Kirkkomme kamppailee olemassaolonsa kanssa. Näin ainakin luullaan julkisuudessa olevien ennusteiden mukaisesti, joiden mukaan kirkon jäsenmäärä alenee ja rahat jossain vaiheessa loppuvat. Oma mielipiteeni, perusteltu sellainen, on, että kirkolla on varoja ja omaisuuttaa aina Jeesuksen toiseen tulemiseen saakka.
Jäsenmäärän väheneminen johtuu mielestäni pääasiassa siitä, että kirkon julkisuuskuva on riitelevä ja kirkon johto ja tuomiokapitulit eivät uskalla toimia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisesti. Lisäksi vielä jotkut eläkkeellä olevat vaikuttajat, joiden ajatuksia julkaistaan mielellään, sekoittavat pakkaa omilla, mielestään fiksuilla ehdotuksilla ja vetoavat muotisanoihin ihmisoikeus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja unohtavat Jumalan sanan.
Kirkkomme säätää itse lakinsa, jotka Eduskunta joko hyväksyy tai hylkää. Eduskunta ei saa puuttua kirkkolain sisältöön, ainoastaan sen perustuslaillisuuteen. Viimeksi kuitenkin Eduskunnan hallintovaliokunta teki kirkkolain sisältöön ja rakenteeseen muutosehdotuksia jotka kirkon olisi pitänyt heti torjua! Kirkkolaki on siitä erikoinen laki, että sen rikkomisesta ei ole rikosoikeudellisia seuraamuksia, vaan Kirkko rankaisee itse Kirkkolain rikkojia, jos rankaisee.
Niinpä meillä viimeaikoina on alkanut kansalaistottelemattomuus, lähinnä joidenkin ”oikeuden omiin käsiin ottaneiden” pappien taholta, jotka julkisesti ilmoittavat toimivansa Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ja pappislupauksensa vastaisesti. Heillä on oma nettisuvunsakin, www.sateenkaaripapit.wordpress.com. Piispat ja tuomiokapitulit eivät ole tähän puuttuneet vaan vaienneet asian täysin, joka on synnyttänyt ihmetystä ja häpeääkin niiden pappien joukossa, jotka edelleen tahtovat noudattaa pappislupaustaan. Näitä ns, sateenkaaripappeja on noin 150, kun kirkossamme lienee yhteensä lähes 7000 pappia! Jopa piispaksi vihittävä, joka antaa lupauksen Jumalan ja seurakunnan edessä ”tahdon” ”noudattaa kirkkomme julistusta ja opetusta”, ei saa tuomiokapulilta moitetta, vaikka on muutamaa viikkoa aiemmin julkisesti sanonut kannattavansa Kirkkolain vastaista avioliittoon vihkimistä! Lisäksi suuri epäkohta on monien kirkollisten luottamushenkilöiden ajatukset, sillä meillä on tuomiokapitulin jäseninäkin ja hiippakuntaneuvostoissa ja muissa luottamuselimissä henkilöitä, jotka eivät edes täytä kirkkojärjestyksessä jäsenille asetettuja vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi ”solminut avioliiton säädetyllä tavalla”. Näitä ei voida erottaa kirkon jäsenyydestä, koska Kirkkolaissa ja -järjestyksessä ei edes ole pykälää jäsenen erottamisperusteista.
Olen huolissani kirkkomme tulevaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos kirkko, sen johto ja tuomiokapitulit eivät puutu kirkkolain ja pappislupauksensa vastaisesti julkisesti toimivien pappien toimintaan, menettää kirkko luotettavuutensa ja ennen pitkää käy niin, että Eduskunta lakkauttaa tarpeettomana ja toimimattomana koko Kirkkolain ja Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tulee tavallinen etuoikeudeton uskonnollinen yhteisö, jonka Kirkkolaki on vain ”Kirkon toimintaohje” ja kirkkojärjestys sen ”Kirkollinen järjestys”!
