Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.
Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.
Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.
Tämä kaikki on tietysti vain Heikki Lepän henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja tunteisiin perustuvaa asioiden arvottamista ja omaa tulkintaa rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta.
Upea puheenvuoro Heikki Lepältä!!
Reima Jokinen,
olet oikeassa siinä että tämä on Heikki Lepän oma puheenvuoro. Itsenäinen ja hyvin perusteltu. Ei kenenkään toisen sanelema. Siinä toteutuu mielestäni hyvin eräs periaate, joka puhuttelee minua paljon:
Ajattele itse, ajattele johdonmukaisesti, ajattele kaikkien kannalta.
Reima Jokinen,
Aivan jokainen meistä, niin Heikki kuten muutkin, arvioi rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa omalta kannaltaa.
Kysymys: Olisiko se sinusta rakkaudetonta ja epäoikeudenmukaista seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttaa parisuhteen nimi rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi?
Kaikki nämä tavoitteet ovat varmasti kirkon piirissä yleisesti kannatettuja. Tämän hienon kirjoituksen universaalisti hyväksyttyjen tavoitteiden takaa ongelmaksi nousee kuitenkin se ikuinen kiistakapula, seksi. Vaikka kuinka pyrittäisiin kaikin mahdollisin tavoin tukemaan ihmisiä ja kehottamaan heitä pitämään huolta lähimmäisistä ja rakastamaan heitä niin kirkon on kuitenkin pakko kieltäytyä tästä jos siihen liittyy edes implisiittisesti mahdollisuus sellaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, jota kirkko ei ole hyväksynyt.
Kirkko ei ole hyväksynyt moniakaan sellaisia asioita joita me pidämme nykyään itsestään selvyyksinä (sukupuolten tasa-arvoa, demokraattista yhteiskuntaa, sitä ettei lapsia saa kurittaa ruumiillisesti, eronneiden mahdollisuutta mennä uudestaan naimisiin jne. jne.). Ennenkuin se sitten on hyväksynyt ne. Toivottavasti tässä asiassa tapahtuu samalla tavalla.
Mielestäni olisi korkea aika lukea Raamatun sukupuolietiikkaa niin, että huomio kiinnitettäisiin siihen, mitä ihmiset tekevät toisilleen, eikä siihen, kuka tekee ja kenelle. Raamattu vastustaa sukupuolista alistamista ja häpäisemistä, mahdollisesti myös suostumista alistetuksi ja häväistyksi.
Jeremia 23:16
Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.
Jeremia saarnaa tässä Jerusalemin profeettoja vastaan, jotka vakuuttivat pysyvää rauhaa. Jeremialle oli Jumala ilmoittanut lähestyvästä tuhosta. Miten tämä lainaus liittyy aiheeseen?
Pastori Heikki Leppä ilmoittaa tässä avoimesti olevansa toisella kannalla kuin mitä on kirkon voimassa oleva avioliittokäsitys. Mielenkiintoista.
Kirkko ei edellytä papeiltaan tai piispoiltaan sitä, että ne vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia.
Kirkon opetuksessa, opissa ja tunnustuksessa pitää papin pysyä. Tietysti myös papeilla on sananvapaus.
Eipä se Lutherkaan oikein meinannut pysyä kirkon opetuksessa, opissa tai tunnustuksessa. Ja katso nyt mitä siitäkin seurasi!
Kaikki rakkaus on Jumalan silmissä hyvää, sillä se mikä ei ole hyvää, ei myöskään ole rakkautta.
Ihminen ei kuitenkaan kykene rakastamaan kuten Jumala. Ihmisen rakkauteen on aina sekoittauneena jotain mikä ei ole hyvää, jotain sellaista joka palvelee ihmisen omaa itsekkyyttä. Hyvä ja paha kampailevat ihmisessä.
Rakkauden kohde ei määrittele sitä, onko kyseessä hyvästä rakaudesta vai omahyväisestä itsekyydestö. Kykenemmekä vastaamaan lähimmäisemme läheisyyden tarpeeseen välineistämättä häntä omien tarpeidemme tyydyttämiseen? Harva kykenee, jos kukaan.
Ihmisen mieli muuttuu ja siksi pitää kysyä onko oikein sitoa yhtä ihmistä loppuelämäkseen toiseen ihmiseen? Jos on niin miksi?
