Kuinka paljon sellaista otamme annettuna väistämättömyytenä, mikä kuitenkin on pohjimmiltan ihmisten päättämää ja päätettävissä? Tätä kysymystä olen pyörittänyt mielessäni koko syksyn opiskellessani sosiologian klassikoiden ajatuksia. Olemme alkaneet pitää todella monia poliittisia ja taloudellisia kysymyksiä yhteiskunnassamme faktoina, joille emme voi mitään tai joille ei ole vaihtoehtoa. Onko kyse laiskuudesta, ymmärtämättömyydestä vai lamaannuksesta? Vai olemmeko kadottaneet tyystin kyvyn ajatella asioita kokonaisvaltaisesti ja tarvittaessa myös boxin ulkopuolelta?
Maw Weber ennusti jo sata vuotta sitten, että formaalisen rationaalisuuden ja modernin kapitalistisen kulttuurin vallatessa alaa ihmisen toiminnasta katoaa lopulta sekä mieli että vapaus. Ihmiset syntyvät koneistoon, jossa heitä hallitaan ja kontrolloidaan kuin elottomia objekteja. Valta perustuu epäpersoonalliseen auktoriteettiin, jossa systeemi jyrää eivätkä ihmiset enää päätä. Järkevyys valtaa alaa, mutta samalla haihtuu elämästä lumous. Rationaalinen yhteiskunta merkitsee magiasta vapautumista mutta samalla myös uskonnon loppua. Tehokkuuden voitokulun myötä arvokeskustelu toiminnan eettisitä päämääristä katoaa ja kulttuuriarvot tuhoutuvat. Kulttuurista ja tieteestäkin pitää tulla taloudellisesti kannattavaa, tehokasta toimintaa. Tuotantoa ohjaa ostovoiman kysyntä eivätkä ihmisten todelliset tarpeet. Niinpä maailmassa tuotetaan luksustuotteita, vaikka osa näkee nälkää ja kärsii vilua. Formaalisesti rationaalisen yhteiskunnan näennäinen arvoneutraalius ei Weberin mukaan ole oikeasti neutraalia. Se suosii taloudellisessa valta-asemassa olevia.
Kestävyysvajeeseen vedoten on perusteltu nyt Suomessakin (erityisesti edellisen hallituksen aikana) valtavasti leikkauksia, jotka ovat huonontaneet heikoimmassa asemassa olevien elämää entisetään. Kestävyysvajeella tarkoitetaan julkisen talouden velkaantumista tilanteessa, jossa julkiset menot kasvavat väestön ikääntymisen takia. Laskelmat siihen liittyen perustuvat kuitenkin lukemattomiin oletuksiin ja arvioihin sekä myös poliittisiin arvovalintoihin esimerkiksi verotukseen liittyen, eivät mihinkään ”tosiasioihin” sinänsä. Kestävyysvajeen määrä riippuu siitä, miten se lasketaan. Oikeasta laskentavasta ei valitse taloustieteilijöiden keskuudessa yksimielisyyttä, vaikka esim. EU:ssa on toki sovittu joistakin yhteisistä laskentaperiaatteista. Tavallisen tallaajan on mahdotonta kritisoida taustaoletuksia saati laskentatapaa, jolloin kestävyysvajeesta tulee fakta, jolla voidaan perustella mitä vain halutaan.
Ja kestävyysvaje on vain yksi termi. Paljon kokonaisvaltasemmin kuljemme kuin pässit narussa silloin, kun puhutaan vaikkapa työelämän kehittämisestä. Sen lähes ainoaksi sisällöksi on vähitellen muodostunut tehokkuuden lisääminen. Työelämän kehittäminen yhä tehokkaammaksi on muuttunut päämäksi sisnänsä, ei välineeksi jonkun hyvän, toden tai oikean saavuttamiseksi. Työntekijöiltä ja organisaatioilta vaaditaan koko ajan yhä suurempaa tuottavuutta, koska muutoin ei kilpailussa pärjätä. Missä on arvokeskustelu hyvästä elämästä ja sen ehdoista? No, kyllähän sitäkin ajoittain käydään siellä ja täällä. Käytännössä talousjärjstelmän sanelemat pakot kuitenkin mitätöivät perimmäisiin arvoihin tähtääviä pyrkimyksiä.
