Lauri Lahtinen kirjoitti mukavan blogauksen otsikolla Miksi uskon? Mukavan siitä teki tekstin henkilökohtaisuus ja aidot kokemukset suoraan elämästä. Sitä kautta blogitekstissä oli kiinnostavaa syvyyttä.
Syitä kunkin henkilökohtaiseen uskoon löytyy tietenkin paljon. Jollekin se on tullut äidinmaidossa, joku on löytänyt uskon ihan itsenäisesti elämän sattumien kautta ja jollekin usko on astunut elämään jonkinlaisen kriisin kautta. Vaikka uskon, että usko on pohjimmiltaan evolutiivinen kompensaatio kuolevaisuuden tiedostamisesta, niin usko antaa sitä tarvitseville muutakin kuin toivoa elämän rajattomuudesta. Usko ei siis mielestäni ole – sen vilpittömässä ja aidossa muodossa – ollenkaan negatiivinen ilmiö ihmiskunnalle. Ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan maailmankaikkeutta ilman ajatusta jostain suuremmasta suunnitelmasta. Kvarkkien tanssi ei vielä riitä syyksi kaikille.
Miksi uskon? -blogin vastapainoksi ajattelin summata oman kokemukseni siitä, miksi en usko.
Kuten blogejani lukeneet tietävät, kaikki alkoi kohdallani maailmasta, jossa Jehovan todistajat edustivat Ainoaa Oikeaa Totuutta. Maa kiersi Aurinkoa, joet laskivat meriin ja Vartiotorni-seura oli Totuus™.
Kun lopulta heräsin Vartiotorni-seuran suhteen todellisuuteen (joka ei ole koskaan helppoa – kyseenalaistaa oma maailmankuva aivan totaalisesti), alkoi se ihan oikean oman maailmankuvan ihmettely ja kartoittaminen. Aikaisemmin ”tiesin” maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden ja tarkoituksen – nyt en tiennyt enää mistään mitään.
Se, mihin useimmat saavat (edes alustavat) vastaukset itseensä liittyen suhteellisen nuorena, minä pääsin tarkastelemaan identiteettiäni ja kysymyksiä kuka minä olen, mihin minä uskon? vasta noin 25-vuotiaana. En silti valita. Joskut kultteihin ja lahkoihin syntyneet pääsevät tarkastelemaan ja rakentamaan todellista identiteettiään vasta paljon myöhemmin. Jotkut eivät koskaan. Jokainen menetetty vuosi jonain muuna kuin omana itsenään on silti menetettyä kantaa ja pois elämästä omana itsenään.
Miten Anterosta sitten tuli uskonnoton itsensä etsinnän tuloksena?
Jo lapsena ja nuorena ihmettelin Raamatun tarinoita Jumalasta. En nähnyt mitään perustelua sille, että Jumalalla meni hermot jostain hedelmävarkaudesta niin että kirosi koko ihmiskunnan. En liioin ymmärtänyt, mikä pointti oli koetella Abrahamia jopa niin pitkälle, että onko hän valmis surmaamaan oman poikansa Jumalan käskystä. Julmaa, mietti vielä nykyistäkin nuorempi Antero. Sama ihmettely koski myös vedenpaisumusta ja tulevaa harmageddonia.
Maailma on minulle rationaalinen paikka, jossa samat lainalaisuudet ovat voimassa tietyin rajoituksin kaikkialla. Tietyillä rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että maailma ei ole mustavalkoinen, eivätkä kaikki asiat ole aina aivan yksinkertaisia. Maailmassa on myös paradokseja. Mutta koska maailman pelisäännöt ovat päällisin puolin kaikkialla samat, ne samat säännöt, lait ja moraali, pätevät omassa maailmankuvassani sellaisenaan myös uskomuksiin liittyviin yliluonnollisiin toimijoihin, kuten Raamatun Jumalaan. Jos ihmisen, ollakseen hyvä tai edistääkseen korkeaa moraalia, on toimittava tilanteessa X parhaalla mahdollisella tavalla Y, sama sääntö on voimassa kaikkialla ja kaikille samalla tavalla. Tilanne, jossa yliluonnollinen toimija toimii samankaltaisessa tilanteessa tavalla Z, aiheuttaen kärsimystä ihmisille, ei ole perusteltua, jos oletuksena on, että toimija on hyvä ja rakkaudellinen, moraalinen toimija.
