Luen Raamattua ja etenkin Uutta testamenttia päivittäin elämän ohjeena. Milloin vähemmän kirjaimellisesti, milloin enemmän. Jotkut evankeliumitekstit eivät juuri jätä tulkinnanvaraa. Ne vain on luettavissa kuvaamansa tilanteen yhteydessä varsin yksinkertaisesti.
Näin kohta, jossa Jeesus nuhtelee ankarasti aikansa kirkon tunnustettuja ”työntekijötä”, lainoppineita juutalaisia ja fariseuksia. Hän moittii heitä itsensä korottamisesta: ”Älkää antako kutsua itseänne rabbiksi (juutalaisen opettajan arvonimi), sillä teillä on vain yksi opettaja ja te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaassa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alnetaa, se korotetaan.” (Matt. 23:8-12)
Miksi siis kristillisissä kirkoissa isätellään sen viroissa olevia, pappeuteen vihittyjä henkilöitä kuten paavia, muita korkeita kirkonmiehiä, munkkeja ja tavallisia pappejakin olettaen että he ovat miehiä? Jeesus nimesi Pietarin kirkkonsa kallioksi, muttei isäksi. Miksi pastorin alkuperäinen merkitys paimenena ei ole tittteliksi riittänyt? Paimen on työntekijä, lampaitten kaitsija – aika vähäarvoinen toimi sinällään Jeesuksenkin aikana. Mutta paimenillehan Jumala evankeliuminsa ensiksi ilmoitti. Ei kirkon isille, oppineille, joita hän nimenomaan kehotti luopumaan isä-arvonimestään.
Jeesus puhuu edellä kirkon edustajista veljinä, Jumalan lapsina, toisten Jumalan lapsien tapaan. Nimetyt opettajat eivät ole muita suurempia Jeesuksen seuraajina. He ovat palvelijan asemassa. Mikään virkaanasettaminen tuskin pyhittää ihmisen erikoiseen etuasemaan toisiin nähden sillä tavoin, että heistä tulisi (Jesuksen sananmukaisesti kieltämiä) isiä, (patereita tai paaveja).
Naispappien on helpompi osa. Kukapa heitä kirkossa isiksi nimittäisikään. Äiti nimitystä ei luterilaisessa kirkossa käytetä kuten katolisissa ja ortodoksisissa luostareissa. Sisaria kyllä tunnetaan. Lapsuudessani diakonissojen nimen edessä käytettiin sanaa sisar. Seurakuntasisaria ehkä vieläkin on diakonian alalla.
En pyri kirjoituksellani kritisoimaan papistoa, joka oman kirkollisen asemansa vuoksi on nykyään varsin ahtaalla yleisen maallistumisen myötä. Tuskin moni tuntee tarvetta korottaa itseään. Puolustautumaan sen sijaan voi joutua lisääntyneen kritiikin vuoksi. Moni toimii omantunnontarkasti maan tasalla ihmisten palvelijana krottamatta itseään. Kirkko vain tekee heistä sanavalinnoillaan kirjaimellisesti korotettuja. Minkä vuoksi?
Päivi Huuhtanen Somero :”Miksi kristillisissä kirkoissa ”isätellään”?”
”Isä (kreik. patir; ven. otets) viittaa papin tai piispan suhteeseen kaitsettavaan laumaansa sekä hänen hengelliseen sukulaisuuteensa seurakuntalaistensa suhteen. Papin ja piispan tulee huolehtia uskovaisista seurakuntalaisistaan kuin isä perheestään, seurakuntalaisten ollessa ikään kuin heidän hengellisiä lapsiaan. Nimi on siis seurakuntalaisten, paimennettavien, papille tai piispalle antama eräänlainen kunnioituksesta annettu arvonimi, ei ammattinimike, kuten esimerkiksi kirkkoherra tai ansaittu ja myönnetty arvonimi kuten rovasti.
