veriheimolainen.
18:13 Älä paljasta äitisi sisaren häpyä, sillä hän on sinun äitisi veriheimolainen.
18:14 Älä paljasta setäsi häpyä, älä ryhdy hänen vaimoonsa; hän on sinun tätisi.
18:15 Älä paljasta miniäsi häpyä; hän on sinun poikasi vaimo, älä paljasta hänen häpyänsä. >> Jakeen lisätiedot
18:16 Älä paljasta veljesi vaimon häpyä; se on sinun veljesi häpy.
18:17 Älä paljasta vaimon ja hänen tyttärensä häpyä, äläkä ota vaimoksi hänen poikansa tytärtä tai tyttärensä tytärtä paljastaaksesi hänen häpynsä, sillä he ovat veriheimolaisia; se on sukurutsausta.
18:18 Älä ota vaimosi eläessä hänen sisartansa vaimoksesi ja paljasta hänen häpyänsä, sillä se tuo riidan.
18:19 Älä ryhdy vaimoon paljastaaksesi hänen häpyänsä, kun hän on saastainen kuukautisaikanansa.
18:20 Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa, ettet siten itseäsi saastuttaisi.
18:21 Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.
18:22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.
18:22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus
Tätä Jumalan puhetta jatkuu 30 jakeeseen saakka.
Kun Jumala sanoo Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus
se kertoo Jumalan asenteesta tälläistä tekoa kohtaan .
Kun tällä tavalla toimitaan niin kyllä mennään harhaan eikä osuta maaliin.
Tässä on tärkein asia huomata että Jumala ITSE puhuu Moosekselle nämä asiat.
Sari R-L: ”Jukka Kivimäki on sitä mieltä, että ne järjestöt jotka torjuvat naispappeuden eivätkä palkkaa lähetystyöhön naispuolisia pappeja, ja ne järjestöt, jotka pitävät samaa sukupuolta olevien suhteita Jumalan tahdon vastaisina eivätkä palkkaa töihinsä rekisteröidyissä parisuhteissa eläviä ihmisiä, eivät toiminnassaan kohtele naispappeja tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä eriarvoistavalla tavalla.”
Ottamatta kantaa siihen, mitä mieltä Jukka Kivimäki on, totean vain, että järjestöjen itsensä (ja kirkon!) kannalta on ratkaisevaa, mitä näissä kysymyksissä pidetään oikeana (Jumalan tahtona) ja mitä vääränä (syntinä / harhaoppina).
Tässä tilanteessa kirkko on todennut, ettei naispappeuden torjuminen ole ainakaan harhaoppia, mutta onko kirkon kannanotoista ja esim. Tahdonilmauksen vastaisesta toiminnasta pääteltävissä, että yhteistyöstä kieltäytyminen on syrjintää ja siten syntiä..?
Voiko kirkossa olla tilaa ajatella Jumalan tahdosta näissä kysymyksissä eri tavalla, vai painostetaanko toista osapuolta (kummaltakin laidalta) muuttamaan kantaansa ennen kuin voidaan tulla samaa neuvottelupöytään – tai mikä vielä tärkeämpää, samaan ehtoollispöytään?
Mikäli kyse on yksiselitteisesti synnistä (sitähän ”syrjintä” kirkon perinteisessä kielenkäytössä on), siitä ei selviä muuten kuin tekemällä parannuksen.
Kuka siis tekee syntiä ja kenen on tehtävä synnistä parannus? Mitä silloin olisi synnitön toiminta näissä kysymyksissä.
Tämä olisi hyvä tietää, jotta seurakuntalaisia voidaan opastaa elämään kunnon kristittyinä eli synnistä prannukseen pyrkivinä.
Jouni,
Syrjintä on mielestäni syntiä. Esim. juutalaisten syrjintä on syntiä, siitäkin huolimatta että oppi-isämme Martti Lutherkin harjoitti sitä avoimesti. Ihmisten orjuuttaminenkin on syntiä, vaikka Martti Luther piti sitäkin itsestäänselvyytenä. Lutherin juutalaisnäkemyksiä tai orjuusnäkemyksiä ei ole koskaan julistettu harhaoppisiksi luterilaisten kirkkojen toimesta. Mutta vaikka ne eivät olekaan harhaoppeja, niin mielestäni ne ovat silti huonoja ja syrjiviä näkemyksiä. Ja olen iloinen että luterilaiset kirkot ovat sanoutuneet esimerkiksi Lutherin antisemitistisistä opeista irti, vaikka niitä ei olekaan julistettu harhaopeiksi. Vastaavasti olen iloinen, että Suomen kirkko on sanoutunut irti kaikesta seksuaalivähemmistöihin ja naispappeihin kohdistuvasta syrjinnästä, vaikka naispappeuden vastustusta tai homouden tuomitsemistakaan ei ole julistettu harhaoppiseksi.
