Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, niin miksi hän ei estä ja lopeta Aleppon kärsimysnäytelmää, pikkulasten raakaa murhaamista? Tänään on YK:n päivä – eikä Yhdistyneet Kansakunnat näytä mahtavan asialle mitään, kun sodan osapuolet eivät ko. järjestöä tunnu noteeraavan ollenkaan. Kirkot eri puolilla maailmaa ovat soittaneet ns. Alepponkelloja parin viikon ajan, mutta mitä sillä on ollut merkitystä? Tänään on myös Rukouspäivä. Eikö nyt pitäisi toimia jollakin tavalla aleppolaisten hyväksi eikä vain istua kädet ristissä paikallaan?
Jonkun mielestä tämän bloginan otsikko saattaa edustaa ns. klikkausjournalismia, jonka pyrkimyksenä on vain saada lukija uteliaaksi ja klikkaamaan teksti auki –lukemisesta ei niin väliä. En tiedä, mutta ainakin rupriikin kysymys edustaa 15-kesäisen rippikoululaisen kysymyksenasettelua. Toki Jumala taistelee pahaa vastaan täällä maan päällä, mutta hänen keinonsa eroavat huomattavasti niistä, joita me käyttäisimme, jos meillä olisi kaikki valta. Ekana listittäisiin kaikki vastustajat ja… Ai niin, mutta niinhän omnipotentit vallankäyttäjät juuri tekevätkin. Ja huonolla menestyksellä! Seurauksena on kostonkierre, ei konfliktien loogiseen ratkaisemiseen auttava luova hierre.
Niin, ne Jumalan keinot pahuutta vastaan: Lapsi seimessä ja mies ristillä. Jeesus. Kuulenko jonkun nauravan ääneen?
Sota on synnin kammottavin ilmenemismuoto, syntiinlangenneen ihmiskunnan perkeleellisin tapa selvittää kansakuntien välejä sen jälkeen, kun diplomatia on pettänyt. Jos rippikoululainen ihmettelee, miksi Jumala ei heti poista syntiä maailmasta, niin onnistuuhan se toki, mutta synnin poistaminen merkitsisi meidän syntisten ihmisten totaalista eliminointia, sillä synti riippuu ja roikkuu meissä jokaisessa kiinni takiaispallojen tavoin.
Syntiä Jumala vihaa, mutta syntistä ihmistä hän kuitenkin rakastaa. Paha paikka siis Jumalallakin!
Jeesuksen keskeisimpiä opetuksia ja kenties ankarin haaste on tämä: ”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä” (Lk. 6:27-28)
Henri J.M. Nouwen kirjoittaa: ”Viholliseni ei ansaitse minun vihaani, torjuntaani, kaunaani tai ylenkatsettani – vaan rakkauteni. Kaikkina aikoina ovat hengelliset ohjaajat sanoneet, että vihollisen rakastaminen on Jeesuksen sanoman kulmakivi ja pyhyyden ydin. Meille pelokkaille ihmisille vihollisemme rakastaminen on haasteista kaikkein suurin, koska me juuri pelkojemme takia jaamme maailman kahtia: ihmisiin, jotka ovat meidän puolellamme ja ihmisiin, jotka ovat meitä vastaan – ihmisiin, joita kuuluu rakastaa ja ihmisiin, joita on vihattava; ystäviin ja vihollisiin”.
On syytä korostaa, että jako ystäviin ja vihollisiin ei ole lähtöisin meidän rakastavasta Jumalastamme, vaan meistä pelokkaista ihmisistä, jotka mieluummin rakennamme välillemme siltojen sijaan muureja.
Virsikirjan virsi 411:1 kysyy kaunistelematta, oletko oikea kristitty vai et:
Rohkenethan, minkä maksoi,
ristin tielle lähteä,
rohkenethan, vaikka saisit
pilkkaa siitä kärsiä!
Jos on Jeesus Kristus tullut
sydämesi Herraksi,
kasva hänen armossansa,
tunnusta myös uskosi.
Pelin henki on siis tämä: Kuulummeko me itseämme kristityn nimellä kutsuvat Jumalalle vai maailmalle, asummeko me rauhan talossa vai niiden majassa, jotka sotia suunnittelevat? Kristittynä oleminen edellyttää tahtoa olla antamatta menestyksen halun, suosion tai vallan ohjata käytöstämme. Se edellyttää yksiselitteistä sitoutumista rauhan Herraan silloinkin, jos ja kun tämä tie johtaa hylätyksi tulemiseen, vainoon tai jopa kuolemaan. Kävi niin tai näin, olen Kristuksen oma.
Ydintuhon välttämisen pitäisi olla ihmiskunnan ykkösasia. Optimismille on näinä aikoina vain vähän sijaa, sillä maailman kirjat ovat niin sekaisin ja maailman valtiaat ah, niin kovin kiinnostuneita kehittämään konflikteja, joissa pienikin virhe riittää laukaisemaan sanoinkuvaamattoman katastrofin.
Sanotaan, että toivoa on niin kauan kuin on aikaakin. Aika vain tahtoo käydä vähiin. Lapsena ihmettelin puheita siitä, että Jumala tekee kerran tästä luomastaan maailmasta lopun. Toki uskon maailmanloppuun, mutta nyt olen varsin tietoinen siitä, että me ihmiset teemme itse lopun tästä kaikesta.
