Saaatuani tietää, että mulla on agressivinen syöpä, iloitsin siitä, että pääsen pian taivaaseen.
Mitään shokkia ei lääkärin sanat aiheuttaneet, vain iloa. Miksikö näin sen koin ? Olen sentään nuoruudestani asti oppinut tuntemaan Jumalan ja kokenut monissa tilanteissa hänen hyvän huolenpitonsa konkreettisesti. Miksi nyt epäilisin, kun tämän yhden lupauksen konkreettinen toteutuminen olisi edessä. Kyse ei ole uskottelusta , tai turhasta toivosta, vaan omaan kokemukseen perustuvasta varmuudesta siitä, että voin yhä luottaa Jumalan lupauksiin.
Nyt kävi kuitenkin niin että tuo syöpä jonka luulin vievän minut pian taivaseen leikattiinkin pois.
Sain ikäänkuin elämän takaisin. Raju kokemukseni vain vahvisti uskoani ja toivoani perille pääsystä ja Jumalan ihmeellisestä hyvyydestä.
Lauri Frosti, olet väärässä. Eivät Putin ja Trump tunnusta apostolista uskoa. He käyttävät uskontoa opportunistisesti hyväkseen, Putin Venäjän orrtodoksista kirkkoa ja Trump Yhdysvaltain evankelikaalista liikettä.
Tämä myötäilee V-M. Kärkkäisen postausta 26.10.2020.
Se on myös johdonmukainen, jotta kolme luterilaista piispaa saadaan ”taivaaseen”.
Texasin piispa, Etelä- ja pohjois Californian piispat, jotka ovat homoja ja transsexuaalisia ja ilmeisen ylpeitä näistä synnin hedelmistä.
”He käyttävät uskontoa opportunistisesti hyväkseen, Putin Venäjän orrtodoksista kirkkoa ja Trump Yhdysvaltain evankelikaalista liikettä.”
Tämä on selvästi sanottu. Ennen mahdollista jatkokeskustelua haluaisin tietää, että mikä on lähde tälle varmalle tiedolle?
”Mikä on lähde tälle varmalle tiedolle?” Onko ainoatakaan luotettavaa lähdettä, joka ei vahvistaisi tätä tietoa?
” Onko ainoatakaan luotettavaa lähdettä, joka ei vahvistaisi tätä tietoa?”
Niin, tämä ei vielä kerro paljoa muuta kuin että asia on itsestään selvä ao. tietoon uskovalle.
Itse kaipaisin silti tämän varman tiedon lähteen ja myös sen, miten todennetaan Putinin ja Trumpin mahdollisen kristillisen vakaumuksen varma ja yksiselitteinen epäaitous.
”Miten todennetaan Putinin ja Trumpin mahdollisen kristillisen vakaumuksen varma ja yksiselitteinen epäaitous.” Voiko sen todentaa kenenkään kohdalla, edes omalla kohdallaankaan?
Lähtökohta tälle sanailulle oli ”Eivät Putin ja Trump tunnusta apostolista uskoa.” Jos he tunnustavat esim. apostolisen uskontunnustuksen, niin tätä pidemmälle ei toisen uskon tunnistamisessa inhimillisin keinoin varmaan pääse. Ja joka tämän apostolisen uskon tunnustaa kastettuna, kuuluen johonkin kristilliseen yhteisöön, niin tällaista ihmistä on tapana pitää kristittynä. Viimeisellä tuomiolla erotetaan sitten jyvät akanoista / lampaat vuohista. Kuulemma.
Mutta ovatko blogin otsikossa mainitut hyviä tai huonoja kristittyjä? Sitä sopii pohtia.
Minusta molempien toiminta osoittaa, kuinka on uskonto heille, toiselle ortodoksisen kirkon kanssa, toiselle evankelikaalien kanssa kaulailu, vallantavoittelun ja hääskin vallankäytön välikappale. Suu voi tunnustaa apostolisen uskontunnustuksen, mutta en luota siihen, että se on aitoa, sisimmästä lähtevää.