Kirkkomme on tehnyt niin paljon hyvää suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä vuosisatojen aikana, että olisi todella sääli, jos kirkkomme asema heikennetään tavalliseksi yhdistykseksi! Siksi tarvitsemme ryhtiliikkeenä KIRKON PUHDISTUKSEN! Kaikella rakkaudella, mutta Jumalan sanan etusijalle asettamalla ja pitäytyen kirkkomme julistukseen. Meidän tulee kirkossamme muistaa, että olemme täällä palvelemassa Jumalaa ja lähimmäistämme ja meidän, myös kirkon johdon, tulee enemmän pelätä Jumalaa kuin ihmistä, olipa ihminen kuinka kovaääninen ja uhkaileva tahansa. Vanha kehotus: Ole luja ja rohkea! on edelleen paikallaan.
> Kirkkolaki on siitä erikoinen laki, että sen rikkomisesta ei ole rikosoikeudellisia seuraamuksia, vaan Kirkko rankaisee itse Kirkkolain rikkojia, jos rankaisee. Niinpä meillä viimeaikoina on alkanut kansalaistottelemattomuus..
Aurasen johtopäätös perustuu virheelliseen premissiin. Kirkkolaki ei ole siinä mielessä ”erikoinen” että sen rikkomisesta ei ole rikosoikeudellisia seuraamuksia. Meillä on huomattavan paljon lainsäädäntöä, joka ei sisällä rangaistussäännöksiä. Viime vuosikymmenien tendenssi on ollut kerätä rikoslakiin asiat, joilla on rikosoikeudellisia seuraamuksia, erityisesti jos puhutaan vankeusrangaistuksista. Toki seuraamuksia muistakin laeista löytyy mutta ei lähellekään kaikista, ei välttämättä edes suurimmasta osasta.
> Piispat ja tuomiokapitulit eivät ole tähän puuttuneet vaan vaienneet asian täysin
Mielestäni myös tässä kohtaa Aurasen kirjoituksessa on asiavirhe. Piispainkokous on käsitellyt samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja yrittänyt löytää ratkaisun tähän kirkon jäsenistöä syvästi jakavaan kiistaan. Lopullista ratkaisua näiden parien vihkimiseen ei vielä ole, mutta piispojen viimeisimmän kannanoton mukaan kirkko ei halua tätä kiistaa ratkaista rankaisemalla. Helsingin piispa on linjannut, että hiippakunnan papit voivat vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Mielestäni on väärin väittää, että asiasta ollaa vaiettu.
> Näitä ei voida erottaa kirkon jäsenyydestä, koska Kirkkolaissa ja -järjestyksessä ei edes ole pykälää jäsenen erottamisperusteista.
Homoseksuaalien erottaminen kirkon jäsenyydestä loukkaisi perustuslakia, jota Auranen aikaisemmin kirjoituksessaan kertoi kirkkolain kunnioittavan.
> olisi todella sääli, jos kirkkomme asema heikennetään tavalliseksi yhdistykseksi! Siksi tarvitsemme ryhtiliikkeenä KIRKON PUHDISTUKSEN!
Olen jyrkästi eri mieltä siitä, että kirkon puhdistaminen homoista vahvistaisi sen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Se yhteiskunta, jonka perään Auranen haikailee, meni jo useampi vuosikymmen sitten.
”jotka eivät edes täytä kirkkojärjestyksessä jäsenille asetettuja vähimmäisvaatimuksia esimerkiksi ”solminut avioliiton säädetyllä tavalla”.
…
”Homoseksuaalien erottaminen kirkon jäsenyydestä”
”Olen jyrkästi eri mieltä siitä, että kirkon puhdistaminen homoista”
-Et näytä erottavan milloin puhutaan homoseksuaaleista ja milloin avioliitosta. Nyt puhutaan, jälleen, tuosta jälkimmäisestä.
Erkki Aurasen kommentti tuossa edellä koskee aivan yhtä lailla avoliitossa eläviä.
Siis kirkon avioliittokäsityksestä on kyse, ja sen teologisista ja raamatullisista perusteluista, tai perusteluista sen puolesta, että teologisia perusteluja, ja teologista perustaa, ei ole. Jos joku asian niin näkee, niin saa, ja tulee, se perustella. Siitä on kyse 🙂
Kyllä olet taas täysin väärin tulkinnut omista lähtökohdistasi kirjoitustani. Minä en puhu mitään homoista, vaan Kirkon itse säätämänsä lain noudattamisesta tuomiokapituleissa.
