Kirkollisella kentällä on jäänyt aika lailla huomiotta nuorten miesten lisääntynyt usko kristilliseen sanomaan samalla kun nuorten naisten – perinteisesti kirkon uskollisten jäsenien – usko on vähentynyt. Ilmiö on poikkeuksellinen. Sen syiden analysointi saattaisi paljastaa yhteiskunnastamme ja kirkosta kiusallisia kipupisteitä. Tässä kuitenkin yritykseni.
1. Uskonnon merkitys oikeistolaisuudessa
Tutkimukset poliittisten puoluieden kannatuksesta osoittavat, että nuoremmissa ikäluokissa miesten ja naisten puoluekannatus on eriytynyt voimakkaasti. Nuorten naisten suosikkipuolue on vihreät, nuorten miesten perussuomalaiset.
Moni nuori mies arvostaa kansallisia ja oikeistolaisia arvoja, joihin ovat kuuluneet koti, uskonto ja isänmaa. Kirkon olessa ensisijaisesti kiinnostunut nuorista naisista sekä seurauksena yhteiskunnallisista muutoksista nämä arvot ovat usein jääneet taka-alalle tai niitä on ryhdytty pitämään ongelmallisina. Meillä on siten noin kahden viime vuosikymmenen aikana liuttu aivan liian itsestäänselvästi olettamaan, että kristinusko ja vasemmistolaiset arvot kulkevat käsi kädessä – toisin kuin aiemmin ajateltiin.
Uusoikeiston kiinnostus kansallisia arvoja ja perinteitä kohtaan on ainakin joissain tapauksissa johtanut konservatiivisia kristinuskon muotoja kohtaan koetun mielenkiinnon kasvuun. Konservatiiviset nuoret miehet hakeutuvat etenkin konservatiivisiin kristillisiin liikkeisiin, joista he kokevat löytävänsä pysyviä arvoja ja vankan perustan elämälle. Samalla he haastavat edellisen sukupolven kertomuksen kristinuskon ja vasemmistolaisuuden yhteensopivuudesta ja palaavat isovanhempiensa aikakauden arvoihin.
On ongelmallista, jos usko nähdään alisteiseksi kulttuurille eli nationalismin yhtenä elementtinä. Mutta toisesta näkökulmasta uskonto on kulttuurin henkinen ja hengellinen ydin, ja tähän konservatiivinen oikeisto kiinnittää aivan oikein huomiota. Vaikka kiinnostus uskontoon olisi ensin ulkoisten tekijöiden motivoivaa, Jumalan sanalla on oma voimansa, jota ei tee tyhjäksi se, että jonkun mielestä sanaa luetaan vääristä motiiveista. Herätys voi tulla ja usein tulee oudosta ja odottamattomasta, ihmisten paheksumasta suunnasta.
2. Miesten ja naisten vastakkainasettelu parisuhdemarkkinoilla
Kuten havaitaan poliittisesta vastakkainasettelusta, nuorten miesten ja naisten kokemusmaailma on etäytynyt toisistaan. Missä some- ja Tinder-maailma tarjoaa nuorille naisille lähes loputtomasti huomiota ja valinnanvaraa, tarjoaa kristinusko sen vastapainoksi perhe-, parisuhde- ja lapsikeskeistä seksuaalisesti eksklusiivista monogamista perhemallia, joka tuntuu olevan sitä, mitä monet miehet tosiasiassa kaipaavat. Siitä luopuminen yhteiskunnallisella tasolla normina selittää monille nuorille miehille sitä kokemusta, että he eivät löydä naista pidempiaikaiseen suhteeseen. Kristillisiä yhteisöjä tarjotaan paikkana, josta löytää perinteinen nainen.
Tämä vastakkainasettelu on silti ongelmallinen, koska sen taustalla on ajatusmalli, jossa mies ansaitsee arvonsa tekemällä työtä, ja sen kautta hänelle kuuluu nainen, perhe ja läheisyyttä. Kun ajatellaan, että yhteiskunta on pettänyt tämän yhteiskuntasopimuksen, seuraa katkeroitumista, joka ilmenee pahimmillaan incel-liikkeen tyyppisenä toimintana, sekä toivottomuutta, joka ilmenee elämän täyttämisellä viihteellä, etenkin pelaamisella. Sen seurauksena syrjäytyminen kuitenkin helposti lisääntyy.
Taustalla oleva ajattelutapa, jossa seksi ymmärretään palkkiona, jolla kontrolloidaan yhteiskuntaa sen tarjontaa säätelemällä, ja jota pyritään ansaitsemaan työnteolla, on syvästi ongelmallinen. Se on naista esineellistävä: Harva nainen haluaa nykyisin olla palkkio, vaan elämänsä subjekti, ja feminismi kyseenalaistaa mallin hyvin perustein. Vaikkei kristinusko opeta eksplisiittisesti tällaista mallia, yhdistyy kristillinen perhekäsitys helposti siihen.
Vastakkainasettelun taustalla vaikuttavat joka tapauksessa perinteiset suomalaiset kristilliset hyveet: vaatimattomuuden ja työteliäisyyden arvostaminen sekä koreilun ja joutilaisuuden pitäminen paheina. On ehkä avoin kysymys myös, missä määrin kristillisistä yhteisöistä tosiasiassa löytyy kaivattuja perinteisiä naisia. Kristilliset jumalanpalvelusyhteisöt tunnetaan kuitenkin paikkoina, joista löytyy paljon nuoria perheitä lapsineen. Jotakin niissä lienee siis tehty oikein.