”Minusta molempien toiminta osoittaa…”
Niinpä, tämä ei minusta ole moitittavaa: avainsanat ovat ”minusta” ja ”toiminta”. Näin itsekin pohjimmiltani ajattelen samoilla avainsanoilla. ”Hedelmistään puu tunnetaan.”
Mutta minkäs teet, ihminen on tunnustettava kristityksi, jos hän ikään kuin täyttää ”muodolliset” ehdot. Jos tätä ei hyväksytä, ollaan niin kutsutun ”Yksikään todellinen skotti”-argumentin suossa.
Mika Rantanen 20.05.2022 18:57
Joo, taivaassa ei ole mitään surua ja murhetta. Näin käsitän myös tämän sanan kaivata.
————————
Halusin tuoda merkityksen sille, että ”kaikki entinen on mennyt”.
Vain katoava entinen on ikuisesti poissa, niin ettei se enää edes nouse mieliimme. En usko, että kukaan kaipaa mitään täältä ajasta. Ei hyviä eikä huonoja asioita, ei edes muistoja, koska Jeesuksen läsnäolo, sen kirkkaus täyttää kaiken.
Tähän tähtäsi Jeesuksen kertomus rikkaan miehen kadotuksesta ja Lasaruksen taivaasta (Aabrahamin helma). Kummastakaan paikasta ei ole toisiinsa yhteyttä eikä kummastakaan paikasta voi kuunnella tai kommunioida maan päälliseen. ”Katso, kaikki entinen on mennyt”.
Uskova kokee Jeesuksen läsnäolon ja uskomaton kadotuksessa kokee Jeesuksesta eron, ikuisesti kumpikin. Eron tila on kuvattu tulella, madoilla, hammasten kivulla jne, koska ilo ja ero kadotuksessa koetaan muuttuneessa statuksessa, mikä on ikuinen.
Emme vielä täysin pysty käsittämään, millaista elämä taivaassa oikein on. Sekin olotila, ”ettei enää ole oleva aikaa”, (Ilm. 10:6) on vaikeaa vielä ymmärtää. Siellä ei siis ole mitään ajan ja paikan rajoituksia. Kaikki taivaassa on todellakin täydellistä.
Kaipaa sanan voisi ehkä korvata sanalla näet, että siellä ei ole monia niitä, joita luulit siellä olevan. Eräs hyvä ystävä muuten myös epäili tämän Luther-sitaatin aitoutta.
Hmm… Täällä taas jaellaan Taivaspaikkoja, vaikka Raamattu selkeästi antaa ymmärtää, ettei se ole meidän asia, sillä ei ihminen voi ottaa mitään, ellei Jumala anna, sen tähden on parempi jättää Pelastuksen asia Jumalan Sanan varaan.
Opetuslapset kyselivät, miten he voisivat tehdä Jumalan tekoja (olla vanhurskaita), niin Jeesus vastasi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh.6:29)
Koska Pelastuksessa tai Lunastuksessa on kyse uskosta, joka on Jumalaan luottamista, niin ensin täytyy ymmärtää, ettei ihminen luonnostaan luota Jumalaan, vaan hän vastustaa Häntä. Ihminen on omavoimainen ja omahyväinen, eikä Jumalaan luottaminen ole luonnolliselle ihmiselle mikään itsestään selvyys, ihmisessä vallitsevan vääryyden tähden. Olemme luonnostamme Jumalan vihollisia, koska ajattelemme omaamme ja pyrimme kätkeytymään Hänen katseeltaan.
Ihmistä ei siis auta mikään pelastuksen asiassa mikään, mitä ihmisestä löytyy, ei rikkaus, eikä maine, ei nöyryys, eikä köyhyys, ei oma tahto tai valinnan vapaus, vaan yksin Jumala, joka Armahtaa.
Kun opetuslapset kuulivat, ettei mikään inhimillinen asia tai lain noudattaminen riitä, niin he sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista”. (Matt.19)
Eli, jos joku uskoo ja luottaa Jumalaan, niin on jo se, aina lähtökohdiltaan Jumalan yksin aikaan saamaa, sillä Hän on Lähettänyt Sanansa maailmaan ja Se synnyttää ihmisessä uskon, jos on synnyttääkseen. Niinpä ihmisen omat operoimiset voidaan unohtaa ja sulkea kokonaan pois uskon asiassa.