Joitain käytännön esimerkkejä Raamatusta, jotka estävät uskomasta:
Syntiinlankeemus
Miksi Jumalan piti koetella ihmistä istuttamalla paratiisiin puu, josta ei saanut syödä tai muuten? Jos oletetaan, että Jumala on kaikkitietävä, niin Jumala tiesi että luomalleen luontokappaleelle tulee ensimmäisenä mieleen lähinnä ”jaa tästä vai?” Istuttamalla paratiisiin puun jonka syöminen merkitsee kaiken tuhoutumista Jumala itse asiassa varmisti, että ihminen on alkuperäisessä paratiisissa vain käymässä. Ilman hyvän ja pahan tiedon puuta ihminen olisi paratiisissa edelleen. Luomalla tällaisen puun Jumala osoitti, että ihminen ja muu luomakunta on olemassa ainoastaan siksi, että Jumala saa osoittaa jollekin oman asemansa maailmankaikkeudessa. Jos tarkoituksena olisi ollut ihmisen hyvä, mitään erityisiä koetuksia ei olisi tarvittu. Jumalan suunnitelma ei siis mielestäni osoita terveitä tavoitteita, tervettä itsetuntoa tai moraalia. Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että joku tekee lapsen ainoastaan korostaakseen omaa asemaansa lapseen nähden.
Koko ihmiskunnan rankaiseminen ensimmäisen pariskunnan pienestä hairahduksesta on sekin jotain muuta kuin minkään oikeuskäsityksen tai moraalin mukaista.
Vedenpaisumusta edeltäneet tapahtumat
Aineettomat henkiluomukset, joilla ei taida olla suonia joissa virtaisi verta saati hormoneja, tunsivat seksuaalista vetoa maan tyttäriin ja tulivat maan päälle pitämään hauskaa. Enkelien sukupuolivietti – ei mene rationaaliseen jakelukeskukseen.
Vedenpaisumus
Maailmanlaajuinen vedenpaisumus, jonka tarkoituksena on tappaa marginaalia vaille kaikki elämä maan päältä, ei osoita rakkaudellisuutta, moraalia tai oikeudenmukaisuutta. Vedenpaisumus ei ole myöskään teknisesti kovin mairitteleva ratkaisu kaikkivaltiaalta ja -voivalta Jumalalta, jota eivät luonnonlait rajoita. Lisäksi teloitustavan eettisyys voidaan kyseenalaistaa. Miljoonien ihmisten ja luontokappaleiden paniikinomaiselle hukkumiskuolemalle olisi voinut olla muitakin ratkaisuja, jos kaikkien tappaminen nyt oli ainoa ratkaisu mikä Jumalalle tuli mieleen.
Raamatun epätieteellisyys
Jos oletetaan, että Raamattu on Jumalan toimittama tai edes inspiroima teos, sieltä voisi kuvitella löytyvän edes jotain joka todistaisi siitä. Tieteelliset faktat, joita Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tiedetty, olisivat toimineet tähän tarkoitukseen oivasti. Niiden avulla rationaalisuuteenkin syyllistyvät ihmispolot voisivat varmistua Raamatun luotettavuudesta. Nyt meille kuitenkin jäi jäljelle kirja, joka toistaa ainoastaan oman aikansa käsityksiä maailmasta.
Edes dinosauruksista, jotka hallitsivat maata satoja miljoonia vuosia, ei ole Raamatussa sanaakaan. Jumala kaikkitietävänä tiesi varsin hyvin, että ihminen tulee myöhemmin ihmettelemään dinojen fossiileja. Olisihan sitä voinut vihjata, että tuli harjoiteltua vähän kaikenlaista, ja aika pitkään, ennen ihmisen luomista.
Jeesuksen ennustukset
Jeesus kertoo lopun ajan merkeistä Matteuksen 24:ssä mm. seuraavasti: Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä.
