Helmikuun lopulla sain parhaimman etukäteissynttärilahjan ikinä viran muodossa. Syntymäpäiväni aamuna irtisanouduin työstäni Olarin seurakunnan kauppakeskuspappina, sillä olin saanut paikan Kirkkonummen suomalaisesta seurakunnasta rippikoulu- ja nuorisopastorina. Olin hyvin hämmentynyt siitä, että kaiken kaikkiaan kolme seurakuntaa tarjosi minulle töitä. Kirkon nykyisessä työtilanteessa tämä tuntui hurjalta, sillä paikat ylipäätään ovat kiven alla. Toki olen kuullut vanhempien kollegojen muistelevan vuosikymmenten takaisia aikoja, jolloin monet papit saivat valita työpaikkansa useiden vaihtoehtojen joukosta. Nuo ajat ovat nuoresta papista kuulostaneet kaukaisilta, sillä työelämä on vuosikymmenten saatossa muuttunut paljon. Työpaikkojen ollessa tiukassa ja pätkätyösukupolveen kuuluvana osaan todella arvostaa virkaa. Neljän vuoden määräaikaisuuksien jälkeen virka veti pisimmän korren, vaikka muutkin työtarjoukset houkuttivat. Seurakuntapastorin virka on ollut minulle pappisvuosien suurimpia haaveita enkä vieläkään ihan täysin ymmärrä tämän haaveen olevan nyt totta.
Kirkkonummen suomalaiseen seurakuntaan siirtyminen tarkoitti myös hyvästien jättämistä Olarin seurakunnalle ja ajalle kauppakeskuspappina. Työni Olarissa päättyi viikko sitten samoissa merkeissä kuin aikanaan alkoi. Ensimmäisenä työaamuna jaoin adventtipipareita kauppakeskus Isossa Omenassa, metroaseman lähellä. Seurakuntien perinteinen piparkakkujakelu ja kohtaamiset aamuruuhkassa saivat hymyn huulille. Viimeisenä työpäivänä olin kauppakeskuksessa töissä seurakunnan brunssilla Chapple-tilassa. Ihmisten kohtaaminen tavallisen arjen keskellä on ollut Isossa Omenassa tehtävän työn suurimpia rikkauksia. En aikanaan Olariin tullessani arvannut, että minusta tehtäisiin kauppakeskuspappi ja mitä kaikkea aika pitäisi sisällään. Reilu vuosi kauppakeskuspappina on ollut todella opettavainen ja olen päässyt tekemään ihan huikeita juttuja. Vuoden aikana sain muun muassa olla somekouluttajana niin Suomessa kuin Virossakin sekä kertomassa mediassa seurakunnan tekemästä työstä kauppakeskuksessa. Youtube-videoni päätyivät peruskoulun ja lukion opetusmateriaaleiksi uskonnontunneille. Paljon sellaista sain Olarissa ollessani kokea, mitä en etukäteen osannut aavistaakaan. Uskon, että muistan ajan kauppakeskuspappina vielä pitkään. Määräaikainen pesti kauppakeskuspappina on ollut nuorelle papille hieno mahdollisuus.
Kiitän nöyrästi kaikkia seurakuntia, jotka pyysivät minua töihin ja seurakuntia, joissa olen pappina tähän asti saanut olla. Olen kiitollinen tuesta ja rohkaisusta, jota olen läheisiltäni, kollegoilta ja seurakuntalaisilta saanut. Blogissa tulen vastaisuudessa jakamaan Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan tubettavan nuorisopastorin arkea sekä papin elämää somemaailmassa. Tällä hetkellä olen nauttimassa muutaman viikon vuosilomasta ennen uudessa työssä aloittamista. Huhtikuun alussa aloitan rippikoulu- ja nuorisopastorina. Edessä on aivan uusia työtehtäviä, nuortenleirejä ja iltoja, isoskoulutusta ja riparivastuita yhdessä tiimin kanssa. Samalla työssä säilyy jotakin tuttua: perinteistä seurakuntatyötä, kirkollisia toimituksia ja somehommia. Uudessa työssä aloittaminen tuntuu samaan aikaan innostavalta ja jännittävältä. Huomaan miettiväni, miten mahdan pärjätä uudessa työssä. Luotan siihen, että papin työssä en koskaan ole yksin, vaan Jumala kantaa – mitä tahansa elämässä vastaan tuleekaan. Riittää, että saan pappina olla ihmisen kokoinen, kulkea toisten rinnalla ja elää evankeliumia todeksi.
