Miksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia

Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.

Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.

Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.

    • Heikki Leppä, nyt ei lapsenkaltainen ymmärrä ”pre-ekstenssiä”, et kuitenkaan vastannut kysymykseen mihin perustat elämäsi???

  1. pre-eksistenssi = ennaltaoleminen.

    Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi on kuvattu Johanneksen evankeliumissa näin:
    ’Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
    Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
    Kaikki syntyi Sanan voimalla.
    Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
    Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
    Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
    —-
    Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.’

  2. Jusu Vihervaara:”Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle järjen ja omantunnon. Eiköhän niitä käyttämällä pääse aika pitkälle pohdinnoissaan, mitä ihmiset voivat tehdä ja mitä eivät.”

    Otat esille edellisen, mielestäni se ei vastaa Raamatun Sanaa eli sitä mitä Jeesus evankeliumissa selkeästi Sanoo, siis Jeesus Sanoo fariseuksille seuraavan:

    Matt. 13:15
    Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

    Siis kun juutalaisten (Jumalan oman kansan) sydämet olivat paatuneita niin onko sitten Jumala antanut pakanoille jo syntymästään sydämen jolla voi ”kuulla ja nähdä” ilman että tarvitsee kääntyä ja että Jeesus parantaisi????

    Minä elin liki 40 vuotta paatuneella sydämellä, mitä hedelmää silloin kannoin, huonoa, ei kirkastanut Jumalaa. Ei sitä vaan ”kuullut” Jeesuksen ääntä vaikka sitä kuinka mulle opetettiin ja itsekkin luin (rippikoulussa).

  3. Keskustelu junnaa yleensä eipäs-juupas akselilla. Minua kiinnostaa paljon enmmän se, miten- ja mitä sukupuolineutraalius tulee vaikuttamaan kirkossamme. Kun naispappeudelle ovi avattiin, niin samasta ovesta astui sisään myös muut sukupuoilisuuden kysymykset. Tästä seuraa se, että mahdollisesti tulevassa oven avauksessa kirkon sisään astuu jotain muutakin. Olen paljon miettinyt sitä mitä tuo muu sitten tulee olemaan. Toivottavasti olen väärässä pohdinnoissani. Olen nimittäin havaitsevinani kaikenlaisen sukupuolisiin tarpeisiin liittyvän puuhastelun hyväksymistä rakkaassa kirkossamme. Mitään rajaa ei näytä olevan sillä mitä voi tehdä ja mitä ei.
    Uudet rippikoulukirjatkaan eivät enää puhu siitä, mikä on oikein, tai väärin sukupuolisuuden alueella. Kukin saa ilmeisesti jatkossa päättää siitä itse.

    • Kun Raamatun sana hylätään näin selvässä kohdin, niin samalla aukaistaan tuhon tulvaportit. Pidemmällä aikavälillä mitään rajaa sille, mitä saa tai ei saa tehdä, ei ole.

      Kirkko, tai oikeammin iso osa siitä, on aivan hukassa seksuaalisuuden alueella. Kysymyksessä ei ole mikään aivan kevyt kehityskulku. Tämä uuden moraalin esiinmarssi tulee Suomelle kalliiksi ja raskaaksi taakaksi.

      Enpä toden totta haluaisi olla niiden housuissa, jotka ovat ryhtyneet tämän uuden moraalin puhemiehiksi, ja jotka aikanaan myös joutuvat siitä vastaamaan. Silloin on turha vedota sinisilmäisyyteen ja tietämättömyyteen. Tietoa heillä on ollut. Heitä on myös useasti varoitettu. Siitä huolimatta he ovat olleet ja ovat tietoisesti uppiniskaisia ja tottelemattomia.

    • Pesonen: ”Mitään rajaa ei näytä olevan sillä mitä voi tehdä ja mitä ei. Uudet rippikoulukirjatkaan eivät enää puhu siitä, mikä on oikein, tai väärin sukupuolisuuden alueella. Kukin saa ilmeisesti jatkossa päättää siitä itse.”

      Miten niin päättää jatkossa itse??? Kyllähän ihmiset ovat päättäneet aina ja saavat itse päättää tietysti edelleen omaan yksityiselämäänsä liittyvistä asioista.

      Ei se ulkopuolisille – olkoon sitten kirkko tai bordelli – kuulu pätkääkään mitä maailman makuukamareissa tapahtuu kunhan ei vahingoiteta mitään, eikä tehdä pahaa kellekään.

    • Se on yksinkertaisesti niin, että kun tabu on kaatumassa, yleisesti pelätään kovin, että loputkin tabut kaatuvat. On hyvä, että kirkossamme hyväksytään ”sukupuolisten tarpeisiin liityvä puuhastelu”: seksualisuus on tärkeä osa ihmisen minuutta ja eksistentiaalinen kysymys, joka vaati itse kultakin vastauksen. Ja se vastaus myös muuttuu elämänkaaren eri vaiheissa, jos ihminen ei ole pystyyn kuollut. Tosin ja onneksi on monia seksuaalisuuden muotoja, joita ei kirkon piirissä käsitellä myönteisessä mielessä lainkaan, kuten esim. väkivaltaisia (joita muotoja niissä kirkoissa vihityissäkin avioiliitoissa esiintyy), pedofiilisia (ks. edellinen sulkumerkintä) jne.

