Miksi hoitokokoukset ja oikeuskomiteat tulisi lakkauttaa – tai jopa kriminalisoida

Jehovan todistajilla ja vanhoillislestadiolaisilla on jokseenkin toisiaan muistuttava käytäntö, jossa väärintekijä tai syntinen asetetaan seurakunnan vastuuhenkilöiden kuultavaksi ja nuhdeltavaksi. Jehovan todistajat kutsuvat tilaisuutta oikeuskomiteaksi ja vl-liike hoitokokoukseksi.

Kumpikin yhteisö pitää käytäntöä tarpeellisena ja perustelee sitä yhteisön puhtaana pitämisellä. Samalla käytäntö on yhteisöjen mukaan yksilön eduksi, sillä kun pyritään saamaan yksilö takaisin raiteilleen ja elämään yhteisön hyväksymällä tavalla.

Perusperiaatteeltaan siis varsin kannatettava käytäntö? Koska mitä vikaa voisi olla siinä, että yksilöitä autetaan ja pidetään siinä samalla huolta myös yhteisöstä? Ei siinä mitään vikaa olisikaan, mikäli myös käytäntö olisi tämä. Oikeuskomiteoiden ja hoitokokousten todelliset seuraukset ovat kuitenkin aivan jotain muuta, ja siksi niiden pitäminen tulisi lopettaa, jos ei jopa kriminalisoida.

Mitä ovat ne todelliset seuraukset, joiden takia käytäntö tulisi lopettaa tai jopa kriminalisoida?

Kummassakin tapauksessa seurakunnan vastuuhenkilöt käsittelevät arkaluontoisia tietoja ja asioita, jotka kuuluvat yksilön henkilökohtaiseen elämään ja yksityisyyden piiriin. Esimerkiksi Jehovan todistajat käsittelevät oikeuskomiteoissa ylivoimaisesti yleisimmin seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Sitä, kuka oli kenen kanssa, kuinka usein, kiihottuiko yksilö ja saivatko osapuolet orgasmin.

Kun tapauskertomus on koossa ja kuultavaa on tentattu mahdollisesti tunteja, oikeuskomitea vetäytyy tekemään päätöksensä. Päätös voi olla yhteisöstä erottaminen tai muita sanktioita. Oikeuskomitea on terminä lievää vahvempaa terminologian kaltoinkohtelua, sillä mikäli oikeuskomitea on päätetty järjestää, se tarkoittaa, että yksilölle asetetaan väistämättä sanktioita. Jehovan todistajien oikeuskomiteassa komitea toimii samalla syyttäjänä, tuomarina ja asianajajana. Päätöksestä voi valittaa, mutta se tarkoittaa, että asetelma säilyy uusintakomiteassa aivan samana, ainoastaan komitean jäsenet vaihtuvat.

Vastuuhenkilöiden pätevyys

Entä sitten seurakunnan vastuuhenkilöiden pätevyys käsitellä arkaluontoisia ja vaikeita psykologisia ilmiöitä, joiden pohjalta ne jakelevat tuomioita ja rangaistuksia? Yleensä kyse on aivan tavallisista ihmisistä: postinjakajista, sähkömiehistä, putkimiehistä, yrittäjistä tai muista sellaisista henkilöistä, joilla ei ole mitään koulutusta käsitellä ihmisyyden koko kirjoa siinä määrin, kuin oikeuskomiteat ja hoitokokoukset sitä käsittelevät. Oikeuskomitea- ja hoitokokouskokemukset kertovat karua kieltään siitä, millä todennäköisyydellä käytäntö aiheuttaa yksilöille traumoja tai riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta. Käytäntö aiheuttaa kokemusten mukaan myös mielenterveydellisiä ongelmia, kuten masennusta. Käytännöstä seuraa myös itsemurhia.

Seurakunnan vastuuhenkilöiden epäpätevyyden lisäksi käytäntö pohjaa myös mielivallalle. Vaikka esimerkiksi Jehovan todistajien tapauksessa säännöt ovat selvät ja voimassa sellaisenaan kaikissa maissa, joissa Jehovan todistajia on, oikeuskomitea joutuu punnitsemaan yksilön katumuksen astetta päätöstä tehdessään. Tämä taas riippuu täysin siitä, millaisia yksilöitä oikeuskomiteassa kulloinkin sattuu olemaan. On hyvin paljon eroja siinä, miten eri yksilöt tulkitsevat eri tilanteita ja kuultavien reaktioita.

Omatkin kokemukseni kertovat suoraa kieltä siitä, että riippuu ihan siitä mihin piiriin tai sukuun satut kuulumaan, miten sinua seurakunnassa kohdellaan. Jotkut joutuvat oikeuskomiteaan asioista, joista toisten ei komitean kuultavaksi tarvitse mennä ollenkaan.

Oikeuskomiteoiden ja hoitokokousten seuraukset yksilölle

Oikeuskomiteat ja hoitokokoukset voivat asettaa rangaistuksia, jotka vaikuttavat henkilön koko loppuelämään. Kummassakin yhteisössä tilaisuudet saattavat merkitä, että yksilö menettää läheisiään. Jehovan todistajien kohdalla seuraukset ovat usein totaalisia, sillä heidän karttamissääntönsä tarkoittaa totaalista yhteydenpidon lakkaamista niin ystäviin kuin perheenjäseniin. Jehovan todistajia voidaan sanktioida myös siitä, mikäli he eivät noudata karttamissääntöä, jolloin kyse on sosiaalisilla suhteilla kiristämisestä.

Ihmissuhteiden rikkoutumisen tai vaikeutumisen lisäksi tilaisuudet saattavat aiheuttaa yksilöille jo edellä mainittuja mielenterveydellisiä haasteita, masennusta ja traumoja. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, kun otetaan huomioon, että tilaisuuksissa revitään auki yksilölle arkaluontoisia ja vaikeita asioita – vieläpä epäpätevien henkilöiden toimesta. Kenenkään ei tulisi joutua tällaisiin tilanteisiin vastentahtoisesti tai painostettuna.

Ja kaikki tämä on laillista Suomessa vielä vuonna 2021. Uskonnollisilla yhteisöillä on valta rikkoa perheitä ja ihmissuhteita, vieläpä kiristämällä, eikä kukaan voi asialle muka yhtään mitään. Jos Postimerkkiharrastajat ry:llä olisi samanlaisia käytäntöjä, yhdistys olisi lakkautettu aikoja sitten. Mutta koska kyse on uskonnosta, no can do.

Mutta ei se oikeasti niin ole. Uskontojen epäinhimillisiin käytäntöihin kyllä pystyttäisiin puuttumaan, jos vain haluttaisiin. Mutta koska se tarkoittaisi kaikkien uskontojen käsittelemistä saman arvoisesti, se avaisi liian ison matopurkin, eikä kukaan halua tehdä sitä. Siksi meillä on tilanne, jossa uskonnoilla saa olla omat lait.