Varhaiskirkon aikana papiston jäseniä kutsuttiin nimellä: abba (kreik. abbas, ven. abba), joka on alkuaan armenialais-syyrialainen sana ja vastaa heprean ab-sanaa, joka tarkoittaa isää.” (ortodoksi.net)
Siis Jeesuksen selvälle käskylle annetaan piupaut…
No Paavali kutsui omia opettamiaan hengellisiksi lapsikseen, jotka hän oli ’siittänyt’. Siitä isyys.
Ei tämä sana kaikkiin sovellu. ainoastaan ja vain tiettyyn kohteeseen. Aina on ollut ja tulee olemaan virkanimityksiä, joiden haltioita voidaan arvostaa nimityksen johdosta. Jonkun virka on olla pappi.
Papinkin on aika hankala sanoa, ettei ole pappi. Tässä ei ole kyse pelkästä kutsumisesta isäksi, tai papiksi, tms. Tässä on kyse vääränlaisen kunnian haluamisesta ihmisiltä. Voimme arvostaa nimityksen johdosta ja kunnioittaa nimitystä, mutta emme saa ryhtyä ajattelemaan, että olisimme nimityksen tähden jotenkin parempia , kuin muut. Emme saa asettua muiden yläpuolelle. Emmekä saa antaa muiden nostaa meitä ” kultatuoliin”.
Otsikon kysymys on ymmärrettävä, joskaan en uskalla lähteä esittämään traditioon kohdistuvia tuomioita ortodoksiselle sisarkirkollemme eikä roomalaiskatoliselle äitikirkollemme. Onhan protestanttienkin tapakulttuurissa varmastikin kritiikin aiheita. Myöskään herra-sanaa ei pitäisi käyttää kirkon viranhaltijoista, ja hyvä olisi jos keksittäisiin seurakunnan johtavalle papille jokin muu virkanimike kuin kirkkoherra. Ovathan kaikki kristityt veljiä ja sisaria.
Miten Paavalin ”(siittävä) isä” -kielikuva voi olla tärkeämpi käytännön kannalta kuin Jeesuksen sana?
Ei mitenkään, mutta kirkolle Paavali on usein Jeesusta tärkeämpi. Monien tutkijoiden milestä Paavali alias Phlavius Josephus alias Lucius Calpurnius/Arrius Piso loi kristinuskon. (Kts Abelaire Reuchlin “True Authorship of the New Testament.”
On totta, että Paavali kuvaili suhdettaan korinttilaisiin kristittyihin suhteena isä-lapsi. Esimerkiksi hän sanoi kirjoittavansa seurakuntalaisille ”ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani”(1.Ko4:14). Paavali myös perusteli hengellisen isyytensä: ”Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi”(jae15).
Tessalonikalaisille kirjoittaessaan Paavali käyttää sekä isyyttä että äitiyttä opetuksessaan: ”Niin kuin tiedätte, me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan.” ja ”Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti”(1.Tess2:7,11).
Toimiko Paavali Mestarinsa ohjeiden vastaisesti? Ei millään tavoin. Paavalikun ei käyttänyt nimikettä ”isä” arvonimenä, osoituksena jostakin korkeammasta asemasta ja pyhyydestä. Hän sisäisti erinomaisesti Jeesuksen ohjeen siitä, että ”te kaikki olette veljiä”. Sekä Tessalonikalaiskirjeessä että Korinttilaiskirjeessä vastaanottajia puhutellaan ”veljinä” vailla mitään pyrkimystä oman arvoaseman korostamisesta.
Nykyään taitaa olla toisin, kuten blogisti on todennut. Ja aina pelkkä arvonimi ”isä” ei edes riitä, siihen liitetään joskus vielä pyhyyttä korostavia määreitä. Sellaiseen ei Jeesus tainnut siis antaa mitään pontta?
Rauli Toivonen :”On totta, että Paavali kuvaili suhdettaan korinttilaisiin kristittyihin suhteena isä-lapsi. ”
Vv. 1892-1952 elänyt moraalifilosofi, kielitieteilijä, fenomenologian ja psykoanalyysin uranuurtaja Suomessa Erik Ahlman:
”…me ihmiset elämme kahdessa maailmassa, nimittäin toisaalta välineitten, toisaalta arvojen maailmassa. Se maailma, minkä me kaikki näemme ympärillämme, minkä aistimillamme havaitsemme, missä käytännöllisesti toimimme, on välineitten maailma…Mutta ihmiset ja heidän kanssaan elolliset olennot elävät myös arvojen maailmassa, joka on näkymätön eikä aistimien, ei liioin järjen ulottuvilla. Se on tahdon ja tunteen, hyvän ja pahan, rakkauden ja vihan maailma. Se on eetillinen maailma.