> Et näytä erottavan milloin puhutaan homoseksuaaleista ja milloin avioliitosta. Nyt puhutaan, jälleen, tuosta jälkimmäisestä. Erkki Aurasen kommentti tuossa edellä koskee aivan yhtä lailla avoliitossa eläviä.
Turha saivarrella. Perustuslaki ei taivu siihen, että kirkko voisi kieltää avoliitossa tai samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävän toimimisen kirkon työntekijänä tai luottamushenkilönä.
Tämä Aurasen ideoima KIRKON PUHDISTUS on ihan huuhaa puhetta. Yhtäältä se kaatuisi operaation laittomuuteen ja toisaalta ei taatusti lisäisi kirkon arvovaltaa yhteiskunnassa.
”Perustuslaki ei taivu siihen, että kirkko voisi kieltää avoliitossa tai samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävän toimimisen kirkon työntekijänä tai luottamushenkilönä.”
Kyllä taipuu ja asian selvitetty piispojen toimesta 2000-luvulla. Päätös edellyttäisi 3/4 määräenemmistön kirkolliskokouksessa. Vastaava sääntö on aivan laillisesti voimassa joissakin rekisteröidyissä uskontokunnissa.
> Kyllä taipuu ja asian selvitetty piispojen toimesta 2000-luvulla.
Tästä olen eri mieltä. Asiastahan tehtiin kirkolliskokoukselle aikanaan aloite ja se jätettiin raukeamaan muistaakseni nimenomaan laillisten ongelmien takia. Voin muistaa väärin enkä jaksa lähteä kaivamaan kirkon asiakirjoja, koska asia on muuta kautta selkeä.
Lain tulkinta on se, että aikanaan rekisteröity parisuhde ja nykyisin avioliitto ovat lakiin perustuvia instituutioita. Oikeusjärjestelmäämme kuuluu periaate, että lain mukaisten oikeuksien käyttäminen ei lähtökohtaisesti voi synnyttää epäedullista tilannetta (estettä toimia kirkon tehtävissä) ellei asiasta ole lain tasolla säädetty.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että säädetyllä määräenemmistöllä kirkolliskokous voisi toki kirkkolakiin tällaisen pykälän lisätä, jolloin ehto siitä että asiasta on lain tasolla säädetty täyttyisi. Ongelmaksi muodostuisi kuitenkin tämän lakimuutoksen käsittely eduskunnassa.
Perustuslain 6. pykälä vaatii ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Kirkkolain pykälä jossa kiellettäisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa elävän henkilön toiminen kirkon tehtävissä olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Pidän lähinnä teoreettisena sellaista vaihtoehtoa, että eduskunta hyväksyisi kirkkolain muutoksen perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Teoriassa tällainen mahdollisuus on, käytännössä ei.
> Vastaava sääntö on aivan laillisesti voimassa joissakin rekisteröidyissä uskontokunnissa.
Jos viittaa siihen, että uskontokunnat kieltävät papeilta KAIKKI avioliitot puolison sukupuolesta riippumatta, mielestäni kyseessä ei ole ”vastaava sääntö”. Sellaista _laillista_ sääntöä ei ole minkään uskontokunnan säännöissä, jossa työsuhteen esteeksi katsotaan työntekijän homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa parisuhteessa eläminen. Tuo olisi yksikäsitteisesti työsyrjintää ja rikos.
Käytännössä minun on helpppo kuvitella, että Suomessa on useita uskonnollisia yhteisöjä sekä myös sekulaareja työnantajia, jotka työsopimuslaista välittämättä systemaattisesti jättävät palkkaamatta kaikki ne henkilöt, jotka tiedetään tai epäillään seksuaalivähemmistöjen edustajiksi. Edelleen lähes joka toinen seksuaalivähemmistön edustaja salaa identiteettinsä työelämässä ja aivan liian suuri osa kokee joutuneensa työelämässä syrjinnän kohteeksi seksuaalisen suuntautumisensa takia.
En missään tapauksessa kiistä ettei syrjintää esiintyisi.
Parisuhdelain tultua voimaan kirkolliskokoukselle tehtiin kaksi aloitetta, toinen samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta ja toinen tällaisen parisuhteen solmineen kelvottomuudesta kirkon virkaan. Perustevaliokunta valmisteli siunaamisesta lausunnon, joka monien mutkien kautta johti 2010 hyväksyttyyn rukoushetkeen parisuhteen solmineiden kanssa ja heidän puolestaan, mutta ei parisuhteen puolesta. Toinen aloite jätettiin raukeamaan.
