Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.
Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.
Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.
Kristillinen näkemys se kuitenkin on, sen voi jokainen tarkistaa itse Raamatusta.
Ihmiselle hyvä ja Jumalan suosittelema ja hyväksymä parisuhde on vain miehen ja naisen välinen, pysyvä liitto. Tämä on luettavissa niin monesta kohtaa Raamattua, ja tätä ovat suurimmat kristilliset kirkkokunnat noudattaneet 2000 vuotta. Homohäitä ei ole kirkoissa sinä aikana vietetty.
Siksi ne, jotka haluavat äijäpareille leikkiä häitä kirkossa, voisivat perustaa oman kirkkokunnan ja kirkon, mihin sitten kirjoittavat oman pyhän kirjansa, tai poimivat vain ”sopivat” jakeet. Mutta kristillisen parisuhdekäsityksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Sikäli kun Ari Lahtinen on tätä mieltä, hän älköön leikkikö häitä kirkossa äijäparina. Kukaan ei pakota.
Olet Ari oikeassa. Raamatussa sanotaan niin. Naisten pitää myös olla hiljaa kirkossa eikä uusiin naimisiin saa mennä.
Kuriton poika pitää myös kivittää.
Kirkon opetus avioliitosta voi olla mitä vain. Riippuu siitä, kenen puheita kuuntelee. Blogisti kirjoittaa kirkon opetuksesta, mutta viittaa ilmeisesti myös Raamattuun puhuessaan avioliitosta ja perheestä. Mielestäni Jeesus opettaa toisin (Matt 19: 4-6)
Homoseksuaalien asema on nykyisin huomattavasti parempi kuin jokunen vuosikymmen sitten, mutta tästä asiasta ei mitään positiivista koskaan kuule.
Tilanne yhteiskunnassa (tasa-arvoavioliitto puheineen) on uusi, ja monet perinteisellä tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät taipua niin, että selkä meinaa katketa. Normaalistihan ihmiset ajattelevat, että asiat pitää jotenkin ratkaista yhteiskunnassa. Palkaksi tästä taipumisesta ja yrityksestä sopeutua uuteen tilanteeseen tulee sontaa niskaan yhä lisääntyvässä määrin. Siitä voi joku tehdä sellaisen päätelmän, että lisää taipumalla ei ainakaan mitään hyvää ole tulossa.
Tuli naispappeus ja uuteen avioliittoon elävänleskien vihkiminen. Selät ovat kestäneet eikä sontaa ole ihan kuormakaupalla näkynyt tulevan.
Purhonen: ”Tilanne yhteiskunnassa (tasa-arvoavioliitto puheineen) on uusi, ja monet perinteisellä tavalla ajattelevat ihmiset yrittävät taipua niin, että selkä meinaa katketa.”
No ei se nyt ihan uusi enää ole. Suomi tulee tässä asiassa jo nyt jälkijunassa. Älkääkä nyt hyvät ihmiset sentään selkäänne katkoko. Eihän se tasa-arvoinen avioliittolaki – vaikka tulisi nyt jo voimaankin – välttämättä kirkkoa tai uskonnollisista syistä sitä vastustavia koske, ellei kirkko niin itse halua. Kysehän on ihan maallisen avioliittolain uudistamisesta. Ei siitä kannata konservatiivistenkaan kristittyjen näppylöitä ottaa.
Purhonen: ”Homoseksuaalien asema on nykyisin huomattavasti parempi kuin jokunen vuosikymmen sitten,…”
Huomattavasti parempi ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien kansalaisten kanssa yhtä hyvä ja tasa-arvoinen, niin kuin sen pitäisi tietysti olla. Juuri siksihän tätäkin lakia ollaan puuhaamassa.
”Huomattavasti parempi ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien kansalaisten kanssa yhtä hyvä ja tasa-arvoinen, niin kuin sen pitäisi tietysti olla. Juuri siksihän tätäkin lakia ollaan puuhaamassa.”
Tätä ihme ”tasa-arvoisuuden” käsitettä avioliiton yhteydessä olisi todellakin syytä avata, eikä pelata vain mielikuvilla. Jotain konkreettista epätasa-arvoisuutta olisi syytä esittää, jos sellaista todellakin on.
Mutta mielestäni, vaikka homoseksuaalit olisivatkin yhteiskunnassa jotenkin ”syrjittyjä” ja huonommassa asemassa, niin avioliiton liittäminen tähän tuntuu oudolta.
Avioliitto-käsite ja instituutio tuntuu saaneen viime aikoina aivan uusia merkityksiä ja tarkoituksia. ONKO avioliitolla enää muuta tarkoitusta yhteiskunnassa kuin ”tasa-arvoistaa” ihmisiä, ja silloinkin vain siten, että ihmiset kokisivat olevansa ”tasa-arvoisia”, vaikka mitään selkeää epäkohtaa ei olekaan tarvinnut korjata.