En ihan tiedä mitä harhaoppisuus tarkoittaa, mutta paljon sitä ainakin käytetään kun vedotaan siihen, että naispappeja ja homoja on lupa syrjiä. Mutta voiko juutalaisia syrjiä, koska antisemitismiä (esim. oppi-isämme Lutherin edustamaa) ei ole julistettu harhaopiksi? Onko kaikki sellainen hyvää, jota ei ole erikseen julistettu harhaopiksi?
Sari
Ketään ei ole lupa syrjiä, ei kirkollisissa järjestöissä, eikä muuallakaan.
Kannattaa huomata että ihmisten jäsentely erilaisiin ryhmiin on syrjintää vasta silloin kun jäsentelyä tehdään torjumis tai alistamistarkoituksessa.
Erillaisten ihmisten erilainen kohtelu on syrjintää vain silloin, kun erilaisella kohtelulla tavoitellaan eriarvoista asemaa samanlaisessa asiassa. Tällöin on voitava ottaa huomioon myös tarpeiden ja tavoiteiden erilaisuus,
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin seikka ettei vallitse täyttä yksimileisyyttä siitä, mitkä aisiat ovat keskenään samanlaisia ja mitkä puolestaa erilaisia. Toinen henkilö saattaa kokea yhteismitalliseksi asiat jotka toisen henkilön mielestä ovat täysin erillaisia. Niinpä toinen saataa kokea tulleensa syrjityksi vaikka häntä ei tosiasissa ole syrjitty
Jukka,
sanot, että ihmisten jäsentely erilaisiin ryhmiin on syrjintää vasta sitten kun sitä tehdään alistamis-tai eriarvoistamistarkoituksessa. Tarkoitatko, että esim. Martti Luther kirjoitti juutalaiskirjansa (”Juutalaisista ja heidän valheistaan”) alistamistarkoituksessa? Että hän ajatteli että ”haluan alistaa ja syrjiä juutalaisia”? Lutherin kirja todistaa aivan toista.Kirjassaan hän toteaa, että juutalaisia kohtaan on osoitettava ”voimakasta rakkautta” (esim. poltettava heidän synagogansa, takavarikoitava heidän omaisuutensa ja laitettava nuoret juutalaiset pakkotöihin). Hän itse mitä ilmeisimmin katsoi toteuttavansa Jumalan tahtoa juutalaisia kohtaan, ei suinkaan alistaa ketään.
Ne apartheidia kannattavat etelä-afrikkalaiset ystäväni (vakaumuksellisia uudestisyntyneitä kristittyjä), olivat hyvin loukkaantuneita siitä, että heitä pidettiin muualla maailmassa rasisteina. Heidän mielstään ihmisten erottelu valkoisiin, mustiin, aasialisiin jne. on Jumalan luomistyön kunnioittamista, ei eriarvoistamista. Jumala loi ihmiset samanarvoisiksi mutta erilaisiksi. He eivät missään nimessä tarkoittaneet alistaa tai syrjiä ketään kannattaessaan apartheidia. Apartheidissa oli heidän mielestään kyse siitä että erilaisilla ihmisillä on Kristuksen ruumiissa erilaisia työtehtäviä. Kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia koska ovat Kristuksen ruumiin jäseniä.
Hyvässä tarkoituksessa on tehty kaikenlaista pahaa.
Sari, otat yllä kuten usein ennenkin esin kysymyksen juutalaisten kohtelusta. Eikö juuri tässä näy se kuinka tärkeää on pysyä rauhanomaisen toiminnan linjalla. Kun siitä on poikettu, on tullut pahaa jälkeä, kun esim. on levitetty mitä kummallisimpia käsityksiä toisistä ihmisistä, ja joita on suuremman hyvän nimissä vainottu. – Tämä on vastine patisi Lutheriin liittyen, myös Tulkaa kaikki -liikkeen piirissä ilmenevään hyökkäävään kielenkäyttöön.
Sari, minustakin syrjintä on ehdottomasti syntiä.
En silti katsoisi tekeväni syntiä, jos jättäisin palkkaamatta (uskonnollisen) juutalaisen seurakuntaani hengellisen työhön.
Tämä siis vain viittauksena tässä syrjintäasiassa sinun käyttämääsi juutalais-argumenttiin.
Vähän lisäystä edelliseen kommenttiini:
Mielestäni on kiinnostavaa, että vaikka kirkkomme on sanoutunut irti naispappeihin ja seksuaalivähemmsitöihin kohdistuvasta syrjinnästä, niin syrjintää puolustetaan koska naispappeuden vastustusta & homouden tuomitsemista ei ole julistettu harhaoppiseksi. Voisiko juutalaisiakin vastaavasti syrjiä (esim. Martti Lutherin lailla), koska vaikka luterilaiset kirkot ovat sanoutuneet irti Martti Lutherin juutalaisnäkemyksistä, niin niitä ei ole kuitenkaan julistettu harhaoppisiksi?
