Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.
Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.
(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)
Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.
Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.
Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.
Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi.
Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:
1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.
2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.
3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.
4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.
5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).
6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.
7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.
Matilta:
”Se ei tietenkään tarkoita että saa tehdä mitä vain. Emme me saa esim. antaa lähimmäisen kuolla silmiemme edessä ja ajatella ”enpä jaksa, minut armahdetaan kuitenkin”
Minusta silloin kun puhutaan pelastuksesta, siihen EI SAA tuoda edes tuota Matin esille tuomaa esimerkkiä. Nimittäin laki on hengellinen ja jo ajatuksissa sitä vastaan rikkominen aiheuttaa koko lakia vastaan rikkomuksen. Eli kun on kyseessä pelastus, puhutaan ainoastaan Kristuksesta, armosta, lahjavanhurskaudesta ja juttu ei saa jatkua sanalla ja lauseella ”MUTTA” tämä ei tarkoita sitä ja tätä…
Lutherin mukaan evankeliumin puhtaus on just tätä. Ihmisen pitää voida kuoleman- ja hädänhetkellä pystyä luottamaan satasella Kristukseen. Laki ajaa AINA ja väistämättä tutkimaan itsestä pelastuksen syitä ja niitä ei sieltä löydy ja pelastusvarmuus menee menojaan.
Laki on hyvä ja pyhä, Jumalan antama ja säätämä ja sille on oma paikkansa, mutta se ei ole pelastuksellinen. Siitä pitää puhua, mutta sitä ei saa sekottaa evankeliumiin.
”PAHINTA EI OLE PAHOJEN IHMISTEN PAHUUS, VAAN HYVIEN IHMISTEN HILJAISUUS” (Martin Luther King)
Asiosta on tärkeä puhua, niiden oikeilla nimilla.
Emme voi olla kun Laupiaassa Samarialaisessa oleva pappi, joka kulki sen piestyn ja puolikuolleen ohi, ajatellen että minulla on nyt kiire Jerusalemiin.
Lauri, sehän tietenkin riippuu yhteisön tavoitteesta. Jos tavoite on opettaa Jeesuksen sanomaa niin pihalle lemppaaminen korvakorujen tai liikkeen opetuksen kritisoinnin vuoksi ei kuulosta kovin tuon tavoitteen mukaiselta. Tai mikään muukaan riman asettaminen sille kuka on tarpeeksi hyvä ihminen uskovaiseksi. Käsittääkseni kun kristinuskon ydinsanoma ei ole se, että vain kyllin hyvät kelpaavat.
”Lähteekö kaksi yhdessä kulkemaan, jos eivät ole siitä sopineet?” Uudempi käännös on selvempi. Ei ole kysymys sopivuudesta vaan sopimuksesta.
Mitä tiukemmin yhteisö edellyttää jäseniltään ajatusten ja elämän yhtenevyyttä, sitä sydämettömämpi siitä tulee. Usein se johtaa yhteisön pienenemiseen merkityksettömäksi. Pahemmassa vaihtoehdossa siitä tulee tuhoisa. Monimuotoisuus on elämän merkki ja rikkaus.
Terttu Keräseltä:
”Jokaisella vl:lläkin on vapaassa maassa oikeus hankkia korvakorut tai ripsiväriä. Avoimuuteen ja uskonnonvapauteen silti kuuluu, että toiset vl:t saavat sanoa ystävällisesti, että pitävät niitä uskovaiselle sopimattomina.”
Joo, avoimuuteen ja uskonnonvapauteen kuuluu pitää mitä asioita tahansa syntinä, mutta kuuluuko se Raamatun ilmoitukseen? On väärin väittää Jumalan ilmoitukseksi sellaista, mikä on ihmisoppia.
”Avoimuutta ei ole, jos kaikki eivät saa olla avoimia. Mutta ei saa painostaa eikä pakolla hoitaa!”