Onko avioliiton tarkoitus vain saada ihmiset kokemaan että ovat ”yhtä arvokkaita” ja yhtä arvostetussa asemassa kuin ne, jotka voivat ihan laillisesti sanoa olevansa naimisissa…
On tuotu esiin, että jotkut asiat avioliitossa ovat historian aikana muuttuneet jossain määrin, paljon tai kokonaan. Mutta nähdäkseni nämä muutokset ovat koskeneet vain tiettyjä reunaehtoja. Onko avioliiton yhteiskunnallinen tarkoitus ja merkitys historian aikana kokenut muutoksia? Ja onko sillä (enää tai koskaan ollutkaan) mitään todella merkittävää yhteiskunnallista tarkoitusta?
Onko avioliitto vain sitä varten, että ihmiset voivat kokea olevansa ns. naimisissa, ja siten tasa-arvoisia? Minusta ylipäätään lakeja ei pitäisi muuttaa sen perusteella miten ihmiset kokevat. Jos ei ole osoittaa mitään selkeää epäkohtaa, puhumattakaan oikeista ihmisoikeusrikkomuksista. Sille tielle lähteminen on loputon suo, lievästi ilmaistuna…
Mutta jos nyt puhutaan oikeuksista, niin mielestäni niitä on rakastavaisilla pareilla, homoilla ja heteroilla aivan riittävästi. Aikuiset eivät tarvitse enää yhtään enempää oikeuksia mitä tulee parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja rakastamiseen, yhdessä elämiseen jne.
Kannatan ”epätasa-arvoa” avioliiton ja parisuhteen kohdalla siten, että homopareilla ja heteropareilla ei tule olla samat oikeudet. Heteropareilla tulee olla vähemmän oikeuksia kuin homopareilla. Heteroparien oikeuksia pitäisi kaventaa, rajoituksia ja kieltoja lisätä.
Heterosuhteesta ei pitäisi voida erota yhtä helposti kuin homosuhteesta. Heterosuhteessa pettäminen pitäisi olla rangaistavaa, avioero vaikeampi ja siihen olisi oltava pätevä syy. Heteropareille avioliiton ei pitäisi olla vapaaehtoista vaan pakollista. Esiaviollisten suhteiden pitäisi olla heteroilta kiellettyjä. Jos syntyy lapsi, olisi pakko mennä naimisiin.
Kaikki lasten vuoksi. Avioliiton suhteen olisi puhuttava lasten oikeuksista ja ”tasa-arvosta” ja aikuisten vastuusta ja velvollisuuksista. Aikuiset eivät tarvitse mitään lisää. Eikä varsinkaan sitä, että vain voidaan ”kokea” että jes nyt olemme naimisissa, nyt meitä arvostetaan ihan eri lailla kuin ennen.
Ja tiedän kyllä että sateenkaariperheissä elää lapsia. Mutta nähdäkseni lasten ”vanhemmat” eivät ole yksinkertaisesti ne, jotka lapsen kanssa elävät ja välittömästi hänestä huolehtivat. Sekä lapsi että biologinen vanhempi tarvitsee oikeuden toisiinsa.
Sanoin aiemmin että lakimuutoksesta tulisi melkoinen sotku vanhemmuuden suhteen. Se on tullut jo, että siltä osin on turha itkeä kaatunutta ämpäriä. Mutta lain pitäisi mielestäni vahvistaa avioliiton perimmäistä tarkoitusta, eikä ruokkia ja seurailla ihmisten (aikuisten) epämääräisiä tunne-reaktioita. Sitä, että ”meistä tuntuu että me ei olla yhtä hyvässä asemassa kuin nuo, jotka saavat olla naimisissa ja kutsua liittoaan avioliitoksi”…
Edelleen olisi kiinnostavaa saada selville kuinka moni homo oikeasti pitää asiaa noin tärkeänä. Julkisuudessa on heitä ollut muutama, mutta on myös homoseksuaaleja, jotka näkyvästi vastustavat avioliittolain muutosta. Juuri lasten suojelemiseksi.
http://www.kotipetripaavola.com/sukupuolineutraaliavioliitto.html
Ja siitä syystä, jonka itse katson yhä olevan avioliiton tärkein yhteiskunnallinen tarkoitus: kanavoida luonnollinen syntyvyys tapahtuvaksi vakiintuneen parisuhteen kautta.
Jos avioliitolla katsotaan nykyisin olevan jokin muu tärkeä yhteiskunnallinen tarkoitus, se olisi viimeistään tässä vaiheessa syytä tuoda julki ja tehdä selväksi. Eikä vedota tietyn ryhmän (joka aika vähän on tässä asiassa itse äänessä) oletettuihin tuntemuksiin ja kokemuksiin.
