Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.
Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.
Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.
Jos meidän elämämme arvomaailma muodostuu vain omista mieltymyksistämme, astumme harhaan ja eksymme. Meidän arvomaailmamme tulee nousta Jumalan Sanasta, silloin vaellamme valkeudessa ja näemme asiat oikein. Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan siunaamana ja asettamana ainoa oikea. Muut parisuhdemuodot ovat syntiä (Rm.1) ja Sielunvihollisen ansoja ja siten kirouksen alaisia.
Myös Annikki Salon arvomaailma muodostuu vain hänen omista mieltymyksistään. Nimittäin siitä, miten hän on oman vakaumuksensa ja oman Jumalansa tahdon mielessään ajatellut.
Annikki Salo ei ole yhtään sen parempi tai synnittömämpi ihminen kuin me muut, joilla on erilainen arvomaailma.
Annikki Salo ei ole koskaan ainakaan minun lukemassani kommenteissaan väittänyt olevansa yhtään sen parempi tai synnittömämpi ihminen kuin muut kommentoijat. Uskon, että hän tietää olevansa syntinen ihminen, ilman että Jusun tai kenenkään muun tarvitsee sitä ilmoittaa. Me kaikki tiedämme olevamme syntisiä ja kadotettuja ilman Jeesuksen meille tuomaa sovitusta, johon me saamme laittaa toivomme ja luottamuksemme tietäen, että pelastumme uskon kautta Jeesukseen.
Roomalaiskirjeen alkuluvussa paheksutaan sen lisäksi, että puututaan siihen, mikä on kenellekin luonnollista tai luonnonvastaista, näitä syntejä: ”He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.” Tästä listasta löytyy varmaan monta asiaa, jotka riivaavat suomalaisten parisuhteita enemmän kuin homous. Kuka kävisi taisteluun röyhkeyttä ja pöyhkeyttä vastaan?
Joo, kyllä huumekauppiaat, murhaajat, ja raiskaajat voivat solmia avioliiton (jopa vankilassakin) ja tehdä lapsia ihan vapaasti, jos kysymys on heteroparista, mutta annas olla, kun kysymys on syntymälahjanaan homouden saaneista toisiaan rakastavista ihmisistä niin stop tykkänään, ei mitään asiaa avioliiton auvoon.
Perin kummallista.
Selailin latinan sanakirjaa. Siitä sain käsityksen, että avioliitto (matrimonium) sitoi naisen äidin virkaan. Miestä koski isänperintö (patrimonium). Antiikin Rooman perhe ei siis tästä näkökulmasta ollut kahden ihmisen liitto, vaan naimakauppa. Mies hankkii itselleen vaimon ja nainen viedään miehelään. Oliko rakkaudella sen kanssa mitään tekemistä?
Toiko kristinusko mitään olennaista muutosta tähän? Uudessa testamentissa annetaan ohjeita miehille ja vaimoille, mutta ei juuri puututa siihen, miten puolisot valikoituvat toisilleen.
Martti Pentti, kuinkas jätit Room.1:26-2 pois, eikö niissä sanota luonnollisesta ja luonnottomasta jotain???
Nyt ei kuitenkaan ole kyse edellä mainitusta, mutta jos perusteluina pidetään luonnollista niin silloin on Raamatun mukaan asia selvä.
Jätin ne jakeet pois, kun näyttivät jo olevan keskustelussa vahvasti mukana. Lisäsin niitä seuraavat jakeet, ettei totuus unohtuisi.
Paavali ei ymmärtääkseni kirjoita niistä, joille homoseksuaalisuus on synnynnäistä, siis luonnollista. Nyt tiedämme, että homon on luonnotonta toimia vastoin suuntautumistaan. Kai sitä voisi irstaaksikin nimitellä?
Siis piti olla Room.1:26-27
Martti Pentti, minä en taasen voi millään ymmärtää että olisi toisessa tapauksessa ”luonnollista” se minkä Paavali selkeästi sanoo luonnottomaksi, näin omalla suomenkielen taidollani asian ymmärrän, en yritä muokata Paavalin sanoja tai ajatuksia jonkin ”agendan” mukaan.
Paavali ei tiennyt luonnosta sitä, minkä me olemme oppineet peruskoulun biologiantunneilla. Ei tiennyt hanen aikanaan kukaan muukaan. Tämä koskee myös ihmisluontoa. Niinpä hänen käsityksensä sitä, mikä on luonnollista, oli kapeampi kuin meidän. Roomalaiskirjeen alusta kannattaa lukea ilmaisut ’vaihtaneet luonnollisen’ ja ’luopuneet luonnollisesta’ sekä ’harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä’. Siitä, mikä on kenellekin luonnollista tai luonnotonta, on kysyttävä nykyajan asiantuntijalta.
Avioliiton merkitys on ollut myös pitkälti isän huoli tyttäristään ja heidän saattamisensa elättäjän hoiviin. Isän ja äidin tehtävä oli etsiä tyttärelle sopiva ja kunniallinen puoliso ja näin he ajattelivat tekevänsä parhaan palveluksen omalle tyttärelleen tai tyttärilleen. Suojattu ja turvattu elämä on ollut jossain maailman ajassa tavoite. Nykyisinkin tapa on vielä olemassa jossain kulttuureissa.