Perinteisessä avioliitossa tähän on peruste. Entä sitten samaa sukupuolta olevien liitto. Millä voimalla sellaiseen pitäisi sanoa:
Teillä ei ole lupa erota.
Näinhän kirkko edelleen opettaa perinteisestä avioliitosta. Toki kirkko samalla hyväksyy sen ettei maailma kuitenkaan mene niin kuin on tarkoitettu. Ihminenhän ei omassa itsekyydessään kykene ketään täydelisesti rakastamaan.
Heikki Leppä:
”..Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä..”
– Tässä unohdetaan yhteiskunnan heikoimmat, eli lapset. Syrjitään lapsia rakaudellisissa harhoissa. Tullaan valkoisissa puhumaan pimeyden keitoksia. Tähän sielunvihollinen pyrkii. Tällaisen puheen hyväksyvät lähes kaikki jumalattomatkin, sen jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan?
Millä tavalla samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elävät lapset siitä kärsivät, että heidän vanhempiensa parisuhdetta kutsutaa rekisteröidyn parisuhteen sijaan avioliitoksi?
On kovin tunteenomaista vedota lasten oikeuksiin, mutta ainakaan minulle tämä logiikka ei oikein aukea.
Miten niin? Vanhempien sitoutunut ja yhteiskunnan tunnustama liitto suojaa myös sateenkaariperheiden lapsia. He, jos ketkä, hyötyvät tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Nimenomaan nykyinen laki suojaa sateenkaarilapsia: siten, että heillä on oikeus tietää aito perimänsä (biologiset vanhemmat).
Lakialoitteen hyväksyminen tarkoittaisi, että yhteiskunta asettuu tukemaan sitä, että synnytetään lapsia, joilta tietoisesti piilotetaan tieto toisesta biologisesta vanhemmasta.
Lasten tasa-arvo – kaikkien lasten lähtökohtainen oikeus tietää aito perimänsä – on yksi pääsyistä, jonka vuoksi sadat tuhannet – mukana homoseksuaalien edustajia – ovat marssineet homoavioliittoja vastaan.
yksi sana jäi pois edellisestä: Ranskassa.
Miksi en kannata tasa arvoista avioliittolakia: On Raamatun Sanan vastainen liitto. EI ole Jumalan mielisuosiota niillä jotka lakia kannattavat ja noudattavat.
Luterilaiselle on tärkeää huomata ero kansakuntien lakien ja Jumalan lain välillä. Eduskunnan käsiteltävänä oleva lakiesitys koskee kansakunnan lakia.
Kun meillä jo on erikseen laki rekisteröidyistä parisuhteista, niin mikä estää eduskuntaa yhdistämästä tätä lakia avioliittolain kanssa.
Kansakunnan lain muutoksella samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ei muutu miehen ja naisen välisiksi parisuhteeksi eikä päin vastoin. Laki muutos ei teen näistä parisuhteista yhtään sen samankaltaisempia kuin ne ovat jo nyt.
Ihmiskunta jakaantuu miehiin ja naisiin (pääsääntö) täysin riippumattomasti siitä, mitä Suomen eduskunta asiasta päättää. Jumala on meidät miehiksi ja naisiksi luonut ja se asia on täysin eduskunnan päätösvallan ulkopuolella. Se on osa Jumalan lakia. Myökään sitä mitä Jumalan lakiin on kirjoitettu miehen ja naisen välisestä avioliitosta, ei Suomen eduskunta kykene muutamaan sukupuolesta riippumattomaksi.
Eduskunnan päätösvallassa oleva laki ei uhkaan kirkoa kunhan kirkko itse pitää kiinni ymmärryksestä, ettei Jumalan laki ole eduskuntamme päätettävissä.
”Jumala on meidät miehiksi ja naisiksi luonut ” Tämä ei mielestäni tarkoita, että meidät on luotu joko miehiksi tai naisiksi. Välimuotoja on jo ihan fysiologisestikin. Jokaiselle avoimesti lähimmäisiään havainnoivalle on tuttua, että monet miehet ovat olemukseltaan jokseenkin naisellisia ja moinet naiset melkoisen miehekkäitä.
Minä toivon, että Jukka Kivimäki ymmärtää kaksi asiaa:
(1) Lakimuutoksella ei tavoitella sitä, että kahden miehen parisuhde muuttuisi miehen ja naisen väliseksi parisuhteeksi. Ainakaan minä en toivo tätä omalta parisuhteeltani vaan toivon puolisoni olevan mies lakimuutoksen jälkeenkin.
