Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana.
Isä, kun oli sitä mieltä, että hänen oli hyvä tietää mitä lapsi juo. Isä vai ei tullut ajatelleeksi sitä, että muillakin oli näihin nyyttikesteihin omat tuomiset.
Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Mukana oli tietysti jokunen raitiskin. He pitivät huolta toisista. Pahimmin päihtyneillä oli kotiolot rempallaan. Se selvisi nopeasti heidän kanssaan jutellessa.
”Vanhempien pitäisi katsoa peiliin”: on moni aikuinen minulle sanonut, kun asian olen esiin nostanut. Mitähän se hyödyttäisi. Peilistähän saattaa katsella henkilö, jonka omakin elämä on hajalla. Tai sitten työ vie kaiken ajan ja lapselle ei jää aikaa eikä riittävää huolenpitoa.
Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Annamme tuon kaiken tapahtua. Emmekä millään tavoin edes yritä puuttua siihen. Poliisi hoitakoon asian. No poliisit ajavat hiljaa alueelle ja nuoret siirtyvät syrjään hetkeksi. Mitäpä poliisi näille lapsille voi. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan?
Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Mikäli satumme heidät jostain löytämään. Tosi outoa, että hyväksymme tämän kaiken mukisematta.
Kiitos Kimmo Jaatila. Edellisen osoitinerityisesti Kimmo W:lle
Joo, olen samaa mieltä siitä, että syrjäytyvien nuorten hyväksi on tehtävä enemmän.
Tuskinpa kukaan vastuullinen ihmiinen voi olla asiasta muuta mieltä, mutta minua jäi kaivelemaan tuo kuvaamasi lasten ”ryyppyporukka”, jonka suhteen et tehnyt mitään, vaikka kertomasi mukaan porukkaan kuului jopa kolmevuotias pikkulapsi. Jos on totta se, mitä kerroit, etkä tehnyt mitään, voi käyttäytymistäsi mielestäni verrata lähes pikkulapsen heitteille jättöön.
Niin, jos nyt vaan kirjoitan näitä bogeja, enkä ryhdy toimenpiteisiin, niin voin jatkossa syyttää itse, itseäni monen muunkin lapsen heitteillejätöstä.
Tiedän miten voin laittaa asioita eteenpäin. koska olen tehnyt sen ennenkin. Pitkään olenkin pohtinut sitä mihin ryhtyisin käyttämään näitä eläkepäiviäni. Kiitos Kimmo W:lle potkusta persuksiin.
Koti-uskonto-isämaa-puolue on ensimmäisenä kumartamasa viinabisnekselle, mikä tuottaa liukuhihnalta uusia ei vain alkoholisteja vaan myös ns. liikaa ryyppäviä, joita Suomessa lienee noin 500 000. Limuviinatkin vapautetaan kauppoihin ja lapsikinymärtä että niillä on tarkoitus houkuttaa ja koukuttaa varsin nuoria.
Karkkibiseneskin on osa tätä touhua. Ensin opetetaan lapset väkevimpiin karkkeihin. Sitten myöhemmin tarjolla on karkin makuisia juomia
. Ihmettelen minäkin tuota politikkojen intoa saada kansa juomaan enemmän. Varsinkin ne nuoret, joita ennen lapsiksi kutsuttiin.
Surullistahan tuo on. Lapset uhrataan mammonan kitaan. Niissä kuitenkin on meidän tulevaisuutemme.
Monet asiantuntija varoittelivat seurauksista. Sosiaaliset ongelmat tulevat kasvamaan ja turvattomuus lisääntyy lainmuutoksen tähden.
Tuskinpa se alkoholi nyt kuitenkaan on pahin mörkö nuorison keskuudessa kun ei Pekka Pesonenkaan näe asiakseen puuttua kolmsevuotiaan pikkulapsen ryypiskelyyn muutoin kuin blogeja kirjoittamalla ja päivittelemällä kuinka turistitkin oksentavat ja lähtevät pois maastamme joutuessaan näkemään suomalaisten lasten viinassa ja kurjuudessa rypemistä.
Valamon siunatun viskin markkinoinnissakin kannattaisi harkita varmaan jotain sen suuntaista väittämää kuin esim: ”Pyhä viski ei Pekkaa pahenna”. tai ”Pullosta Pyhää Henkeä – pienestä pitäen”.
Nuorten alkoholinkäyttö on onneksi huomattavasti siistiytynyt jo vuosien ajan. Pahin mörkö lienee tänä päivänä lisääntyvä huumeiden ja lääkkeiden viihdekäyttö.
