Kirkolliskokous kokoontui viime viikolla Turussa. Kokouspaikalta kantautuneet tiedot saavat pohtimaan, että mitä Aurajoen rannalla oikeastaan päätettiin, kun ainakin kaikkien merkittävien uudistusaloitteiden kohdalla vastaantto näyttää olleen hyvin varautunut. Kirkolliskokoukselle ei käsitykseni mukaan kelvannut sen enempää aloitteet kaikkien seurakuntalaisten äänioikeudesta kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalissa, kirkolliskokouksen määräenemmistösäädösten muuttamisesta tai meidän Vuosaaren seurakuntaneuvoston tekemä aloite sähköisestä tai postiäänestyksestä seurakuntavaaleissa.
Sähköisen äänestyksen torjumisessa oli saamani tiedon mukaan käytetty perusteluna esimerkiksi sitä, että kirkon vaalisäännökset noudattavat yleisiä vaalisäännöksiä, eli kirkon pitää ottaa huomioon se, mitä kuntavaaleista ja eduskuntavaaleista säädetään. Tämä on sikäli mielenkiintoinen perustelu, että seurakuntavaaleissa äänestysikärajaa on jo voitu laskea kuuteentoista, vaikka muissa vaaleissa se on yhä 18 vuotta. Kirkon johtoportaan taholta usein myös korostetaan, että kirkkomme ei ole valtionkirkko, mutta näköjään tietyissä asioissa tätä valtiosuhdetta voidaan käyttää argumentaation perusteena.
Perusteluna sähköisen äänestyksen torjumiseen oli käytetty myös sitä, että äänestyssalaisuutta ei voitaisi taata. Näin voi teoriassa olla, vaikka jokainen voi itse varmistaa, ettei tietokoneella tai postikuorta täyttäessä oli muita paikalla, kun sen äänestystoimituksen tekee. HOK-Elannon vaaleissa sekä juuri käydyissä yliopiston hallintovaaleissa sähköinen äänestys toimi ongelmitta. Myös Suomen valtion puolella asiaa on juuri alettu selvittää. Halutessaan luterilainen kirkko voisi olla tässä myönteisellä tavalla edelläkävijä demokratian vaihtamisessa.
Ensi syksynä tähän aikaan todennäköisesti harmitellaan, että miksi seurakuntavaaleissa äänesti hyvä, jos 15 prosenttia koko maassa äänioikeutetuista. Silloin voidaan pohtia, että kannattaisiko muutoksen tielle vaan tässä äänestystapojen kehittämisessä nyt rohkeasti lähteä.
Kirkko näyttelee ulospäin yhtenäistä. Virallisen mantran mukaan esimerkiksi herätysliikkeet ovat kirkon rikkaus.
Todellisuudessa kirkossa repivät sisäiset ristiriidat. Herätysliikkeillä ja ev.lut.kirkolla on hankauksensa, samoin kirkon konservatiivisilla ja liberaaleilla. Heidän näkemyksensä ovat niin kaukana toisistaan, että kirkkoon verrattuna Glasgowissa futisjoukkue Celticin ja futisjoukkue Rangersin paikkallismatsi ”Old Firm” vaikuttaa suorastaan sopuisuuden perikuvalta.
Olisiko niin, että kirkko on niin kiinnostunut vain omasta tulevaisuudestaan, ettei se voi aidosti kantaa huolta jäsenistään – myös siis puolustamaan jäseniään 16-vuotiaita nettiäänistyksineen.
Ja silloin kun kirkko epäonnistuu puolustamaan heikkoja ja epävarmoja, ruokkimaan nälkäisiä ja jakamaan armoa, se menettää olemansa oikeutuksen.
Arvelen perusteeksi sen, että sähköinen äänestäminen houkuttelisi äänestämään kirkkoon kuuluvat mutta uskonasioihin täysin välinpitämättömästi suhtautuvat. Tällöin tuloksesta muodostuisi monille epämieluinen.
Konservatiivien pelko on, että kirkon jäsenet rupeavat käyttämään valtaansa.
Mitenkähän tämä taas kääntyi konservatiivien mollaamiseksi? Minä olen konservatiivi ja kannatan sähköistä äänestämistä.
Markku,
kommentointi kääntyi konservatiivien mollaamiseksi, koska mediassa (varsinkin kirkollisessa) on menossa konservatiivien mollauskampanja, he ovat joidenkin mielestä syyllisiä melkein kaikkeen, ja varsinkin siihen, että liberaalisiipi ei saa tahtoaan läpi. Konservatiivit on lokeroitu ja stereotypioitu omaan laatikkoonsa, heidät on määritelty ”semmoiskiksi” ja piste.
Konservatiivien mielipiteillä ei ole enää arvoa nykykirkossa, heidät pitää saada savustetuksi ulos tavalla tai toisella. Ulos savustamis keinoina käytetään negatiivista uutisointia, rahalla manipulointia, syrjinnästä syyttelyä (ilman konkreettisia perusteluita) jne.
Sähköisen äänestämisen ongelmista voisi mainita juurikin sen, että se voi mahdollisesti antaa melkoisen vinkeitä tuloksia, jos porukkaa saadaan masinoitua jonkin asian taakse. On helpompi houkutella yhden asian taakse klikkailemaan kuin houkutella sama porukka äänestyskopille. Mikä ei välttämättä olisi paha asia, mutta vaaleista voisi tulla melkoisia kilpajuoksuja yksittäisten asioiden ympärille.