(2) Sikäli kun Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, katson että homot ja lesbot ovat miehiä ja naisia (pääsääntö). Lakimuutoksella ei tavoitella ihmisten sukupuolen muuttamista.
Jusu
Ei noissa esittämissäsi asioissa ollut mitään erityistä uutta jota ei olisi jo keskustelussa monen kertaan todettu.
MItä siinä tapahtuu jos eduskunta niputtaa kaksi eri lakia yhdeksi uudeksi laiksi. Ei kait mitään järisyttävää.
Mitä siinä jää tapahtumatta, jos kaksi erillistä lakia jää voimaan?
Ei kait mitään järistyttävää. Järistyttävää sitä vastoin tapahtuu, jos lakimuutoksella pyritään jotenkin muuttamaan jonkun elämää.
Miksi vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia: Siksi, että toivon avioliiton tulevaisuudessakin tarkoittavan samaa kuin tähän asti, siis miehen ja naisen julkisesti vahvistettua ja sukupuoliyhdynnän sisältävää liittoa. Homoseksuaalisessa pariliitossa voi toki olla syvää rakkautta ja seksuaalista mielihyvää, mutta ei yhdyntää sanan fysiologisessa mielessä. En vastusta ns. rekisteröidyn parisuhteen ehtojen yhdenmukaistamista avioliiton ehtojen kanssa ja tuollaiselle liitolle olisi hyvä keksiä vähemmän byrokraattinen nimityskin. Adoptiosäädösten ei tulisi lainkaan sisältyä parisuhteita säänteleviin lakeihin, vaan adoptiosta tulee päätökset tehdä tapauskohtaisesti ja yksinomaan lapsen etua silmälläpitäen. Kenelläkään ei siis pitäisi olla oikeutta adoptioon, olipa hetero tai homo.
Muutama huomautus Yrjö Sahaman kommenttiin:
(1) Avioliittolaki ei velvoita vaimoa antamaan miehelleen (tai päinvastoin). Yhdyntä ei ole avioliitossa miehen subjektiivinen oikeus ja nykyisin perheen sisäinen raiskaus on kriminalisoitu Suomessa.
(2) 15 vuotta parisuhteessa eläneenä en voi olla hämmästelemättä Yrjön kommentin yhdyntäkeskeisyyttä. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että miehelläni ei ole vaginaa.
(3) Adoptiosta päätetään nykyisinkin tapauskohtaisesti ja yksinomaan lapsen etu silmällä pitäen. Lisäksi kun puhutaan samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta, sillä tarkoitetaan oikeutta hakea adoptiota eikä suinkaan subjektiivista oikeutta saada adoptiolapsi.
Edellistä kommenttiani jatkaakseni totean vielä seuraavaa. Olisi mielestäni sangen koomista, jos Suomen eduskunta lainsäätäjänä kirjaisi lain perusteluihin seuraavaa.
”Lakivaliokunta on tutustunut ehdotettuun lakimuutokseen ja tehdyn tutkimuksen perusteella osalla pareista puuttuu tietty asento harjoittaa yhdyntää. Katsomme, että tämän yhdyntäasennon puuttumisen takia yhteiskunnan etu edellyttää, että säädämme parisuhteesta kaksi samansisältöistä mutta eri nimistä lakia.
Lakivaliokunta katsoo, että yleisen edun vuoksi parisuhteen nimestä tulee käydä ilmi, miten aviopari harjoittaa yhdyntää ja tämä toteutuu vain nimeämällä parisuhteet eri nimisiksi.”
”Homoseksuaalisessa pariliitossa voi toki olla syvää rakkautta ja seksuaalista mielihyvää, mutta ei yhdyntää sanan fysiologisessa mielessä.”
Vaginaan yhtyminenkö on oikeutetun avioliiton mittari?
Sahama: ”Siksi, että toivon avioliiton tulevaisuudessakin tarkoittavan samaa kuin tähän asti, siis miehen ja naisen julkisesti vahvistettua ja sukupuoliyhdynnän sisältävää liittoa.”
Kummallista kun seurakunnasta eikä sen enempää maistraatistakaan ole tullut minkäänlaista ilmoitusta meikäpapan 50- vuotisen avioliiton mitätöimisestä, kun siihen ei ole tuota sukupuoliyhdyntää kuulunut enää moneen vuoteen.