Kokevatko kaikki homot oikeasti olevansa huonommassa asemassa kun eivät voi mennä keskenään naimisiin??? Jos kaikki eivät koe (vaikka jotkut kokisivatkin) niin voidaanko tätä oikeasti nimittää miksikään ”perusoikeudeksi”? Ja ehdottomaksi epäkohdaksi?
Tuolla tasa-arvo -retoriikalla voisi olla jotain pointtia vain jos joka ikinen homoseksuaali todella kokisi olevansa ”syrjitty”. Mutta kokeeko edes suurin osa?
Sari.
Anteeksi nyt, mutta en jaksa enää lukea kilometrikommenttejsi. Toistat vain samaa mantraasi ketjusta toiseen. Hohhoijaa…
Kimmo Wallentin
06.11.2014 15:46
”Huomattavasti parempi ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien kansalaisten kanssa yhtä hyvä ja tasa-arvoinen, niin kuin sen pitäisi tietysti olla. Juuri siksihän tätäkin lakia ollaan puuhaamassa.”
Kerroppa nyt miksi ei oo tasa-arvoisia???
Tässäkin ketjussa on tullu mielestäni esille että on kyse parisuhteen nimityksestä ja ei kaiketi se että on eri nimet erilaisilla parisuhteilla ole epätasa-arvoa????
Parisuhdetta voi nimittää miksi vain mutta yhteiskunnassa hyväksyttyjä samanarvoisia juridisiä liittoja on loogista kutsua samalla nimellä. Arilta on jäänyt nyt säännönmukaisesti vastaamatta siihen kysymykseen, että miksi tuollaisia liittoja pitäisi kutsua eri nimillä? Mitä käytännön tarkoitusta erilliset termit palvelisivat?
Ja se miksi ne eivät ole tasa-arvoisia on sinulle jo kerrottu. Tästä voit kuitenkin käydä ne läpi. Siinä on kaikenlaisia pieniä eroja mutta esim. adoptio-oikeus taitaa olla niitä isoimpia.
Avioliittolaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Laki rekisteröidystä parisuhteesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010950
Nykyisen lain kohdalla voi käydä myös näin:
http://www.hs.fi/mielipide/a1415075377515
Antero K: ”Parisuhdetta voi nimittää miksi vain mutta yhteiskunnassa hyväksyttyjä samanarvoisia juridisiä liittoja on loogista kutsua samalla nimellä. Arilta on jäänyt nyt säännönmukaisesti vastaamatta siihen kysymykseen, että miksi tuollaisia liittoja pitäisi kutsua eri nimillä? Mitä käytännön tarkoitusta erilliset termit palvelisivat?”
Kyse ei edelleenkään ole pelkistä nimityksistä ja termeistä. Vaan avioliiton yhteiskunnallisesta tarkoituksesta ja merkityksestä.
Avioliitto on ja on ollut yhteiskunnallinen instituutio siksi, että sillä on ollut merkitystä yhteiskunnalle. Yhteiskunnalla ei ole syytä olla kiinnostunut siitä kuka tykkää kenestäkin milloinkin. Eikä varsinkaan edellyttää pareilta sitoutumista eliniäksi, vain siksi, että rakkaus on niin hieno juttu…
Heteropareilla on tehtävä yhteiskunnassa. Ja siksi enemmän vastuuta. Ja siksi avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen. Kaikki avioliiton enemmän tai vähemmän muuttuvat reunaehdot ovat pyrkineet palvelemaan tätä avioliiton perimmäistä, yhteiskunnallista tarkoitusta.
Kaikkein keskeisin pointti avioliitossa ei koskaan ole ollut se, mitä rakastuneet parit siitä saavat, ja että on niin hienoa kun saa olla avioliitossa. Ja ketkä voivat kokea että hienoa olla naimisissa.
Vähintään avioliiton tarkoituksesta pitäisi puhua, eikä todellakaan vain siitä miltä homosta tuntuu. Tai heterosta sen puoleen. Onko avioliitolla muuta merkitystä kuin antaa joku tietty kokemus tai tunnetila, mielikuva omasta asemasta ja yhteyskunnan arvostuksesta, jne.
Kuten sanottua, sukunimilakia voidaan säätää rekisteröidyssä parisuhteessakin… Ja adoptio ei ole oikeus.
Antero Kangasluoma, kaiketi on vaikeaa selittää yhä uudelleen että ne vaan ovat erilaisia ja ettei tulisi turhia ”väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia” niin eikö ole selvempää että ERILAISILLA liitoilla on erilaiset nimet????
Voitko antaa esimerkin tilanteesta, jossa joku loukkaantuisi? Jos joku loukkaantuu vaikka kristityn ja somalin avioliitosta niin pitääkö sille olla sitten lainsäädännössä eri nimi? Miksi homoliitto niin erilainen, että sille pitää olla oma nimi.