Kirjoitat nyt Sari rinnakkain kahdesta eri asiasta, joita ei pidä sotkea. Kirkkomme edellyttää kaikilta uusilta virkaan vihitäviltä pastoreilta että he virkakannastaan riippumatta kohtelevat syrjimättä kaikkia virkatoveritaan. Kenenkään virkakanta ei oikeuta sirjivään kohteluun. Julkilausuttu mielipide etttei paimenvirka sovi naisille ei ole syrjivää kohtelua. Elämässä on siedettävä sitä, ettei kaikki ole samaa mieltä ja että myös mielensä pahoittamisia sattuu.
Suomen evlut kirkon järjestys ei mahdollista opillisten päätösten tekemistä poliittisin perustein. Kirkkoa koskevat lait ovat opille alisteisia eikä toisinpäin.
Jukka,
sanot, että kenenkään virkakanta ei oikeuta syrjivään kohteluun.
Paitsi siis kirkon virallisissa lähetysjärjestöissä. Järjestöt eivät muun muassa palkkaa naispuolisia pappeja töihin ja esim. Kansanlähetys kehottaa jäseniään olemaan tekemättä alttariyhteistyötä naispappien kanssa.
Sari
Väitteesi kansanlähetyksestä ei pidä ainakaan käytännössä paikkaansa. eikä tämän suuntaisia viittauksia ole tällä vuosikymmenellä julkaistyissa asiakirjoissa.
Viidennen herätysliikeen piirissä ei lähtökohtaisesti kyseenalaista seurakuntapappeina toimivien naisten kutsumusta omaan virkaansa.
http://www.sekl.fi/sites/default/files/KAIKKI%20yhdessä_uusin.pdf
http://www.sekl.fi/sites/default/files/KL_STRATEGIA_2015_versio_1.1.pdf
http://www.sekl.fi/sites/default/files/OHJELMA_%2003_09_2011.pdf
Jukka,
Kansanlähetyksen ohjelmassa (johon annoit linkin) sanotaan että paimenvirka kuuluu vain miehille. Samassa ohjelmassa sanotaan, että järjestö ei hyväksy homoseksuaalisissa parisuhteissa elämistä.
Kansanlähetys on myös julkaissut suosituksen menettelytavoista naispappeuden toteuduttua. Sen uudistettu painos on julkaistu v. 2010 nimellä ”Kansanlähetys ja kirkon paimenvirka”. Tässä ohjeessa sanotaan ettei järjestö ota palvelukseensa naispappeja. Ohjeissa kehotetaan kieltäytymään yhteistyöstä naispapin kanssa silloin kun hän esiintyy niissä tehtävissä, jotka kuuluvat paimenvirkaan, eli silloin kun naispappi saarnaa, toimii litrugina tai ehtoollisavustajana. Ohjeissa sanotaan myös ettei Kansanlähetyksessä tule opettaa eikä puolustaa naispappeutta.
Sari Roman-Lagerspetz
”Kansanlähetyksen ohjelmassa (johon annoit linkin) sanotaan että paimenvirka kuuluu vain miehille. Samassa ohjelmassa sanotaan, että järjestö ei hyväksy homoseksuaalisissa parisuhteissa elämistä. ”
Nämä on juuri niitä kantoja, joita järjestöllä kirkon yhteisiin päätöksiin sitoutuessaan nimenomaan on oikeus olla.
Edehdyin viittaamasi surullisen kuuluisan julkaisun ajankohdasta, se oli siis sittenkin vasta vuodelta 2010 ja oli siis jo tuolloin ristiriidassa järjestön silloisen lähetysjohtajan edellisenä vuonna allekirjoittaman tahdonilmaisun kanssa.
En enää muista silloisen suosituksen tarkkaa sanamuotoa, eikä asikirja enää ole netissä. Mainittu kuitenkaan ole enää ole voimassa ja tämä on mielestäni tuotu Kansanlähetyksen suunnalta aivan riittävän selkeästi esille.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/3716/evankelioimistyo_ja_varainhankinta_kansanlahetyksen_painopisteet
Minusta vaikuttaa, että Sari kirjoittaa tässä ketjussa ainakin Kansanlähetystä vastaan, mutta en löydä mitään asiaa, minkä puolesta hän toimisi. Olenkohan ymmärtänyt jotain nyt aivan väärin? Mikähän Sarin ratkaisu olisi Kansanlähetyksen kanssa toimimiseen?