Kimmo, juuri siksi että nuorten ryyppääminen on l i e v ä s s ä laskussa yritetään saada nuoret juomaan taas enemmän. Siihenhän limuviinojen tulo maitokauppoihin tähtää!
Jukka Kuoppamäki lauloi jo 1967 Jatkoajassa ”Kukkasen valta” laulussaan:
…..muuttuu maa, mutta vaan lapset aina tuomitaan. Kukaan ei muistakaan enää omaa nuoruuttaan……
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/04/25/jukka-kuoppamaki-kukkasen-valta
Eipä se rappio tainnut silloin olla yhtään sen vähäisempää.
Kuulehan >Kimmo, kun mää kävin 50-luvulla oppikoilua, josas oli 800 oppilasta, oli koulussa huhu että pari oppilasta käyttää lauantaisin viinaa.
Muutama vuosikymmen myöhemmin samassa koulusa oli huhu,että siellä oli pari oppilasta jotka eivät käyttäneet viinaa…
Seppo
Samoilla vuosikymmenillä ollaan kouluja käyty, minä tosin jatkoin vielä 60-luvun puolelle lyseossa, jonka oppilasmäärä oli noin 600. Silloin ainakin täällä meillä päin oli varsin yleistä, että monet oppilaat käyttivät väkeviä: Pomeranssi-, Vaakuna-, ja Pöytäviinaa, jota blandattiin keltaisella Jaffalla. Halvemmat viinit olivat lähinnä tyttöjen suosiossa. Viinejä juotiin ihan yleisesti kouluissa järjestettävien ”konventtien” aikana koulun alueellakin ulkona nurkan takana ja vessoissa, vaikka valvovat opettajat pyrkivätkin parhaansa mukaan porukkaa käräyttämään.
Noihin aikoihin meno oli kaupungin kaikissa kouluissa suurin piirtein samanlaista ja ylemmillä luokilla oltaessa, viikonloppuisin tanssipaikoilla ihan suomalaiskansallisen perinteen mukaista, mitä alkoholin käyttöön tulee. Oman käsitykseni mukaa nykyteinit ryyppäävät ihan samalla tavalla kuin me silloin ennen tai jopa fiksummin. Itse olen tullut ilman alkoholia toimeen jo monta kymmentä vuotta. Eikä se omalla kohdallani koskaan päässyt muodostumaan ongelmaksi.
Tänä päivänä suurempi vaara koululaisten keskuudessa ovat kaikensorttiset huumeet ja ”vinttikamarin” sekaisin pistävät lääkkeet.
Ennen sotia lapsuus loppui aikuisuuteen. Sen jälkeen syntyi nuorisokulttuurit ja tuli käsite: ”nuori”. Nuoruuteen liitettiin kapinallisuus. Niinpä nuorten alkoholinkäytöstä tuli myös normi. Nyt nuorisokulttuuri on tuotu alakouluikäisten maailmaan. Pidämme nuorten ryyppäämistä normaalina. Jääköhän meiltä huomaamatta se, miten penistä lapsista on kyse, kun puhumme nuoristamme. Rajat löystyvät jatkuvasti. mihinkähän olemme menossa?
Tästä tuli mieleen nuorena näkemäni tapaus kaverini kodissa.
Pöytään tuotiin viinapullo ja siitä alettiin jakamaan kaikille.
Siellä oli parivuotiaat kaksoset. Hekin tulivat mukiensa kanssa jaolle. Heidän isänsä antoi molemmille muovimukeihin raakana koskenkorvaa. Nuo kaksoset eivät vielä osanneet edes puhua. Viinaa osasivat kyllä jo hörppiä. Tuo kai on ääriesimerkki siitä mitä sallivuus voi saada aikaan.
Pekka: ”Jääköhän meiltä huomaamatta se, miten penistä lapsista on kyse, kun puhumme nuoristamme. Rajat löystyvät jatkuvasti. mihinkähän olemme menossa?”
Mistäköhän mahtaa johtua, että pidän kommenttejasi varsin ristiriitaisina? Väität että ”Rajat löystyvät jatkuvasti”, vaikka itse asiassa maamme lastensuojelulainsäädäntö ja alkoholilainsäädäntö ovat muuttuneet totaalisesti ennen sotia vallinneista ajoista tiukempaan suuntaan mm. alkoholin hankkiminen ja tarjoaminen alaikäisille on kriminalisoitu, alkoholin ja tupakan mainonta on kielletty jne.
