Myönnetään, Kotimaa24 otsikoi taannoin hieman provosoivasti, että helluntailaisuus leviää, koska ottaa henkivallat todesta. Aihe kirvoitti ansaittua keskustelua.
Helluntailaisuuden leviäminen on monisyinen asia, joskin henkivalta-asia on yksi siihen liittyvä näkökohta. Lue nyt vapaasti Kotimaa Prossa oleva Jussi Rytkösen laaja artikkeli:
Miksi helluntailaisuus leviää?
Kotimaa Pro on maksullinen sivusto. Kotimaa-lehden yksityistilaaja saa pääsyn sivustolle 20 euron lisämaksulla. Kotimaan seurakuntatilaajille sen sijaan kuuluu automaattisesti pääsy myös Pro-sivustolle.
Kotimaa Pro – Kirkon Puolesta. Lukemista seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja vapaaehtoisille sekä kaikille, jotka tarvitsevat hyötytietoa kirkon elämästä.
Kotimaa Pron käyttäjillä on myös vapaa oikeus aloittaa ”Kahvipöytäblogi” Pro-sivustolla eli kirjoittaa itseään askarruttavista asioista ja jakaa hyvä oivalluksia ja toimintatapoja.
Kuva Jussi Rytkönen
24 miljoonaa kolminaisuusopin kieltävää helluntailaista on ilmeisesti globaalille ja kasvavalle hurmosliikkeelle tosin vähän. On se kuitenkin kolmasosaa maailman luterilaisista vastaava määrä.
Raappanana en kovin ankarasti kritisoisi Jehovan Todistajia harhaopeista:-)
Jari Raappana on varmaankin just nyt ärsyttävä siksi, että hän peräänkuuluttaa sydämen uskoa ja Raamatun arvovaltaa.
Suotta häntä siitä moittii, että jotkut Ameriikan äärihellarit ovat menneet samaan ansaan kuin äärimmäiset adventistit aikoinaan
New Yorkissa.
Kari-Matti. Kannattaa lukea huolella tuo Rytkösen hyvä kirjoitus. Siinähän Rytkönen aivan oikein korostaa sitä, kuinka monimuotoinen liike helluntailaisuus on. Ei oikeastaan ole olemassakaan mitään kaikenkattavaa helluntailaisuutta, on olemassa vain erilaisia helluntailaisuuksia.
Ei kai suomalainen helluntailainen ole vastuussa kaikista niistä mahdollisista harhoista, joita noihinkin liikkeisiin maailmanlaajuisesti sisältyy? Aivan yhtä hyvin voi kysyä, että vastaako suomalainen luterilainen kaikkien maailman luterilaisten kirkkojen edesottamuksista. Kyllä suomalainen helluntailainen ainakin vastaa vaan omasta ja suomalaisen liikkeensä opista, Ja siihen oppiin ei kuulu kolminaisuuden kieltäminen. Sen voi tarkastaa vaikkapa Suomen helluntaikirkko-nimisen uskonnollisen yhdyskunnan kotisivuilta.
Kari-Matti ilmeisen lukeneenä miehenä tiennee, että Suomen helluntaiherätys kuuluu niin sanottuun yli 100 vuotta sitten syntyneeseen klassiseen helluntailaisuuteen? Amerikan helluntailiikkeistä sitä lähinnä lienee Assemblies of God-helluntaikirkko, jonka kanssa suomalaisella helluntailiikkeellä on perinteisesti ollut yhteyksiä. Sen sijaan Oneness-liikkeeseen yhteyksiä ei ole, eikä ole ollutkaan. Samoin mitään yhteyksiä ei ole myöskään suurimpaan osaan uushelluntailaisia liikkeitä.
Sitä hurmostakin olisi kiva joskus nähdä 🙂
Tuosta Jormasta tuli mieleeni, että jos kaikki maailman kristityt laitettaisiin opillisesti janalle, niin olisin tuolla janalla opillisesti huomattavasti lähempänä Jormaa kuin suurinta osaa maailman helluntailaisia. Kasteasiaa lukuunottamatta en tiedä, missä näkemyksemme kovin paljon poikkeaisi. Ehtoolliskysymyksessä tuskin ollenkaan. Seurakuntanäkemyskään tuskin kovin paljon.
Molemmille meille, kluten kaikille elävässä uskossa oleville, olivatpa he hellareita tai luterilaisia, on keskeistä sydämen usko ja Raamatun arvovalta, niin kuin Jorma totesi. Onkohan se Raamatun arvovallan esillepitäminen se asia, joka Kari-Mattia eniten harmittaa?
