Olet saattanut joskus kuulla tai lukea, että Jehovan todistajat eivät ole aivan rehellisiä omista käytännöistään. Asiat esitetään omalle yhteisölle yhdellä tavalla ja ulkopuolisille toisella tavalla. Paras esimerkki tästä on nk. karttamissääntö. Sääntö tarkoittaa yhteisössä, että jos Jehovan todistaja eroaa tai erotetaan uskonnollisesta yhteisöstä, hän menettää kaikki läheiset, ystävät ja sukulaiset, mikäli nämä ovat Jehovan todistajia. [1] Ulkopuolisille taas kerrotaan, että tällaisissa tapauksissa ainoastaan hengelliset siteet katkeavat, muun yhteydenpidon jatkuessa entisellään. [2]
Miksi Jehovan todistajat sitten valehtelevat mm. karttamissäännöstä ulkopuolisille? Kirjoitin asiasta 15.9.2019 näin:
Jos Jehovan todistajat puhuivat pehmoisia siviilipalvelukseen liittyen, miksi he myyvät rehellisyytensä myös karttamissäännön suhteen? Kyse lienee länsimaalaisesta oikeuskäsityksestä ja uskontojen asemasta sen edessä sekä uskonnonvapauteen liittyvistä yksityiskohdista. Jos Jehovan todistajat tunnustaisivat rehellisesti, että kyllä, me hylkäämme entiset jäsenemme täydellisesti ja odotamme että kaikki jäsenemme tekevät niin, ja saatamme asettaa karttamatta jättämisestä jopa sanktioita, niin Jehovan todistajien asema yleisesti tunnustettuna uskontona (verovapauksineen) saattaisi jossain vaiheessa alkaa rakoilemaan vähän siellä ja täällä. Uskonto, joka rikkoo järjestelmällisesti perheitä, ei varsinaisesti edistä uskonnonvapautta ja siihen liittyviä päämääriä.
Juuri näin tapahtui äskettäin Norjassa. Valtionhallinto päätti peruuttaa Jehovan todistajien rekisteröinnin uskonnollisena yhteisönä uskonnollisista yhdyskunnista säädetyn lain nojalla. Valtionhallinnon tiedotteessa kerrotaan, että Jehovan todistajien uskonnollinen yhteisö loukkaa jäsenten sananvapautta ja uskonnonvapautta. Päätöksen johdosta Jehovan todistajat eivät saa Norjassa enää valtiontukea (joka on ollut noin 1,5 miljoonaa euroa vuosittain), eivätkä he enää voi vihkiä aviopareja yhteisössään. Päätös ei tarkoita Jehovan todistajien tai heidän työnsä kieltämistä Norjassa. Heillä on edelleen vapaus harjoittaa uskontoaan kuten aikaisemminkin. Jehovan todistajat haastoivat valtion oikeuteen valtiontukien eväämisestä.
Jehovan todistajien edustajien epärehelliset lausunnot mediassa johtuvat siis pelosta menettää yhteisön nykyinen asema yhteiskunnassa. Jehovan todistajien uskonnollinen yhteisö tiedostaa, että sen ylläpitämät epäinhimilliset säännöt eivät ole uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien mukaisia. Myös Suomessa rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tulee toteuttaa tarkoitustaan lain mukaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Tämä ei toteudu meillä tai muuallakaan, sillä esimerkiksi YK:n yleismaailmallisten ihmisoikeuksien julistuksen artikla 18 jää Jehovan todistajilta nauttimatta. Sen mukaan jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen.
Mikäli jonkin ihmisoikeuden toteuttamisesta seuraa rangaistus, kuten Jehovan todistajilla esimerkiksi uskonnon vaihtamisesta, kyse ei enää ole vapaudesta siinä merkityksessä kuin se on ihmisoikeuksiin kirjattu. Siksi Jehovan todistajien laillinen asema uskonnollisena yhdyskuntana on perusteeton myös Suomessa. Jehovan todistajat eivät täytä rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien laillisia vaatimuksia.