Siis suomalaisen kristityn ja somalimuslimin piti kirjoittamani.
Antero Kangasluoma, otetaan kuvitteellinen esimerkki että töissä on homo ja jos olisi rekisteröidylle parisuhteelle sama nimitys eli avioliitto ja näin työpaikalla ei tiedettäisi puolison sukupuolta ja työkaveri pyytäisi esim saunomaan tämän homo työkaverin puolisoineen, niin kun ilmenisi että puoliso onkin homo, niin jos isäntä sanoisikin ettei sauno homoseksuaalin kanssa niin olisiko se ”loukkaavaa”?????
Olisiko saunomisesta kieltäytyminen väärin vai ei????
Eli, jos isäntä ei uskalla saunoa homon kanssa niin avioliitto ei saa olla sama homoille. Entä jos se isäntä ei tykkää vaikka arabeista ja paljastuisi, että työkaverin puoliso onkin arabi niin pitäisikö avioliitolle olla eri nimi?
Saunomisesta saa aina kieltäytyä, se ei ole pakollista. Toki jos sanot, että sinun kanssa en sauno kun olet homo niin moni varmaan pitää sinua hieman ahdasmielisenä.
Miksi tämä isäntä muuten ei saunoisi homon kanssa?
Antero Kangasluoma, en ole kieltäytynyt enkä aiokkaan, kun olin armeijassa niin siellä oli homopari, kun he eivät sitä peitelleet vaan olivat selkeästi sinut asian kanssa niin ei se aiheuttanut mitään sen kummempaa, saunassa käytiin aivan normaalisti jne….
Nyt taasen tuntuu että jos ajattelee esim tästä ns ”tasa-arvoisesta avioliitosta” toisin niin on jo heti kauhea homofoobikko ja syrjijä jne…., mistä tämä kumpuaa???
Se että pidän avioliittoa erilaisena kuin rekisteröityä parisuhdetta ja näin mielestäni olisi parempi että niillä olisi eri nimet, ei kaiketi tarkoita että kohtelisin ihmisiä eritavalla???
Miksi sitten tuo esimerkki? On hankala seurata mitä sillä halusit demonstroida. Tarkoitatko sillä sitä, että jos joku loukkaantuu toisen aviopuolison jostain ominaisuudesta niin sille avioliitolle pitää olla erillinen nimi. Sinähän sanoit:
”ne vaan ovat erilaisia ja ettei tulisi turhia “väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia” niin eikö ole selvempää että ERILAISILLA liitoilla on erilaiset nimet?”
Eli, jos aiheutuu jokin väärinkäsitys avioliiton suhteen, josta joku voi loukkaantua niin silloin pitää olla eri nimet. Miksi tämä pätisi vain homoliittoihin? Kaikki avioliitothan ovat erilaisia.
”Se että pidän avioliittoa erilaisena kuin rekisteröityä parisuhdetta ja näin mielestäni olisi parempi että niillä olisi eri nimet, ei kaiketi tarkoita että kohtelisin ihmisiä eritavalla?”
Avioliitto on erilainen kuin rekisteröity parisuhde, ideanahan on, että jatkossa ei enää näin olisi, koska sille ei ole mitään varsinaista syytä.
Antero K: ”Avioliitto on erilainen kuin rekisteröity parisuhde, ideanahan on, että jatkossa ei enää näin olisi, koska sille ei ole mitään varsinaista syytä.”
Jos ajattelee, ettei erilaisena pitämiselle ole mitään syytä, se kertoo sen, että mielestäsi avioliitossa on ennen kaikkea kyse rakastuneen parin oikeuksista, asemasta ja ”tasa-arvoisuuden” kokemuksesta?
Jos on näin, niin tästä tuskin kannattaa enempää keskustella.
Mutta ihmettelen oikeasti, jos kaikkien näiden keskustelujen jälkeen te lakimuutoksen kannattajat ette ole edes huomanneet sitä, että vastustajat EIVÄT katso asiaa tältä kannalta.
Joka tapauksessa avioliiton, sen sisällön ja tarkoituksen ym. painottuminen yhä enemmän sinne aikuisten rakkauden, onnellisuuden ja oikeuksien suuntaan ei ole ollut hyvä suuntaus. Monet heteroperheet voivat huonosti tämän vuoksi. Pienten lasten vanhemmat rakastuvat uudelleen ja jättävät perheensä. Vastuuta ei enää tunneta, on vain oikeuksia.
Tässä tilanteessa pitäisi mielestäni ennen muuta panna heteroparit kuriin ja muistuttaa avioliiton velvollisuuksista ja oikeuksista. Homot (tai homojen puolesta puhujat) jotka jatkuvasti toistavat niitä ”avioliittoon kuuluvia” ja sen suomia oikeuksia, oikeuksia ja oikeuksia, eivät auta tässä asiassa yhtään.