Nuo kaksi maailmaa ovat keskenään läheisessä kosketuksessa, mutta kumminkin aina kaksi eri maailmaa. Kumpikin niistä on kieltämättä tärkeä, mutta eri tavoin. Se ”tärkeä”, mikä jokapäiväisessä elämässä meitä kohtaa, kuuluu yleensä välineitten maailmaan. Mutta tuontuostakin sattuu tilanteita, jolloin arvojen maailman tärkeys astuu painavana eteemme, vieläpä niin painavana, että se ehdottomasti työntää syrjään välineelliset näkökohdat. Ja silloin selviää meille vaistomaisesti, että välineitten maailman perustuksena on arvojen maailma, ja että sen tärkeydet perustuvat tuon toisen maailman tärkeyteen”. (Arvojen ja välineitten maailma – eetillis-idealistinen maailmantarkastelukoe, Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino, Helsinki 1920)
Kristus on arvojen maailman kuningas ja häntä seuraavat kirkkojen piispat ja papit ovat ihmiskunnan arvojen, eivätkä välineiden maailman hengellisiä isiä seurakunnilleen.
Paavali antoi merkityksen Jeesuksen ristinkuolemalle. Tämän merkityksen tulkintaan ja edelleen ymmärtämiseen tarvittiin sitten teologista harrastusta.
Kumma ettei Jeesuksen Vuorisaarna riittänyt pelastus- ja vanhurskauttamisasiassa myös elämän ohjeena kirkolle opetettavaksi ja hengellisen tiennäytön alustaksi vaan piti katsoa Paavaliin. Eipähän asiasta näin tullut liian yksinkertaista kansalle ja vaivaan auttajaksi tarvitaan erikoishenkilö, oppinut pappi, joka joskus sanaa selittäessään hyvinkin voi tuntua Isältä tai Herralta.
Vuorisaarnassahan Jeesus sanoo pelastumisemme syntyvän käyttäytymisestämme ja tien asiassa olevan kovasti vaikea.
Seppo
Viittaat johonkin täysin asioita sekottavaan teoriaan, jolla ei päätä eikä häntää, tekstissäsi: ”Ei mitenkään, mutta kirkolle Paavali on usein Jeesusta tärkeämpi. Monien tutkijoiden milestä Paavali alias Phlavius Josephus alias Lucius Calpurnius/Arrius Piso loi kristinuskon. (Kts Abelaire Reuchlin “True Authorship of the New Testament.” ”
Tällainen teksti sotkee kaiken mitä järkevällä historian tutkimisella on voitu asioiden todellista kulusta tietää. Kuvaavaa tuollaisen sekasotkun luojille on, että otetaan jostain tunnetusta suvusta sen kaikkein yleisimpiä nimiä ja sotketaan ne epämääräisiksi tarinoiksi, joissa jostain aivan eri yhteyksissä esiintyvien henkilöitten hahmot pannaan samaan tarinaan. Tähänkin mehevään sotkuun on samaan soppaan sotkettu ensinnäkin vaikutusvaltaisen roomalaisen Piso suvun yksi yleisimmistä nimistä ”Calpurnius Piso” ja tämän kanssa sotkettu juutalaisen pappisaatelin kasvatti Flavius Josefus sekä vielä kolmanneksi pantu kristinuskon suuri apostoli Paavali, kolme eri sukua, kolme arilaista aatteellista taustaa ja jälkikäteen ajatellen kolmen eri uskonnon edustajaa.
Kyseessä on kielikuva, ei sen kummempaa. Pitäisikö kieltää lapsia kutsumasta isää isäksi?