Jeesus siis ennustaa sotia, maanjäristyksiä ja nälänhätää. Näitä kaikkia esiintyi myös Jeesuksen omana aikana, joten missä kohtaa tässä on joku ennustukseksi ymmärrettävä ilmoitus? Ja jos näitä yrittää sovittaa nykyaikaan, niin nälänhätää suurempi ongelma on ylipaino ja sotia on vähemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Maapallon toimintakin perustuu maanjäristyksiin, joten varsinainen ihmetystä herättävä ennustus olisi ollut se jos maanjäristykset loppuisivat. Maanjäristysten määrässä ei myöskään ole ollut nähtävissä mitään erityistä.
Saman otsikon alle voidaan lisätä myös Jeesuksen lupaukset palata opetuslastensa elinaikana. Jos Jeesus todella puhui vasta tuhansia vuosia opetuslastensa jälkeisestä ajasta, tämän olisi voinut tuoda esille melko yksinekrtaisella tavalla. Nyt jäljelle jäi ainoastaan vihjauksia jotka kertovat siitä, että Jeesuksen olisi pitänyt palata 2000 vuotta sitten. Rationaalinen ihmisparka kompastuu tällaisiin aika helposti.
___________________________________________
Tässä nyt muutamia kohtia Raamatusta, jotka estävät rationaalisen ihmisen uskon. Samaa voidaan toki todeta koko uskon konseptista. Miksi Jumala edes on uskon asia? Ihmisen mieli pystyy halutessaan uskomaan ihan mihin se haluaa. Näin irrationaalisella alustalla toimittaessa tulisi olla selvää, että maailmankaikkeuden tärkein asia perustuisi johonkin muuhun kuin abstraktiin tunteeseen, jostain.
Yhtä tärkeää kuin ymmärtää, miksi osa ihmisistä uskoo, on mielestäni ymmärtää, miksi osa ei usko. Ja että kumpikin on aivan yhtä hyvä, jos se on sitä, mitä ihminen aidosti on. Rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti. 🙂
” lukuisat käännökset ovat tehneet tehtävänsä ”
Niinpä, ja koska siellä joku mainitsi Jehovan, niin kerrottakoon että Juudas on arameaksi Yehooda.
Jeesus on Eesho.
Kristus on Msheekhaa.
Herra on Marryaa, Lord
God on Alaahaa
ALAAHAA REKHMAANEL’E , Jumala on armollinen
Kiitos Antero Syrjäselle hyvin valaisevasta blogista. Jos hieman kärjistän, ymmärsin Anteron ongelman seuraavasti – ilman sarvia ja hampaita: hänen oma maailmankuvansa ja raamatuntulkintansa oli alunperin (jehovalaisittain) jyrkän ja ehdottoman fundamentalistinen. Sitten tapahtui jotain, minkä seurauksena hänen ahdas maailmankuvansa murtui ja avartui, mutta hänen raamatuntulkintansa jumittui edelleen jyrkkään ja ehdottomaan fundamentalismiin. Tästä seurasi suuri kriisi, jota Antero yhä potee. Nyt hän seuraa tilannetta, josko jostain löytyisi apua – vaikkei sillä enää niin suurta väliä hänelle juuri tällä hetkellä ole.
Menikö yhtään sinnepäin..?
En minä sitä nyt kriisiksi sanoisi, etenkään kun itseni löytämisen jälkeen maailma jäsentyy mielessäni huomattavasti ymmärrettävämmässä muodossa kuin fundisuskovana. 😉
En koe myöskään etsiväni sen kummemmin apua mistään.
Sari Weckroth: ” Jesajan ennustus messiaasta ja sen toteutuminen Jeesuksessa on ymmärtääkseni juutalaisille ollut hankalasti pois selitettävä raamatunkohta.”
Jesajan ennustusta messiaasta juutalaisten ei tarvitse pois selittää, sillä juutalaiset eivät usko Jeesuksen messiaanisuuteen. He odottavat käsittääkseni edelleen Messiasta.