Sari W, minä koen, että avioliitto tukee parisuhdettani ja meidän pyrkimystänne tukea toisiamme kaikissa mahdollisissa haasteissa. Meillä on kaksi lasta mutta en koe, että liittomme olisi yhtään vähemmän tärkeä vaikkemme niitä olisi onnistuneet saamaan. Avioliiton tuomat oikeudet eivät kuitenkaan ole mielestäni mitenkään ole ristiriidassa sen kanssa, että huoltajilla on aina – avioliitosta riippumatta – velvollisuus hoitaa lapsensa.
Olenko nyt vastustajien mielestä täysin väärillä jäljillä? Miten sinä koet oman avioliittosi?
Antero Kangasluoma, kun ajattelee miksi on esim yleiset saunat erikseen miehille ja naisille niin voiko siinnä olla osana ettei haluta ns ”häiritä” seksuaalisesti” toisia???
En tiedä mihin pyrit kun lasket joko tahallasi tai tietämättäsi ”ajattelun” niin matalalle ettet ymmärrä ihmisten erilaisista seksuaalisista käytöstavoista ja miten ne vaikuttavat ihmisiin, kuten miehen ja naisen eroista?????
On myös yhteisiä saunoja miehillä ja naisille ja niissä pärjätään ihan hyvin. Voitko vielä hieman valaista, että millä tavoin homo häiritsee heteroa saunassa? Yleisimmin kai saunassa häiritsee sellainen tyyppi, joka heittää hullunlailla löylyä.
Ymmärrän kyllä seksuaalisia käytöstapoja ja niihin kuuluu ettei vasten tahtoa tehdä kenellekään mitään. En vain ymmärrä, että miksi nyt homot olisivat seksuaalisissa käytöstavoissa erilaisia kuin muut, heihin pätevät samat säännöt.
Ihmiset putoavat aina, kun tästä aiheesta kirjoitetaan. Minne ? Itsensä alapuolelle.
Rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ei löydy toimimalla vastoin Jumalan ilmoitettua tahtoa eli Raamatun sanaa. Rakkautta ei ole ihmisten, iankaikkisuusolioiden, johtaminen harhaan. Se on julmuutta.
Erityisen kauhistuttavaksi asia muodostuu silloin, kun itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset toimivat näin. He, jotka tietävät tai ainakin joiden pitäisi tietää, mutta silti ovat tieten tahtoen tottelemattomia. Ne, jotka opettavat, että eettisissä ja moraalisissa asioissa Raamattu voidaan jättää etiikan ja moraalin lähteenä huomioon ottamatta, ottavat hirvittävän vastuun päällensä.
Oletan, että sekä nykyistä avioliittolakia että tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat kristityt ammentavat eettiset ja moraaliset kantansa Raamatusta: toiset ammentavat ne Raamattuun sisältyvistä kulttuurisidonnaisista malleista ja toiset rakkauden lain eetoksesta. Melkoisen vastuun päällensä ottavat ne, jotka tuomitsevat kaikki muut seksuaalisuuden toteuttamisen muodot kuin heteroseksuaalisen avioliiton.
Melkoisen vastuun päällensä ottavat ne, jotka eivät varoita muista seksuaalisuuden toteuttamisen muodoista kuin heteroseksuaalisesta avioliitosta. Jumala asetti Raamatun alkulehdillä miehen ja naisen välisen avioliiton, eikä ole sitä myöhemminkään peruuttanut, vaan se on päinvastoin vahvistettu myös UT:ssa esimerkiksi itsensä Jeesuksen suulla.
Miehen ja naisen välinen avioliitto ja sen täydellistyminen sukupuoliyhteydessä on pyhä ja kaunis asia. Siitä Raamattu puhuu mitä ihanimmin. Sen sijaan miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on vastoin Jumalan Raamatussa ilmoitettua tahtoa sekä luomisjärjestystä- ja suunnitelmaa. Siitä Raamattu ei missään kohdin puhu ihanasti ja hyväksyvästi, vaan kategorisen tuomitsevaan sävyyn. Sellaisen toteuttamiseen ja sellaisen hyväksymiseen muiden ohjaaminen ei nouse ”rakkauden lain eetoksesta”, vaan ihmisen lankeemuksesta ja tottelemattomuudesta.
Sen vastuun otan kantaakseni (varoittamatta jättämisen). Mutta kuinka kukaan voi asettua siihen asemaan, että on tietävinään Jumalan luomisjärjestyksen ja -suunnitelman? Loppuko Pyhän Hengen vapauttava työ siihen, kun UT:n kaanon määriteltiin? Henki tekee eläväksi ja kirjain kuolettaa.
