Mikä voisi olla sellainen asia, joka saisi sinut eroamaan kirkosta? Riittävätkö arkkipiispan yksittäiset lausunnot tai kristityn poliitikon puheet? Jos riittävät, olet tekemässä oikeaa päätöstä. Olet mahdollisesti ymmärtänyt jotakin olennaista aivan väärin ja on aika alkaa etsiä uutta kerhoa, jonka toiminta vastaa paremmin henkilökohtaisia käsityksiäsi.
Vai olenko sittenkin minä se joka olen väärässä? Tai astuiko arkkipiispa harhateille, kun lupaili kirkon ovien olevan auki niillekin turvapaikanhakijoille, joita odottaisi kielteinen päätös?
Ehkä kristillinen sanoma onkin pohjimmiltaan muukalaisvastainen. Sanoihan Jeesuskin: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” Mitä jos tämä fragmentti olisi ainut tallessa olevista Jumalan valtakunnan rajoihin liittyvistä Jeesuksen opetuksista?
Taitaa kuitenkin olla epätodennäköistä, että viime päivien eropiikki olisi saanut sysäyksensä raamatullisista perusteista. Pikemminkin siinä yhdistyvät jo tutunoloiset ilmiöt eli löyhääkin löyhempi side kristinuskoon ja pelko pakolaisvirtojen tuomia muutoksia kohtaan.
Kirkon jäsenistössä on tällä hetkellä paljon ”löyhää materiaalia”, jota tipahtelee sykäyksittäin kyydistä. Tämän ilmiön todellisuudesta ovat juuri yksittäisten kommenttien aikaansaamat eropiikit merkkeinä. Ei se ole kenenkään syy, niin vain tapahtuu juuri tässä ajassa. Eikö niin saisi tapahtua? Ehkäpä rakas kansankirkko luo tässä nahkaansa uusiksi sellaisin voimin, joihin emme nyt kykene vaikuttamaan.
Jos kristillisen rakkauden radikaalius, josta arkkipiispankin lausunto voisi toimia esimerkkinä, saa aikaan eron, eikö silloin pitäisi nahanluomisen lisäksi tapahtua muutos sydämenuskossa? Jeesuskin oli hetken hakoteillä, kunnes taisi Jumala puuttua peliin kanaanilaisnaisen sanoissa: ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” No niinpä saavatkin, vastasi Jeesus.
Kiitos Joonas.
Arkkipiispan haastattelu onkin herättänyt mukavasti tulkintoja. Ehkä arkkipiispa kokemattomuuttaan ( 6v arkkipiispana, sitä ennen piispana/takana vähintään satoja haastatteluja) yhtäkkiä saikin päähänsä käyttää tässä pöllölaakson haastattelussa abstraktia kirkollista kuvakieltä ja tarkoitti ihan jotain muuta mitä sanoi:-)
Konkreettinen kysymys kuuluu: mitä tekee kirkko/paikallinen seurakunta, kun sen suojiin hakeutuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita? Hälyttää poliisit paikalle?
Helppo ymmärtää, että niille rasistisia näkemyksiä sympatiseeraaville, joille kirkko ja usko eivät merkitse mitään, arkkipiispan haastattelu oli laitimmainen niitti. Sen sijaan pientä kulkijaa ihmetyttää, kuinka vaikea pulskastivoivan kirkollisen eliitin tuntuu olevan käsittää arkkipiispan peräänkuuluttamaa kristillisen rakkauden radikaaliutta., sen sanoman ehdottomuutta. Kun maallinen regimentti toimii täysin vastoin kristillistä julistusta, pitäisikö kirkon silloinkin ainoastaan heiluttaa söpösti häntää?
”Konkreettinen kysymys kuuluu: mitä tekee kirkko/paikallinen seurakunta, kun sen suojiin hakeutuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita? Hälyttää poliisit paikalle?”
Kieltämättä ihan hyvä kysymys. Toivoisin että kirkko ei olisi sellainen taho, joka ensimmäisenä kysyy papereita tai soittaa poliisin hoitelemaan vieraan tulijan muualle. Ei myöskään ole kirkon tai varmasti kenenkään kannalta edullista, että asetuttaisiin täysin poikkiteloin muun yhteiskunnan kanssa, vaan oltaisiin jatkuvassa keskusteluyhteydessä. Ja niin, kyllähän ”kirkollinen eliitti” on tai sen pitäisi olla jonkinlainen paradoksi. Kuitenkin se on kautta aikojen ollut olemassa..