Kovin tuntuvat olevan Sahaman avioliittokäsitykset yhdyntä- ja seksikeskeisiä.
Eihän seksin harrastamisella ja avioliitolla ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Avioliitossa voi elää ihan hyvin ilman sukupuoliyhdyntää ja sukupuoliyhdynnässä voi olla ihan hyvin ilman avioliittoa.
Jos laki menee läpi, kuten ajan kanssa yleisesti ajatellaan tapahtuvan. Ongelmaksi tulee muodostumaan seuraavaa:
Perinteisen arvon (huomaa, että laki ei tue enää perinteistä arvoa, jos laki menee läpi) kannattajista tulee lain edessä rikollisia. Jos haluan kasvattaa lapseni perinteisiä arvoja kunnioittaen ja kuitenkin yhteiskunta ja koulu joutuvat noudattamaan lakia ja muuttamaan opetuksen ja kaikki oppimateriaalit perinteisen arvon ulos-sulkevaksi.
Yhteiskuntaan asettuu valtaisa ja kasvava ristiriita ja kaikille ihmisille aiheutuu tästä haittaa.
Kirkko ja muut arvo yhteisöt esim. Islam ajautuu lain edessä nöyrtymään pakotettuna, sillä laki suojelee, mutta myös langettaa lainrikkojalle rangaistuksen. (mikä tämä tulee olemaan jää nähtäväksi)
Perinteinen ja Raamattuun perustuva ihmiskäsitys ja maailmankatsomus asettuu siis lain kautta rikolliseksi arvomaailmaksi, jota ei saa julkisesti opettaa joutumatta sanktioihin. Varmaa on myös, että kirkko jakaantuu kahtia tämän lain astuessa voimaan ja jos kirkko liittää homosuhteet avioliitto kaavaan.
Perinteinen Kristillinen ihmiskäsitys ei ole mikään natsioppi, vaan vuosituhantinen yleismaailmallinen ja selviin normeihin ja normatiiveihin perustuva ihmiskäsitys. Siitä tulee kuitenkin lainsuojaton ajattelumalli tulevaisuudessa.
Vielä seksuaalisen kulttuurin omaksumisesta sanoisin, että ihminen omaksuu seksuaalisen haureuden ja hekumallisuuden luonnostaan arvoksi jos sille annetaan tilaa, (tästä on omakohtaista kokemusta) tämä koskee myös homoseksuaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen seksuaalisen mallin ja esimerkin kautta. Ihminen on seksuaalisesti ns. vapaa lapsuuden varhaisvuodet ja oppii seksuaalisen identiteetin tietyssä nuoruuden vaiheessa. Tämän hetkisen tiedon mukaan.
Tiedän, että tämän julkilausuminen aiheuttaa eripuraa, mutta syntyperäistä seksuaalista identiteettiä ei ole missään pystytty aukottomasti todistamaan ja mielipiteeni on edelleen hyvin yleinen ja siksi sallittava.
Onko tämän mielipiteen julkilausuminen kohta rikoslaissa kielletty? Kuka vastaa?
Muutama huomio Ismon kirjoitukseen:
(1) Yhteiskunta ei toimi siten, että se joka asiassa kysyy, mikä on Ismo Malisen arvojen mukaista ja sitten säätää lait sen mukaan. Se kuuluu aikuisuuteen, että hyväksyy sen ettei kaikki asiat ole siten kuin itse tahtoisi niiden olevan.
(2) Lakimuutos ei edellytä kirkolta toimenpiteitä. Tämä väite on propagandaa ja valehtelua.
(3) Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole rikollista omata jokin maailmankatsomus niin pitkään kuin ei vahingoita ketään ulkopuolista. Olettaen, että Ismo ei lähde pahoinpitelemään homoja, hän saa jatkossakin ajatella meistä ihan mitä haluaa. Ajatus kristillisen ihmiskäsityksen lainsuojattomuudesta on älyvapaata hössötystä.
(4) Ihmisillä on oikeus käyttäytyä homoseksuaalisesti ja tällaisen käyttäytymisen lisääntyminen ei ole vahingollista. Se ei ole myöskään haureutta tai hekumallisuutta. Tällainen tälviminen on ajattelematonta eikä edes kovin kristillistä.
(5) Ihmisen oikeus olla homoseksuaali ei riipu siitä, onko homoseksuaalisuus synnynnäistä vai opittua.