Jokainen voi tietää Jumalan luomisjärjestyksen- ja suunnitelman yksinkertaisesta ja selkeästi lukemalla sen Jumalan ilmoitetusta tahdosta, Raamatusta. Alussa Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Miehen on tarkoitus jättää isänsä ja äitinsä ja liittyä vaimoonsa, jolloin he tulevat yhdeksi lihaksi. Siinä on kiteytettynä Jumalan luomisjärjestys. Tämän luomisjärjestyksen myös Jeesus vahvisti UT:n puolella. Jumala ei ole koskaan muuttanut tätä järjestystä, emmekä mekään saa sitä tehdä.
Pyhän Hengen työ ei ole koskaan ristiriidassa kirjoitettu sanan kanssa. Se ei koskaan myöskään mene kirjoitetun sanan ulkopuolelle. Pyhän Hengen työ pysyy aina kirjoitetun sanan rajoissa. Pyhän Hengen työ ei toimi myöskään niin, että se ”vapauttaisi” jotain sellaista, mikä kirjoitettu sanassa on selkeästi määritelty synniksi. Todellinen vapaus löytyy kirjoitetusta sanasta, ei sen ulkopuolelta, maailman alativaihtuvista trendeistä. ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on.”
Ensinnäkin: Jumala ei ole kirjoittanut niitä kahta luomiskertomusta, joita Raappana siteeraa. Jeesus siteeraa toista näistä kertomuksista puhuessaan avioeroa vastaan: kyseessä ei ole kannanotto homoliittoja vastaan (eikä niissä vihkimyksestäkään mitään puhuta, vrt. myös Laulujen laulu – eikä se ole uutinen, että k.o. kirjaa on tulkittu myös ihmisen ja Jumalan väliseksi rakkauskertomukseksi). Eugen Drewermann on pohtinut Jeesuksen jyrkkää suhdetta avioeroon ja todennut, että konteksti oli Jeesuksen aikana toinen kuin nykyisin, jolloin ihmiset elävät keskimäärin tuplasti pidempään kuin 2000 vuotta sitten. Naisten mahdollisuus elättää itsensä ainakin teollisuusmaissa ja yhteiskunnan ottama sosiaalinen vastuu sekä ehkäisy muuttavat myös kontekstia. Toiseksi: Raamatussa itsessään on jo sisäkkäin keskinäisiä ristiriitaisia asioita. Silloinhan Pyhä Henki on Raappanan teesien mukaan jonkun asian kanssa ”sanan” sisällä ristiriidassa. Jeesus itse jätti noudattamatta joitakin Mooseksen kirjojen ohjeita. ”Pyhän Hengen työ pysyy aina kirjoitetun sanan rajoissa.” Tuohon en usko ja katson, että Raappana asettaa itsensä Pyhän Hengen yläpuolelle sanoessaan noin. Raappana on ansiokkaasti kyllä varoittanut siitä, mitä pitää syntinä. Todennäköisesti varoitukset uppoavat heihin, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä Raappanan kanssa. Luulen, että tällainen omat aivot hattuhyllylle määräävä kristinuskon ja Raamatun tulkinta voi toimia epäedullisena kristinuskon mainoksena siitä vieraantuneille. Silti onnittelut niille, jotka elävät prinssi- ja prinsessakaavan mukaan nuoruudessa solmitussa avioliitossa koko ikänsä. Siinä ei todellakaan ole mitään Raamatun vastaista. Mutta siitä syntyy rumaa jälkeä, jos kaikki sinkut sitten määrätään selibaattiin. Moni homo on mm. päätynyt itsemurhaan koska ei ole löytänyt yhteiskunnan hyväksymää muotoa parisuhteelle ja seksuaalisuudelleen. Tai vaikkapa joidenkin katolisten pappien pedofiliaan sortumiset.
Pyhän Hengen vaikutuksesta ne, jotka ovat Raamatun eri kirjat kirjoittaneet, ovat kirjoittaneet sen, minkä ovat kirjoittaneet. Pyhä Henki on Jumala, yksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Hän ei toimi ristiriidassa kirjoitetun sanan kanssa, vaan aina sen mukaisesti. Pyhän Hengen ensisijainen tehtävä on kirkastaa Kristusta, Jumalan Sanaa. Jumala ei anna sellaista uutta ilmoitusta, joka on ristiriidassa tai yli Raamatun sanan.
On totta, että me kaikki epäonnistumme elämässämme ja teemme syntiä. Tiedän sen omankin elämäni perusteella kiusallisen hyvin. Se ei kuitenkaan oikeuta meitä muokkaamaan Raamatun sanan mieleiseksemme tai suhteellistamaan sitä.