Jari osuu osittain oikeaan. Yksioikoinen raamattufundamentalismi turhauttaa.
Toisaalta tulisi ottaa huomioon, ettei Räisänen välttämättä halua murentaa ”Raamatun arvovaltaa”, vaan pikemminkin tietyllä tavalla vahvistaa sitä.
Paras/pahin tapa tehdä Raamatulle hallaa on, pahoin pelkään, sen yksioikoinen, sana,-asia,-henkilö-inspiroitunut lukeminen.
Kastekysymyksessä helluntailaisuus ei mielestäni ole täysin väärässä. Luther joutuisi pohtimaan asiaa kovasti uudestaan, mikäli joutuisi nyt ratkaisemaan asiaan kantansa. Luther nimittäin näki, ettei Raamatusta oikein saa asiaan selvyyttä, ja siksi painotti, muodostaessaan kantaa kastekysymykseen uudestikastajien paineen alla, kristinuskon traditiota. Mutta miltä näyttää kristinuskon traditio kastekysymyksessä nyt, kun helluntailaisuus alkaa olla suurin kristillisyyden muoto? Mihin ratkaisuun Luther nyt päätyisi?
Oikeastaan asia on juuri päinvastoin kuin Kari-Matti propagandistisesti ja tendenssimäisesti kuvaa.
Raamatun valtava rikkaus, kauneus, monipuolisuus ja jopa rosoisuus on läsnä siellä, missä Jumalan sanaa kunnioitetaan aidosti Jumalan sanana, ja ojentaudutaan sen mukaan. Siellä on myös Jumalan virvoittava läsnäolo ja se elinvoima, joka tällaisesta Jumalaa ja Hänen sanaansa kunnioittavasta suhtautumisesta seuraa.
Jumala on sitonut siunauksen sanaansa ja sen noudattamiseen. Sen ulkopuolelta sitä ei löydy. Tämän maailman alati muuttuvien virtausten perässä juokseminen sokaisee ja johtaa ellei hengelliseen kuolemaan, niin ainakin hengelliseen näivetystauteihin ja sokeuteen. Se se vasta yksioikoista elämää on. Kun on päässyt kokemaan Jumalan hyvyyttä, runsautta ja läsnäoloa, niin sellaiselle sanoo: Ei kiitos!
Niin, Jari, liberaalin kristillisyyden tilanne on itse asiassa hyvin surullinen.
Tuolla toisaalla on artikkeli H. Räisäsestä. Kunnianarvoisan proffan mielestä Raamattu ei ole Jumalan sanaa, eikä kuoleman jälkeistä elämää ole. Heiltä siis on turha mennä kysymään: ”Osaatteko neuvoa, mistä tie menee taivaaseen….?”. Heillä ei siis sellaista tietä ole…?
Noista Jorman kommenteista tulee pakostakin mieleen, onko pastori koskaan lukenut yhtäkään Räisäsen teosta? Syytä olisi.
Heikki Räisänen sivuaa joiltain osin klassista liberaaliteologiaa, mutta historiallis-kriittiselle eksegetiikalle se suinkaan ei ole muutoin välttämättä mitenkään ominaista.
Itse esimerkiksi olen liberaaliteologisesta painotuksista monin paikoin varsin etäällä, vaikka en hirttäydykään käsitykseen Raamatun inspiroituneesta luonteesta.
Jari Raappana: ”Nuo Vesa Ahlforsin lainaamat raamatunkohdat sopivat täydellisesti jt:ien oppiin, jossa on menty yli sen, mitä on kirjoitettu, ja jossa on pystytetty oma, tekoihin perustuva vanhurskaus.”
Valheellinen ja herjaava väite tuo ”pystytetystä omasta tekoihin perustuvasta vanhurskaudesta.” Sellaista ei odottaisi itseään kristittynä pitävältä henkilöltä.
Sananlaskujen kirjan 6. luku (vanha kirkkoraamattu): ”16. Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17. ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18. sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19. väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.”
Matteuksen 5. luku (Jeesuksen ns. vuorisaarna). ”11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”
Alla linkeissä ”valheellisten kielten” sijaan Jehovan todistajien käsityksiä Kristuksen lunnaiden merkityksestä ja pelastumisen mahdollisuudesta:
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1102005135?q=lunnaat&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1102002037?q=lunnaat&p=par
Mielestäni ei passaa oikein moittia, sillä Jari Raappana on analysoinut aivan oikein Vartiotorniseuran kirjoituksia. Hyvin vahva ansiosidonnaisuus.