3. Nuorten miesten syrjäytyminen ja syrjäyttäminen yhteiskunnasta
Nuorten miesten kasvavaan syrjäytymiseen on kiinnitetty yleisellä tasolla monissa paikoin huomiota, vaikka ratkaisuehdotuksia on tarjottu niukasti. Taustalla on moninaisia globalisaatioon, tuotantotapojen ja mieskuvan muutokseen liittyviä syitä. Vuosituhannen vaihteen digitaalinen murros on luonut (kuten jo edellä viittasin) oman verkottuneen todellisuutensa, jonne on helppo upota, kun viihdettä on saatavilla loputtomasti melkein ilmaiseksi. Merkitykset ja käsinkosketeltavat asiat sen sijaan jäävät puuttumaan.
Kristus kulkee kuitenkin tänäänkin heikkojen, syrjäytyneiden, syrjäytettyjen ja mielenterveysongelmaisten rinnalla. Niiden, joilla ei ole muuta toivoa. Internetin ns. kuvalaudat kuten suomalainen Ylilauta muodostavat internetin eräänlaisen viemärin, syrjäytyneiden (pääasiassa) nuorten miesten olohuoneen, jossa jokainen saa anonyyminä olla juuri sellainen kuin haluaa. Lautakulttuurissa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka todistavat Kristuksen muuttavasta voimasta elämässään. Laudoilla on merkittävä rooli ajatusten ja liikkeiden kasvualustana, kuten on nähty Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Meemit kertovat, että Kristus sulkee syliinsä jopa apustaja-Pepen (eräänlainen syrjäytynyttä lautailijaa (itse)ironisesti kuvaava meemi, jolla voidaan nähdä olevan myös oikeistolaisia assosiaatioita Pepe-meemin käytön kautta).
Blogin otsikon kysymykseen voisin kyllä tällä hetkellä kuvitella syyn olevan juuri tuo kohta 1. eli tämä vallalla oleva ”PS-ilmiö”. Jos puolueen ”iskulause” on koti, uskonto ja isänmaa, niin onhan sen uskonnonkin sitten oltava tärkeä, ainakin periaatteessa. Perinteinen suomalainen mies on hukassa kun naiset ”hyppivät silmille”. Tasa-arvo on varmaan joillekin miehille hirveän vaikeasti hyväksyttävä asia.
Toki mikään asia ei ole yksinkertaisesti selitettävissä, kuten jotkut toivovat.
Tulevaisuus näyttää aika lailla erilaiselta kuin menneisyys, monestakin syystä. Mies joko ymmärtää sen tai sitten alkaa ”pullistelemaan” ja tappelemaan.
En tiedä mistä tällaiset luulot tulevat. Ne ovat päinvastaisia ainakin ameriikalaisille tutkimuksille joissa todetaan että juuri nuorten ikäluokkinen kirkollisuus on hälyttävää vauhtia vähenemässä. Kirkkoihin kuulumattomista on siellä tullut nopeimmin kasvava väestöryhmä ja sen sisällä erityisesti nuoret ovat suurin ryhmä.
Aina on poikkeustapauksia jossakin. Mutta poikkeustapaukset eivät ole sääntö.
Luulot tulevat blogin alkuun linkitetyssä uutisessa uutisoiduista tutkimustuloksista. Blogissa pohditaan sitten mahdollisia syitä ilmiölle,
Hyvä analyysi. Erityisesti kohta 1. Mitä mentaliteetiltaan yhä enemmän punavihreä kirkko tarjoaa nuorehkoille, konservatiiveille, suhteellisen oikeistolaisille miehille, joita kaikenlainen intersektionaalisen feminismin nimeen vannova hömpötys tympii? Ei mitään. Mukaan saa tulla, jos ymmärtävät olla hiljaa.
” 1. Mitä mentaliteetiltaan yhä enemmän punavihreä kirkko tarjoaa nuorehkoille, konservatiiveille, suhteellisen oikeistolaisille miehille, joita kaikenlainen intersektionaalisen feminismin nimeen vannova hömpötys tympii? Ei mitään. Mukaan saa tulla, jos ymmärtävät olla hiljaa.”
Minä tässä olen kohta viimeiset 70 vuotta kysellyt, mitä patamusta kirkko tarjoaa nuorille tai vanhoille suhteellisen vihertäville lesbomummoille, joita kaikenlainen miehinen pöhötys tympii. Ei mitään. Mukaan saa tulla, jos ymmärtää olla hiljaa.
Mutta – voi Kari-Matti ja blogisti – ajat ovat nyt ihan toiset.
Minä, vanha ihminen, saan nähdä unelmieni täyttymyksen.
Vihdoinkin Suomen ev.lut. kirkko alkaa näyttää myös minun kirkoltani.
Kiitos kaikille teille, jotka olette sen edestä uskaltaneet taistella.
Kirkko ei välttämättä anna koko kuvaa siitä, mitä on olla uskova nuori mies. Kirkon epätoivoinen takertuminen nuoriin aikuisiin kertoo vain siitä, että sen omassa nuorisotyössä on jotain pahasti vialla.
Samaan aikaan kun kirkon nuorisotyö tavoittaa viisi, niin ”seinän” takana vapaalla suunnalla on 200. Mistähän johtunee tuo, ettei kirkossa oikein herätä siihen tosiasiaan, ettei rippikoulutyö isosineen tuota muuta, kuin sen että nuoriso käy tuon prosessin läpi ja samalla vieraantuu kirkosta.