Juuri Sanan tähden Apostolit Lähetettiin julistamaan Evankeliumia, että ihmiset saisivat kuulla ja saisivat uskon lahjan ja voisivat oppia Luottamaan Jumalan Armoon Kristuksessa, sillä. Kristus on koko maailman syntien sovitus, niidenkin, jotka eivät usko.
Mitä usko sitten hyödyttää ihmistä, jos kaikki ovat sovitettuja?
Jumalan Pojan Uskon kautta ihminen saa Jumalan Lupaukset ja Sanan, jonka kautta, myös ilon ja rauhan ja Elämän yltäkylläisyyden ja kerran myös iankaikkisen elämän, sillä hänen syntinsä on jo sovitettu. Autuas on sellainen ihminen, jonka Jumala on pelastanut.
Mites taas sitten niiden ihmisten käy, jotka eivät usko? En tiedä, mutta sen tiedän, että kaikken ihmisten elämä ja kuolema on Jumalan käsissä ja Jumalan Sana vaikuttaa koko maailmassa ja kaikkialla, missä sitä julistetaan.
”Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.”
1:Tess. 2:13
”Hmm… Täällä taas jaellaan Taivaspaikkoja, vaikka Raamattu selkeästi antaa ymmärtää, ettei se ole meidän asia, sillä ei ihminen voi ottaa mitään, ellei Jumala anna, sen tähden on parempi jättää Pelastuksen asia Jumalan Sanan varaan.”
Jumala jakaa ja tuomitsee ihmisen ennen kuolemaa. Jeesus sanoi ” Joh. 12:
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
”Täällä taas jaellaan …”, on ylimielisyyttä, jos tuntee tuon edellä olevan Jeesuksen sanan. Sen Hän ilmoitti lihansa päivinä. Hän, Sanana jäi aikaan ja lähetytti Pyhän Hengen, minkä kautta Hän asuu uskovassa, siis hänessä jolla on tiedossa jo taivaspaikka.
Mika R.,
Noin kaksikymmenvuotiaana ikäänkuin ”hätäännyin”, että aika kuluu, tämä, nyt, on samassa ohi. Eli se oli minulle ainoa asia, jonka kanssa olin ymmällä.
Kun vaimoni kanssa, uudistuimme uskossa 90-luvun alussa, minulle kirkastui että ikuisuus, ajattomuus asuu minussa. Eli Jeesus!
Samoihin aikoihin huolestuin joidenkin ystävieni ja läheisteni taivaspaikasta ikuisuudessa, ajattomuudessa. Olin kaukana Suomesta, mutta otin monta yhteyttä eri tavoilla. Jokainen yhteydenotto oli työtoveruutta Jumalan kanssa ja johti uskoontuloon juuri ennen kuolemaa, niiden kahden kohdalla jotka eivät tukahduttaneet, vastustaneet Isän vetoa.
Läheisin työtoverini Italiassa todisti minulle pari päivää ennen kuolemaansa (syöpä) että olen nyt valmis ja kaikki on kunnossa, olen onnellinen. Tästä sitten johtui tapaaminen muutama vuosi ystäväni kuolemasta, jossa meidän yhteiset ystävämme ja hänen perheensä kysyivät, että mistä johtui onnellisuus Roberton kasvoilla ja mikä esiintyi ikäänkuin loisteena hänen olemuksessaan.
Kaikilla em. yhteyksillä tuli halu päästä taivaaseen, vaikka tietoisuus siitä, eli varmuus paikasta taivaassa, ei ole vielä syntynyt.
Reijo, ymmärsit ehken minut vähän väärin, olen kanssasi samaa mieltä, Sana tuomitsee ja juuri siksi meidän ei tule tuomita, vaan julistaa Evankeliumia.
Ehkä pensselillä maalattuna olisit saattanut kuulostaa siltä, että taivaspaikat on jaettu ennen jokaisen kuolemaa. Evankeliumi tuomitsee, armahtaa ja vapauttaa.
