Eräällä työpaikalla oli tapana laittaa aforismeja ilmoitustaululle. Joku oli laittanut seuraavan: Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä. Yksi parhaista oli seuraavanlainen: Jos väittelet idiootin kanssa, varmistu, ettei hän tee samoin. Myös huutokauppatilanne kirvoittaa ihmisestä helposti esille taistelijan, joka kamppailee viimeiseen rupiaan asti, saadakseen itselle harmia. Muistan nuoruudesta tilanteen, kun osallistuin huutokauppatilaisuuteen. Eräs vähän maistellut mies huusi itselleen lastenvaunut. Kohta huutonsa jälkeen ikäänkuin realismi palasi hänen elämäänsä ja hän ihmetteli isoon ääneen: Mitä minä näillä oikein teen. Toisen maailmansodan yhtenä ratkaisuhetkenä pidetään Kurskin mutkan panssaritaistelua. Panssarit olivat kai tasaveroisia ja käyttäjät yhtä taitavia, joten äkillistä päätöstä ei saatu aikaan. Mikä sitten ratkaisi asian? Kyky valmistaa panssarivaunuja! Siperian vaunujunat pitenivät ja Saksan lyhenivät, kunnes savuavat panssarit lakkasivat savuamasta toisella puolella.
Miksi näitä pähkäilen? Mietin aikaa jolloin kristikunta piti Raamattua Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle. Aikaa jolloin kirkkoon käveltiin kengät kädessä ja ne laitettiin jalkaan kirkonmäellä. Aikaa jolloin papit olivat miehiä. Aikaa jolloin vihittiin mies ja nainen avioliittoon. Aikaa jolloin ei niin helposti voinut erota ja löytää uutta verta. Aikaa jolloin lapset kastettiin. Aikaa jolloin kylvettiin siementä siunaten. Aikaa jolloin oltiin kiitollisia vuodentulosta. Oltiinko silloin onnellisia? Ehkä ehkä ei, mutta silloin tiedettiin kaikessa olevan yliluonnollinen osa, jota emme pysty ohjailemaan. Silloin aforismiksi tuli: Synti on kansan häpeä!
Eräänä päivänä joku heräsi ja huomasi epäkodan, ensin yhden sitten toisen ja viimein päädyttiin täysremonttiin. Meillä on selittävä sana, joka on tullut tärkeäksi: Muutosvastarinta! Kaikki siis voidaan muuttaa ja saadaan muuttaa ja halutaan muuttaa, kunhan muutosvastarinta saadaan juuritettua pois. Nyt on suuri kysymys siinä: Onko muutosvastarinta vain ilkeyttä ja jääräpäisyyttä? Voi olla sitäkin! Mutta uskooko kukaan, että konservatiivin motiivina olisi kansan hyvinvointi Kaikkivaltiaan edessä? Vai onko kurskinmutka keskellämme, jossa vain mitataan voimia ja kestävyyttä? Onko kukaan miettinyt sitä, että vieläkin on mukana muuttuja X Jota emme tahtoisi ottaa huomioon. Oi Herra siunaa Suomen kansa!
Mikä nyt neuvoksi? Olisiko nyt niin, että kirkon tai muun yhteisön oppi ei enää kanna perille? Olisiko kilvoituksen tultava henkilökohtaiseksi? Olisiko niin, että pidämme kukin oman avioliittomme kunniassa ja antaisimme toisen palvelijalle vapaat kädet tehdä oman päänsä mukaan eli kukin omalla tavallaan? Se on kai jo tullut selväksi, että itsensä muuttaminen on vaikeaa ja toisen muuttaminen mahdotonta. Lasketaan aseet niistetään nenä ja paikataan rikkimenneet housunpolvet ja eletään ihmisiksi. Kuunnellaan julistajaa, jolta saamme sitä evästä, jota tarvitsemme. Lopetetaan lusteiden tukistelu puolin ja toisin siis hyödyttömänä asiana.
Hyviä kysymyksiä, pohdintoja ja ehdotuksia! Kiitos niistä!
Tahtoisitko pois viho viimeisetkin äkyrät, näiltä palstoilta. Ei tänne jäisi sitten ketään.
Jos lähdemme siitä, että joitakin ilmiöitä olisi pidettävä harhaoppina niin saattaisi Paavalin neuvo olla hyvä: Kun olet kahdesti tai kolmesti neuvonut, niin jätä rauhaan, oma suomennos. Katsotaan vähän. Josjoku neuvoo jostain asiasta eikä saa heti myönteistä vastakaikua, niin on kaksi syytä: 1. Toinen ei ymmärtänyt! 2. Toinen on periaatteellisista syistä eri mieltä.
