Miksi Gazan sota syttyi nyt?

Silmäilin eilistä Helsingin Sanomien pääkirjoitusta ja ajattelin, että minulla on asioista hieman erilainen näkemys. Olin päivää aiemmin kirjoittanut yksityisen Facebook-muistiinpanon, mikä tarkoittaa sitä, että tekstiä tulee kaatamalla. Juttu oli yksityinen, koska niin vähän kuin kaikkia asioita ymmärrän, Lähi-idän asioista minun ei kannattaisi sitäkään vähää sanoa, ja viime viikkoina olen kirjoitellut näistä liiankin kanssa. Silläkin uhalla laitan tekstin nyt tähän:

Arabikevään idea on, että korvataan korruptoitunut ja hurskaasta uskonnollisesta asennosta nähden maallistunut tyrannia Koraanilla. Arabikevät ja poliittinen islam ovat jossain mitassa yksi ja sama asia. Asiantuntijat voivat etsiä ilmiön juuria mittakaavasta riippuen eri paikoista. Maallikon silmin yhdeksi kiinnekohdaksi voidaan paaluttaa vuosi 1928. Silloin syvästi hengellinen alakoulunopettaja Hassan al-Banna (1906–1949) perusti Egyptissä Muslimiveljeskunnan.

Kommunismin myötä muslimimaailmaan oli virrannut ateistisia näkemyksiä, mutta toisaalta lännen lahjoina levinneet alkoholi ja uhkapelit aiheuttivat sosiaalisia ongelmia. Idän ja lännen puristuksesta puhkesi kukkaan uusi kaunis ajatus: paluu yksinkertaiseen uskoon, jossa leskien ja orpojen asioihin paneudutaan lupiaan ja armeliaan Allahin arvon mukaisesti. Etäältä varhainen Muslimiveljeskunta saattaa näyttää Pelastusarmeijan tai wesleyläisen metodismin muhamettilaiselta vastineelta. Tänäkin päivänä lukijaa voidaan provosoida vertaamalla, että ilman aseellista siipeä useat islamistiset julistukset voivat muistuttaa etäisesti amerikkalaista tea party -liikettä.

Eliitti karsasti Muslimiveljeskuntaa, joka kuitenkin oli köyhien suosima. Oman haaransa Muslimiveljeskunta perusti Palestiinaan 1930-luvulla. 1940-luvun loppuun mennessä Muslimiveljeskunnasta tuli aseellinen järjestö, joka Israelin itsenäistymisvuonna 1948 yritti Egyptissä vallankaappausta. Muslimiveljeskunnalla oli merkitystä paitsi Egyptin miehittämässä Gazassa, myös Jordanian miehittämällä Länsirannalla.

Kirjoitan tämän tajunnanvirtana ja samalla aivan tajuissani siitä, etten tunne Lähi-idän nykytilannetta tai historiaa kovin hyvin. Facebook note merkitsee, että ainoastaan haudon vähäisiä tiedonmurusia.

Hamasin historia nivoutuu joistain kohdistaan osaksi Muslimiveljeskunnan historiaa. Hamas ei ole milloinkaan ollut pasifistinen järjestö, mutta vaikka heti perustamisensa jälkeen se tuki ensimmäistä intifadaa, sillä ei edes ollut aseita.

Hamas oli PLO:n vastustaja, joka piti PLO:ta vallanahneena, korruptoituneena ja maallistuneena. Vasta perustettu Palestiinan itsehallinto telkesikin korkea-arvoisia Hamasin šeikkejä vankilaan. Tämä vastakkainasettelu oli voimassa myös kesäkuussa 2007 Gazan sodassa, jolloin PLO:n mahtavin jäsenjärjestö Fatah taisteli verisesti Hamasia vastaan Gaza Cityn kaduilla. Tähän palaan lopussa.

Tiistaina 4. maaliskuuta Israelin laivasto pysäytti Panaman lipun alla matkanneen rahtialuksen Klos C:n Punaisella merellä. Iranista lähteneen aluksen oli määrä päästä Sudaniin saman viikon torstaina.
Iranin tiedetään pitävän asevarastojaan Syyrian šiialaishallinnon suojassa. Klos C kuljetti täsmälleen samanlaisia syyrialaisvalmisteisia, Iranissa suunniteltuja M302-raketteja, joita Hamas on nyt heinäkuun aikana ampunut Gazasta aina Jerusalemiin ja jopa rajan yli Länsirannalle asti.
Sudanista raketit oli määrä viedä kai maitse ja viimeisenä maanalaista tunnelia pitkin Gazaan. Juuri tämän takia kansainvälinen yhteisö pitää Gazan saarrossa. Sodankin aikana Israel on toimittanut Gazaan humanitääristä apua. Gazan saamasta sähköstä 120 megawattia tulee Israelista, eikä tämä energiatoimitus oli katkennut edes raketti-iskujen vuoksi. Sähkölaskun maksaa Israel.
Klos C oli eräänlainen Gaza Freedom Flotilla 2. Operaatio osoitti jotakin olennaista Israel-Palestiina-konfliktin kannalta. Šiiojen ja sunnien suhteet muodostavat monimutkaisen ja useita paradokseja sisältävän seitin. Sunnalaisen Hamasin saama tuki šiialaiselta Syyrialta ja Iranilta on osa tätä. Näyttää myös hieman siltä, että muslimimaailman sisäisessä dynamiikassa palestiinalaiset saavat vain murut, jotka putoavat pöydältä.