En minäkään usko, että Jesajan ennustukset puhuvat Jeesus nasaretilaisesta. Väittäisin, että Jeesus ei ollut Jesajan ilmoittama ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala… Rauhan Ruhtinas” tai ”ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitänee.”
Aina kun joulun tai pääsiäisen aikoihin luetaan Jesajan ennustuksia, (muka) Jeesuksesta, niin tulee mieleen, että eivät nuo ennustukset stemmaa. Uuden testamentin mukaan Jeesus oli terve nuori mies. En muista, että hänen sairauksistaan Uudessa testamentissa kirjoitetaan. Voidaan myös sanoa, että hän oli myös arvostettu persoona, joka oli toiminnallaan uhka juutalaiselle ylimystölle, joten hänet piti saada pois päiviltä.
”Jesajan ennustusta messiaasta juutalaisten ei tarvitse pois selittää, sillä juutalaiset eivät usko Jeesuksen messiaanisuuteen.”
-Eikö juuri siksi?
He ymmärtääkseni selittävät ”kärsivän Herran palvelijan” Israelin kansaksi.
Sari on oikeassa. Jesajan kirjan profetia on ollut rabbiinisessa juutalaisuudessa (joka kieltää siis Jeesuksen messiaanisuuden) erittäin vaikea. Useissa rabbiinisissa lähteissä selitetään Herran palvelija -profetia niin, että se tarkoittaa Israelin kansaa (kollektiivinen tulkinta). Varhaisemmassa antiikin juutalaisuudessa oli vielä sekin ykslöllinen tulkinta, että kyse olisi ollut profeetasta itsestään (ks. Apt 8:34).
Joistakin lähteistä tiedetään, että tämä ”parasha” eli lukukappale (Jes 52 loppuosa ja Jes 53) on poistettu juutalaisesta synagogalektioista ja korvattu sanoilla ”tästä puuttuu joitakin jakeita”. Kun nuori jeshivaoppilas on kysynyt rabbilta, miksi tästä puuttu joitakin jakeita ja mitkä jakeet puuttuvat, hän sai vastaukseksi rabbilta nappakan korvatillikan.
Joissakin keskiaikaisissa rabbiinisissa lahteissä tosin myönnetään suoraan, että profetia ei voi koskea Israelin kansaa (Herran kärsivä palvelija oli viaton, Israelin kansa ei) eikä kyse ole profeetasta itsestään, vaan kyse on Messiaasta.
Mitä tulee Leo Tihisen näkemykseen, että ”Jeesus oli nuori ja terve eikä hönen tiedetä sairastaneen”, profetian pointti onsiinä, että Herran palvelija ottaa kantaakseen muiden synnit ja sairaudet. Se taas edellyttää, että Herran palvelija on itse perusterve, mutta joutuu ”sairauden tuttavaksi ja kipujen mieheksi” sen tähden, että muiden sairaudet ja kivut sälytetään hänen kannettavakseen.
Tunnen henkilökohtaisesti useita juutalaisia, jotka ovat kirkkaasti ymmärtäneeet tämän yhä tänään. Monet heistä ovat vielä ns. ”kaappikristittyjä”, koska tämän tunnustaminen tietäisi heille juutalaisen yhteisön kautta ”korvatillikkaa” eli ekskommunikaatiota.
Miten tämä liittyy Antero Syrjäsen blogiin? Ei välttämättä suoraan mitenkään. Ehkä kuitenkin välillisesti tuon raamatuntulkinnan avautumisen myötä: kirjaimellinen ja fundamentalistinen raamatuntulkinta vie meidät umpikujaan. ”Kiellettyjen” tarkastelutapojen ja Kristuksen salaisuutta etsivän tulkinnan myötä voi avautua aivan uusi raamatuntulkinnan maailma.
Sinä, Antero, uskot kvarkkien tanssiin.
Niinkin voidaan sanoa. Uskon samalla tavalla myös painovoimaan.