Silloin Herra sanoi: ”Älä sano, että olet nuori,
vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
ja puhu, mitä käsken sinun puhua.
Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra,
olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.”
-Jer. 1:6–7-
Tubessa avaan ajatuksiani uudesta työstä ja kauppakeskuspappina lopettamisesta.
Onneksi olkoon! Iloa ja menestystä uusissa haasteissa.
Kiitos, Tapio! Virka on nuorelle papille hieno asia ja pääsen oppimaan uutta! 🙂
Onnea ja siunausta tärkeään työhösi! Toivottavasti jaksat vielä viestiä joskus tännekin, rakentavaa otettasi varmaan monet arvostavat.
Kiitos, Yrjö! Siunausta uuden edessä jokainen tarvitsee. Tännekin toki kirjoittelen, kun työt Kirkkonummella alkavat ja arki asettuu uusiin uomiinsa.
Onnittelut kollegalle virasta. Neljä vuotta pätkätyöläisen elämää kuulostaa ikävältä ja tunnen kyllä fiiliksen – vietin itse sitä kirkollista ja yliopistollista (kiitos tutkimustyöni) pätkätyöläisyyttä vain kymmenen vuotta ennen kuin toissa syksynä tärppäsi vakinainen virka, myös pääosin nuoriso- ja rippikoulutyöstä.
Siunausta työhösi Emilia.
Kiitos, Ville! Pätkätyöt ovat alusta asti olleet arkea pappina. Muusta kun ei ollut tietoa, tuntui pätkäarki minulle tavalliselta. Olen ollut onnekas, kun uusia töitä on aina löytynyt, työttömänä ei ole tarvinnut päivääkään pappina olla ja olen voinut muuttaa töiden perässä – itsestäänselvyys tämä ei ole. Monilla perhe-elämä ja muut asiat vaikuttavat, voiko töiden perässä lähteä. Pätkätyövuosien jälkeen virkaa osaa arvostaa ja nähdä siinä paljon hyvää. Hienoa, kun olet löytänyt vakinaisen viran ja päässyt nauttimaan nuoriso- ja rippikoulutyöstä. Siunausta myös sinulle työssäsi, Ville! 🙂
Hienoa!
Niin on, virkaa osaa arvostaa pätkätyövuosien jälkeen!
Onnittelut virasta! Hyvän Raamatun kohdan olit valinnut.
Kiitos, Tero! Tuo katkelma on rohkaissut minua monet kerrat nuorena pappina. 🙂
Onnea uuteen työhösi, toivottavasti edelleen blogeja jaksat kirjoittaa!
Kiitos, Antto! Kirjoittelen blogia, kun uudelta työltä ehdin. Tykkään kirjoittamisesta, niin tätä on ilo tehdä töiden ohessa.
Eka leiri meni omalla painollaan, mutta samalla mietin: Voiskohan tän tehdä vähän toisin. Siinä avautu muutama idea ja nuoret tuli porukalla mukaan jo seuraavan leirin jälkeen. Hienoja oppimiskokemuksia sulle.
Kuulostaa siltä, että nuorten kanssa olet päässyt kokemaan ja oppimaan paljon. Toivottavasti tulevassa työssäni olisi samanlaisia oppimiskokemuksia edessä. 🙂
Onnea ja menestystä työhösi uudessa virassa Emilia.
Kiitoksia ajastasi Olarin seurakunnassa.
Kiitos, Jukka! Aika Olarissa on opettanut paljon. Nuorena pappina arvostaa mahdollisuuksia, joita olen työn myötä saanut. Virka on hieno juttu!