Esimerkiksi usein tulee omalla facebook-uutisseinällä vastaan uskovaisten ystävieni hypetysviestejä, joissa kehotetaan klikkailemaan tai äänestämään jotain herätysliikkeeseen kuuluvaa oikeistopoliitikkoa tai tekstariäänestämään kykykilpailun osanottajaa/euroviisuehdokasta.
Tässähän voi tulla esiin myös painostamista, uskovaisen perheen isä voi sanoa kotona asuville lapsilleen, että on pakko äänestää hänen silmiensä alla perheen päälle sopivaa ehdokasta. Muistan, kun ensimmäisen kerran äänestäessäni oma muori yritti viimeiseen asti painostaa minua äänestämään keskustaa.
Pieni äänestysprosentti sitäpaitsi on melko varmasti vain konservatiivien eduksi. Jos täysin maallistunut enemmistö kirkon jäsenistä antaisi mielipiteensä näkyä äänestyksessä, voisi kirkko modernisoitua ja liberalisoitua radikaalisti. Herätysliikkeiden jäsenet voivat aina ryhmittäytyä omiensa taakse ja turvata asemiaan, mutta jos suuret massat, etenkin suvaitsevainen nuoriso, lähtisivät liikkeelle, jäisivät konservatiiviset käsitykset todella marginaaliin.
Kirkkoon kuitenkin kuuluu vielä enemmistö suomen kansalaisista, mutta enemmistöllä jäsenistä tuskin on mitään kontaktia kirkkoon tai mielenkiintoa organisoitua uskontoa kohtaan. Sähköinen äänestys suurella äänestysprosentilla voisi tuottaa melkoisen arvaamattomia tuloksia.
Ehkä se, että enemmistölle kirkko on lähinnä se virasto, jolta saa hokkuspokkukset ja leimat papereihin nimiäisissä, häissä ja hautajaisissa, tuo vakautta. Ei intohimoja, ei mielenkiintoa muutokseen, korkeintaan jostain räsäskohusta suutuspäissään erotaan kirkosta nettilomakkeella.
En minä mollannut. Tosiasia vain on, että nykyään aktiivisimmat äänestäjät ovat myös yleensä vireitä kirkon palvelujen käyttäjiä. Näissä piireissä korostuvat konservatiiviset asenteet.
Jos äänestyksestä tehdään sähköinen, maallistuneiden äänestäjien määrä räjähtää. Tällöin keskeisiksi teemoiksi nousevat homojen oikeudet, maallinen auttamistyö ja monikulttuurisuus ja moniarvoisuus. Samalla uskonnolliset teemat painuvat taka-alalle.
Kirkko on tehnyt itse kyselyjä, joista selviää, että konservatiivisten arvojen kannattajat ovat kirkossa pieni vähemmistö. Tämä porukka menettää merkittävästi valtaansa, jos sähköinen äänestys otetaan käyttöön.
Konservatiivisten arvojen määrittely taitaa olla kovin kirjavaa.
Mitä ne konservatiiset arvot ovat?
Minutkin on leimattu kovasydämiseksi patavanhoilliseksi, vaikka uskon vain niin kuin kirkko vielä opettaa.
Ville,
mahtoiko äänestystapojen kehittämistä koskeva Helsingin hiippakuntavaltuuston aloite sittenkään raueta? Sehän lähetettiin kirkolliskokouksessa yleisvaliokuntaan. Ainakaan kirkolliskokouksen sivuilta ei löydy valiokunnan mietintöä ja päätöstä sen pohjalta, joten asia taitaa vielä olla työn alla.
Vaalien luonteeseen kuuluu se, että tulos on toisille mieluinen ja toisille epämieluinen. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien jytky oli toisille suuri ilon aihe, mutta esimerkiksi minä en siitä kovasti riemastunut.
Vaalien tuloksissa ei viime vuosina ole kuitenkaan mitenkään korostuneet konservatiiviset, vaan äänestyskoppeihin on kokoontunut pienoiskuva seurakuntien jäsenistöstä. Esimerkiksi sosiaalidemokraateilla, keskustalla ja kokoomuksella on seurakuntien luottamuselimissä yleensä samanlainen menestys kuin kunnallisvaaleissakin ja usein samat henkilötkin molemmissa valtuustoissa. Siis sekä kunnan- että kirkkovaltuustossa.
Muissa isommissa äänestyksissä, kuten esimerkiksi osuusliikkeiden edustajiston vaaleissa on sama juttu.
Jos äänestys muuttuisi sähköiseksi tai postiäänestykseksi, olisi ehdokkaina mitä todennäköisimmin samoja henkilöitä kuin tähänkin asti ja melko lailla samat tulisivat myös valituksi. Sähköinen äänestys ei vetäisi esiin mistään taikurin hatusta aivan uusia ja uudenlaisia ehdokkaita. Viime kunnallisvaaleissa nähtiin tosin aivan uusia politiikan harjoittajia, mutta nähdäkseni tuo persujen esiinmarssi muutti kuvaa konservatiivisemmaksi eikä liberaalimmaksi.
Jos haluaisi arvioida, millainen olisi uuden vaalitavan mukainen kirkkovaltuusto, kannattaa katsoa, millainen on paikkakuntasi kunnanvaltuusto. Jos sinne ei ole päässyt läpi erityisen radikaaleja valtuutettuja, tuskin niitä valikoituisi kirkkovaltuustoonkaan.