Jouni Turtiainen: ”Mitä tulee Leo Tihisen näkemykseen, että “Jeesus oli nuori ja terve eikä hönen tiedetä sairastaneen”, profetian pointti onsiinä, että Herran palvelija ottaa kantaakseen muiden synnit ja sairaudet. Se taas edellyttää, että Herran palvelija on itse perusterve, mutta joutuu “sairauden tuttavaksi ja kipujen mieheksi” sen tähden, että muiden sairaudet ja kivut sälytetään hänen kannettavakseen.”
Ymmärrän kyllä teologien tulkinnan Jesajan ennustuksesta, että Jeesus oli ”sairauden tuttava ja kipujen mies”. Ilman teologisia selityksiä eivät Uuden testamentin kertomukset Jesajan ennustuksiin kuitenkaan näiltä osin täsmää. Minulle on kerrottu, että Jeesus oli toimintansa päivinä n. 30 vuotias mies ja hänen sairauksistaan evankelistat eivät tietääkseni kerro.
Raamatussa esiintyviin ennustuksiin voisi hyvinkin uskoa, jos ne olisivat selvää tekstiä, eivätkä jättäisi niin paljon tilaa ”mielivaltaisille” tulkinnoille. Toisaalta Jesaja ennustuksissa on paljon yhtymäkohtia Uuden testamentin kertomuksiin, mutta minä epäilen, että Evankeliumien kirjoitajat ovat tunteneet Vanhaa testamenttia ja siksi ne on kirjoitettu Jeesuksesta kertoviin evankeliumiteksteihin. Ei enempää tästä asiasta.
Tajuan, että emme keskustele samalla tasolla, sillä sinä luet Raamattu teologina ja minä olen jonkinlainen ”antiteologi”, ja katson asioita kansanmiehen ymmärryksellä, joka ei ymmärrä asioita uskon kautta.
Oletko, Antero, jossain määrin kuitenkin kiinnostunut uskon asioista edelleen, kun pyörit täällä kirjoittelemassa ja kommentoimassa?
Vai haluatko vain esittää vastalauseita ja ns järkeviä argumentteja uskon asoita vastaan?
Jotenkin ajattelisin, että jos itse en olisi kiinnostunut näistä asioista yhtään, ei tulisi mieleenikään tulla kirjoittelemaan tällaisille alustoille.
Fanaattisuus ei katoa kovin helposti, vaikka muut Jehovien kahleet saakin poikki. Silmien avautuminen lahkon valheille antaa intoa hyökätä muitakin uskovia vastaan. Tuossa tilanteessa voi niputtaa kakki uskonsuunnat saman petollisuuden nippuun. Kaipa itsesuojeluvaisto pakottaa ottamaan reilusti etäisyyttä uskoon ja uskoviin. Helpottaa varmasti, kun voi nousta typerien uskovien yläpuolelle ja katsella sieltä ulkopuolisena näiden hyörinää.
Pekka Pesonen: Tuo kommenttisi 21:07 oli minun mielestä epäasiallista tekstiä.
Harmi kun en voi tuota poistaa. Olet Leo aivan oikeassa.
Yritys oli kyllä muotoilla blogiteksti niin, että siitä ei jäisi mielikuvaa tai vaikutelmaa ”typeristä uskovista” tai muiden yläpuolelle nousemisesta. Uskoa kun on monenlaista; enemmän ja vähemmän vahingollista, ja myös sitä mallia josta ei ole vahinkoa vaan hyötyä yksilölle itselleen.
Aina kannattaa muistaa sellaisen seikka, että Jumala on itse puhunut ihmisille ja ilmoittanut tahtonsa ihmisille Taivaasta käsin. Raamattu ei siis ole mikä tahansa kirja, vaan se vaatii itselleen Jumallisen ilmoituksen auktoriteettia. Miten suhtaudumme Raamatun omaan ilmoitukseen itsestään, eli ilmoitettuun Jumalan puheeseen?
Tämä ratkaisee myös suhtautumisemme Jumalaan. Monet eivät piittaa Jumalan puheesta, eivätkä kunnioita Raamattua sen tähden. Ja sitten on ihmisiä, joille Raamattu on Jumalan Sanaa.
2.Moos. Luku 20 kannattaa lukea ja ottaa siihen kantaa, niin tietää onko itse uskovainen vai ei. Luotanko Raamatun ilmoitukseen vain en? Kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista.