Kenenkään, joka uskoo Kristukseen, ei pidä erota Kirkosta. (Tarkoitan Kirkolla koko maailmanlaajuista lukuisiin kirkkokuntiin (valitettavasti) jakautunutta uskovien yhteisöä.) Etsijän ja epäilijänkään ei soisi eroavan, vaan rohkaistuvan etsimään oikeasta paikasta, so. jonkin kristillisen seurakunnan jumalanpalveluselämästä. Ehkäpä epäily silloin muuttuukin uskoksi, joko äkkiä tai asteittaisesti. Mutta se, joka on varma siitä, että Jumalaa ei ole ja Jeesus-jutut ovat vain satua, on kylläkin jo tosiasiassa kirkon ulkopuolella, ja tilanteen virallistaminen on jopa toivottavaakin myös kirkon omalta kannalta, vaikka verotuloja jonkin verran menetetäänkin.
Sahama: ”….vaan rohkaistuvan etsimään oikeasta paikasta, so. jonkin kristillisen seurakunnan jumalanpalveluselämästä. Ehkäpä epäily silloin muuttuukin uskoksi, joko äkkiä tai asteittaisesti.”
Ja sen edellytyksenä, että epäily muuttuisi uskoksi, pitää kirkon jäsenmaksun olla maksettu. Vai?
Kun jäsenmaksu kirkon kassaan kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa?
Toki pakanakin on tervetullut kirkkoon. Onhan varmaan monia miljoonia, jotka ovat pakanuudesta kääntyneet kristityiksi kuultuaan evankeliumin sanomaa. Viestini oli tarkoitettu niille kirkon jäsenille, jotka kyselevät mielessään, onko totta se, mitä kirkko opettaa. Se nimittäin on totta, ja siksi kannataa pystyä tässä yhteisössä mukana.
Sahama: ”Se nimittäin on totta, ja siksi kannataa pystyä tässä yhteisössä mukana.”
Sen totuuden kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Pelkää sokeaa uskoahan se vain on. Sehän riippuu ihan siitä kuka mihinkin uskoo ja uskoaan totuutena pitää. Enkä siitä kannattavuudestakaan nyt olisi niin varma, jos se esim. minun tapauksessani maksaisi n. 800 €/ vuosi. Siis tyhjästä. Voihan noita evankeliumeita lukea ihan ilmaiseksi ja itsekseen, jos nyt välttämättä haluaa ja siltä tuntuu. Vai eikö niiden pelastava voima ja Jeesukseen uskominen tehoa ennenkuin kirkon jäsenmaksu on maksettu?
Usko ei ole sokeaa, mutta ei se myöskään ole itse valittavissa. Se perustuu Jumalan kohtaamiseen, joka toki voi tapahtua monin tavoin. Kannattavuutta en tarkoittanut varsinaisesti rahalla mitattavaksi, mutta kyllähän sillä kirkollisverollakin saa noin 50 jumalanpalvelusta vuodessa ja kasteet, vihkimisen ja hautaan siunaamisen siihen päälle (hautapaikka tosin yleensä on maksullinen). Paljon muutakin tarjontaa löytyy näiden perusasioiden lisäksi, joten kyllä rahalle vastinetta saa ihan mukavasti.
Minusta alkaa tuntua siltä, että Lutherin kahden regimentin oppi on huono yhdistelmä tässä ajassa. Näyttää siltä, että ihmisen pitää taustastaan riippumatta muuttua pakanaksi, kun tulee valituksi eduskuntaan.
Nyt sitten olemme tulleet tilanteeseen, jossa hallituksen käteisvarat eivät tahdo riittää m ihinkään ja silloin leikataan sieltä, minne rahoja yleensä jaetaan ja he ovat vähäosaisia. Näyttää siltä, että rikkaiden kukkarolla käymiseen ei ole eväitä ja siinä vaiheessa jokainen muistaa käskyn älä varasta.
Itse olen harkitsemassa kirkosta eroamista, mutta siihen ei vaikuta yksittäiset haastattelut eikä rahan käyttö, vaan se linja joka on otettu. Liberaalipuoli saa toimia vapaasti, mutta monetkonservatiiveiksi luettavat joutuvat silmätikuiksi ja skismaa pidetään yllä juuri kirkon ydintä kohtaan.
