Miksi me hyväksymme tämän?

Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana.
Isä, kun oli sitä mieltä, että hänen oli hyvä tietää mitä lapsi juo. Isä vai ei tullut ajatelleeksi sitä, että muillakin oli näihin nyyttikesteihin omat tuomiset.

Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Mukana oli tietysti jokunen raitiskin. He pitivät huolta toisista. Pahimmin päihtyneillä oli kotiolot rempallaan. Se selvisi nopeasti heidän kanssaan jutellessa.

”Vanhempien pitäisi katsoa peiliin”: on moni aikuinen minulle sanonut, kun asian olen esiin nostanut. Mitähän se hyödyttäisi. Peilistähän saattaa katsella henkilö, jonka omakin elämä on hajalla. Tai sitten työ vie kaiken ajan ja lapselle ei jää aikaa eikä riittävää huolenpitoa.

Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Annamme tuon kaiken tapahtua. Emmekä millään tavoin edes yritä puuttua siihen. Poliisi hoitakoon asian. No poliisit ajavat hiljaa alueelle ja nuoret siirtyvät syrjään hetkeksi. Mitäpä poliisi näille lapsille voi. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan?

Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Mikäli satumme heidät jostain löytämään. Tosi outoa, että hyväksymme tämän kaiken mukisematta.

  1. Sorry, ei välittynyt tieto ihan ajoissa eli luin lähettämäsi s-postit vasta kun olin jo orimattilassa ravi päivää viettämässä. Samaa ravia menee vielä huomennakin ja illalla tampereelle töihin ajelen viikoksi eli siirtynee ensi viikon loppuun jos hyvin käy kun en tiedä aina omista reiteistäni kovin paljoa etukäteen.

  2. Mukavaa huomata, että olen kerrankin Pekka Pesosen kanssa samaa mieltä, siis lasten ja aikuisten juomisesta. Kirkko ei suhtaudu kielteisesti viinin juontiin, joka sekin on alkoholijuoma. Viitataan tietenkin ehtoollisen asetussanoihin. Niinpä rallissa sanotaan: ”On paavin elo ihanaa / hän kaikki anerahat saa. / On viini kallein juomansa / oi jospa paavi oisin ma!”

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.