Olemmeko vetäneet johtopäätöksen, jonka mukaan nykymuotoiselle kapitalismille ei ole aidosti vaihtoehtoa, koska sosialistiset kokeilut kääntyivät niin järkyttävällä tavalla irvikuvikseen? Pohjoismainen hyvinvointivaltio poimi aikanaan parhaat palat molemmista, mutta miksi nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että olemme luopumassa vähin erin kaikesta siitä hyvästä, mikä poimittiin sosialismin puolelta? Ja poliittisessa retoriikassa tätä perustellan väistämättömyydellä, välttämättömyydellä, pakolla. Miksi hyvinvointivaltiomme syntyaikoihin asiat olivat vielä ihmisten päätettävissä, mutta enää eivät? Mikä on muuttunut niin radikaalisti? Kuka vie ja ketä ja millä perusteella?
Kirkossakin näyttää käyneen niin, että sen päätöksentekojärjestelmästä ja hallinnosta on tullut kone, joka jauhaa asioita omalakisesti maailman muutoksesta piittaamatta. Jotkut siellä täällä yrittävät toimia ohi sen, koska kokevat omatuntonsa pakotetuiksi uhmaamaan systeemiä. Mutta kenellä on kirkossa todellinen valta?
Yhä useampi kokee tarvetta hypätä oravanpyörästä ja hidastaa elämäänsä, kulkea vastavirtaan tehokkuusajattelussa. Haluamme kokata ja syödä hitaasti, raivata tilaa olemiselle ja kasokkaiselle kohtaamiselle. Kohtuusliike haastaa jatkuvan talouskasvun välttämättömyyteen perustuvan maailmankuvamme. Mutta miten hidastaminen ja kohtuullisuus saataisiin valjastettua todelliseksi poliittiseksi voimaksi, jolla olisi kyky muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää, koko maailmaa?
Hyvä kirjoitus. Historiaa kannattaa lukea ja tutkia tarkoin, niin sieltä löytyy myös tulevaisuus. Ihmisen on joskus vaikea käsittää miten hyrrä liikkuu, kun itse seisoo sen keskellä.
Ismo: Tuo juuri on kiinnostavaa, että oma aika näyttäytyy jotenkin niin tosi hajanaisena, silppuisena. Vasta jälkikäteen voi nähdä kirkkaasti, mitkä juonteet hallitsivat?
Epätarkat arvopohdinnat on syytä muuttaa tarkoiksi kysymyksiksi. Alla pari.
1) Miksi Suomessa on ehkä maailman regressiivisin verotus erittäin suurituloisille. Siis veroprosentti laskee voimakkaasti kun tulot nousevat.
2) Miksi valtio maksaa satoja miljoonia yritystukia yhtiöille, jotka jakavat ne edelleen omistajilleen osinkoina?
Näin on ollut jo kauan ja sama jatkuu nykyisen ”vasemmistohallituksen” aikana. Miksi?
PS. Suomessa on lähes maailman pienimmät tuloerot yhä. Koskaan ei pienituloisen elämä ole ollut yhtä helppoa. Vaatimustaso on vain koko ajan kasvanut. Poikkeuksena on pieni osa erittäin huono-osaisia.
En tiedä olenko kartalla, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Otetaan postin asia. Jos posti on kannattava eli ei tuota tappiota, niin miksi kilpailukyvyn takia pitää kurjistaa uskollinen työväki samaan palkkakuoppaan, mitä kilpailijoilla on.
Kiitos kirjoituksesta. Tämä kehitys on pelottavaa ja moni vielä joutuu kokemaan omassa elämässään haaksirikon. Hyvä, että julkisesti pohdit sitä, mitä monet hiljaisesti miettivät.
Kenties elämän tärkein asia on edelleen ihmisten päätettävissä. Poislähtömme jälkeen täältä tulevat seuraukset.
Kirkon oppi. Kaste on ehdoton edelletys pelastukseen. Jos on poislähdössä ja ei ole saanut kastetta, niin silloin kiireen vilkkaan kirkon papin luokse pyytämään kastetta itselleen. Silloin Pyhä Henki jumala tulee antamaan uuden enkelimäisen ruumiin, joka ei ole mies-eikä naispuoleinen. Jä elämä jatkuu sitten ilmeisesti taivaan ikuisessa paratiisissa. Tämä ei ole minun keksimääni vaan on kirkon pappi. rovasto, vahvistabut omassa blogissaan.
Tältä pohjalta ajatelkaa maailmanlaajuisesti helvettiin menevien ihmisten määrä.
Viestisi on siis, että tämäkin on päätetty kirkon kammioissa, niinkö?
Kirkon opin on luonnollisesti päättäny kirkko itse. Kaste päätöksen synnystä en tiedä milloin ja mmissä se on otettu kirkon oppiin. Liekö tämäkin sieltä Nikean ja Konstantinopolin akoilta 300 luvulta ?
Jos itse tiedät niin ystävällisesti kertonet.