Jos Kristilliset kirkot Saksassa olisivat tarjonneet turvapaikan natsien vainoamille juutalaisille, maailman historia olisi saattanut yhden hirveyden osalta olla aivan toinen.
Kirkot eivät tarjonneet turvapaikkaa (kuin aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja ne olivat yksittäisiä pappeja) vaan virallinen linja oli tukea Natsien toimintaa.
tarkennus …en nyt vertaan Suomen hallitusta tai lakeja natsi-Saksan hallitukseen tai rotulakeihin…vaan tarkoitan asennoitumista ja toimintatapaa.
Jumala loi ihmisen kuvakseen ja Jumalan kuva ihmisessä on rakkaus.
Jouko Halttunen :”Jos Kristilliset kirkot Saksassa olisivat tarjonneet turvapaikan natsien vainoamille juutalaisille…”
Jossittelua voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin: jos Venäjä ei olisi toimeenpannut juutalaisvainoja 1800-luvulla eikä juutalaisten olisi tarvinnut paeta vainoja länteen, niin mitä olisi tapahtunut?
II mms:n aikana Budapestin yliopistossa toiminut, juutalaisia natsivainoilta pelastanut Valdemar Langlet julkaisi v. 1906 ”Vallankumousliike Venäjällä” –vihkosarjan, jonka mukaan:”vaikka Venäjän nykyisen hallituksen syntiluettelossa ei olisi muita rikoksia kuin Suomen sortaminen ja juutalaisvainot, olisi tämä jo kyllin sen kumoamiseen.” jne.
Ei kai se vahtimestari muuta voi tehdä kuin soittaa poliisit? Ei hän voi tuntemattomia ihmisiä jättää omin päin kirkon tiloihin.
Tämä koskee tietenkin vain muita paikkakuntia kuin Turkua. Turussa kaikki voi viedä suoraan arkkipiispan virka-asunnolle. Ei tarvitse edes ennakkoon selvittää onko siellä jo paljon ihmisiä. Kaikki mahtuvat!
Kun viettää jonkin aikaa tuntemattomien ihmisten kanssa, heihin tutustuu eivätkä he sen jälkeen ole tuntemattomia. Sitten voi jo päättää, kenet voi jättää kirkon penkille nukkumaan.
Valtion rahkeet ei riitä millään kaikkien tänne jäämiseen. Nyt piispa uskoo kirkolla olevan tähän varaa? M ielenkiintoinen kuvio on kirkolla nyt edessä. Vastuu pakolaisista kaatuu ennen pitkää vapaaehtoisten niskoille. Entä sitten, kun he eivät enää jaksa.
Pekka Pesonen :”Vastuu pakolaisista kaatuu ennen pitkää vapaaehtoisten niskoille. Entä sitten, kun he eivät enää jaksa.”
Tuo vastuu on ”kaatunut” meille kulttuuriperimässämme saanutta vakaumusta noudattaneille siitä asti, kun halusimme itse hoitaa alle kouluikäiset lapsemme. Lehtien lööpeissä meitä sanottiin ”kotikanoiksi” ja vaadittiin harventamaan ”hiekkalaatikoilla istuvien kotikanojen laumaa”. Olen todella onnellinen, kun saatoin olla ”hiekkalaatikolla istuva kotikana” myös siinä vaiheessa, kun lapsenlapsemme halusi hiekkalaatikolla rakentaa kirkon ja ”komensi” hiekkalaatikon laidalla istuvan etsimään riittävän määrän keppejä rakennustyötä varten.
Kuvaavaa on, että silläaikaa kun hän rakensi kirkkoaan, poimin leikkipuiston laidalla nurmikossa kasvaneita valkoapilankukkia, joista tein seppeleen, jonka asetin päähäni ja sanoin ”kirkon rakentajalle” :”Tämä on ammin kunniaseppele” , jolloin hän tempaisi seppeleen hiuksiltani, pujotti sen kirkkonsa torniin ja sanoi :”Ei se sulle kuulu.”
On kaatunut jo. Arkkipiispaa ei ole nähty tai tulla näkemään missään vapaaehtoistoiminnassa. Toisten rahoilla ja työllä on niin helppo tehdä hyvää.