Miehen ja pojan suhteen asia on mennyt myös saman kaavan mukaan, mutta vain tosin päin. Isä ja äiti ovat etsineet sopivaa puolisoa pojalleen. Avioliitto on ollut hyvin tarkkaan säädeltyä ja sen perusteet ovat ilmiselvästi myös yhteiskunnalliset, jossa perhekuntien sopimukset kaikilla elämänaloilla hallitsivat väestön enemmistöä.
Nykyinen romanttinen avioliitto käsitys on maailmassa suhteellisen uusi ilmiö ja Kristillisen avioliitosta taas tekee Jumalan siunauksen pyytäminen ja sen pohjana on ajateltu olevan Raamatusta nouseva ihmiskäsitys, jossa mies eroaa isästä ja äidistä ja liittyy vaimoonsa.
’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’?
Martti Pentti. siis Raamatun Sanan ei olekkaan paikkaansa pitävää vaan ihminen voi oman tiedollisen käsityksensä mukaan kumota sitä?????
Muistan vieläkin elävästi kuinka kansakoulussa matikan tehtävää tehdessäni sain lopputuloksen ja tarkistin tulosvihkosta ja se ei ollut oikea, näin sitten muokkasin laskua niin että sain oikean vastauksen, olin ainoa ja pääsin taululle, arvaa hävettikö kun tulosvihkon vastaus olikin väärä???
Nyt siis toisilla ihmisillä on ”omat tulosvihkot” joihin yritetään sovittaa Raamatun muuttumatonta Sanaa.
Entä kun Jumala Sanaa Mooseksen kirjassa kauhistukseksi, niin tietämättömyyttäänkö Hänkin sen tekee????
Onhan siinä tietysti sekin vaihtoehto, että laittaa silmät kiinni ja perustaa oman etiikkansa kaksi tuhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten käsitykseen luonnosta ja ihmisen biologiasta.
Ei se välttämättä kovin järkevältä vaihtoehdolta kuullosta, mutta jos sillä saa hyvän mielen niin siitä vaan.
Vaihtoehdot ovat vähissä, jos ei ole muita kuin Raamatun kirjaimellinen erehtymättömyys ja ’ei pidä ollenkaan paikkaansa’. Mooseksen kirja on annettu meihin verrattuna monella tavalla tietämättömille ihmisille. Niinpä se on kirjoitettu siten, että he ovat pystyneet sen ymmärtämään. Tyhmyreitä he eivät toki olleet. Varmaankin heillä on ollut kosolti kokemusperäistä tietoa, joka meiltä puuttuu. Jotta käsittäisimme sen, mikä on Raamatun sanoma meille, on meidän hyvä tietää, missä kohdin sitä hämärtää tuhansia vuosia sitten vallalla ollut erilainen käsitys maailmasta ja ihmisestä. Samoin meidän on hyödyllistä tunnistaa tyylilajit tarinoinnista runouteen, historiaan, mietelmiin ja saarnaan. Kaikkea löytyy Raamatun kansien välistä.
Jusu Vihervaara, siis mielestäsi näin saa siis tehdä, ok, homma hieno. On muuten uskossa muuten kyse myös iankaikkisen Jumalan Sanan ymmärtämisestä ja noudattamisesta, ei siis pelkästään 2000 vuotta vanhasta, vaan vieläkin vanhemmasta.
Miten muuten luonnollisen löytäminen luonnosta tapahtuu, siis kuinka valitaan ns ”luonnollinen” jota ihmiset voivat sitten tehdä????
Jos sinä haluat seurata 2000 vuotta sitten eläneiden ihmisten käsitystä luonnosta ja ihmisestä, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Älä kuitenkaan oleta, että kaikki ihmiset ottaisivat sinua vakavasti, jos saarnaat niitä oppeja.
Minulla on myös sellainen tunne, ettei Jumala lainkaan loukkaannu siitä, jos ihminen käyttää niitä tietoja ja taitoja, joita hän on omaksunut 2000 vuoden aikana. Tämä ymmärryksen kasvu saattaa jopa olla osa Jumalan suunnitelmaa.
Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle järjen ja omantunnon. Eiköhän niitä käyttämällä pääse aika pitkälle pohdinnoissaan, mitä ihmiset voivat tehdä ja mitä eivät.
’ …iankaikkisen Jumalan Sanan ymmärtämisestä ja noudattamisesta, ei siis pelkästään 2000 vuotta vanhasta, vaan vieläkin vanhemmasta.’
Puuttuu enää enkeli, joka tuo taivaallisen iankaikkisen ’alku-Raamatun’ ihmiskunnalle, niin päästää eräiden toisten uskontojen ilmoituskäsitykseen. Kristinuskossa Sana tuli lihaksi, ei kirjaksi.
Heikki Leppä, kelpaako Pyhä Henki ilmoittajaksi????
Minä sanon perustavani elämäni Raamatun Sanan pohjalle niin sanokaa te mille te perustatte???