Jumalan ehdottomat vaatimukset ja Jumalan ehdoton armo katuvalle syntiselle. Molemmat asiat ovat voimassa yhtäaikaa täysin ehdottomina, kumpaakaan muuttamatta tai vesittämättä.
”Se [että olemme syntisiä] ei kuitenkaan oikeuta meitä muokkaamaan Raamatun sanan mieleiseksemme tai suhteellistamaan sitä. ” Mutta tulkintaa väistämättä teemme, eli ollaan lähtöpisteessä: samaa lähdettä tulkitsemalla saadaan erilaisia johtopäätöksiä.
”Jumala ei anna sellaista uutta ilmoitusta, joka on ristiriidassa tai yli Raamatun sanan.” Eikö esim. orjuuden lakkautuminen ollut Jumalan/Pyhän Hengen tahdon mukainen asia? Jos oli, Pyhä Henki toimi vastoin Raamattua, jossa orjuus hyväksytään ja orjia kehotetaan pysymään orjina. Ehkä siis pitäisi sanoa: Jumala antaa sellaista uutta ilmoitusta/ymmärrystä, joka on linjassa Raamatun sanan kanssa. Toiminnassa, jossa Kristus ja hänen vapauttava evankeliuminsa tulevat kirkastetuiksi.
Toki tulkitsemme Raamattua. Tulkitseminen ei ole kuitenkaan mielivaltaista. Tulkitsemisen tarkoitus ei ole muuttaa mustaa valkoiseksi tai valkoista mustaksi.Tulkitsemisessa on olemassa tietyt rajat ja periaatteet. Tulkitsemisen tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää se, mitä Raamatun kirjoittajat ovat tarkoittaneet siinä tilanteessa, kun he ovat kirjoituksensa kirjoittaneet. Se on pääsääntöisesti tulkinann tehtävä, ei ajaa tämän ajan seksuaalipoliittisia päämääriä.
Tuo orjuusasia on yksi niitä epäonnistuneita analogioita, joilla homouden puolestapuhujat yrittävät tehdä siitä salonkikelpoista ja Raamatun hyväksymää. ”Kun nyt orjuudesta on päästy, niin täytyyhän homojenkin päästä naimisiin” kuuluu suurinpiirtein tuo ajatuskulku.
Raamattu ei missään kerro, että orjuus olisi ollut Jumalan iankaikkinen suunnitelma ihmiskunnalle, tai ettei sitä voisi muuttaa. Se suhtautuu siihen sillosessa yhteiskunnassa vallitsevana tosiasiana, vähän samalla tavalla kuin moniavioisuuteen. Sekään ei ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Kannattaa huomioida, että kun Raamatussa puhutaan moniavioisuudesta, siihen liittyy yleensä ongelmia.
Homoseksuaalisuudesta ja sen harjoittamisesta Raamattu ei puhu missään kohdin hyväksyvästi. Kaikissa kohdissa missä siitä mainitaan, suoraan tai epäsuorasti, siihen suhtaudutaan poikkeuksetta kategorisen kielteisesti. Se nähdään langenneena käyttäytymisenä ja se rinnastetaan muihin synteihin. Ei sen vähempää eikä sen enempää.
Siis se saa auktoriteetin, mitä Raamatun kirjoittajat ovat aikoinaan tarkoittaneet? Jumala itse ei Raamatun mukaan missään sano mitään homosuhteita vastaan. Toisaalta hänen suuhunsa on Raamatussa pantu paljon sanoja, joita en usko hänen sanoneen. Kirjoittajilla on toki olleet yhtä tunnepitoiset suhtautumisensa kuin on nykyisilläkin homojen vastustajilla. Raamatussa on kirjoittajien taso, jonka merkitys on muu – ainakin itselleni – kuin olla auktoriteettina 2000-2500 vuotta myöhemmin.
Raappana väisti sen mitä yritin orja-argumentillani sanoa: historiassa on tapahtunut vapauttavaa työtä, johon ei Raamatussa viitata, mutta jonka voi tulkita Pyhän Hengen työksi. Samaan kehityskulkuun luen vaikkapa länsimaisen oikeuslaitoksen rangaistusten kehittymisen väkivallattomampaan suuntaan.
Käsitykseksesi Raamatusta ja sen auktoriteetista ei vastaa Raamatun itseilmoitusta ja kristinuskon käsitystä siitä. Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan puhetta meille. Siinä on jumalallinen auktoriteetti itsessään. Niinpä esimerkiksi Paavalin kirjoituksilla on jumalallinen auktoriteetti, ja ne ovat Jumalan puhetta meile. Ne on siis tarkoitettu vakavasti otettaviksi ja noudatettaviksi.
Pyhä Henki ei ”vapauta” sellaisia asioita, jotka Raamatussa on ilmoitettu synniksi, eikä voisikaan. Synnistä Jumala vapauttaa ihmisen vain parannuksenteon ja ristillä ansaitun anteeksiannon kautta. Muuat tietä ei ole. Muutoin ihminen jää synteihinsä.