Ismo: ”Aina kannattaa muistaa sellaisen seikka, että Jumala on itse puhunut ihmisille ja ilmoittanut tahtonsa ihmisille Taivaasta käsin.”
Täytyy sanoa, ettei ole minkään sorttista puhetta tai rupattelua sieltä taivaasta käsin (enempää kuin jaloinkaan) ainakaan vielä tähän mennessä – 74 vuoteen – kuulunut.
Kiitos Antero Syrjänen hienosta kirjoituksesta. Olen tullut uskoon 15- vuotiaana ja vieläkin kipuilen noiden samankaltaisten kysymysten kanssa. Raamattu on täynnä epärationaalisia juttuja ja olisin heittänyt koko homman jorpakkoon ajat sitten, mutta yksi asia pitää minut kristittynä.
Tunnen syvällä minuudessani Jeesuksen rakkauden. Koen eksistentiaalisella tasolla, että tämän elämän mielettömyyden keskellä on yksi kiintopiste, joka pitää minut elämässä kiinni, Jeesus Kristus ja Hänen rakkautensa ja armonsa.
Kiitos Antero rehellisyydestäsi.
Kiitos kiitoksista. Ja hienoa jos olet löytänyt rauhan elämääsi. 🙂
Kari Roos: ”Oletko, Antero, jossain määrin kuitenkin kiinnostunut uskon asioista edelleen, kun pyörit täällä kirjoittelemassa ja kommentoimassa? Vai haluatko vain esittää vastalauseita ja ns järkeviä argumentteja uskon asoita vastaan? Jotenkin ajattelisin, että jos itse en olisi kiinnostunut näistä asioista yhtään, ei tulisi mieleenikään tulla kirjoittelemaan tällaisille alustoille.”
Kiitos kysymästä. Kyllähän se kiinnostus asiaan kumpuaa omasta henkilöhistoriasta uskon(non) maailmassa. Sitä kautta taas on herännyt kiinnostus mielen ihmeisiin yleisestikin. Mielen ihmeisiin lasken niin uskoon liittyvät ilmiöt kuin ajatusharhat ja muut mielenkiintoiset psykologiset ilmiöt. Sitä kun on ihan omakohtaisesti kokenut mitä (uskonnollinen) mielenhallinta on, jossa aivot on saatu ulkopuolisen tahon toimesta ajattelemaan tietyistä asioista tietyllä tavalla ja estämään vapaan ajattelun, ilmiön analysointi ja ihmettely on sitäkin mielenkiintoisempaa. Likikään kaikki usko ei tietenkään ole kulttipohjaista mielenhallintaa, mutta usko on yleisenäkin ilmiönä mielenkiintoinen konsepti.
Itse vasta-argumentointiin tällä alustalla ei liity keskustelua ja ajatustenvaihtoa kummempaa motiivia. Paitsi tietenkin se yleinen kiinnostus mielen ihmeitä kohtaan ja miten me kaikki ilmennämme niitä omissa käsityksissämme maailmasta.
On nöyryyttävää havaita miten herkästi itse nousee toisen yläpuolelle ja projisoi oman ylpeytensä toisen viaksi. Siinäpä tuo tekstini nyt sitten muistuttaa ikuisuuteen asti, omasta ylpeyteen ja omahyväisyyteen helposti taipuvasta sydämestäni. Todella vaarallinen uhka nousee sieltä omasta pimeästä sisimmästäni. Onneksi saan uskoa Jeesuksen rakkauteen ja sovitustyöhön puolestani. Häpeää ja anteeksipyynnön tarvetta se ei poista, mutta auttaa näkemään, sen millainen ”pyhimys ” oikeasti olen. Syyllisyyteni on selkeä ja anteeksipyyntö Antero Syrjäselle tässä.
No, kaikkihan me olemme taipuvaisia ajoittaisiin ylilyönteihin, ihmisiä kun olemme. Ei aihetta sen kummempaan mielipahaan. 🙂
Toki voin ko. viestisi poistaa, jos niin haluat.