Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.
Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.
(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)
Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.
Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.
Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.
Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi.
Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:
1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.
2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.
3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.
4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.
5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).
6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.
7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.
Tuomio alkaa Jumalan huoneesta! Kannattaa painaa mieleen tämä raamatullinen totuus!
1. Piet 4: 15. Älkään yksikään teistä kärsikö niinkuin murhaaja eli varas, taikka pahantekiä, eli niinkuin se, joka toisen virkaan rupee;
16. Mutta jos hän kärsii niinkuin kristitty, älköön hävetkö, vaan kiittäkään Jumalaa sen osan tähden.
17. Sillä aika on, että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meistä alkaa, minkäs lopun ne saavat, jotka ei Jumalan evankeliumia usko?
18. Ja jos hurskas tuskalla vapaaksi tulee, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy?
19. Sentähden ne, jotka Jumalan tahdon jälkeen kärsivät, antakaan sielunsa niinkuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä.
Martti Pentti, pääsisimme eteenpäin toistemme ymmärtämisessä,
jos jättäisimme tuon usein toistetun aiheen, että epäkohtia kielletään tuomasta päivänvaloon.
Monella arvostelijalla on mielessä vain se, että sellainen leimaava ja yleistävä kirjoittelu jota nyt on vuoden ajan käyty, ei olisi mahdollista jostain vähemmistöstä, esimerkiksi. Esimerkkejä on.
Niin, kiljuva jalopeura ei ole Linnan keksintö, jotenkin just ja just minäkin tuon tiesin, Martti. Ei se kuitenkaan ole lestadiolaistenkaan.
Aika monta lesstadiolaista saarnamiestä olen eloni aikana kuunnellut, mutta yksikään ei ole uhannut jalopeuran tapaan kiertävällä saatanalla eikä hellvetilläkään.
Linnan Tuntematon käännettiin aikoinaan myös saksaksi. Oma käännökskensä DDR:ssä ja Liittotasavallassa. Itäkääntäjälle tuli vaikeuksia juuri tuon sanan kanssa, kun ei tuntenut Biblian kieltä ja jalopeuraa. Hänen käännöksessään puhuttiin mylvivästä porosta.
”Monella arvostelijalla on mielessä vain se, että sellainen leimaava ja yleistävä kirjoittelu jota nyt on vuoden ajan käyty, ei olisi mahdollista jostain vähemmistöstä.” Onhan SRK-lestadiolaisuuskin vähemmistö. Jos leimat ja yleistykset ovat perusteettomia, mikä estää kertomasta sitä selkeästi ja uskottavasti? Jos ne otetaan vastaan totuuden käsittämiseen kykenemättömän maailman pilkkana (näinkin on sanottu), miksi nostaa siitä meteli? Eikö se silloin ole odotettua ja todiste liikkeen oikeasta tiestä?
Liikkeen sisäällä elävien uupuneiden äitien ja liian vähäistä huomiota saavien lasten tilannettahan ei tällaisella kinaamisella korjata.
Aivan Martti, mikä estää ja eikö sitä ole estämättä kerrottukin?
En kommentistasi huolimatta vieläkään usko, että jostain etnisestä vähemmistöstä voisi kirjoittaa täällä samantapaisia yleistyksiä.
Poimin viestistäsi yhden detaljin:
”Eikö sitten ole totta, että monet lestadiolaisäidit nääntyvät toistuvien synnytysten ja raskauksien sekä riittämättömyyden tunteen alla? Eikö pidä paikkaansa, että elämä suurperheessä voi muodostua kärsimykseksikin?”
Näin meille on kerrottu, ja vastakin tullaan kertomaan monen kokeneen suulla.
Onko kukaan tutkinut missä määrin nämä asiat, uupumus ja perheen arkielämän kärsimyksellisyys o v a t
tilstollisesti merkittäviä seikkoja?
Maassamme on paljon uiupuneita äitejä, perhehelvettiä ja suuren/pienen perheen koon tuomia ongelmia.
Miten paljon verrattuna vl-perheisiin?
Huostaanotettuja lapsia on paljon, ovatko n e vl-perheistä vai ei-vel-perheistä?
Totuuksia on siis ainakin kahdenlaisia kuten tässä huomataan.
Totuutta sinällänsä kohdellaan näissä blogeissa ja kommenteissa kovakouraisesti: lestadiolaiset harrastavat painostusta, uhkailua, kiusaamista, eristämistä, urkkimista, haukkumista jne.
Kun pari vuotta sitten oli blogi ” Lestadiolaisisät eivät ole vaimojensa ja lastensa alistajia”, niin kova kiire oli todistaa että tuo ei ole totta. Sen on kirjoittanut varmaan Tuomas Hänninen.
Muuten minä olen kokenut ”siniseksi täpläksi otsassa ”lestabussin” Minä köröttelen 9 hengen Transporterilla kun työkavereiden perheet mahtuvat mukavasti urheiluautoon
Onkohan minulla jotenkin hyvin erityinen työpaikka? Hyvin urheita tuntuvat olevan nuo monet ei-vl-naiset, jotka uskaltavat jatkuvasti näyttäytyä siellä ilman ripsiväriä huolimatta riskistä tulla luulluksi vanhoillislestadiolaiseksi.
Jussin käsitekampanja näköjään tuo tulosta, kun Marttikin puhuu SRK-lestadiolaisuudesta. Toiston voima tulee näin näytetyksi.
Martti: ”Liikkeen sisäällä elävien uupuneiden äitien ja liian vähäistä huomiota saavien lasten tilannettahan ei tällaisella kinaamisella korjata.”
Näin on. Arkinen vapaaehtoistyö voisi olla hyödyllisempää. Haluaisitko Martti tai joku muukin kokeilla? Voisin toimia välittäjänä tällaisessa raja-aitoja ylittävässä diakoniatyössä.