Edellä oleva muistinvaraisesti näin pikkutunneilla.
Kirkon virkaa koskevaan lainsäädäntöön yritettiin saada syrjinnän kieltävä säännös, vastaavanlainen kuin valtion ja kuntien virkoja koskevassa lainsäädännössä, mutta esitys ei saanut 3/4 äänistä ja raukesi. Keskustelussa toistettiin vaatimus evätä samaa sukupuolta olevien suhteessa eläviltä kirkon virka. Jos oikein muistan, ”pådrivare” oli sama kirkkoherra Lapista.
Tämäkin siis muistinvaraisesti.
Mikko Nieminen
Esimerkiksi Jehovan todistajat erottavat jäsenyydestään henkilön joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ratkaisu on täysin laillinen. Ei siis perustuslain vastainen.
Pohtimasi ongelma liittyen nykytilanteessa varsin teoreettisen lakimuutosesityksen käsittelyyn eduskunnassa, ei itseasiassa liity seksuaalietiikkaan, vaan nousee huomattavasti korkeampaan prioriteetiin. Ongelma koskettaa uskontokunnan opillista autonomiaa suhteessa valtiovaltaan. Jos eduskunta jättäisi raukeamaan kirkkokunnan opillisilla syillä perusteleman, 3/4 määräenemmistöllä syntyneen lakiesityksen, joko kirkkolakijärjestelmämme ajautuisi kriisiin.
Huomioksi myös, että 1940- luvulla Paasikiven ollessa presidentti, meillä oli kokonaan toinen perustuslaki ja kokonaan toinen kirkkolaki. Tuolloin myös luterilaisen kirkon jäsenmäärä suhteessa koko väestöön oli olennaisesti korkeampi.
Puhumme ehkä hieman ristiin. Minä työlainsäädännöstä johon sovelletaan yhdenvertaisuuslakia ja sinä yhteisön jäsenyydestä joka on uskonnonharjoittamisen alle menevää.
En epäile etteikö homoseksuaaliksi paljastuva jehovan todistajien työntekijä saisi kenkää. Siinä olet varmasti oikeassa. Kuinka laillista tämä olisi on toki toinen kysymys.
Evankelisluterilainen kirkko isoimpana yhteisönä on varmasti enemmän huomion kohteena ja pienten lahkojen toiminta jää piiloon vaikka ei kestäisi päivänvaloa.
Ei pelkästään uskontokunnissa, vaan myös monissa aatteellisissa yhdistyksissä voidaan joissakin rajatuissa tehtävissä täysin laillisesti edellyttää ko. yhteisön jäsenyyttä. Kaikissa tehtävissä ei voida.
> Ei pelkästään uskontokunnissa, vaan myös monissa aatteellisissa yhdistyksissä voidaan joissakin rajatuissa tehtävissä täysin laillisesti edellyttää ko. yhteisön jäsenyyttä.
Ei meillä tästä ole erimielisyyttä. Esimerkiksi poliittisten puolueiden tietyt tehtävät kuuluvat tähän joukkoon. Mielestäni tämä on ihan oikeutettua. En minä siinä mitään ongelmaa näe.
Erkki O. Auranen, olet meitä ”vanhan kaartin” miehiä, joten varmaankin osaat saksaa.
Ole hyvä ja näppäile osoitteeksi http://www.katholisch.de, niin pääset lukemaan, mitä Saksan – ja myös Itävallan – katolisen kirkon korkeat edustajat ovat mieltä Vatikaanin, uskonopin kongrekaation, äskeisestä homo- ja lesbopaien siunaamisen kieltävästä kannanotosta.
Suomennan tähän pienen pätkän piispa Bätzingin kommentista, joka avaa Saksassa käytävää keskustelua.
