Netistä kun tutkii seurakuntien sivuja, niin kaikesta muusta toiminnasta löytyy värikkäitä ja hyvin tehtyjä tiedotteita. Milloinkahan niitä voisi odottaa jumalanpalveluksista. Miksi tyydytään pelkkään parin rivin tiedotteeseen? Nettihän mahdollistaisi vaikka mitä.
Voitaisiin kertoa ensiksi, se mistä parkkiruudun helpoiten löytää. Monessa kirkossa on erilaisia tiloja ja mahdollisuuksia. Voi olla erillinen kirkkotilasta erotettu lasten leikkinurkkaus. jossa vanhemmat voivat pienienkin lasten kanssa olla. Eikä tarvitse pelätä häiritsevänsä ketään. On ehkä lastenhoitohuone, leluja ym. Netissä voisi olla näistä kaikista kuvia. Tällöin vieraampi lapsiperhekin uskaltautuisi mukaan.
Atk mahdollistaisi virsiehdotusten esittämisen ja monien muidenkin ideoiden jakamisen.
Palveluksen toteuttajista voisi olla kuvat. Päivän aihetta voisi jo vähän avata. Saarna voisi olla srk. sivuilla luettavissa, heti palveluksen jälkeen. Tällöin voisi tarkistaa vielä joitakin, mikä ehkä jäi kuulematta.
Luulisi tällaisen pohjan tekemisen olevan melko helppo juttu tiedottamisen asiantuntijoille.
Kysyi kerran seurakuntamme papilta, sitä miksi kirkon jälkeen olevasta tapahtumasta oli mainittu vain yhdellä sanalla.Hän naurahti ja sanoi jotain, että kyllähän täällä kaikki tietää miten meillä menetellään.
Aika moni minun lisäkseni olisi tuotakin tietoa voinut kaivata. Heitä ei kirkossa näkynyt. Näkisipä joskus vielä sen, että jumalanpalvelusta mainostettaisiin niin, että tulija jo koneensa avatessaan voisi kokea olevansa tervetullut.
Toivottavasti kirkko toimii muistotilaisuuksisa oman uskonsa perustan uskontunnuksensa mukaisest.
Itse kun en usko kirkon oppiin niin en vetäydy kirkon uskontunnustuksen taakse vaan tuomitsen itse hengessäni kaikki ihmisten tekemät murhaiskut muita ihmisiä kohtaan. Tässä tapauksessa vielä kun naisemme toimivat Jeesuksen sanoman mukaisesti ihmisten tasa-arvon ja lähimmäisen rakkauden eteenpäin viemisessä. Toivon jatkuvaa elämän rohkeutta heidän lähimmäisilleen.
V. 1990 , Tuomasmessun konserteilla maksetaan lähetys lentokone.”
Tuomasmessun kannatusyhdistys ryhtyi huikeaan yritykseen , ryhmä päätti ostaa lentokoneen lähetystyössä toimivien lääkäreiden käyttöön Tansaniaan . Kansanlähetyksen sihteeri kertoi , että asiasta näyttää tulevan totta . Rahaa on kertynyt Helsingin tuomasmessussa , kolehdilla suurisumma , mutta myös muilla paikkakunnilla vietetyissä messuissa on saatu tuntuvasti lisäystä hankkeelle.
Rohkean yrityksen loppurahoituksen saamiseksi on valittu , Finlandia talossa pidettävä hengellisen musiikin toivekonsertti, johon oli lupautunut nimekkäitä esiintyjiä, tarjolla oli musiikkia moneen makuun . Tuomasmessun kuoro ja orkesteri olivat hankkeen takana sekä pastori Olli Valtonen juontajana.
Alettiin kouluttamaan myös lähetyslentäjää , nuorta Roi Rissasta , joka oli lupautunut koulutukseen. Roi oli lähellä sydäntäni , rohkean tekonsa vuoksi.
Olen seurannut lento teitse tapahtuvaa avustustyötä , mutta erittäin järkyttävänä pidän , että näiden kahden nuoren nais lääkärin kohtaloksi koitui taksimatka.
Syvä osaan ottoni , omaisille ja kaikille lähetykselle tukensa antaneille ystäville.
” Roin sanoihin , aloittaessaan lähetyslentäjänä , hänen työn siunaustilaisuudessa, pyydän siunausta ja suojelusta , Jumalalta , Jeesukselta Kristukselta , löytäessäni elämän työn lähetyslentäjänä ” .
On se hyvä, jos edes nyt arvostetaan näiden naisten, ja edustamansa lähetysjärjestön työtä.
EIkö kirkko ihan jokin aika sitten tuominnut kyseisen järjestön, ja kieltänyt siltä kolehtirahatkin? Kun ilmeisesti tekevät pahaa uskomalla liian tarkasti Raamattuun.
Kiitos Pekka jutustasi
Nykytilanteessa on todellakin aihetta pitää evankeliumia esillä
Niin, sanotaanhan sitä, että sunnuntain jumalanpalvelus (messu) on kirkon/srkn päätuote.
Nyt voisi tehdä hvainnointikierroksen. Katsoa kirkkoarkkitehtuuria. Vanhaan kirkkorakennukseen kuului vain muutama tila. Sali, sakasti, asehuone ja eteinen.