Pitkin kevättä kuultiin yllättäviä uutisia. Vuonna 2012 Egyptin arabikevät syöksi vallasta Hosni Mubarakin ja nosti tilalle islamistista Muslimiveljeskuntaa edustaneen Mohamed Mursin. Islamistinen vallankumous kuitenkin tyrehtyi, kun armeija suisti väkivaltaisen Mursin vallasta. Tämän jälkeen Egypti on määrätietoisesti pyrkinyt nujertamaan Muslimiveljeskunnan, joka on Egyptin sisäpolitiikan vahvin oppositiovoima.

Keväällä 2014 Egyptin sotilasjohto tuomitsi myös Hamasin. Se murskasi Gazan salakäytäviä ja asetti rajat umpeen, jotta arabikevät ei toisi rajan takaa jihadisteja vaarantamaan Egyptin turvallisuutta. Tästä syystä myös Israel on rakentanut Siinaille turva-aidan. Maaliskuun alussa myös Saudi-Arabia julisti Veljeskunnan terroristijärjestöksi, minkä johdosta Hamas kiirehti hoitamaan suhteitaan saudihallintoon, jottei sekin joutuisi epäsuosioon.

Hamasin budjetti tänä vuonna on 784 miljoona US-dollaria. 1,8 miljoonan asukkaan Gaza on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ja jo syksyllä 2013 Hamas neuvotteli Fatahin kanssa sovinnosta, joka takaisi eräiden Fatahin johtomiesten turvallisen paluun Gazaan, josta Fatah pakeni Ramallahiin 2007 sodan myötä.

Suomeksi sanoen Hamas on lähes kaikkialta saarrettu. Ei ainoastaan läntinen sivilisaatio pidä eristyksessä, vaan lisäksi Hamas kärsii šiiojen ja sunnien välisestä valtataistelusta.

Heinäkuun 10. päivänä The Timesin kirjeenvaihtaja Roger Boyes arvioikin, ettei Hamasilla ollut enää muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä umpimähkäiseen rakettisotaan, jotta se saavuttaisi jälleen kerran uhrin aseman. Boyesin arviossa Hamasin tavoitteena on, että nähdessään kärsivän Gazan yhteistä vihollista Israelia vastaan yksityiset öljymiljardöörit Persianlahdela heltyvät ja höllentävät kukkaronnyörejään. Tämä antaisi lisäselityksen Hamasin tarpeeseen saada marttyyrejä. Siinä missä Israel pyrkii minimoimaan siviiliuhrien määrän, Hamas painostaa siviilejä ryhtymään ihmiskilviksi. Mielestäni tämä on sikäli ”luonnollista”, että Hamas ja Islamilainen Jihad joka tapauksessa jo sotaan ryhtyessään tietävät, etteivät heidän rakettinsa kovin helposti läpäise israelilaisten Iron Dome -järjestelmää. Mutta kun Israelin armeija mobilisoi joukkonsa, länsimainen media näkee heti, kumpi osapuolista on uhri, jonka näkökulmasta otsikot syntyvät. Nyt suomenkielisissä otsikoissa YK:n turvaneuvosto vaatii yksipuolisesti Israelia lopettamaan operaationsa Gazassa.

Tässä on jotakin syvästi paradoksaalista. Länsivallat aivan yksimielisesti tunnustavat Israelin toimivaksi demokratiaksi. Samalla vallitsee erittäin laaja näkemys siitä, että Hamas, jonka tavoitteena on tuhota yksinomaan siviilikohteita, on terroristijärjestö. Useat muslimimaat eivät tunnusta Israelin valtiota lainkaan, ja heidän sympatiansa on luonnollisesti sellaisten järjestöjen kuin Hamasin ja Palestiinalaisen Islamilaisen Jihadin puolella. Samaan tapaan kuin liberaalivasemmistolainen älymystö länsimedia yleisesti asettuu tukemaan islamismia, vaikka islamismi vastustaa kaikkia niitä liberaaleja arvoja, joiden puolesta älymystö kiihkeästi taistelee. Tämä on mahdollista vain palestiinalaisen uhrinarraation vuoksi. Uhrinarraatio edellyttää uhrit, ja niitä saadaan ihmiskilvistä. Toistaiseksi itsemurhapommittaja ei ole saanut länsimediassa tyydyttävää marttyyrin arvostusta.