Niinpä. Olen kuullut lukuisia tarinoita just siitä, kuinka ihminen ei saa olla oma itsensä, pitää esittää sellaista mitä ei ole. Eräskin vl-nuori kertoi viiltelevänsä itseään, kun hänellä on niin paha olla vl-uskovaisena olemisen esittämisestä. Hän kertoi pelkäävänsä niin paljon seuraamuksia, mitä hänen vl-uskonsa kieltäminen hänen elämässään väistämättä seuraisi. En yleistä, kyseessä on yksittäistapaus, todellakaan kaikki eivät ko. tilanteessa viiltele itseään, mutta muunlaisia ongelmia esiintyy kylläkin vastaavissa tilanteissa.
Joskus vl-uskon kieltäminen merkitsee ihmisarvon ja koko sosiaalisen elämän menettämistä. En halua tätäkään asiaa yleistää, mutta että tällaisiakin todellisuuksia tietyt opetukset ja käsitykset pitävät sisällään ja niitä ei voi ainoatakaan ohittaa sen varjolla, että useimmilla pyyhkii hyvin.
Edelleenkin peräänkuulutan sitä asiaa, että mille asioille löytyy perusta Raamatusta ja mille pelkkä ihmisopista. Saa tehdä ja toimittaa mitä lystäs, kunhan ei kenellekkään aiheuta kärsimystä, mutta Jumalan sanana ei voi esittää ihmisoppia.
Luther (Huonepostilla)
”—Tämän opetuksen oikea merkitys riippuu siis siitä käsityksestä, mitä synti oikeastaan on, ettei synti ole ole samaa kuin raha ja tavara, kuninkuus, elanto, leipä, viini ynnä muut sellaiset; vaan se on kuorma, joka rasittaa sydäntäsi ja omaatuntoasi Jumalan edessä, kun sinun täytyy peljätä hänen vihaansa ja odottaa iankaikkista kadotusta. Me puhumme tässä oikeista ja todellisista synneistä, joita Jumala pitää syntinä ja jotka ansaitsevat iankaikkisen kuoleman, mutta emme puhu noista luulotelluista synneistä, joita kurjat paavit ja piispat luettelevat, jos näet on määrättynä päivänä paastoamatta ja syö lihaa tai jos munkki esiintyy ilman rukousnauhaa ja nunna hunnutta. Moiset ovat paavin syntejä, joita paavi ja hänen kätyrinsä, jotka niitä ovat keksineet, pitävät syntinä. Mutta Jumalan edessä ne eivät ole syntiä eivätkä ketään saata kadotukseen, koska Jumala ei ole missään sellaisia kieltänyt.
Nyt me puhumme todellisista synneistä, joita ei yksikään ihminen ole keksinyt, vaan joista me olemme syntyneet ja elämme, jotka ovat Jumalan käskyjä vastaan, ja joita vastassa ovat Jumalan käskyt, eivätkä vain ihmisten säännöt. Sellaisten syntien kanssa Herra sanoo nyt apostolien saavan tekemistä, niitä he saavat antaa anteeksi tai pidättää. Rahan ja tavaran tai muiden maallisten asiain kanssa heillä ei silti ole mitään tekemistä. Apostolin ja saarnaajan suusta siis lähtee sekä taivas että helvetti; jos tahdot olla katumaton, suruton ja paha, niin he voivat tuomita sinut helvettiin. Mutta jos tunnustat syntisi ja turvaat Kristuksen kärsimiseen ja ylösnousemiseen, niin taivas on oleva sinulle avoinna, ja seurakunnan palvelija lausuu sinulle sellaiset sanat, että itse perkeleen täytyy peljästyä; hän julistaa syntisi anteeksi, kun vain tämän oikealla uskolla omistat.
