Kirkon uudistamisesta puhutaan paljon. Toiset pitävät sitä välttämättömänä, toisten mielestä on pitäydyttävä perinteissä ja vanhassa. Heidän mielestään uudistukset karkottavat jäsenet ja tuhoavat kirkon.
Ei uudistaminen olekaan itsetarkoitus, eikä kaikkea tarvitse muuttaa. Nuori ajattelija Perttu Pölönen totesi kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys, että ei kaikki muutu ja arvokkainta on se, mikä säilyy. Hän kirjoitti myös, että tärkeintä on rakkaus, vain se voi muuttaa meidät paremmiksi ihmisiksi. Hänen perusviestinsä oli, ettei tulevaisuutta tarvitse pelätä.
Toivo, armo ja rakkaus ovat kristinuskon ytimessä. Kirkolla on tärkeä tehtävä tuoda ne ihmisten elämään.
****
Miksi tarvitaan uudistuksia? Ajattelen, että kirkkoa on uudistettava, jotta kristinuskon ja kirkon alkuperäinen tarkoitus toteutuisi.
”Niin muuttuu maailma Eskoseni”, kirjoitti Aleksis Kivikin Nummisuutarien Tobiaksen suuhun tämän lähettäessä poikaansa Eskoa maailmaan.
Yhteiskunta ja koko ihmisen elämänpiiri ovat muuttuneet ja hänen tietonsa lisääntyvät koko ajan. Emme voi palauttaa satojen tai tuhansien vuosien yhteiskuntaa takaisin. Meidän on elettävä tässä ajassa.
Kristinuskolla on kuitenkin yhä annettavaa. On siis etsittävä sitä, mitä se tarkoittaa nyt, ja kerrottava se nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla. Kirkkoa tarvitaan.
Se tarkoittaa uudistuksia toimintatavoissa ja käytetyssä kielessä. Perinne, joka ei uudistu, hiipuu tai jää kuolleeksi kirjaimeksi.
****
Tulevan kirkolliskokouskauden tehtävät pyörivät tuohon edellä olevaan kysymykseen vastaamisen parissa. Niinpä viime kaudella käsitellyn tulevaisuuspaketin linjauksia on vielä tarmokkaammin toteutettava.
Se tarkoittaa uusia toimintatapoja. Rakenteita on uudistettava. Yhteisöllisyyttä ja demokratiaa on vahvistettava. Näistä seuraa, että tullaan vähemmillä resursseilla toimeen.
On elettävä sen mukaan, mihin uskotaan ja mitä sanotaan: Kirkon on oltava ympäristön- ja ilmastonsuojelun ytimessä. On huolehdittava sukupuolten tasa-arvosta ja vähemmistöjen asemasta – myös käytännössä. Avioliittoasiassa on saatava aikaan sovintoratkaisu, jonka kanssa koko kirkko voi elää. Tehtävää on.
Jäsenet pitävät yhteyttä kirkkoonsa suurelta osin viestinnän keinoilla. Kirkon on vastattava tähän ja kehitettävä yhä viestintäänsä. Se edellyttää myös satsauksia siihen. Se on jostain pois, koska resurssit eivät lisäänny. Sellaista toimintaa voidaan vähentää, jolle ei ole tarvetta.
Päättäjiltä tulevaisuus vaatii rohkeutta ja valmiutta uudistaa kirkkoa. Ei suin päin, mutta harkitusti. Kokemukseni kahdeksan vuoden ajalta on, että valmisteltaessa vielä kannatetaan uudistuksia, mutta kun tulee päättämisen aika, painetaan jarrua.
Uudistaminen ei tarkoita vastakkain asettumista vaan yhteisen tien etsimistä – yhdessä. Kun ajaudutaan tilanteeseen, jossa on pakko tehdä päätöksiä, vaihtoehtoja on vähemmän kuin jos toimitaan ennakoiden.
On uhattu uudistusten vievän kirkon tuhoon, vaikka kristillinen kirkko aloitti juuri uudistusliikkeenä. En usko, että kirkon tulevaisuus on yksin ihmisestä kiinni, mutta meidän on tehtävä parhaamme.
Niin, miksi kirkkoa pitäisi uudistaa? Ketkä oikeastaan valittavat kirkon nykyistä toimintaa? Pääasiassa kirkon oma palkattu henkilökunta.