Saaatuani tietää, että mulla on agressivinen syöpä, iloitsin siitä, että pääsen pian taivaaseen.
Mitään shokkia ei lääkärin sanat aiheuttaneet, vain iloa. Miksikö näin sen koin ? Olen sentään nuoruudestani asti oppinut tuntemaan Jumalan ja kokenut monissa tilanteissa hänen hyvän huolenpitonsa konkreettisesti. Miksi nyt epäilisin, kun tämän yhden lupauksen konkreettinen toteutuminen olisi edessä. Kyse ei ole uskottelusta , tai turhasta toivosta, vaan omaan kokemukseen perustuvasta varmuudesta siitä, että voin yhä luottaa Jumalan lupauksiin.
Nyt kävi kuitenkin niin että tuo syöpä jonka luulin vievän minut pian taivaseen leikattiinkin pois.
Sain ikäänkuin elämän takaisin. Raju kokemukseni vain vahvisti uskoani ja toivoani perille pääsystä ja Jumalan ihmeellisestä hyvyydestä.
Lauri Frosti, olet väärässä. Eivät Putin ja Trump tunnusta apostolista uskoa. He käyttävät uskontoa opportunistisesti hyväkseen, Putin Venäjän orrtodoksista kirkkoa ja Trump Yhdysvaltain evankelikaalista liikettä.
Jorma H.
Tämä myötäilee V-M. Kärkkäisen postausta 26.10.2020.
Se on myös johdonmukainen, jotta kolme luterilaista piispaa saadaan ”taivaaseen”.
Texasin piispa, Etelä- ja pohjois Californian piispat, jotka ovat homoja ja transsexuaalisia ja ilmeisen ylpeitä näistä synnin hedelmistä.
”He käyttävät uskontoa opportunistisesti hyväkseen, Putin Venäjän orrtodoksista kirkkoa ja Trump Yhdysvaltain evankelikaalista liikettä.”
Tämä on selvästi sanottu. Ennen mahdollista jatkokeskustelua haluaisin tietää, että mikä on lähde tälle varmalle tiedolle?
”Mikä on lähde tälle varmalle tiedolle?” Onko ainoatakaan luotettavaa lähdettä, joka ei vahvistaisi tätä tietoa?
” Onko ainoatakaan luotettavaa lähdettä, joka ei vahvistaisi tätä tietoa?”
Niin, tämä ei vielä kerro paljoa muuta kuin että asia on itsestään selvä ao. tietoon uskovalle.
Itse kaipaisin silti tämän varman tiedon lähteen ja myös sen, miten todennetaan Putinin ja Trumpin mahdollisen kristillisen vakaumuksen varma ja yksiselitteinen epäaitous.
”Miten todennetaan Putinin ja Trumpin mahdollisen kristillisen vakaumuksen varma ja yksiselitteinen epäaitous.” Voiko sen todentaa kenenkään kohdalla, edes omalla kohdallaankaan?
Lähtökohta tälle sanailulle oli ”Eivät Putin ja Trump tunnusta apostolista uskoa.” Jos he tunnustavat esim. apostolisen uskontunnustuksen, niin tätä pidemmälle ei toisen uskon tunnistamisessa inhimillisin keinoin varmaan pääse. Ja joka tämän apostolisen uskon tunnustaa kastettuna, kuuluen johonkin kristilliseen yhteisöön, niin tällaista ihmistä on tapana pitää kristittynä. Viimeisellä tuomiolla erotetaan sitten jyvät akanoista / lampaat vuohista. Kuulemma.
Mutta ovatko blogin otsikossa mainitut hyviä tai huonoja kristittyjä? Sitä sopii pohtia.
Minusta molempien toiminta osoittaa, kuinka on uskonto heille, toiselle ortodoksisen kirkon kanssa, toiselle evankelikaalien kanssa kaulailu, vallantavoittelun ja hääskin vallankäytön välikappale. Suu voi tunnustaa apostolisen uskontunnustuksen, mutta en luota siihen, että se on aitoa, sisimmästä lähtevää.