    • ”Kun Raamatun sana hylätään näin selvässä kohdin, niin samalla aukaistaan tuhon tulvaportit.” Onpa tämä pelokas näkökulma elämään ja uskoon! Missä on luottamus hyvään Jumalaan? Meidät kristityt on kutsuttu tekemään hyvää eikä välttämään kouristuksenomaisesti virheitä. Hyvän tekemiseen on annettu yksinkertainen ohje: tee lähimmäiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän!

    • Martti Pentti. Koko elämäni on vuosikymmenien ajan rakennettu hyvän Jumalan varaan. Näkökulmani elämään ja uskoon on kaikkea muuta kuin pelokas. Hyvää olen pyrkinyt elämässäni tekemään, enkä ole pelännyt virheitäkään, niitä teen joka päivä.

      Tähän päivään mennessä en ole vielä kuitenkaan löytänyt hyvän Jumalan tahtoa muualta kuin hänen ilmoitetusta tahdostaan, Raamatusta. Maailman trendeistä en niitä ole löytänyt, enkä niistä sitä etsikään. En myöskään halua olla väenvängällä Hänelle uppiniskainen, enkä tieten tahtoen väännä mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Jos niin niin tekisin ,silloin en voisi kuvitellakaan löytäväni hyvää Jumalaa, vaan olisin osaltani joukon mukana aukaisemassa tuhon tulvaportteja.

    • Uskovaiset ovat maan eli Suomen suola. Sen vuoksi heidän tehtävänsä, jopa velvollisuutensa, on varoittaa suomalaisia maanmiehiään jumalattomista ja epäkristillistä laeista, jotka vievät rakasta kansakuntaamme harhaan ja tuhoon.

    • Raappana: ”Uskovaiset ovat maan eli Suomen suola.”

      Suola nostaa vain turhaan verenpainetta. Olisi parempi, että uskonveljet ja -sisaret pitäisivät ihan vaan omana tietonaan jumalattomuudet ja epäkristillisyydet ja lopettaisivat älyttömän kohkaamisensa harhasta, tuhosta ja helvetistä.

      Suomi ei onneksi ole mikään pimeä teokratia, vaan pohjoismainen, sekulaari ja sivistynyt demokratia.

  4. ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä (snl 14:34).

    Pienenä kansakuntana olemme täysin riippuvaisia Jumalasta ja Hänen armostaan. Olemme menossa, ja olemme jo, kohti erittäin vaikeita aikoja kohti niin taloudellisesti, poliittisesti, yhteiskunnallisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Emme tule kestämään, ellemme tee parannusta ja käänny pahoilta teiltämme Hänen luokseen, että Hän meitä vielä kerran armahtaisi, niin kuin Hän on tehnyt aikaisemminkin lukemattomia kertoja Suomen historiassa. Niin monesti Suomen kohtalo ja tuho on ollut vain hiuskarvan varassa. Aina tähän asti Hän on meitä armahtanut ja auttanut. Auttaako vielä, tätä Jumalalle selkänsä kääntänyttä jumalatonta kansaa?

    Maamme ei kestä enää yhtään uutta jumalatonta lakia.

    • Raappana: ”Pienenä kansakuntana olemme täysin riippuvaisia Jumalasta ja Hänen armostaan.”

      Noita jumaliakin on kuulemma aikamoinen liuta. Mistä Raappana ja kumppanit tietävät mikä mahtaa olla se oikea???

      ”Maamme ei kestä enää yhtään uutta jumalatonta lakia.”

      Sekulaarin valtiomme itsenäiset ja täysivaltaiset kansalaiset vastaavat kyllä demokratian pelisääntöjen mukaan ihan itse lainsäädännöstään ja omasta elämästään ilman uskovaisten kohkaustakin.

    • Luottamalla ihan Raamatun lupauksiin. Se, joka haluaa päästä selvyyteen siitä, onko Jumala ja Jeesus totta, pääsee siitä kyllä selvyyteen.

      Se, että valtiomme on sekulaari, ei poista suomalaisten vastuuta Jumalan edessä. Jumalattomat lait eivät tuota onnea Suomelle, vaan onnettomuutta. Jokainen meistä vastaa elämästään Jumalan edessä. Suomi ja jokainen suomalainen on täysin riippuvainen Jumalasta.

    • Raappana: ”Luottamalla ihan Raamatun lupauksiin.”

      Aika monet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi Koraanikin kertoo totuuden jumalasta. Miksi Raappana ja kumppanit olisivat oikeassa ja kaikkiin muihin maailman uskonnollisiin kirjoituksiin uskovat miljardit telluksentallaajat väärässä???

  5. jokainenhan toki päättää omasta elämästään. Myös siitä toimiinko oikein vai väärin. Nythän tilanne on liukumassa siihen ettei näitä kahta enää osta erottaa toisistaan. Mikäli tällä alueella kaikki voidaan hyväksyä, niin ennenpitkää niin käy kaikilla muillakin elämänalueilla.

    • Pesonen: ”jokainenhan toki päättää omasta elämästään.”

      Niinpä. Ja hyväksyy riskit.

  6. Voitaisiko Kimmon kanssa löytää yhteinen tarkastelukulma. Nythän me käsitellään asiaa eri näkökulmasta. Toinen yksilön ja toinen yhteisön. Molemmat voi olla ihan täysin oikeassa omasta näkökulmastaan käsin. Rakentavaa keskustelua ei varmaan synny, jos näin jatketaan.