Tähän valtaan verrattuna on keisarien ja kuningasten valta vähäpätöinen, kun apostoli, jopa jokainen Kristuksen opetuslapsikin saa julistaa koko maailmalle sellaisen tuomiopäätöksen, että synnit ovat pois otetut. Ja tämä tuomio on niin vahva ja luja, kuin jos Kristus olisi itse sen lausunut, kuten hänen omat sanansa todistavat: ”Samoinkuin Isä on lähettänyt minut, lähetän minäkin teidät”. Ensiksi on siis muistaminen, ettei synti ole mikään maallinen asia, vaan omantunnon tuska ja rasitus, joka tuomitsee meitä Jumalan edessä ja tekee meidät syyllisiksi. Tämä on huomattava sentähden, ettemme rupeaisi suremaan noita turhia luulosyntejä, joista äsken puhuin. Jos näet tahtoisit saada päästöä noista luulo- ja valesynneistä, niin olisi siitä seurauksena, että sinun täytyisi myöskin turvautua luulo- ja valevanhurskauteen. Ota siis tarkoin vaarin tästä määritelmästä, että SE ON SYNTIÄ, JONKA JUMALAN LAKI MEILLE ILMOITTAA JA JOSTA SE SYYTTÄÄ MEITÄ. Kaikki muut ovat vain keksittyjä ja luuloteltuja, paavin tekemiä syntejä, joista Jumala ei tiedä mitään ja jotka eivät meitä vahingoita.
Mutta nyt nähdään, että useat ihmiset elävät todellisissa, suurissa ja julkisissa synneissä, joista mainittakoon ahneus, aviorikokset, varkaudet, koronkiskominen, viha, kateus, juoppous, Jumalan pilkkaaminen ynnä muut. Ja kuitenkaan niitä ei vähääkään murehdita, vaan jatketaan entistä elämää edelleen ja niitä kaunistellaan. Ei suinkaan syntejä puutu, vaan puuttuu synnin tuntoa ja halua siitä luopua. Sellaisille ei voi antaa syntiä anteeksi, vaan heistä kuuluu käsky sitoa heidät synteihinsä, kuten Kristus tässä sanoo: ”Joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt”.”
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2681
Terttu Keränen:
Tämä on juuri sitä SRK -lestadiolaisen seurakuntaopin ja uskonopetuksen hedelmää aidoimmillaan. SRK -lestadiolaisen seurakunta- ja pelastusopin ydin on juuri tämä omaan laumaan kuuluminen ja omaan seurakuntajumalaan uskominen.
Ainakin vielä muutama vuosi sitten Terttu olisi korvisten hankkimisella ja niiden käyttämisellä joutunut puhutteluun. Ja ilman parannuksen tekemistä tästä synnistä Terttu olisi uskonsa kieltäneenä pakanana ja puplikaanina joutunut ulos yhteisestä rakkaudesta, eikä häntä olisi enää tervehditty jumalanterveellä. Jos tällaisesta on nykyisin luovuttu, se on tietysti askel terveempään suuntaan. Mutta Vuokon ja monien muidenkin kokemukset kertovat kyllä aivan muusta.
Laitan vielä tämän kerran s-postini kautta (tuntemaltani ihmiseltä) saapuneen kommentin tänne. Nyt lopetan välitystoimistona olemisen jatkossa, koska se harmittaa ja epäluulostuttaa niin monia ihmisiä. Jatkossa jos haluaa saada ajatuksiaan julki täällä, pitää vain kerätä rohkeutensa ja kirjoittaa ihan omalla nimellänsä.
”Tuntematon2 :
Meitä kaikkia Vuokon blogin seuraajia ja kommentoijia yhdistää käsittääkseni ainakin yksi yhteinen piirre : koemme uskonasiat tärkeiksi.
Sehän on Jumalan sanankin opetuksen mukaan oikein – tuskin kukaan meistä kiistää, että tämä kirkon media olisi turha.
Meille on opetettu lapsesta asti, että on kyse elämän kalleimmasta asiasta. Siksi uskonasioista keskustelukin on tärkeää, ei vain seuroissa tai kirkossa käynti tai raamatunluku.