Ihmiset päättävät. He ovat päättäneet, millaisen eduskunnan haluavat. Koska maassa on monipuoluejärjestelmä, yksikään puolue ei pysty toteuttamaan puhtaasti omaa ohjelmaansa. Joudutaan tekemään kompromisseja, jotka eivät ole kenenkään etu. Vain rikkailla on se etuoikeus, että pystyy päättämään oman elämänsä tasosta. Muut ovat järjestelmän armoilla. Valtio ottaa velkaa pystyäkseen huolehtimaan kaikista. Ainakin yritystä on. Täällä ei tarvitse enää kuolla nälkään.
Eniten ihmettelen että sotimalla ratkaistaan asioita. Maksamme kaikki nyt käynnissä olevien sotien seuraukset. Mutta sodat tuottavat aina jollekin, ne ovat osa kapitalismia. Kuka välittää lasten kärsimyksistä.
Antaahan luksustuotteiden tekeminen työtä joillekin ja verotuloja valtiolle. Verot ovat hyvinvointivaltion perusta.
Uskonnot eivät ole tehneet muuta kuin luvanneet kuolemanjälkeisen paratiisin niille, jotka täällä kärsivät.
”” Vain rikkailla on se etuoikeus, että pystyy päättämään oman elämänsä tasosta.””
Entä kuinka lapset voivat ”päättää” oman elämänsä tasosta?
Siis kun ajattelee suomea niin onko täällä jokaisella samat mahdollisuudet?
Omalla kohdalla ymmärrän selkeästi etten ”rikastunut” täysin omista syistäni, siis mahdollisuudet olisivat olleet opiskella ja hankkia näin hyvä toimeentulo, ei siihen olisi ollut esteitä minun itseni ulkopuolella. Rehellisesti myönnän etten ITSE tehnyt sitä mitä olisi pitänyt.
Globaali kaupankäynti ja siihen liittyvät sopimukset tekevät isoista muutoksista entistä vaikeammin toteutettavia. Onko se pelkästään hyvä tai huono asia, on oma kysymyksensä. Elämässä näyttäisi olevan kaikilla sektoreilla niin, että kolikolla on kummatkin puolensa.
Noin muutoin valinnanmahdollisuuksien arviointi menneeseen aikaan lienee tulkintakysymys. Omasta mielestäni ihmisellä ei ole ollut koskaan niin paljon valinnanvaraa elämässään kuin tänään. Jos jättäydymme oravanpyörästä, meillä on silti lämmin koti eikä meidän tarvitse metsästää itse ruokaamme. Nykyihmiselle kaikki on mahdollista.
Totta tämäkin kyllä!
Kyllä asiat ovat edelleenkin ihmisten päätettävissä. Siis niiden, joilla on valta päättä. Päätökset tapahtuvat eritasoilla ja jokaisella tasolla on omat sääntönsä siitä miten päätöksiä tehdään. Ongelma on se, miten päästään vallanpitäjän paikalle. Valtaan päästään vallasta kilpailemalla. Jokaisen kunnianhimoisen on opittava ne säännöt jotka antavat mahdollisuuden kiivetä päättäjän paikalle.
Ns yleinen mielipide on yhtä kuin ne teemat joita valtaanpyrkijät lupaavat noudattaa ja ajaa läpi. Siksi vallanpitäjienkin kädet ovat yleisen mielipiteen sitomia. Heillä on rajoitettu aloitteen teko-oikeus , mutta ei totaalista vapautta.
Olen samaa mieltä Emilian kanssa siitä ,että olisi aika jälleen kerran mobilisoida yleinen mielipide taistelemaan hyvästä elämästä ja sen ehdoista ,sekä yksilön että kansakunnan tasolla.
Ihmettelen kirkkojen toimintaa rakennusten osalta. Kirkko puhuu ympäristön puolesta, mutta kun on aika tehdä, ei tehdä. Tein Kotimaahan paljon juttuja maalämmön käytöstä kirkkotilojen lämmittämiseen. Ne olivat onnistuneita muutoksia. Nyt olisi aika käyttää myös aurinkopaneeleja, joiden hinta on romahtanut. Erityisesti peruskorjausten yhteydessä ainakin joihinkin kirkollisiin rakennuksiin voitaisiin asentaa aurinkopaneeleja. Tämä on ajankohtaista esimerkiksi juuri nyt Tapiolan kirkossa, jonka laaja, puolitoista vuotta kestävä peruskorjaus alkaa keväällä.