”Minusta molempien toiminta osoittaa…”
Niinpä, tämä ei minusta ole moitittavaa: avainsanat ovat ”minusta” ja ”toiminta”. Näin itsekin pohjimmiltani ajattelen samoilla avainsanoilla. ”Hedelmistään puu tunnetaan.”
Mutta minkäs teet, ihminen on tunnustettava kristityksi, jos hän ikään kuin täyttää ”muodolliset” ehdot. Jos tätä ei hyväksytä, ollaan niin kutsutun ”Yksikään todellinen skotti”-argumentin suossa.
Mika Rantanen 20.05.2022 18:57
Joo, taivaassa ei ole mitään surua ja murhetta. Näin käsitän myös tämän sanan kaivata.
————————
Halusin tuoda merkityksen sille, että ”kaikki entinen on mennyt”.
Vain katoava entinen on ikuisesti poissa, niin ettei se enää edes nouse mieliimme. En usko, että kukaan kaipaa mitään täältä ajasta. Ei hyviä eikä huonoja asioita, ei edes muistoja, koska Jeesuksen läsnäolo, sen kirkkaus täyttää kaiken.
Tähän tähtäsi Jeesuksen kertomus rikkaan miehen kadotuksesta ja Lasaruksen taivaasta (Aabrahamin helma). Kummastakaan paikasta ei ole toisiinsa yhteyttä eikä kummastakaan paikasta voi kuunnella tai kommunioida maan päälliseen. ”Katso, kaikki entinen on mennyt”.
Uskova kokee Jeesuksen läsnäolon ja uskomaton kadotuksessa kokee Jeesuksesta eron, ikuisesti kumpikin. Eron tila on kuvattu tulella, madoilla, hammasten kivulla jne, koska ilo ja ero kadotuksessa koetaan muuttuneessa statuksessa, mikä on ikuinen.
Emme vielä täysin pysty käsittämään, millaista elämä taivaassa oikein on. Sekin olotila, ”ettei enää ole oleva aikaa”, (Ilm. 10:6) on vaikeaa vielä ymmärtää. Siellä ei siis ole mitään ajan ja paikan rajoituksia. Kaikki taivaassa on todellakin täydellistä.
Kaipaa sanan voisi ehkä korvata sanalla näet, että siellä ei ole monia niitä, joita luulit siellä olevan. Eräs hyvä ystävä muuten myös epäili tämän Luther-sitaatin aitoutta.
Hmm… Täällä taas jaellaan Taivaspaikkoja, vaikka Raamattu selkeästi antaa ymmärtää, ettei se ole meidän asia, sillä ei ihminen voi ottaa mitään, ellei Jumala anna, sen tähden on parempi jättää Pelastuksen asia Jumalan Sanan varaan.
Opetuslapset kyselivät, miten he voisivat tehdä Jumalan tekoja (olla vanhurskaita), niin Jeesus vastasi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh.6:29)
Koska Pelastuksessa tai Lunastuksessa on kyse uskosta, joka on Jumalaan luottamista, niin ensin täytyy ymmärtää, ettei ihminen luonnostaan luota Jumalaan, vaan hän vastustaa Häntä. Ihminen on omavoimainen ja omahyväinen, eikä Jumalaan luottaminen ole luonnolliselle ihmiselle mikään itsestään selvyys, ihmisessä vallitsevan vääryyden tähden. Olemme luonnostamme Jumalan vihollisia, koska ajattelemme omaamme ja pyrimme kätkeytymään Hänen katseeltaan.
Ihmistä ei siis auta mikään pelastuksen asiassa mikään, mitä ihmisestä löytyy, ei rikkaus, eikä maine, ei nöyryys, eikä köyhyys, ei oma tahto tai valinnan vapaus, vaan yksin Jumala, joka Armahtaa.
Kun opetuslapset kuulivat, ettei mikään inhimillinen asia tai lain noudattaminen riitä, niin he sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista”. (Matt.19)
Eli, jos joku uskoo ja luottaa Jumalaan, niin on jo se, aina lähtökohdiltaan Jumalan yksin aikaan saamaa, sillä Hän on Lähettänyt Sanansa maailmaan ja Se synnyttää ihmisessä uskon, jos on synnyttääkseen. Niinpä ihmisen omat operoimiset voidaan unohtaa ja sulkea kokonaan pois uskon asiassa.