Meille on tuttu sanonta, että elämme uskosta. Se on paljon sisältävä ajatus ja siitäkin voisi keskustella, mitä se oikein tarkoittaa. Miten uskovaisen elämä tulisi Pyhän Hengen valossa näkyä ilman ulkokullaista näyttämistä. Toisaalta Pyhä Henki voi sisäisesti ohjata joihinkin tapoihin, jotka ovat yhteisesti hyväksi. Tämä asia liittyy nyt esim. esillä olevaan naisten kaunistautumiseen tavalla tai toisella.
Tarkoitukseni oli nyt vielä ottaa seuraava näkökulma :
Jeesus asetti lähetyskäskyn.
Elämme aikaa, johon on tullut uusi maailma lisää eli virtuaalimaailma. Tämä maailma suihkii sakeanaan mitä erilaisimpia asioita.
Tämä kirkon oman sivuston käyttö blogien sisällä on mitä oivallisin alusta uskonasioiden pohdintaan, keskusteluun uskosta.
Olli Seppälä toi avauksessaan hyvin esiin Martti Simojoen lausunnon, ettei herätysliikkeissä ole mitään salaista ja että jos on, niistä pitää puhua mediassa. Siis sisältö tarkoitti tuota. Ja juuri sama sisältö oli vastikään SRK:n pääsihteerillä Tuomas Hännisellä. Hän erityisesti korosti avoimuutta keskusteluun, opin ja käytänteiden arvioimiseen ja jos ilmenee vääriä asioita – niiden oikaisemiseen tai muuttamiseen.
SRK:n omissa medioissa ei toistaiseksi ole mitään vastaavaa, jossa voisi avoimesti näistä kipeistä uskomiseen liittyvistä asioista puhua. Omissa tilaisuuksissa avoimesti keskustelu ei onnistu monestakin syystä. Yksi on, että seurakunnan edessä ei monikaan pysty eikä uskalla. Varsinkaan, kun on historiasta hyvin muistissa, mihin avoimuus saattaa johtaa.
Siis –
Eikö ole omituista, jos ei uskonasioista saisi avoimesti keskustella, kun se on tärkein asia?
Miksi se pitäisi sulkea vain sisäiseksi asiaksi tai joissain omissa tilaisuuksissa puhuttavaksi ja opetettavaksi?
Virtuaalimaailma sopii hyvin myös lähetystyöhön, uskosta puhumiseen.
Ei keskustelu hoitokokouskäytänteistäkään saa olla salaista tai piilossa. On erittäin tärkeää, että keskustellaan, mitä Jeesus tarkoitti ja onko toimittu niin. Jos on toimittu oikein, ei niistä olisi ainakaan mitään syytä vaieta. Päinvastoin – silloinhan ne toimisivat kaikille esimerkkinä.
Siis keskustelu ns. Kristuksen kirkkolaista ja hoitokokouskäytänteestä jatkukoon ja Kotimaa tekisi hyvin, jos pyytäisi joiltakin SRK:n edustajilta lausuntoja asiasta.
Mitä Kristuksen kirkkolaki herätysliikkeessämme tarkoittaa ja miten sitä on missäkin vaiheessa käytetty – perusteet ja historia.”
Matti Honkanen:
Tämä on hyvin ja maltillisesti sanottu. Et ole ainoa, jota tällainen kusaa, minua tällainen kaksinaamaisuus suorastaan vihastuttaa ja suututtaa.
Tänään oli Kalevassa, valitettavasti vain paperilehdessä, mielenkiintoinen Kosti Joensuun kolumni Lestadiuksen käsityksistä ja opetuksesta salaripistä ja vaitiolovelvollisuudesta. Suosittelen lukemaan jos saatte jostakin lehden käsiinne. Joensuu valmistelee parhaillaan Lapin yliopistossa väitöskirjaa LLL:n filosofiasta.