”Arkkipiispaa ei ole nähty tai tulla näkemään missään vapaaehtoistoiminnassa.” Se nyt vielä puuttuisi, että hän esiintyisi näkyvästi aktiivisena vapaaehtoisena! Uskonnollisia johtajia varoitetaan Uudessa testamentissakin näyttävästä hyväntekeväisyydestä. ”Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”
Kyllä seurakunnan johtajat ovat velvollisia näyttämään esimerkkiä muille kristityille, myös hyväntekeväisyydessä ja avustamisessa. Eikä sen tarvitse olla edes esimerkkiä vaan itsestäänselvää kristityn toimintaa. En arvosta piispaa enkä pappia, joka vain komentaa muita auttamaan mutta itse ei tee mitään.
Varoituksellaan Jeesus tarkoitti niitä, jotka sillä tavalla kuvittelevat jotain ansioita Jumalan edessä keräävänsä. Ja se on ihan eri asia.
”En arvosta piispaa enkä pappia, joka vain komentaa muita auttamaan mutta itse ei tee mitään.” Ovatko piipat ja papit olemassa meidän arvostustamme varten?
Ojala: ”En arvosta piispaa enkä pappia, joka vain komentaa muita auttamaan mutta itse ei tee mitään.”
Miksi ihmeessä pitäisi arvostaakaan isopalkkaista kirkon eliittiä, joka tekee täysin tuottamatonta ”työtä” jakamalla jäsenmaksunsa maksaneille kirkon jäsenille katteettomia lupauksia jostain sellaisesta, mistä kukaan ei tiedä mitään.
Eikö ole vähän hätiköityä arvioida arkkipiispan henkilökohtaisen laupeudentyön laajuutta ilman parempaa tietoa tai selkeitä lähteitä?
Wallentin: On täysin ymmärrettävää, että piispan työ voi vaikuttaa ”työltä” tai katteettomilta lupauksilta, jos ei uskonasioista piittaa tai niihin on torjuva suhde. Terve hengellisyys kuitenkin rikastuttaa monien ihmisten elämää ja kirkon kaltaisessa hengellisessä yhteisössä piispan työllä voi olla suurta merkitystä. Mikä olisi oikeaa ”tuottavaa” työtä. Sellainenko joka kuluttaa luonnonvaroja riittävästi?
Eri kysymys on tietenkin se, kuinka paljon piispalle tarvitsee maksaa palkkaa. En tiedä, miksi tarvitsisi maksaa yhtään enempää kuin kenellekään muulle.
Kyllä sen voi arvioida. Hän ei ota kuuleviin korviin puhetta palkalennuksesta. Hän sanoo mielestäni aivan oikein että sosiaalityö pitää rahoittaa verovaroin mutta eihän tässä siitä ole kysymys. Jos palkkaa as lennetään, silloin se osa jää kirkon muuhun käyttöön. J
os hän olisi ollut vapaaehtoistyössö, se olisi täälläkin kerrottu. Hän voisi ottaa vaikka puoli vuotta virkavapaata ja mennä johonkin vokkiin. Siinä tulisi kovasti säästöä kun sijaista ei tarvitsisi palkata eikä hän olisi julkisuudessa antamassa lausuntoja joiden johdosta ihmiset eroavat kirkosta.
”Siinä tulisi kovasti säästöä kun sijaista ei tarvitsisi palkata.” Mistä noin päättelet? Kyllä kai arkkipiispalta jäisi puolessa vuodessa sen verran töitä rästiin, että jonkun pitäisi ne ajoissa tehdä. Eikä se sijainen voisi monestakaan syystä olla ihan kuka tahansa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut olevansa valmis luovuttamaan palkastaan enemmän verotuksen kautta. Tämähän kai tarkoittaisi muidenkin samatuloisten ankarampaa verotusta. Rahaa tulisi valtion kassaan paljon enemmän eikä arkkipiispa pääsisi kiillottamaan mainettaan hyväntekijänä. Mikäs sen kristillisempää?
”Kyllä kai arkkipiispalta jäisi puolessa vuodessa sen verran töitä rästiin,”
Mitä ihmeen töitä?
Paperitöitä ainakin luulisin ison laitoksen johtajalla riittävän.