Antero Kangasluoma, siis et voi ymmärtää että mies voisi esim saunoessa kokea epämiellyttäväksi jos samassa saunassa olisi homo???
Vai onko nyt sitten kaikki naiset ”ahdasmielisiä” kun eivät ole samassa saunassa miesten kanssa?????
Ymmärrän, että jotkut kokevat olonsa epämiellyttäväksi homon kanssa saunassa mutta eihän se homon ongelma ole, jos hän käyttäytyy kuin kuka tahansa muu. Kysehän on puhtaasti ennakkoluulosta. Jos minä en viihdy saunassa uskovan kanssa – vain siitä syystä, että hän on uskova – niin onko se uskovan vika? Ja silloin kun naiset eivät viihdy miesten kanssa saunassa niin he menevät toiseen saunaan.
Emme kai me kuitenkaan avioliittoja voi sen perusteella eritellä, että kenen kanssa viihdytään saunassa. Voitko vihdoin sanoa, jonkun ihan käytännön syyn miksi homoavioliitolla pitäisi olla eri nimi?
Saattaa olla, että putosin kärryiltä, mutta perusteltiinko täällä juuri avioliitosta ja rekisteröidystä parisuhteesta käytettäviä eri nimityksiä sillä, että homon kanssa saattaa olla epämiellyttävää saunoa?
Luovutaan kokonaan avioliitosta ja otetaan käyttöön saunaliitto!
Tämä näytti olevan se Pasasen kauan odotettu peruste homohavioliiton erillisen nimen tarpeelle. Häntä se ei toki haittaa mutta saattaa olla joku, joka pahoittaa mielensä kun kutsui erehdyksessä homon saunomaan niin tämän sekaannuksen välttämiseksi homoavioliittoja ei saa kutsua avioliitoiksi.
Perussuomalaiset ovat menneet vielä pitemmälle kuin Ari Pasanen. Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala ihmetteli eduskunnan lähetekeskustelussa, että millaisia julkisia sauna- ja suihkutiloja homot ja lesbot voivat käyttää, jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään. Saarakkala maalaili puheenvuorossaan sukupuolten sekoittumista ja pelkonaan oli myös yleisten saunatilojen mahdollinen sulkeminen avioliittolain muutoksen tultua voimaan.
Suosittelen lukemaan koko puheenvuoron.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_12_2014_ke_p_1.shtml#pvuoro90
Homoseksuaaleillahan on aina heteroita paremmat mahdollisuudet saunoa parinsa kanssa yhdessä täysin riippumatta parisuhteen nimestä. Avioliitossa olevien miehn ja naisen täytyy mennä julkisissa paikoissa eri saunoihin. Homoseksuaaleilla ei ole mitään syytä valittaa tässä kohdin.
Oletko siis sitä mieltä, että homoseksuaalien on turha valittaa, koska he saavat saunoa yhdessä? Se on tärkeysasteikolla yhteisen sukunimen tai adoption luokkaa? Jos tuo on mielestäsi tärkeä asia niin voithan ajaa yhteissaunoja heteropareille uimahalleihin.
Saarakkalalta olisi mukava kysyä, että kuinka homo pitää olla, jotta joutuisi eri pukuhuoneeseen? Ihmiset kun eivät ole kaikki vain joko tai. Hupaisa puheenvuoro, joka kulminoitui harvinaisen historiasokeaan loppukaneettiin:
”Tämän kansalaisaloitteen taustalla oleva sukupuolineutraali ja seksuaalineutraali ihmiskäsitys ja maailmankuva ovat loppuun asti mietittyinä utopiaa. Luonnonlait tulevat vastaan.”
Ihmiset ovat eläneet tuhansia vuosia huomattavasti vähemmän seksuaalinormitettua elämää ja pärjäsivät aika hyvin. Ja hänen pointtinsahan on vain, että uimahallien pesutiloissa on tietyt säännöt ja jostain kumman syystä ne eivät enää toimisi, koska sukupuolineutraaliavioliitto. Hänen mielestään yhteissauna tarkoittaisi sitä, että miehet alkaisivat liikaa himoita naisia ja siitä seuraisi kaaos. Hänen logiikkansa ei nyt oikein kestä tarkastelua, sillä yhteissaunojakin löytyy ja ei siellä olla menty sekaisin.
Kyse on enemmän käytöstavoista kuin seksuaalisuudesta. Suomessa erilliset saunat ovat käsittääkseni lähinnä jutun iskemisen kannalta tärkeitä ja palvelet niitä, jotka ovat hieman arempia. Eivät ne ole ainoa este orgioiden puhkeamisen välillä.