Juuri Sanan tähden Apostolit Lähetettiin julistamaan Evankeliumia, että ihmiset saisivat kuulla ja saisivat uskon lahjan ja voisivat oppia Luottamaan Jumalan Armoon Kristuksessa, sillä. Kristus on koko maailman syntien sovitus, niidenkin, jotka eivät usko.
Mitä usko sitten hyödyttää ihmistä, jos kaikki ovat sovitettuja?
Jumalan Pojan Uskon kautta ihminen saa Jumalan Lupaukset ja Sanan, jonka kautta, myös ilon ja rauhan ja Elämän yltäkylläisyyden ja kerran myös iankaikkisen elämän, sillä hänen syntinsä on jo sovitettu. Autuas on sellainen ihminen, jonka Jumala on pelastanut.
Mites taas sitten niiden ihmisten käy, jotka eivät usko? En tiedä, mutta sen tiedän, että kaikken ihmisten elämä ja kuolema on Jumalan käsissä ja Jumalan Sana vaikuttaa koko maailmassa ja kaikkialla, missä sitä julistetaan.
”Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.”
1:Tess. 2:13
”Hmm… Täällä taas jaellaan Taivaspaikkoja, vaikka Raamattu selkeästi antaa ymmärtää, ettei se ole meidän asia, sillä ei ihminen voi ottaa mitään, ellei Jumala anna, sen tähden on parempi jättää Pelastuksen asia Jumalan Sanan varaan.”
Jumala jakaa ja tuomitsee ihmisen ennen kuolemaa. Jeesus sanoi ” Joh. 12:
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
”Täällä taas jaellaan …”, on ylimielisyyttä, jos tuntee tuon edellä olevan Jeesuksen sanan. Sen Hän ilmoitti lihansa päivinä. Hän, Sanana jäi aikaan ja lähetytti Pyhän Hengen, minkä kautta Hän asuu uskovassa, siis hänessä jolla on tiedossa jo taivaspaikka.
Mika R.,
Noin kaksikymmenvuotiaana ikäänkuin ”hätäännyin”, että aika kuluu, tämä, nyt, on samassa ohi. Eli se oli minulle ainoa asia, jonka kanssa olin ymmällä.
Kun vaimoni kanssa, uudistuimme uskossa 90-luvun alussa, minulle kirkastui että ikuisuus, ajattomuus asuu minussa. Eli Jeesus!
Samoihin aikoihin huolestuin joidenkin ystävieni ja läheisteni taivaspaikasta ikuisuudessa, ajattomuudessa. Olin kaukana Suomesta, mutta otin monta yhteyttä eri tavoilla. Jokainen yhteydenotto oli työtoveruutta Jumalan kanssa ja johti uskoontuloon juuri ennen kuolemaa, niiden kahden kohdalla jotka eivät tukahduttaneet, vastustaneet Isän vetoa.
Läheisin työtoverini Italiassa todisti minulle pari päivää ennen kuolemaansa (syöpä) että olen nyt valmis ja kaikki on kunnossa, olen onnellinen. Tästä sitten johtui tapaaminen muutama vuosi ystäväni kuolemasta, jossa meidän yhteiset ystävämme ja hänen perheensä kysyivät, että mistä johtui onnellisuus Roberton kasvoilla ja mikä esiintyi ikäänkuin loisteena hänen olemuksessaan.
Kaikilla em. yhteyksillä tuli halu päästä taivaaseen, vaikka tietoisuus siitä, eli varmuus paikasta taivaassa, ei ole vielä syntynyt.
Reijo, ymmärsit ehken minut vähän väärin, olen kanssasi samaa mieltä, Sana tuomitsee ja juuri siksi meidän ei tule tuomita, vaan julistaa Evankeliumia.
Ismo,
Ehkä pensselillä maalattuna olisit saattanut kuulostaa siltä, että taivaspaikat on jaettu ennen jokaisen kuolemaa. Evankeliumi tuomitsee, armahtaa ja vapauttaa.