Kun neuvoo toisen kerran, niin väärinymmärrys yleensä tulee oikaistua. Kolmas kerta on jo sitten merkki, että ymmärrystä ei synny. Jos ymmärrystä ei synny ja yritän edelleen painaa päälle, niin silloin yleensä alkaa lihan käsivarret toimia ja siinä tulee vain mustelmia ja mustia silmiä.
Toki voi ottaa kantaa ja tuleekin tuoda julki mielipide, että epäröivillä olisi laajempi tieto miten asioita voidaan ajatella. Mutta satojen kommenttien ähellys ei tuo ratkaisua. Ratkaisu on Jumalan kädessä ja Hän kyllä saa äänensä kuuluville silloin, kun Hän tahtoo. Kavahtakaamme kaikki vaikenevaa Jumalaa, se on huono merkki.
Vaikeneva Jumala? Kukapa sitä ei olisi kokenut, joka Kristukseen uskoo ja ristin alla joutuu elämään?
Hyvä kirjoitus. Esität kysymyksiä, joista varsinkin papiston tulisi olla huolissaan, koska papisto erityisesti on asettu virkansa puolesta hoitamaan armonvälineitä ja vartioimaan evankeliumin puhtautta. Papit ovat myös luvannneet ja rukoilleet yhdessä seurakunnan kanssa pyhän kolmiyhteisen Jumalan edessä pysymistään oikessa opissa, vastustamaan vääriä oppeja ja olemaan edistämättä taikka muuten suosimatta mitään vääriä oppeja.
Konservatiivisten seurakuntalaisten tilanne Suomessa ei ole helppo sen jälkeen, jos kirkko alistuu vieraan ikeen kantamiseen ja luopuu avioliitto-opetuksessaan oikeasta opista. Kysymys menee siinä tilanteessa myös kirkkokäsitykseen. Nythän suurelle osalle konservatiivisia seurakuntalaisia on riittänyt se, että riippumatta siitä, että osa papistosta suosii suoranaisesti vääriä oppeja taikka jopa opettaa lähes eri uskontoa opettamalla erilaisia lakiuskontoja, sotkiessaan lain ja evankelimin ja ovat tekemässä kirkosta lähes täysin pelkän maallisen hyväntekeväisyyslaitoksen tai mailman parannusorganisaation, kun kirkon perimmäinen tehtävä on julistaa ristiinaulittua Jeesusta Kristusta ja ansiotonta armoa Hänessä iankaikkisuus perspektiivillä. Nyt konservatiiviset seurakuntalaiset ovat voineet pitää kokonaiskirkkoa ja sen barokkiaalista paikallisseurakuntaa oikeana Kirkkona, koska kirkko on juridisesti kohdillaan, koska kirkkolain 1§ linkittää sen kohdilleen. Mikäli kirkolliskokoukset muuttavat juridisen todellisuuden, konservatiivit joutuvat oikeasti miettimään, miten heidän tulisi siinä tilanteessa toimia. Konservatiivit ovat myös niitä, jotka aidosti tarvitsevat Pyhää ehtoollista, synninpäästöä ja rippiä. Heille kirkko on ensisijaisesti Kristuksen Kirkon näkyvä maanpäällinen viranhoitolaitos, jossa ensisijassa hoidetaan armonvälineitä – sirkushuveja ei tarvita, eikä pappien sooloiluja ja omia ideoita ja sana akrobatiaa saarnoissa ei tarvita. Riittää, kun papit hoitavat uskollisesti virkaansa ja osaavat lukea uskollisesti kirkkokäsikirjaa, Raamattua ja asettaa ehtoollisen oikein ja julistaa synninpäästön Kristuksen palvelijana kuten kirkkokäsikirjassa sanotaan. Se on sellainen seurakuntalaisen laatutakuu. tietää mitä saa, kun papit pysyvät sanassa.
” Jos väittelet idiootin kanssa, varmistu, ettei hän tee samoin”
Mielestäni tuo on hyvä lähtökohta.
Hyvää pohdintaa, tästä tulee vaan mieleen VT.n puolelta juutalaisten kova halu päästä palvelemaan Jumalaa erämaahan, no kuinkas kävi kun ihmeitten kautta Jumala lopulta vapautti heidät eikä mikään ulkopuolinen voinut heitä orjuuttaa? Ei onnistunut Jumalan palvelu, miksi?