Viitteet:
[1] Jehovan todistajien julkaisusta Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa: Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. (sivu 207) Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. (sivu 209)
[2] Jos Jehovan todistaja eroaa tai erotetaan seurakunnasta, Palosen mukaan vain hengellinen side katkeaa, mutta muutoin yhteydenpito voi jatkua. – Turun Sanomat 02.07.2022
Anterolle! Tuo ajatuskuvio ja yhteisön merkitys, mistä kirjoitit, on tuttua minullekin ja sopii omaan kokemusmaailmaani. Sitä olen jopa hämmästellyt.
Arille! Kirjoitit Lutherista. Hän ei olisi hyväksynyt tätäkään toimintaan, mitä minä naisena teen. Hän sanoi, että naiselle sopii erittäin huonosti se, että nainen haluaa olla viisas. Naisen paikka on … jne. – tiedämme kyllä missä. Toki Paavalikin taisi olla samaa mieltä.
Julmaa tekstiä nuorisosta Lutherilla. Hänella ja luterilaisilla olisi tänä päivänä paljon tuomittavaa, jos hänen kirjoituksensa otettaisiin käyttöön kirkossamme.
Minä olen kyllä siitä osani saanut. Tunnen ja tiedän entisiä vl-uskovaisia, jotka on hoitovuosina jätetty Raamatun sanoilla ’saatanan haltuun’. Minulle ei huuri noita sanoja käytetty, mutta hoitotoimi ja sen seuraukset olivat samat. Tämä tapahtui Lutherin kirkon sisällä Suomessa muutama vuosikymmen sitten.
Olen silti vielä evlut.kirkon jäsen. Kiitos heille, jotka ovat ymmärtäneet lieventää SRK-tuomion tuomaa ahdistusta ja tuomion aiheuttamia ongelmia ihmissuhteissa!
Lahja Huhtala tuot esille että ymmärrät mitä ”hedelmää” Luther on tuottnut ja sen mukaan kirkko on toiminut hänen aikanaan, mitä ajattelet, kun Jeesus sanoo ettei orjantappuroista voi koota viinirypäleitä, vertauksena Lutherin opetuksiin, voiko sieltä löytää iankaikkisen elämän sanoja?
Mitä ajattelet siitä voiko ihminen muuttaa ”puun” hedelmää eli orjantappurat alkaisivat tuottamaan viinirypäleitä?
Minä luotan yksilön muutokseen molempiin suuntiin. Mutta jos tarkoitat ryhmiä, yhteisöjä ja kirkkoja kokonaisuudessaan, niin siihen en osaa sanoa mitään.
Mistä voi tietää, mitä siellä on? Eihän näennäesesti ihanneporukassakaan ole kaikki hyviä tai jossakin muussa ryhmässä kaikki ei ole huonoja. Rajaan tästä lainvastaiset ja rikolliset porukat, joissa on varmaan ’pakko olla paha’. Valtiotasolle en mene.
Kysymys kuullu: miksi Jehovan todistajat valehtelevat? Vastaus lienee selvä. He eivät halua totuutta julkisuuteen. Liikkeestä halutaan antaa kaunisteltu julkisuuskuva, jotta uusien jäsenien houkuttelu olisi mahdollisempaa.
Pääosin näin. Uusien jäsenien värvääminen uskonnon ulkopuolelta on kuitenkin yhä harvinaisempaa, joten valehtelun pääasiallinen motiivi lienee mainitsemani yhteiskunnallisen aseman säilyttäminen.
”Uusien jäsenien värvääminen uskonnon ulkopuolelta on kuitenkin yhä harvinaisempaa, ”
Lasten vanhemmat opettavat lapsille liikkeen opit. Jotkut oppivat ”kuuliaisiksi orjiksi”. Yhä useammat jättävät järjestön?