Kirkkoa ei käytännössä voi paljoakaan uudistaa. Ehkä joitakin uusia toiminnanmuotoja ja teemoja saarnoihin on kaikki mitä voi tehdä jollei haluta saada kaikki uudeksi. Voi aiheellisesti kysyä sitä että kenen , keiden, tarve se kirkon uudistaminen on ? Ymmärtää hyvin että työntekijät väsyvät toistamaan vuodesta toiseen itseään . Mutta esimerkiksi rakenteiden muutokset ovat vain huonontaneet suurseurakuntineen sekä seurakuntalaisten että työntekijöiden tilannetta. Harva uskaltaa ajatella rakenteet todella radikaalisti uusiksi. Siis kokeilla miten jonkun sadan hengen pienseurakunnat toimisivat.
Minkä takia kirkon , muuten, pitäisi olla ilmaston ja ympäristön suojelun ytimessä. Sitähän koko maailma puuhaa. Kirkolla ei ole mitään erityistä sanomaa tai toimintasuunnitelmaa mitä maailma ei jo olisi omaksunut. On tietenkin hyvä, että kirkko myötäilee kaikille polttavaa ongelmaa mutta kirkolla on oma reviirinsä jota sen tulee hoitaa ja jota ei kukaan muu hoida.
Hoitais sitten ainakin metsiään ja kiinteistöjään luontoa säästävästi ja lopettaisi esim. valtavan määrän lähes tyhjiä hukkakuutiota lämmittämisen.
Minä kysyisin kuitenkin tästä testamentista. Kun isät ovat kirjoittaneet testamentin ( VT- Toora) ja kuolleet pois. Ja Paavalikin sanoo, että kuolema on toteennäytettävä, jotta testamentti olisi pätevä.
Niin voiko toinen uskonto jossa kuolemaa ei edes ole, väittää, että meillä on Uusi testamentti ja tuo vanha on hylätty ja samalla myös laki on pois viskattu. Lakia tuntemattomat voivat tietysti näinkin väittää, mutta Paavalikin varoittaa laittomuuden lapsesta, joka on tuleva, ja joka vaikutti jo hänen aikanaan.
Jeesus Kristus kuulemma elää, joten Uusi testamentti ei näin ollen ole pätevä, ja Jeesus itse sanoo, ” En minä ole tullut perintöjä jakamaan. ” Joten pelkkää ilmaa on uusi testamentti. se ei perustu mihinkään.
Kirkkoa ei voi muuttaa. Siinä Markku on oikeassa. Muutos tulee aivan itsestään. Sitä ei tarvitse kauaa odottaa. Pikkuhiljaa on pakko muuttaa asiaa ja toistakin. Muutokset tulee siis vasta silloin, kun on pakko.
Harmi vaan, kun muutoksiin olisi voitu ajoissa valmistautua. Joten muutoksen tapahtuessa ei kirkolla enää ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa muutoksen suuntaa Muut tahot määräävät sen miten kirkon on kuhunkin muutokseen reagoitava. Vaihtoehtoja on silloin vähän.
Kun kirkko perustuu tastamenttiväärennöksiin, ( Myös Keisari Konstantinuksen testamentti, on todettu väärennökseksi ), näin ollen, kovin vakavasti laillisessa mielessä ei voi uskoa Kristilliseen oikeuskäsitykseen, jonka voi nähdä vain hyötymistarkoituksessa tehdyksi rikolliseksi toiminnaksi.
Konstantinuksen testamenttiväärennöksella kirkko sai lisää maaomaisuutta, ja Vanhan testamentin väärennöksen perusteella, Uusi testamentti, julistettiin , että Israelin maa ei kuuluisi enää juutalaiselle kansalle, vaan kristilliselle kirkolle. Eikä liitto koskisi enää heitä vaan ainoastaan meitä. Ja sitten mentiin Itään ajamaan pois vääräuskoisia Pyhältä maalta. Syntyi myös antisemitismi, joka näyttäytyy vielä tänäkin päivänä.
Holokausti toteutettiin Lutherin käsikirjoituksen mukaan ja vaikka kirkko on sanoutunut irti Lutherin juutalasvihamielisistä kirjoituksista, tapahtui se vasta sodan jälkeen. Kirjoitukset eivät ole kuitenkaan kadonneet, ne nousevat aina uudelleen esiin koska ovat netissä. Kun pitää löytää joku syntipukki maailmanmenolle, tai omalle ahdistukselle, nousee antisemitismi aina uudelleen ylös.