Kolme suomalaista lähetysjärjestöä hakkaa päätään Nipponin peruskallioon. Melko turhaan vieläpä. Tämä tulee mieleen, kun katsoo lähetystyön tuloksia Japanissa. Maan asukkaista vain 1-2 prosenttia on kristittyjä, eikä määrä ole vuosien saatossa radikaalisti muuttunut.
Samaan aikaan naapurissa Etelä-Koreassa asukkaista 26 prosenttia on kristittyjä. Miksi Japani on evankeliumille niin kivinen maa, lienee moni lähetysystävä huokaissut.
Myös toimittaja Jussi Rytkönen pohtii asiaa Kotimaa Pro:ssa. Syitä ovat muun muassa Japanin pitkä eristäytymisen historia sekä se, että maassa on oma vahvasti kansallinen uskonto, šintolaisuus.
—
Lue lisää Kotimaa Pro:sta. Tilaa, reksiteröidy tai kirjaudu esimerkiksi täällä
Kaikilla Kotimaa Pro:n käyttäjillä on myös mahdollisuus blogata Pro-sivustolla!
Ettei nyt Atso suurena maailmankansalaisena pistänyt mutkia suoriksi, mutta kivaa ja jännää tuo olisi!
Ei ole pitkää aikaa kun libanonilainen tiedemies todisti paiikannimien avulla, että Luvattu maa sijaitsi Jemenissä ja kun Turun kupeessa asuvilla raisiollaisilla on hallussaan ikivanha kylä Kaanaa, tulisi juutalaisen kulttuurin perunkirjoituksista riitaisat ja mutkikkaat, jos sellaiset joskus pidettäisiin.
Matthias A. Castrenin altailainen teoria suomalais-ugrilaisten ja turkkilaisten kielten yhteydestä on jo haudattu, vaikka korealaisetkin kovasti toivoisivat tätä sukulaisuutta.
Wetterhovi-Aspa ”todisti” 1920-luvulla suomalaisten, egyptiläisten ja inkojen kielellisen sukulaisuuden samanlaisilla sanavertailuilla, mitä Atso tuossa edellä, joten meillä on maineikkaita sukulaisia vähän joka puolella maailmaa…. 🙂
Vilkaisehan Jorma Ojala tätä sivua:
http://www.seemi.julkaisee.fi/13
Wettenhovi-Aspalta kannattaa itse lukea hänen laaja kirjansa: ”Fenno-ägyptischer Kulturursprung der Alten Welt : Kommentare zu den vorhistorischen Völkerwanderungen, Genius Verlag, Amsterdam 1935”
Kuuluu kirjastooni; kirjan perusteella voi nähdä,että Aspalle naurajat ovat ottaneet esimerkikseen kirjan tuhansista väliin hyvinkin vaikutavista sana-analogioista vain muutaman ääriesimerkin. Aspa myös piruilee ruotalaisille hienostelle eli tietyissä ääriesimerkeissän teke nykykielellä sanottuna trolleja.
Ja Kuopion lähellä on Venetsia.
Pitäisiköhän mennä sinne joskus soutelemaan gondoleilla?
Tuo veeneensija on juuri sitä Aspan piruilua. Vakavasti otettavia analogioita on esim.sana tot joka on sama kuin suomen totta. Näitä hyvin täsmällisiä vastavuuksia on satoja.
Atso Eerikäinen:
”Uutta viiniä ei voi panna vanhoihin leileihin”, sanotaan Raamatussa, mutta uusi viini voidaan panna ja on pantava sellaiseen muodoltaan vanhan kaltaiseen ”uuteen leiliin”, jossa ihmisen vuosituhantista itseymmärrystä ei tuhota.”
Ihmisen ”itseymmärrys” alkoi kehittyä Saatanan konsultoimana. Saatana tiesi ”leilin muodon ja värin”, eli ymmärsi ihmistä ja kulttuuria ja sanoi, ”Ette suinkaan kuole…”.
”Sitä varten jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot”.
Sielunvihollinen hallitsee territoriotaan kauniilla omenapuilla ja sen ihanilla hedelmillä. Japanilainen järjestys, puhtaus ja kohteliaisuus sekä taloudellinen hyvinvointi, ei edusta ”leiliä” siinä ulottuvuudessa, että siihen voisi Evankeliumin varastoida. Evankeliumi koskettelee ihmisen ikuista osaa, vaikuttaen sivutuotteena ihmisen mieleen ja ruumiiseen.
Psykologisilla ja filosofisilla leilien muotoiluilla ja värityksillä saadaan ehkä tulosta uskonnon levityksessä, mutta tulos koskee vain tätä aikaa.
Lähetystyö on mahdollista vain Jeesuksessa. ”Ilman minua, te ette voi mitään tehdä”. Jos tämän keskeisen sijasta pohditaan, kuinka hyvin Itse Asia voidaan paketoida paikalliseen itseymmärrykseen, ollaan silloin altavastaajia. Sensijaan, että hyvien tapojen puitteissa julistettaisiin Evankeliumia esimerkiksi japanilaisten sisäiseen tyhjyyteen ratkaisuksi.