”Bätzing korostaa, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden uudelleenarviointi ja kirkon seksuaalimoraalin kehittäminen ovat tarpeen. Miehen ja naisen välisellä avioliitolla on vertaansa vailla oleva merkitys ja ainutlaatuinen ihmisarvo kirkon sakramenttina. Siitä huolimatta (miehen ja naisen) avioliiton erityisarvon korostaminen ei tule tarkoittaa muiden parisuhdemuotojen pitämistä vähempiarvoisina, mitä on selkeästi tapahtuu. ”Kategorinen ei” samaa sukupuolta olevien suhteiden siunaukselle ei tee oikeutta niin monimutkaisessa kysymyksessä. Kirkko loukkaa jälleen monia ihmisiä.”
Minulle riittää kun luen Raamattua ja Kirkkolakia ja -järjestystä, jotka kirkkomme on itse säätänyt.
Siis silmät kiinni ja korvat umpeen, ettei vain joudu alttiiksi omia näkemyksiä ja pinttymiä horjuttaville ajauksille, niinkö, E.O. Auranen?
Algoritmi loi näköjään linkin, joten siitä pääset suoraan kyseisille sivuille. Ja suosittelen kurkistusta muillekin.
”Muotisanat” : ihmisoikeus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat demokratian perusta. Taitavat olla myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Jumala ei ole demokraatti, vaan republikaani ? Vai onko peräti salaliittoteorioiden isä ?
Jumala ei ole demokraatti eikä republikaani, vaan Jumala. Kaiken yläpuolella, ja Hän on Raamatussa ilmoittanut, ketkä pääsevät taivaaseen Hänen luokseen. Se ei ole äänestyskysymys. Kristillinen tasa-arvo on sitä, että toinen otetaan toinen jätetään. Nykymuotina voisin tokaista: revi siitä!
”Hän on Raamatussa ilmoittanut, ketkä pääsevät taivaaseen Hänen luokseen.”
Totta! Ja Jeesuksen mukaan ne pääsevät, jotka ovat huomioineet hyvin teoin vähimmät veljensä. Keitähän ne voisivat olla Erkki O. Aurasen vähimmät veljet?
Vähimmät veljet ovat Raamatun mukaan ennenkaikkea toisia Kristukseen uskovia ihmisiä, joka on myös maailmalla eniten vainoa kärsivä väki.
Siis jos köyhä ei ole uskova ei häntä tarvitse Matteuksen evankeliumin luvun25 mukaisesti auttaa kun Jeesus ei tarkoittanut häntä?
Kyllä vähimmät veljet tarkoittivat syrjäytyneitä kärsiviä köyhiä lähimmäisiä eikä Jeesus sitonut käsitettä mitenkään uskoon.
”Hän on Raamatussa ilmoittanut, ketkä pääsevät taivaaseen Hänen luokseen.” Niin onkin ilmoittanut. Näinhän Raamatussa lukee: ”Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'”
Ei kukaan vaadi kirkkoa puhdistamaan homoista, kyllä jokaisella on oikeus tulla kirkkoon ja olla kirkon jäsen. Kysymys on Raamatun käskyjen noudattamisesta, oli sitten homo tai hetero. Teot ratkaisevat, ei se millaiseksi ihminen on luotu.
Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, jos kirkko vihkii samaa sukupuolta olevat, niin silloin hyväksytään kahden ihmisen teot, joita Raamattu kieltää.
Samat ääriaktivistit komentoivat samoja jankutuksia. Keksikää jotain uutta lopultakin. Laki on laki. Piispainkokous ei mene lain edelle. Muistakaa se. Ja älkää vääristelkö Aurasen kirjoituksia! Lukekaa selkeällä järjellä ja erottakaa omat ajatuksenne ja luulonne ja oletuksenne kirjoitetusta tekstistä. Minä en kirjoita rivien välissä, vaan tarkoitan sitä mitä kirjoitan.
Miksi meitä taviksia pitäisi kiinnostaa kirkkolaki, eikö se ole kirkon itsensä kirjoittama, ja koskee vain kirkon työntekijöitä.
Me emme ole kirkkolain alla, me noudatamme maallista Suomen lakia, ja korjaamme, jos siinä on puutteita. Tai ainakin huomauttelemme.
Tarja. Kaikki kirkkomme jäsenet ovat kirkkolain alla, tekipä mieli tai ei!
Kirkolliskokousedustajat valitaan vaaleilla. Kirkolliskokous päätää kirkon opista. Jumalalla ei ole päätäntävaltaa.