Tapiolan kirkko on kuin luotu aurinkopaneeleja varten, kuution mallinen betonirakennus. Mutta aurinkopaneeleja ei asenneta. Ilmeisesti maksaa liikaa? Tai Museovirasto ei hyväksy mitään uutta katolle? Tai päättäjät eivät vain halua. Kuitenkin kirkko voisi olla näin energian tuottaja eikä vain kuluttaja. Aurinkoenergia maksaa itsensä takaisin, se ei ole kulu vaan tuottava investointi. Se olisi hyvä viesti kaikille.
”Miksi asiat eivät ole enää ihmisten päätettävissä” on laaja kysymys. Yksi näkökulma löytyy historiasta.
Kun Rooman valtakunta laajeni ja valtaa pitävät degeneroituvat ja söivät enää vain maitoporsaita (vastasyntyneitä porsaita) ja olivat menettäneet kaikki elämän taidot, ja kun jokainen tehtävä, kynsien leikkaamisesta lähtien oli ulkoistettu orjille. Kaikki hoitui siis varallisuudella, mutta orjat saivat vain risuja palkaksi ja huonosta työstä saattoi menettää päänsä. (nykyiset päättäjät ovat jo samalla tasolla, he luulevat, että raha ratkaisee kaikki ongelmat)
Sitten tapahtui, että orjakansat ja työväki lähtivät liikkeelle, kaupunkien eliitin ulottumattomiin ja asettuivat asumaan omilla ehdoillaan pitkin nykyistä Eurooppaa (kansainvaellukset 300 luvulla)
Rikkaat Roomalaiset jäivät tyhjän päälle ja muutamassa sadassa vuodessa Rooman valtakunta luhistui sisältäpäin. Onko meille rikkaille länsimaalaisille käymässä pian samoin? Onko nykyinen kehitys ja tietotekniikka on viemässä meiltä sellaisia taitoja, jotka lopulta ovat elämän ylläpitämiseksi elintärkeitä? Onko asiat enää meidän omissa käsissämme?
Onhan selvää, että uimataidottoman ei kannata lähteä etäälle rannasta, mutta vielä huonommin käy, jos ei ymmärrä edes sitä, ettei osaa uida. Joskus naurettiin vitsille, että lapsi luulee maidon tulevan kaupasta. Nyt se ei ole enää vitsi, vaan tosiasia.
Ammattiopistoissa taiteillaan jo sellaisten asioiden kanssa, että luku ja kirjoitustaidotomille nuorille opetetaan vaativia sähkö, ynm tekniisiä taitoja, enkä puhu edes maahanmuuttajista. Opettajat ovat mahdottoman edessä ja hallitus vaatii kouluilta vain lisää tuloksia!
Kuka huomenna korjaa rikki menneen maailman, kun kukaan ei tiedä edes sitä miksi se on mennyt rikki?
Emilia Karhu.” Miksi hyvinvointivaltiomme syntyaikoihin asiat olivat vielä ihmisten päätettävissä, mutta enää eivät? Mikä on muuttunut niin radikaalisti? Kuka vie ja ketä ja millä perusteella?”
Minusta kannattaa vakavasti pohtia internetin, googlen, somen, facebookin, twitterin ja Tinderin ja koko some-ulottuvuuden vaikutusta elämäämme. Olen pitkään koettanut hahmottaa ja ymmärtää manipulaatiota jonka kohteeksi joudumme ennennäkemättömällä voimalla siksi, että nykykapitalismi tunkeutuu olohuoneisiimme ja sieluihimme tavalla mikä on aika pelottava. Siinä missä vanha teollinen kapitalismi muutti ympäristöämme nyt meidän sielujamme muokataan kaikenmaailmana lgoritmien jne. avulla ja mahtavat data-systeemit suunnittelevat meille ”räätälöityjä” tarjouksia erilaisita nettikaupoista.
Mielnkiintoinen kysymys onkin, kuka enää pystyy vapaasti vaalitsemaan edes omat vaatteensa? En usko, että useimmat ihmiset enää osaavat tämän tehdä, vaan että tehokkaan mainonnan manipuloimina ja aivopeseminä he tekevät kulutuspäätöksiään selvästi jonkun johdattelemina. Näin ”kapitaalistinen Isoveli” on tunkeutunut sieluihimme voimalla jota on vaikea edes tajuta saati vastustaa.
Nyt Room 12:2 viisaus on tmeille ärkeämpi kuin koskaan”älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä”.
Suosittelen lukemistoksi: Soshana Zuboff: Sorveillance Capitalism. ”Tht fight for the human Future at the New Frontier of Power”. Tämä on hyvä tutkielema nykykapitalismin harjoittamasta ihmismielen manipulaatiosta internetin ym. avulla.