Kirjaimellisesti tulkittuna se merkitsisi sitä, että ketään ei saisi kutsua tietyillä nimityksillä, mutta kaikilla muilla voisi.
Erään psykologian opin mukaan olemme eri tilanteissa toisiamme kohtaan vaihdellen ’lapsia’, ’aikuisia’ tai ’vanhempia’. Lääkärin ja potilaan, opettajan ja oppilaan tai poliisin ja pidätetyn suhteet ovat ’vanhemman’ ja ’lapsen’ suhteita. Samat henkilöt voivat toisessa tilanteessa olla tasaveroisia ’aikuisia’. Pappi voi siis kirkossa olla ’isä’, seurakuntaansa kuuluvan lääkärin potilaana ’lapsi’ ja lääkärin kanssa shakkia pelatessaan toinen ’aikuisista’.
Martti Pentti,
vieläkö transaktioanalyysia harjoitetaan? Osallistuin itsekin ”vuonna kivi” kyseiseillä metodilla toteutettuun ”koulutukseen”, jonka seurauksena mm. johtoon kuuluvia erosi silloisesta työpaikastaan. Kuulin myöhemmin, että kyseinen menetelmä olisi johtanut jopa ihmisten itsemurhiin. Henk.koht. en tuolla ”aivopesukurssilla” suostunut vajoamaan hypnoosiin ja kieltäydyin tehtävästä, jossa olisin joutunut kirjaamaan ylös työtovereissani havaitsemia negatiivisia piirteitä heidän tietämättään.
Tuula.
Transaktio analyysin sovellutuksia voi kritisoida mutta sen kartoittama psykologinen systeemi vastaa todellisuutta. Tilanteesta riippuen olemme lapsi, vanhempi tai vertaissuhteessa toisiimme. Nuo nimitykset ovat psykodynaamisen psykologian termien käännöksiä populaaripsykologian kielelle.
Elävässä elämässä minulla on ollut hengellisiä isiä ja äitejä . Olen ollut kouluttajana ja selvästi kokenut kuinka oppilaat tietyissä vaiheessa ovat epävarmoja ja tukeutuvat kouluttajaan kuin isään. Arkielämässä tuntuu hyvältä kun kohtaan kanssaihmisiä tasaarvoisesti toinen toistamme kunnioittaen.
Kyllä lukijat ymmärtävät mitä Jeesus haluisi sanoa. Tästähän monet riidat lähtevät , siis mitä pitää ymmärtää kirjaimellisesti ja mitä vertauskuvina.
Markku,
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihmisille ”on annettu järki ja omatunto ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Emerituspiispa Juha Pihkalaa siteeraten: ”jos on annettu lahja, on myös lahjan antaja” ja tulkintani mukaan myös ihmisen ”minä” on maan päälle ihmiskunnalle annettu lahja. Henk.koht. sanon tuota lahjan antajaa Jumalaksi, johon uskon ja jota rakastan ja kunnioitan.
Minun Jumalani kirkon papit eivät nimettöminäkään valita sanomalehdissa sitä, että heiltä on ”normaali elämä kielletty”, kun eivät saa harrastaa ”vapaata seksiä” ja juoda viinaa, eivätkä latele sunnuntaisin kirkoissaan uskontunnustuksia, joihin eivät usko.
Sensitivity Training oli aikansa villitys ja meni varmaan päättömyyksin. Itse ajatusrakenne on auttanut minua hahmottamaan ihmisten toimia eri tilanteissa, omianikin.
Tuula.
”Minä” elää suhteessa muihin minuihin. Joko lapsen tai vanhemmuuden tai aikuisuuden tapaan. Ei tässä ole mitään merkillistä.
Loput tekstistäsi eivät oikein liity tähän keskusteluun.
Rauli: ”Nykyään taitaa olla toisin, kuten blogisti on todennut. Ja aina pelkkä arvonimi “isä” ei edes riitä, siihen liitetään joskus vielä pyhyyttä korostavia määreitä. Sellaiseen ei Jeesus tainnut siis antaa mitään pontta?”