Nyt argumentointi lähentelee populismia, jonka tuntomerkkejä kirjoituksessa esiintuodut uhkakuvat ja ratkaisun puuttuminen näyttäisivät olevan.
Jukka Kivimäki,
Väität, että Kansanlähetyksen julkaisu ”Kansanlähetys ja kirkon paimenvirka” (2010) ei ole enää voimassa. Väität myös, että se oli jo ilmestyessään ristiriidassa järjestön silloisen lähetysjohtajan edellisenä vuonna (2009) allekirjoittaman yhteisen tahdonilmaisun kanssa.
Sanot myös ettei kyseinen julkaisu ole enää netissä.
Minulla on asiasta toisenlaista tietoa.
Minä en tiedä onko kyseinen julkaisu koskaan ollutkaaan netissä. Itse sain sen Kansanlähetyksen lähetystyön johtaja Arto Hukarilta hänen vieraillessaan Tikkurilan seurakunnan kuultavana toukokuussa 2011. Tikkurilan seurakunta oli kutsunut Kansanlähetyksen edustajan kertomaan järjestön voimassa olevista, naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä kannoista. Kansanlähetys lähetti Tikkurilan seurakuntaan edustajansa, lähetystyön johtaja Arto Hukarin. Hukari jakoi kyseistä julkaisua kaikille kokouksessa mukana olleille.
Jos kyseinen julkaisu oli, kuten sinä väität, jo ilmestyessään (vuonna 2010) ristiriidassa järjestön lähetysjohtajan (vuonna 2009) allekirjoittaman yhteisen tahdonilmauksen kanssa, niin miten on mahdollista, että se edusti voimassa olevaa kantaa vuonna 2011?
Sari
Viittaamasi asiakirja ilmeisesti oli voimassaoleva kanta vielä 2011 Mita Tuovisen aloittaessa lähetysjohtajana. Suositus on tuon jälennenainakin käytännön tasolla tuon jälkeen muuttunut. Järjestössä on niitä, jotka tekevät yhteistyötä naispappien kanssa ja niitä jotka eivät tee.
Nykyään suurin osa Kansanlähetyksen papeista tekee yhteistyötä naispappien kanssa. Tämä ilmenee myös järjestön vastauksesta Helsingin seurakuntayhtymän tiedusteluun loppuvuodesta 2011. Helsingin saama vastaus on täysin yhtäpitävä sen kanssa, miten asia myös käytännössä on.
Jukka,
Olemme useaan kertaan ilmaisseet järjestöille, että jos niiden kannat muuttuvat niin he ilmoittaisivat meille siitä. Mitään ilmoitusta muutoksista ei kuitenkaan ole tullut. Jos Kansanlähetys olisi muuttanut tai kumonnut suosituksensa niin siitä olisi varmaankin kerrottu meille ja myös uutisoitu julkisuudessa.
Kansanlähetyksen kanta yhteistyöhön naispappien kanssa on suositus/kehotus. Järjestö suosittelee alttariyhteistyöstä pidättäytymistä, mutta antaa asiassa omantunnon vapauden. Kyseisessä julkaisussa sanotaan (suora viittaus):
”Kansanlähetyksen työntekijäkunnassa, jäsenkunnasta puhumattakaan, on niitä, jotka suhtautuvat naispappien kanssa tehtävään yhteistyöhön eri tavalla kuin edellä on esitetty. Siksi todettakoon, että jokaisella on oikeus toimia yhteistyökysymyksissä Jumalan Sanan ja omantuntonsa edessä oikeaksi katsomallaan tavalla. Samalla kuitenkin toivomme, että käytäntö olisi mahdollisimman yhdenmukainen, sekä periaatteellisista että käytännöllisistä syistä. (Kansanlähetys ja kirkon paimenvirka, 2010, s.30)
Sari Roman-Lagerspetz
Päätä nyt vihdoin kummasta mielestäsi on kyse virkakannasta vai yhteistyön tekemisestä.
Jos järjestön kanta ei ole järjestön omasta mielestä muuttunut niin, silloin se ei ole muuttunut. Sinä et kuitenkaan Sari päätä saako ns. vanhaa virkakantaa edustava pastori tehdä yhteistyötä kirkkomme kaikkien työntekijöiden kanssa.
Jos järjestön kanta on, että seurakuntiin lähetetään järjestön edustajana vain sellaisia henkilöitä, jotka juuri kyseisessä työtehtävässä tekevät yhteistyötä seurakunnan kaikkien työntekijöiden kanssa, niin sitten asia on niin, eikä järjestön varsinainen virkakanta ole silti mitenkään muuttunut. Riittääkö sinulle että järjestön kanta yhteistyöstä ilmenee julkisesti vaikkapa lehtiartikkelissa vai pitääkö tieto lähettää sinulle ihan postitse kotiin.