Kannattaa myös muistaa, että alkoholin käyttö nuorten keskuudessa on vähentynyt jatkuvasti jo monen vuoden ajan.
Heti tuon voivottelusi ja päivittelysi perään kirjoitat kaksivuotiaille kaksosille nuoruudessasi tarjotusta Koskenkorvasta. Miten voit väittää, että rajat löystyvät koko ajan, jos itse olet ollut todistamassa raa’aan viinan tarjoamista vuosikymmeniä sitten pikkulapsille, jotka eivät vielä osanneet puhuakaan. Olivatko rajat silloin kireämmällä? Vai oliko kyseessä vain noitten kaksivuotiaitten nuorisokapinallisuus?
Kysyt vielä tekopyhän kukkahattusetämäisesti: ”mihinköhän olemme menossa?” Kommenttisi perusteella pitäisi kai kysyä: Mistä olemme tulossa?
Alkoholi ja abortti ovat sekularisoituvan suomalaisen yhteiskunnan kaksi keskeistä tabua.
Jostain syystä itsellenikin tuli mieleen abortti tätä aiemmin lukiessa.
Tekopyhältä ja ristiriitaiselta tuntuu kauhistelu nuorten ja lasten alkoholikäyttäytymisestä ja aikuisten vastuuttomuudesta. Ja silti aborttia pidetään vain ”surullisena ja pahoiteltavana asiana”, jolle ei kuitenkaan yritetäkään tehdä mitään. Koska aikuisen oikeus on tärkein.
On järkyttävää vastuuttomuutta tarjota lapselle alkoholia. Mutta tällaisella lapsella on ainakin mahdollisuus selviytyä kun asiaan puututaan. Kuka puolustaa sikiön oikeutta elämään? Siten että todella tekee jotain eikä vain voivottele ja myöntele asian valitettavuutta.
Abortti menee toki sinänsä sivuun aiheesta, pahoittelut.
Mutta on paljon sellaista lasten kaltoinkohtelua ja aikuisten oikeuksien korostamista ja sallimista lasten oikeuksien yli, mistä kyllä pidetään ääntä. Mutta abortista ollaan hiljaa ja vain levitellään käsiä.
Joka viinaa tai aborttia kokee tarvitsevansa, hankkii tarvitsemansa joka tapauksessa. Ellei laillisilta, niin pimeiltä markkinoilta sitten. Lailliset keinot ovat kuitenkin aina turvallisempia, kuin laittomat.
Minä en tarvitse kumpaakaan.
”Joka viinaa tai aborttia kokee tarvitsevansa, hankkii tarvitsemansa joka tapauksessa. Ellei laillisilta, niin pimeiltä markkinoilta sitten. Lailliset keinot ovat kuitenkin aina turvallisempia, kuin laittomat.
Minä en tarvitse kumpaakaan.”
Sitähän ei kysytty mitä sinä tarvitset. Eikä myöskään siitä ole kyse millaiset mahdollisuudet on hankkia haluamansa ja millä keinoilla.
Ja tuossa viittaat ”turvallisuudella” tietysti vain äidin, eli aikuisen turvallisuuteen. Sitä juuri tarkoitin sillä että aborttiasiassa aikuisen oikeuden katsotaan olevan tärkein asia, vaikka muuten painotetaan aikuisten vastuuta ja lasten oikeuksia. Tässä ristiriita ja kaksinaismoralismi.
Abortti ei ole koskaan sikiölle turvallinen.
Sari
Olisiko sitten parempi jos laillista aborttia ei olisi ja naiset, jotka joka tapauksessa hankkisivat raskaudenkeskeytyksen, hankkisivat sen pimeiltä markkinoilta epähygieenisissä oloissa kaiken maailman puoskareilta tai yrittäisivät päästä sikiöstään eroon omin konstein oman henkensäkin uhalla?
Jos näin ajjattelet, eipä sinua silloin voi ainakaan liiallisesta kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta noita naisia tai tyttöjä kohtaan syyttää.
Epätoivottu raskaus voi olla raiskauksen seuraus, jolloin syntyvä lapsi toimii äidille rikoksesta muistuttavana muistomerkkinä koko ikänsä. Sekö olisi mielestäsi oikeus ja kohtuus jo raukkamaisen rikoksen kokeneelle äidille? Vai olisiko se peräti rakastavan Jumalan lahja?
Sari W: ”Sitähän ei kysytty mitä sinä tarvitset.”
Kyllä minä voin tarpeistani täällä kertoa ilman sinun lupaasikin jos haluan.