Jos laki koetaan vääräksi, sellaiseksi että se ei enää suojele kirkon huomattavaa osaa kirkon jäsenistä, silloin lakia pitää muuttaa tai ainakin tarkentaa hyväksyttävään suuntaan. Laki ei ole itsetarkoitus johon on kaikissa olosuhteissa sopeuduttava, vaan on sopimus yhteisön ja sen jäsenten välisestä suhteesta. Joskus riittää että lakia on suuntaa antava eikä normatiivinen jokaista yksityiskohtaa säädellen. jotta sitä voi tulkita kun olosuhteet muuttuvat.
Lakeja muunnellaan jatkuvasti ja niin voidaan kirkkolain suhteen tarvittaessa tehdä. Raamattu puolestaan , niin kuin kautta aikojen, on avoin tulkinnoille.
Sehän Suomen kirkon ongelma juuri onkin! Hyvä Charlotta.
Aihepiiriin liittyen tiedoksi eri kirkkokuntien vihkikäytännöt:
http://www.ekumenia.fi/data/liitteet/pafo_2018_kirkollisen_vihkimisen_edellytykset_2019-05-23.pdf
Erkki O Aurasen blogissa esittämä vaatimus kirkon puhdistamisesta on radikaali, mutta sinänsä aiheellinen. Homot eivät kuitenkaan ole oikea puhdistuksen kohde, sillä kyllä kirkon on heidätkin hyväksyttävä täysivaltaisiksi jäsenikseen aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin syntiset. Homoliittojen siunaaminen on asia erikseen, mutta se ei ole homoparien vika vaan niiden pappien vika, jotka toimivat kirkon avioliittokäsityksen ja pappislupauksensa vastaisesti.
Kirkosta pitäisi sen sijaan puhdistaa maallistunut kansankirkollisuus ja byrokraattinen valtiokirkollisuus. Kansankirkon idea on ymmärretty väärin, jos eräiden kommenttien tavoin kuvitellaan, että ME voimme vapaasti päättää kirkon opista eikä JUMALALLA ole siihen mitään sanottavaa. Kirkon pitäisi olla uskon yhteisö, joka julistaa Raamatun mukaista ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
”ME voimme vapaasti päättää kirkon opista eikä JUMALALLA ole siihen mitään sanottavaa.”
No ei näy todellakaan olleen…Lainsäädäntömme sovellukset tuntevat ns. hiljaisen hyväksynnän. Jos esim. työsuhteen osapuolet ovat ilman kirjalista tai edes suullista sopimista jatkaneet ko. suhteessa jotain käytäntöä kauan ilman että kumpikaan osapuoli reklamoinut sitä vastaan, ovat he käytännön hiljaisesti hyväksyneet ja sillä on sopimuksen status.(edellyttäen ettei rikota yleistä lainsäädäntöä)
Koskapa Jumala ei näy 2000 vuoteen sanoneen mitään tai puuttuneen mihinkään on katsottava Hänen hiljaisesti hyväksyneen kaikki vallinneet käytännöt.
Tuon Seppo Heinolan logiikan mukaisesti Jumala olisi siis hyväksynyt esimerkiksi kirkkomme käsityksen avioliitosta ainoastaan miehen ja naisen naisen liittona ja pappeuden tarkoitetun vain miehille? Toisaalta tiedämme Raamatun historiasta, että Jumala on pitkämielinen ja antaa rangaistuksensa odottaa. Ajatellaanpa nyt vaikka vedenpaisumusta, israelilaisten karkotusta Babnyloniaan tai Jerusalemin hävitystä ja sen jälkeistä israelilaisten diasporaa.
Juu, olen ajatellut esim. tuota vedenpaisumusta usein, siinähän Jumala abortoi sadoin tuhansin ilmeisen syntisiä sikiöitä…
Ja keitä kohta Jumala on rangaistusta siirtäen pitkämielinen? Niitä miljardeja vielä syntymättömiä kohtaanko jotka jossain sielujen’ varastohuoneessa odottavat pääsyään syntymään perisyntinisinä a’priori että joutuisivat sitten viimeiselle tuomiolle syntisyydestään, johon eivät ole itse voineet mitenkään vaikuttaa. Että semmoista opillista logiikkaa…
Aivan oikein, Risto.