Erikoista arvostelua henkilöltä, joka kuuluu sellaiseen uskonnolliseen järjestöön, jossa arvonimiä ja titteleitä on aivan siinä missä kirkollakin. Arvosteleva henkilö taitaa itsekin kuulua seurakuntansa johtohahmoihin vanhimman tittelillä.
Käytännössä Jehovan todistajien hierarkia vastaa aika tarkasti esim. katolista kirkkoa, minkä VT-seura on itsekin eräässä oikeudenkäynnissä todennut.
Avustava palvelija = diakoni
Vanhin = pappi
Vanhimmiston koordinaattori = kirkkoherra
Kierrosvalvoja = piispa
Hallintoelimen vallankäyttöasema on taas verrattavissa paaviin.
Ja sitten on niitä saarnaamisen avulla saatavia titteleitä, osa-aikainen tienraivaaja, tienraivaaja ja erikoistienraivaaja.
Mihin edes tarvitaan saarnaamiseen liittyviä – seurakuntalaisia eriarvoistavia – titteleitä?
Tulipas taas lista hassusti. Tässä uudestaan.
Avustava palvelija = diakoni
Vanhin = pappi
Vanhimmiston koordinaattori = kirkkoherra
Kierrosvalvoja = piispa
Marjaana Järvinen :”Mihin edes tarvitaan saarnaamiseen liittyviä – seurakuntalaisia eriarvoistavia – titteleitä?”
Tämä vastaus on varmasti off-topic ja ”oikeaoppiseen” kristillisyyteen liittymätön kuten vastaukseni siihenkin miksi hyväksyn ortodoksipiispojen ja -pappien Isä-nimityksen.
Jos osaat sanoa jonkin muun kuin vallankumoukseen ja anarkismiin liittyvän organisaation, joita ilmeisesti ihailet, niin ole hyvä ja kerro miten se toimii Raamatun henkeä noudattaen.
Venäjältä on lehtitietojen mukaan paennut Suomeen 200 Jehovan todistajaa, jotka ovat anoneet turvapaikkaa Suomesta, mutta saaneet kielteisen päätöksen. Pitäisikö heille avata uusi Auschwitz tai muu ”filtration camp”, että he luopuisivat vakaumuksestaan?
Tuulalta vaihteeksi vastaus, joka ei liittynyt mihinkään millään tavalla. Puuttui vain juutalaiset.
Marjaana Järvinen :”Tuulalta vaihteeksi vastaus, joka ei liittynyt mihinkään millään tavalla. Puuttui vain juutalaiset.”
Kyllä se milestäni liittyi kuuluen tuohon blogin otsikossakin peräänkuulutettuun ”isättelyyn”. Ortodoksikirkon ”isättely” periytyy apostolista suksessiota noudattaneiden pappien abba -nimitykseen, joka on heprealaisen isää tarkoittavan ab-sanan johdannainen. Joku evl.kirkon edustajista on sanonut, että Neitsyt Maria -käsite kuuluu ”toiselle tasolle”. Se kuuluu tasan sille tasolle, jossa henk.olen.
Marjaana: ”Tulipas taas lista hassusti.”
Joskus vaan on niin vaikea käyttää tuota ”copy & paste”-toimintoa.
Olisi mielenkiintoista tietää sinun oma mielipiteesi tuosta Jeesuksen negatiivisesta suhtautumisesta substantiivin ”isä” käyttämiseen uskonnollisena arvonimenä.
Onko sinun mielestäsi ilmaus ”pyhä isä” linjassa blogistin esille ottaman Raamattu-sitaatin kanssa? Vai eikö ole?
Kiitos monenlaisista selityksistä ja vastauksista kysymykseeni. En kuitenkaan koe, että Jeesuksen sanat aikansa temppelin opettajille olisivat syvästi vertauskuvallisempia kuin kirjaimellisia. Hän kiivaili asiassa vallinneita oloja vastaan. Ymmärrän vastauksista, että kristilliset kirkot seuraavat Paavalia perustajanaan. Jeesuksen opetus on toki syvällisesti sama kuin Luukkaan evankeliumissa, jossa hän opettaa opetuslapsiaan: ”Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.” (Luuk.22: 26-27).