Paastoaika ennen pääsiäistä on saanut kirkoltammekin uusia merkityksiä. Nyt on ilmeisesti ekopaaston aika. Hyvä niinkin. Hyviä paastoaiheita voidaan ajankohtaisten trendien mukaan kehitellä vaikka kuinka paljjon. Kelpo aiheita ruumiin hyvinvoinnin kannalta jonkinlaisen paastodieetin muodossa.
Mikä on kristillisen paasto mieli? Avasin sattumalta Uuden Testamentin tuhkakeskiviikon jälkeen. Eteeni tuli Jeesuksen sana kaiken ruoan puhtaudesta. Mikään ulkoinen sisäntuleva ravinto ei saastuta ihmistä. Sen tekee hänen sisältään tuleva pahuus eri muotoineen. Mk.7:14-23.
Katumus on paaston mieli. Se on oman sisäisen rukoushuoneen puhdistamista kuten Jeesus itse edellytti Jerusalemin temppelin osalta. Temppelistä oli suuressa tai pienessä mittakaavassa tehtävä rukouksen huone. Kaikki turha oli poustettava rukouksen tieltä. (Seremmoniat, uhrit, kaupustelut jne.)
Olemmeko luterilaisena kirkkona riisumassa paastonaikaan seremonioita vai omaksumassa vanhempien kristillisten kirkkojen traditioiden kuvajaisia? Onko tosiaan tarpeellista muodistaa paastoa ajankohtaisiin virtauksiin? Eikö rukouspaaston korostus olisi ennemminkin tarpeen: kehotus keskittyä paaston aikaan hengelliseen hiljaisuuteen, omasta sanasta paastoamiseen, että kuulisi ja kuuntelisi keskittyneemmin Jumalaa ja Jeesuksen armon sanomaa?
Kilvoitus puhtauteen ei ole parhaimmillakaan täydellistä ihmiselle Jumalan edessä. Ihminen ei rukouksellakaan tavoita taivasta. Olennaista on, että rukouksen yhteydenpidossa Jumala tulee rukoilevaa ihmistä vastaan. Hän armahtaa Poikansa nimeen. Paasto on riisutumista kaikesta, mikä on rekvisiittaa armon vastaanottamisen tiellä.
Yksinkertaisuus Jumalan edessä. Hiljainen kuuntelevuus. Paaston mieli. Kiitollisuus. Armoa armon päälle.
Hyvä Päivi,
Kyllä Herra kehotti paastoon: ”Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. ”(Mark. 2:20 )
Paasto on paljon muutakin kuin ruokavalion muuttamista.
Jari, sitähän minäkin eli ettei ruoka ole keskeisintä paastoamisessa. Jeesuksen vertauskuvallinen sana paastoamisesta ei sano mitään paaston luonteesta.
Paaston tulisi olla ensi sijassa kutsu itsetutkisteluun, parannuksentekoon ja rukoukseen. Vaikka perinteinen ruokapaasto ei oikein istu luterilaiseen menoon, voisi kuitenkin elämäntapojen yksinkertaistaminen olla ihmiselle hyväksi. Yhteisvastuukeräys on aivan oikein ajoitettu pääasiassa paastonaikaan, sinne siis ylellisyyksistä luopumisesta säästyneet varat. – Taisipa tulla parannussaarna lähinnä itselleni!
Juuri näin parannussaarna muillekin!