Mitä on nykyisissä kirkoissa? Turussa oli esillä uutinen: Kirkkoa laajennetaan! Ehsin ajattelin, että tämä täytyy olla herätystä, jos kirkko käy pieneksi! Mitä se oli? Rakennettiin tapuli ja lisää eri harrastuksiin tarkoitettua tilaa.
Saman kehityksen näemme käsityöläismuseossa. Kaikki tilat palvelevat pääasiaa eli ammatin harjoittamista ja sitten oli pieni soppi nukkumista varten. Nyt me kukin tarvitsemme montakymmentä neliötä omaa reviiriä, jossa ei tehdä työtä ja kohta näyttää, että työlliset ovat joku eri heimo, johon on vaikea soluttautua.
Ymmärtääkseni tuota kaikkea tavoitellaan, mutta, mutta: kaikkea ei kyetä, ehditä ja makujakin on niin monenlaisia. Yhtä kaikki jumalanpalvelus pitäisi (=pitää) kuitenkin suunnitella ja valmistella vuorovaikutuksessa seurakuntalaisten kanssa
Jos messu on tärkein tapahtuma, niin miksiköhän sein ilmoittamiseen käytetään kaikkein vähiten aikaa. Mainitaan ainoastaan kolme nimeä, joiden merkitystä voi vain arvailla, sekä kellonaika.
Monen kirkon sivuilta on vaikea löytää näitäkään tietoja. Kaikesta muusta toiminnasta on kyllä väirkkäitä ja jopa kuvilla varustettuja hienoja ilmoituksia. Joten messuilmoitusta on vaikea löytää. Syy siihen ettei, tähän tule muutosta ei ole ajasta kiinni. Se on selvää.
Makuasiat on sitten ihan erikseen.
Monet maallikot ovat pettyneitä rooliinsa jumalanpalveluksessa yhteisen suunnittelun jälkeen määrätyssä menettelyssä ja työnjaossa. Yhdessä miestenpiirissä oltiin työnjakoon tyytyväisiä, kun maallikko, joka on vetänyt pari vuosikymmentä miestenpiiriä, sai jopa saarnata kirkossa.
Minä sain maistaa tuota saarnaamisherkkuakin yhden kerran. Siis ihan jumalanpalveluksessa. Kiitos Jouni L. Ei taida monikaan tietää mitä siellä pöntössä oikeasti tapahtui. Olin herra huoleton. tuttu teksti, josta olin jossain puhunut ennenkin. Kävin sen mielessäni läpi omasta mielestäni ihan mallikkaasti. Oli siis vankilapäivä ja minulle lankesi arpa vankilalähettinä. Menin saarnatuoliin saarnavirren viimeisen säkeistön puolivälissä. Luin tekstin. Kun seurakunta oli istuutunut, minulle tuli bläkaut. Aivot tyhjät, paperia ei ollut, huusin mielessäni Kalevi Lehtisen hätärukouksen: APUA! Herra auttoi muutamien sekuntien aikana kävin läpi jotain, jota en unohda. Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Hengissä olen vielä, mutta nöyryyttä Herrani edessä opin jotenkin ainakin vähän.
Ihmettelin joskus kovasti sitä, miksi saarnavoroja saa niin harvoin. Onhan papeilla työtehtäviä pilvin pimein. Miksei joku vuoro voisi olla, vaikka mulla.
Sehän helpottaisi papin työtä kovasti, kun ei viikon aikana tarvitsisi saarnan valmistamiseen paneutua. Varsinkin kun kuitenkin siihen on heillä aikaa melko vähän. Omiin saarnoihini olen sentään saanut valmistautua joskus parikin kuukautta. Siinä ajassa ehtii paneutua tekstiin jo melko syvällisesti. Pönttöön noustessa tietää jo, että on jotain jakamista. Pitkässä valmistamisajassa on sekin hyöty, että siinä ajassa oppii jo tosi paljon käsiteltävästä aiheesta ja tekstistä.
Portaita pönttöön noustessa olenkin usein kokenut sen, miten kourissa on paljon ihania helmiä, joita voi kuulijoille jakaa. Usein kuitenkin kompastuu alban helmoihin, siinä portailla ja helmet lipsahtavat käsistä. Ne ropisevat portaita alas. Lopulta kadoten kirkon lattialankkujen rakosista ties minne. Käsiin jää sitten vain yksi kirkas helmi. Siitä sitten saarnan saa pitää.
Eli saarnan valmistamisesta saa itse paljon enemmän, kuin mitä kykenee muilla jakamaan. Siksi olisi tosi kiva saada noita mahdollisuuksia useimmin.
Seurakunta joka pyrkii kasvuun, ei voi siihen päästä muutoin, kuin jakamalla vastuuta hengellisessä toiminnassa.
Säälittää toisaalta papit, jotka joutuvat nopeasti kyhäämään kasaan jotain sanottavaa. Eivätkä saa mahdollisuutta tutkia tekstiä riittävän pitkän ajan kuluessa.
Nyttemmin olen oppinut senkin miten papeille saanavuorot ovat tärkeitä heidän valta-asemansa tukemisen tähden. Joten en niin kovasti enää kinua vuoroja.