Vastaan omaan kysymykseeni siteeraten Eino Kailaa : Syvähenkinenelämä. Syvähenkisyyden kokeminen on psykologiaa. Kokemus syntyy, kun sisäinen ovi sisäavaruuteen aukeaa . Kaila ehdottaa, että jopa syvästi eroottinen ja tyydyttävä sukupuoliyhteys oikean henkilön kanssa voi olla avaus syvähenkiseen elämään monen kulttuurikokemuksen ja uskonnollisen kokemuksen tavoin.
Uskonnollinen sisäinen elämä voi olla kasvamista syvähenkisessä elämässä . Vaikeutena voi kuitenkin olla monelle se, että joillekin henkilölle vain oikeaoppinen uskonnollinen elämä on oikeata uskonnollista elämää. Dogmeihin takertuminen , niin kuin mihin tahansa älylliseen kuvioon takertuminen, sitoo asianomaisen rationaaliseen pinnalliseen älyllisyyteen. Dogmien syväkin ymmärtäminen ei ole syvähenkisyyttä.
Sanan haastavasta syvällisyydestä huolimatta, syvähenkisyyden kokemus on tavallisempaa kun luullaan. Niitä kokemuksia löytyy yleensä useimmilta. Ne ovat hetkellisiä kokemuksia ja jättävät tunteen siitä, että ainakin hetken on ollut kosketuksissa todellisen minänsä kanssa, vaikka asianomainen ei kokemusta tällä lailla sanoittaisikaan.
Uskonnollinen sisämaailma on kansoitettu toisaalta tutuilla Raamatun henkilöillä , mutta toisaalta myöskin yhtä tärkeillä uskonnollisilla esikuvilla. Näitten säsäisten hahmojen kanssa seurusteleminen antaa raamit uskonnolliselle ja samalla syvähenkiselle elämälle.
Uskonnollisuuden syvähenkiseksi kokeminen syntyy ehkä helpoiten uskonnollisen musiikin avustuksella. Virsiseurat ja hengellisten laulujen laulaminen oikeassa yhteydessä avaa sielun ovet. Samoin tietenkin vaikeampi klassillinen musiikki niille joita se koskettaa. Musikaallinen kokemus, samoin kun onnistunut kirjalöytö, voi antaa pitempiaikaisen syvähenkisyyskokemuksen. Niiden avulla pääsee suureen sisäavaruuteen.
Syvähenkisyys on yksi rakkauden muodoista. Se elää vain niin kauan kun rakkaus elää . Lohdutus on se, että meillä on suuri rakastamisen kyky, mutta sen kukkiminen vaatii apua siinä missä maallinen rakkauskin. Uskonnollinen elämä parhaimmilaan on kaipauksen täyttymystä. Sellaisen kokemuksen jälkeen pärjää maallisella vaelluksella taas kunnes kaipaus ohjaa etsimään jotain syvempää joka jälleen antaa täyttymyksen kokemuksen.
Ikääntyessä muistoissa kokemukset elämän rajallisuudesta voivat hetkittäin saada suuren merkityksen.
Jopa pienen lapsen näkeminen äitinsä kanssa voi mielenkuvana palautua katsomaan ihka itseänsä sukupolvien saatossa.
Kun Ihmisellä on sosiaalista kanssakäymistä säännöllisesti eivät nämä usein kovatkaan muistimme ilmentymät saa aikaan turhan kovaa katsomista itseemme vaan koht tyydyttävästi pystymme jatkamaan eteenpäin.
Rakkaus elämään on luottamista, ja hyvin voi sanoa, luottamista elämään uskossa mikä jokaisella meistä on omanlainen sen mahdollisuuksissa.
Blogisti hyvin kirjoitti rakkaudesta. Kun aikaa riittää voi hyvin katsoa Tolstoin romaanin Ylösnousemus.
Kirjassa on uskomisen asialla merkityksensä mutta asia on mukana taustalla vaikuttavana.
Itselle kirja nuorena poikana oli huikaiseva matka eteenpäin kokemuksissa.
Kun vielä lukija ei innostunut kirjaan mainitsen muutaman siinä katsotun asian; omantunnontuska, syyllisyys, katumus, ristiriidat omantunnon ja yhteiskunnan arvojen määrittelyssä katsoa omakohtaisesti arvojen perään.
Lukija voi lisäksi huomata seisovansa itse paikassa mitä Tolstoi kuvaa.
Huikeeta on myös silloinen sivistys kielien harjoittamisessa, matkustelu, kirjeenvaihto, ja muutot kesäasunnolle. Nämä toki koskivat parempiosaisia, mutta sielunsa heilläkin oli.