Alepponkellot kutsuivat rukoukseen. Jos rukouksessa kyselet Jumalalta, mitä hän tekee pahuuden poistamiseksi, sinun on rehellisyyden nimissä varauduttava siihen, että hän vastaa: ”Ai, minä kun ajattelin kysyä sinulta ihan samaa asiaa!” Toki Jeesus on jo itäisessä Aleppossa, siellä pahassa paikassa, jossa 300.000 siviiliä on loukussa keskellä sotaa. Herra, ole heidän kanssaan niin elämässä, kivussa ja kärsimyksessä kuin kuolemassaankin.
”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille,
omassatunnossamme Hän puhuu,
mutta tuskissamme Hän huutaa;
kärsimys on hänen huutotorvensa,
jolla kuuro maailma herätetään.” (C.S. Lewis)
* * * * * * * * *
Aleppoa on verrattu maanpäälliseen helvettiin:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001936955.html
Aleppo – pahinta toisen maailmansodan jälkeen!
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001937001.html
Humanitaarista apua ei ole voitu toimittaa 7.7.16 jälkeen:
http://yle.fi/uutiset/3-9032428
”Vielä täytyy todeta, että meillä on näköjään erikäsitys Jumalasta.”
Olen ottanut kantaa siihen jumalakäsityksen,mikä minule on rippikoulussa opetettu. Se käsitys ei voi maailmantapahtumien, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden valossa olla tosi.
Tuo oli hyvä. Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Kirkko päästää ihmiset nykyisin liian helpolla, mitä tulee Raamatun tuntemiseen. Ehkä meillä olisi enemmän ja syvempää Jumalan tuntemusta, jos opettajat tuntisivat sen mistä puhuvat ja tarkoitan Raamatun kirjoituksia.
Monesti kuulee ihan höpöjä ja vielä niiltä, jotka opettavat korkeilta paikoilta.
Jep, niinpä on ohitettu se raamatunkohta, missä sanotaan yksielitteisesti:
”Korkeimman eiköä suusta muodostu sekä hyvä että tuo paha!”
Näinhän siellä kirjoitetaan ja sen edessä joutuu ihminen aika hiljaiselle paikalle. Minua on aina puhutellut Jes.45 luku. Moni ohittaa nuo jakeet kevyesti.
Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy.
Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän ei ole kaikkivaltias – eikä tämä ole jumalalle ominaista. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän ei ole luotujaan syvästi rakastava ja heille pelkkää hyvää tahtova isä – mikä on kuulemani mukaan vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän ei ole luomiaan ihmisiä syvästi rakastava kaikkivaltias, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?
Noinkin voi ajatella Kimmo. Armo käy oikeuden edellä ja vain Kristuksen kautta voimme nähdä Jumalan tahdon ja ymmärtää Jumalan Rakkauden, ilman sitä me hukumme kaikki synkeihimme.
Ehkäpä tämä lihassa elettävä aika ei ole lopultakaan koko jutun pointti.
Uskon kautta voi ymmärtää sen mikä on hengen mukaan, mutta järki jää vangiksi kirjaimeen, eikä pääse irti maan kahleista.
Ismo Malinen:”” Kirkko päästää ihmiset nykyisin liian helpolla, mitä tulee Raamatun tuntemiseen. ””
Eihän tuohon tarvitse hakea lääkettä kuin kirkon omista tunnustuskirjoista ja sieltä itse Lutherin käsky:
”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ”” (Luther Vähä Katekismus)
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html
”vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ”
Heh, heh, taitaisi tulla tänä päivänä tuomio heitteillejätöstä, ihmisoikeuksien ja -arvojen polkemisesta, vihapuheesta ja ties mistä jos joku yrittäisi noita vähäkatekismuksen oppeja ja määräyksiä toteuttaa.
Onneksi sentään kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja on tehnyt sitä jo aika harppauksen noista Lutherinkin ajoista.
Juu näin kävisi. 1500 luvulla lapsia pidettiin aikamoisessa Herran nuhteessa ja kurissa, jopa pelossa. Ei hyvä, mutta historiaa ei voi muuttaa, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. On ollut myös aika, kun naiset saivat sakkoja, jos pistivät miesten housut jalkaansa julkisella paikalla. Hevosvarkaudesta hirtettiin ja 1600 luvulla koron ottaminen lainasta oli vielä kuoleman synti. (Saisi olla muuten edelleenkin)
Ismo malinen kuinka yhdistät tuohon Lutherin herran nuhteeseen evankeliumin, siis onko niillä mitään tekemistä keskenään?
Ari. Olen lukenut usean Lutherin elämänkerran ja ihan tavallinen mies tuo Luther oli kaikkine inhimillisine tapoineen. Uskon mies kuitenkin ja luki Raamattua alkukielillä ja tohtoriksi väitellyt. On myös antanut kirjoituksillaan monelle paljon pohdittavaa.
Opettiko väärin vai oikein, sen saat päättää itse omasta puolestasi, mutta suosittelen sinullekin lämpimästi lukemaan äijän tuotantoa.