Kiitos muistamisesta, Kari-Matti.
Minun Raamattuani ei rikasta sellainen mies, joka jo vuonna 1970 sanoi Teologisessa Aikakauskirjassa,
että Raamattu ei ole jumalansanaa.
En tiedä miten sinun uskoasi vahvistaa hänen 2013 antamansa viisaus: Kuoleman jälkeistä elämää ei ole, ”se on kaikki tässä”.
Kun etsin viisautta, koetan hakea sen sieltä, missä Pyhä Henki vaikuttaa.
Myönnän toki itsekin, että paljon haettavaa vielä on, mutta ei koskaan alimmaisesta taivaasta…..
Ihmettelen Räisäsestä puhuttaessa sitä, että hänen tutkimustuloksensa tai henkilökohtaiset lausuntonsa otetaan ikään kuin papin tai jonkun muun hengellisessä tehtävässä olevan ihmisen puheena. Räisäsellä on pappisvihkimys, mutta hän on tehnyt elämäntyönsä yliopistossa tutkijana. Ei häneltä kuulukaan saada mitään vahvistusta omalle uskolle. Etenkään, kun hänellä itsellään ei ole kristillistä vakaumusta, jonka hän on tehnyt selväksi. Silti hänestä puhutaan välillä kuin sudesta lampaiden vaatteissa, vaikka hän pelaa avoimin kortein.
Just joo! Heikennys on ilmeisesti sopivampaa.
Puolustan tutkimuksen vapautta alasta riippumatta. Jos tutkimusta aletaan ohjailla uskonnollisilla asenteilla, menettää tiede oman olemuksensa ja riippumattomuuden. En ole Räisäsen kanssa samaa mieltä asioista, sanon vain, ettei hän ole seurakunnan paimen eikä hengellisessä tehtävissä. Jos jonkun usko heikentyy siitä, ettei hän usko kuolemanjälkeiseen elämään henkilökohtaisesti, niin aika köyhästä paikasta sitä uskonvahvistusta haetaan. Kirkko ja seurakunta on erikseen, teologinen tiedekunta ei ole seurakunta eivätkä sen professorit ole hengen miehiä virkansa puolesta.
Teologisen tiedekunnan läpikäyneenä totean vielä, että koko laitokseen kohdistetaan joskus kummallisia odotuksia. Oletetaan, että kaikki ovat uskossa ja kauhistellaan, jos joku ei ole. Sitten kauhistellaan tiettyjä professoreja, jotka muka johtavat opiskelijaraukkoja harhaan. Ikään kuin professorit olisivat sielunpaimenia ja vastuussa opiskelijoiden uskonelämästä.
Oma ajatukseni on, että on ihan hyvä, jos uskoa koetellaan. Muuten usko voi jäädä melko pinnalliseksi.
Teologisen tdk:n viimeistään ylihuomenna läpikäyneenä olen Misku Välimäen kommentin kanssa täysin samaa mieltä.
Teologinen tdk ei ole seurakuntatiedekunta Norjan tapaan. Sinne tulee nykyään erittäin monipuolisesti kaikenlaisia ja sorttisia opiskelijoita. Hyvä niin. Olen opiskellut sekä valtsikassa stadissa että Tampereella taloustieteitä ja elämää, etupäässä jälkimmäistä 10v ja voin sanoa, että tuskin Suomesta hevin löytyy toista yhtä hyvää paikkaa hankkia ripaus klassista sivistystä kuin teologinen tdk Hki:ssä.
Itse en ole suorittanut eksegetiikassa kuin perusopinnot, Kreikassa ja hepreassa vähän enemmän, mutta mulla on sellainen käsitys, että useimmilla Räisästä kritisoivilla ei itseasiassa ole paitsi aavistustakaan Heikin kirjojen sisällöstä, myöskään kovin tarkkaa käsitystä eksegetiikasta yliopistollisena oppiaineena ja tieteenharrastamisena.
Tunnen useita vähän varttuneempana teologian opiskelut aloittaneita ihmisiä, joista useilla on ollut taustalla toinen/toisia tutkintoja, usein akateemisia, sekä kosolti elämänkokemusta ja kriittistä ajattelua sekä vahva usko. Heitdän uskoaan Räisäsen ja kumppaneiden ”tutkimustulokset” eivät ole yleensä hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Sen sijaan nuoremmat, joilla ei ei vielä ole ole kriittisyyttä, ovat saattaneet ne ottaa jopa todesta.