Kukaan ei voi tulla minun tyköni ellei Isä häntä vedä, sanoo Jeesus. Siis työ on Herran ja uskovat ovat Hänen työtovereitaan, siinä armoituksessa minkä Hän meissä vaikuttaa.
Joo
Ylhäisyys on japaniksi ”kakka”, ja lahja on japaniksi ”hikimono” , mutta kukapa sellaista kunnianimeä tai tuollaista lahjaa toivoisi Suomessa. 😉
Lähisukulaisuutta nämäkään esimerkit eivät todista. Toki sekä japanilaisten että suomalaisten kyky olla hiljaa porukassakin ilman että tilannetta koetaan oudoksi, on perin harvinaista ja upeaa smalltak-maailmassa.
Erityinen tunnustus Eerikäiselle kasaamansa tiedon paketoimisesta.
Suomen ja Israelin samaan rintamaan tuonti on erinomaisen viihdyttävä, eikä varmaan tarkoitettukaan sellaisenaan nieltäväksi.
Eerikäisen ero yleisen tiedon kasaajiin on siinä, että hän elää ja voi hyvin Japanissa. Näin ymmärtäisin. Myös kieli on hallinnassa. Näin tulee kasattuun asiaan syvyyttä, mikä puuttu pelkästä jo kirjoitetun toistosta.
Minulla on itsellä Wetterhovi-Aspan kirja. Hänen teoriansa todettiin jo
silloin huuhaaksi kun se ilmestyi.
Onhan japanin ”juopporatta” sama asia kuin suomen ”juopporatti”, mutta ei sekään sukulaisuutta todista. Ei tarvitse montaa sekuntia miettiä vaikka juomakulttuurin
kehitystä ja asemaa paleoarktisessa pyyntitaloudessa, kun ajatuksen hölmöyden ymmärtää….
Kerran pitkällä automatkalla Thaimaassa rupesin höpöttämään japanilaiselle työtoverilleni ’siansaksajapania’: hajosikotoyotasi, jokohamahumahuta’ jne. Mikään näistä monista yrittämistäni ei kuulemma ole japanin kieltä. Sitten tokaisin: ”Kokosukunai”. Jo tärppäsi. Suunnilleen tuolla tavalla äännetty ilmaisu tarkoittaa japaniksi jotakin ihan järkevää, ei kuitenkaan ollenkaan samaa kuin nuo suomen kielen sanat.
Mikä Aspan kirja? Hän on kirjoitanut useita. Kielitieeten taso 1935 on ollut paljon huonompi kuin nykyään.
Uusi geenitutkimus on tuonut muinaiset suomalaiset myös Välimeren rannoille.
Ettei vain se huono tulos johtuisi siitä, että tuossa modernissa maassa lähetystyötä tekevät Suomen vanhoillisimmat lähetysjärjestöt?
Tuollainen selitys tulee varmaan helposti mieleen, jos näkee kaiken lähtevän ihmisestä.
Kun kaiken kuitenkin voi tehdä yksin Jumalan sana ja vaikutus ihmismielessä, sopii selitykseksi paremmin sellainen asia, joka ihmissilmin ei ole nähtävissä.-
Miksi sinne sitten ihmisiä pitää lähettää?
Menee aiheesta sivuun ruveta pohtimaan suomalaisten sukujuttuja. Geenitutkimushan ei liity kielitieteeseen. Kielisukulaisuus on eri asia kuin etninen sukulaisuus.
Suomalaisethan ovat eräänlainen lejeering kuten englantilaiset ja monet muutkin.
Se, että kielessämme esim. sana taivas vastaa sanskriitin sanaa daevas, ei tee meistä brahmiinien sukulaisia, ei myöskään roomalaisia.
Korkeintaan se kertoo siitä, että kansamme perimässä on aineksia muualta, samoin kielellistä lainaa yhteisestä indoeurooppalaisesta kantakielestä, jotka vanhoina fossiileina elävät edelleen.
Ruotslaiset eivät koskaan taida ilahtuneena tervehtiä portugalilaisia rakkaina kielisukulaisinaan, vaikka lainasanoja näiden kahden kielen välillä on rutosti enemmän kuin suomalaisten ja esim. unkalrilaisten.
Ei geenitutkimus tietenkään liity aina suoraan kielitieteeseen mutta saattaa antaa tietenkin lisäviitteitä ja mahdollisuuksia. Sanskrit on sukua kreikalle ja kreikassa on hyvin paljon suomalais-tyyppisiä sanoja: penikos, naikos, eremos mm.
Joka tapauksessa suomi ja japani ovat kieliä, joiden kielioppi on samanlainen, esimerkiksi postpositiot. Persoonapronominien käyttö ei ole tarpeellista kummassakaan kielessä. Englantia puhuvat aloittavat egoistisesti: ”I” (minä, minä). Ainoa ero on se, että japanissa verbi on aina lauseen viimeinen sana (kuten saksan sivulauseissa). Japanin puhuminen on suomalaiselle erittäin helppoa, mutta englantia äidinkielenään puhuvat eivät koskaan opi puhumaan japania japanilaisittain.