Boyes muuten arvioi lisäksi, ettei Hamas ryhtyisi tällaiseen sotaan, ellei se voisi luottaa Iranin apuun jatkossakin. Ehkä sitä olisi syytä miettiä enemmän. Syksyllä 2013 Iran sai aikaan ydinasesopimuksen lännen kanssa. Se aika on jo kulunut umpeen. Olisi äärimmäisen kiinnostava tietää, miten Iranin ydinvoimaprojektin saama lisäaika on avittanut Hamasia.

Heinäkuu 2014 oli siis Kairos-hetki Hamasille. Emme tiedä, kauanko se ehti varustella itseään raketein. Jo lokakuussa 2013 Hamasin johtaja Ismail Hania piti Gazassa puheen, jossa hän siunattuaan länsimaiset liberaalit aktivistit pohti hieman kolmannen kansannousun mahdollisuutta.
Mielestäni taustalla on siis Hamasin huolellinen valmistautuminen. Hamas oli jo keväällä estänyt Islamilaista Jihadia tekemästä iskuja. Toisin sanoen vielä tammi-helmi-maaliskuussa Hamas ei ollut valmis!

Tähän valmistautumiseen ajoi Roger Boyesin hahmotelman mukaisesti muslimimaailman yleinen tilanne. Kidnappaus oli ehkä sittenkin vähän ylempää johdettu juttu. FBI:n arvion mukaan poikia ei ollut tarkoituskaan esittää lunnaiksi, heidät piti tappaa. Siinä minua oudoksuttaa lähinnä se, että nyt kun katsoo, pojat olisivat kovaa valuttaa tulitaukovaatimuksessa. Ehkä Hamas laski niin – ja aivan oikein –, että YK tosiaan vaatii Israelia lopettamaan operaationsa.

Syyskuussa 2000 Fatahin pääsihteeri Marwan Barghouti soitti käsipuhelimellaan šeikki Hassan Yousefille, yhdelle Hamasin perustajista. Hassan Yousef oli 1990-luvulla ollut Palestiinan itsehallinnon vankilassa, koska läntisen maailman televisiokameroiden edessä Arafat tuomitsi terrorismin.

Barghoutin piti tavata Yousef. Tiedettiin, että Ariel Sharon aikoi vierailla Temppelivuorella. Palestiinan itsehallinto oivalsi, että kyseessä on täydellinen hetki provosoitua ja aloittaa kansannousu. Tarvittiin vain joku sanomaan kansalle. Hassan Yousef oli vaikutusvaltainen mies, jota palestiinalaiset pitivät suuressa arvossa. Arafat tarvitsi juuri hänenlaistaan miestä kansannousun aloittamiseen.

En voi olla ajattelematta kevättä 2014 tässä valossa. Viime vuosina Palestiinan itsehallinto on kohdellut julmasti Länsirannalla Hamas-kytköksistä epäiltyjä miehiä. Kuitenkin Hamas ja Fatah neuvottelivat sovinnosta jo syksyllä. Taloudellisesti Gaza on Abbasille pelkkä rasite, kuvittelen. Johonkin myös Fatah tarvitsi Hamasia, ei sovintoja tehdä yksipuolisesti.

Kun Arafat sanoi ei, hän sanoi ei sopimukselle, jossa olisi saanut yli 90 prosenttia Länsirannasta, Temppelivuoren ja Itä-Jerusalemin. Abbas oli jo kerran aiemmin sanonut ei. Nyt hän ratkaisevassa kohtaa tilasikin kumppanikseen aiemmin hylkäämänsä Hamasin. Minua Hamas ei käy sääliksi siksi, että Israel moukaroi Gazaa. Gazan moukaroiminen on nimenomaan chutzpah-kertomus Hamasin aseellisen siiven ”vapaustaistelusta”. Minun voisi melkein käydä sääliksi Hamas siinä, miten PA pystyy sitä pallottelemaan niin narsistinen mies, joka lyö vaimoaan tietäen saavansa aina vielä yhden kerran anteeksi.

Ja sen säälin syy on siinä, että arabikevään historian alkuhämärissä, kun oikein kauas katsoo, oli vilpitön näkemys siitä, miten rukous parantaa maailman. Juuri niinhän meikäläisetkin liberaalit uskovaiset perustelevat poliittisen aktivisminsa: uskossa…

____

Kuva: A post on Facebook showing how a photo of a dying Syrian child on the cover of The Telegraph homepage was being used to portray a Gazan child being shot by Israel. Photo: Twitter / @docnatecohen.
______________________
JÄLKIKIRJOITUS. Tätä kirjoittaessa lukuun ei ole mitenkään otettu ISIS:stä.