Väittely oikeasta opista on hyvinkin terveellistä. Evankeliumi on nimittäin suuri salaisuus, jota on jatkuvasti opiskeltava. Sitä emme opi koskaan täydellisesti tuntemaan. Tämän kaltaiset väittelyt
hyödyttävät tuota opiskelua. Siinä itselle avautuu uusia näköaloja evankeliumista. vastapuoli tietysti vain kaivautuu entistä syvemmälle omiin poteroihinsa. heidän mielestään me teemme samoin. Mitäpä siitä. Pääasia on että opimme paremmin tuntemaan evankeliumia. Siinä riittää opiskelua, koko elämämme ajaksi.
Minua on jopa huvittanut tuo, miten tiukasti jotkut vetoavat Raamattuun, kun puhutaan rakkaudesta. Merkityksettömiä heille on, ne kohdat missä puhutaan synnistä. Siitä puhuminen on jopa loukkaavaa.
Tässä on kielellinen sudenkuoppa. Rakkaudesta pitäisi olla useampi sana tai siihen pitäisi laittaa etuliite. On montaa rakkauden lajia, johon ei perinteisesti ole kuulunut erotiikka. Jumalan rakkaus: Hän rakastaa meitä. Äidin rakkaus , Veljes ja siasrus rakkaus, Joku rakastaa rahaa, joku rakastaa autoaan, joku rakastaa koiraansa eli on eläinrakas.
Tämä kaikki osoittaa, että todellinen Raamatun vakavasti ottaminen on harvinaista. Se on kuin toiveiden tynnyri, josta jokainen voi ammentaa itselleen mitä haluaa ja vielä voi ajatella, että lupaukset toteutuvat.
Onhan meillä suomessakin kaksi sanaa, rakkaus ja lempi.
Vasumäki!
Kun Raamatussa kerrotaan ajanjaksoista, jolloin Jumala oli vaiti, ne olivat ongelmallisia. Toki kokemuksesta tiedän tuon mihin viittaat. Varmasti vaikenemisen vuosina Hän puhui yksilöille henkilökohtaisesti.
Totta on, että vaikeneva Jumala on ongelmallinen, kuten Raamatusta voimmme monesta kohdasta lukea.
”Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!” (Ps 44:24). ”Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?” (Ps 10:1). ”Kuinka kauan minun pitää, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa,… etkö sinä auta?” (Hab 1:2). ”Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja!” (Jes 45:15)”
Toisaalta Sef. 3:17:sta on merkillinen kohta: ”Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua”. Aika viiltävä pardoksi: … ”etkö sinä auta….ja Hän on ääneti siksi, että hän rakastaa meitä.” Jumala vaikenee ja rakastaa näyttävät olevan totta yhtäaikaa. Voimmeko me ymmärtää sen ristin alla muuten kuin odottavassa uskossa, joka on omaa ymmärrystämme ylempi. Kunhan kyselen.
Vaikeneeko Jumala nyt tässä kirkkoa askarruttavassa tilanteessa. En tiedä.
Hän vaikenee nyt, koska rakastaa kaikkia eikä halua menettää ketään. Hän haluaisi auttaa, mutta apua pitäisi rukoilla ja pysyä sanassa. Ohi sanan ei tapahdu mitään hyvää.
”Ohi sanan ei tapahdu mitään hyvää.” Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Jos sanalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Raamattua, pidän sitä todella kapean näkemyksen ilmaisuna. Kaikki hyvä tulee Jumalalta eikä hän ole sidottu Raamattuun, joka kaikessa rikkaudessaan on toki rajallinen. Jumalan hyvyys on rajatonta.
Olen varma siitä että, Jumala ei asiaan puutu. Mitä syytä Hänellä siihen olisi?
Niin, Hän on käskenyt valita viisaasti ja vaihtoehdot ovat useasti olleet esillä. Nyt on valinnan paikka taaskin.
Mielenkiintoinen ajatus että Jumala vaikenisi, siis kuka on isä joka ei ohjaisi lapsiaan siihen hyvään johon haluaa heidät viedä?
Nyt herääkin kysymys näille jotka väittävät Jumalan vaikenevan että onko vika ihmisessä vai Jumalassa kun ihminen ei kuule Jumalan ääntä?
Miksi Jumala vaikenisi niiltä jotka Häntä rakastavat ja haluavat tehdä Hänen tahtonsa?
Evankeliumissa kyllä Jeesus Sanoo että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”, voiko tämän kokea että Jumala vaikenee vaikka kuinka ihminen yrittää huutaa Häntä?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille
Ehkä Jobin kirja antaa parhaimman vastauksen tuohon Jumalan paradoksiin vaikenevana ja kuitenkin rakastavana Isänä.