Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana.
Isä, kun oli sitä mieltä, että hänen oli hyvä tietää mitä lapsi juo. Isä vai ei tullut ajatelleeksi sitä, että muillakin oli näihin nyyttikesteihin omat tuomiset.
Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Mukana oli tietysti jokunen raitiskin. He pitivät huolta toisista. Pahimmin päihtyneillä oli kotiolot rempallaan. Se selvisi nopeasti heidän kanssaan jutellessa.
”Vanhempien pitäisi katsoa peiliin”: on moni aikuinen minulle sanonut, kun asian olen esiin nostanut. Mitähän se hyödyttäisi. Peilistähän saattaa katsella henkilö, jonka omakin elämä on hajalla. Tai sitten työ vie kaiken ajan ja lapselle ei jää aikaa eikä riittävää huolenpitoa.
Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Annamme tuon kaiken tapahtua. Emmekä millään tavoin edes yritä puuttua siihen. Poliisi hoitakoon asian. No poliisit ajavat hiljaa alueelle ja nuoret siirtyvät syrjään hetkeksi. Mitäpä poliisi näille lapsille voi. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan?
Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Mikäli satumme heidät jostain löytämään. Tosi outoa, että hyväksymme tämän kaiken mukisematta.
Havaitsin siellä pusikkoreissullani sen, miten nuo lapset etsivät pullonpohjilta korvausta siitä että ovat jääneet vaille aikuisen jakamatonta huomiota. Aloittamani toiminta kohdistui juuri tämän puutteen hoitamiseen. Kymmenen toimintavuoden aikana monet lapset ovat saaneet kivoja korjaavia kokemuksia kanssamme. Joku sai apupyörät ja oppi ajamaan, uimaan, onkimaan, jne. Tärkeintä on ollut kuitenkin vain jakamattoman huomion antaminen.
Nuoret kännää etupäässä siksi kun muutkin nuoret kännää. Joukkokäyttäytyminen siinä pääasiasa on. Nuorisoryyppääminen räjähti käsiin silloin kun ns. perjantai-illan huuma rantautui Suomeen joskus 70-luvulla. Asiaa avitti suuresti keskikaljan vapautuminen.
Paras lääke juopottelun estämiseksi on se, että lapsille tulee mahdollisuus saada aikuisen huomio muutoinkin. Iso-veli ja isosiko toiminnat antavat tähän hyvän mahdollisuuden. Silloin kun aloitin oman touhuni, niin muista en tiennyt. Lopputyötä tehdessäni löysin Helsingin mieskaveritoiminnan. Nythän näitä vastaavia toimintoja on jo useita. Lisää varmasti kaivataan.
1326 kertaa avattu tämä blogini. Hieno juttu. Yllättävä käänne tuli matkaan. Keskustelusta innostuneena päätin ryhtyä organisoimaan lasten tukihenkilötoimintaa tänne Keravalle. Organisoihan vastaavan Heinolaan jo kymmenen vuotta sitten. Soitin asiasta äsken sosiaalitoimistoon. No heillä onkin suunnitteilla ensi syksyllä alkava vastaava toiminta. Joten en vo ryhtyä kilpailevaa toimintaa tänne järjestämään. Jopa putosi rukkaset käsistä. Mitäs ny?
Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi siihen sosiaalitoimiston toimintaan. Tuskin heillä liikaa väkeä on.
Pekka: ”Joten en vo ryhtyä kilpailevaa toimintaa tänne järjestämään. Jopa putosi rukkaset käsistä. Mitäs ny?”
Mikset muka voi? Tuskinpa kellään voi olla mitään sitä vastaan, että nuorten hyväksi tekee työtä joku muukin kuin sosiaalitoimisto. Miksi se olisi kilpailevaa työtä? Pikemminkin riemumielin vastaanotettava lisäresurssi.
Pekka Pesonen :”Keskustelusta innostuneena päätin ryhtyä organisoimaan lasten tukihenkilötoimintaa tänne Keravalle.”
Positiiviselta vaikuttavaa innostumista. Entä jos kysyisit asiaa Keravan seurakunnasta? Netistä löytyvän tiedon mukaan Keravan seurakunnassa
”Seurakuntalaiset osallistuvat seurakunnan toimintaan vapaaehtoistyössä:
• Jumalanpalveluksissa: Raamatun tekstien lukijat, esirukousavustajat, ehtoollisavustajat, kuorot ja musiikkiryhmät, vanhusten ja vammaisten avustajat, saarnan valmisteluryhmien jäsenet ja rukouspiirien jäsenet
• Ystäväpalveluissa tukijana ihmiselämän eri vaiheissa
• Seurakuntien kahviloissa, kirpputoreilla tai työttömien kanssa yhdessä esimerkiksi työttömien ruokailuissa
• Ohjaajana erilaisissa aikuisten piireissä: esimerkiksi raamattu-, keskustelu- tai rukouspiireissä tai aviopari- ja vanhempain- ja isovanhempainryhmissä. (Moniin näistä tehtävistä on myös erityinen koulutus)
• Ohjaajana varhaisnuorten kerhoissa ja lasten liikunta- ja harrastekerhoissa
• Ohjaajana nuorten toimintaryhmissä ja erityisnuorisotyössä esimerkiksi Saapas-ryhmissä ja yökahviloissa
• Palvelevan puhelimen päivystäjänä”
Sossun toiminta alkaa lokakuussa vasta. Tekisi mieli tehdä enemmän, kuin vain osallistua.
Sekä laittaa tuulemaan saman tien. Ennen lokakuuta voi ilmaantua jo jotain muuta. Silloinkin alkaa vasta koulutus. Mulla sitä on jo vähän liikaa. Tekisi mieli laittaa tiedot ja taidot käytäntöön.
Pekka: ”Tekisi mieli laittaa tiedot ja taidot käytäntöön.”
Mikä tai kuka estää, jos puhtia piisaa ja on kova halu päällä?
Kiitos Tuula vinkistä. Sielläkin olen jo mukana. Joten en ihan tyhjänpanttina ole. Seurakunnan ei kannata alkaa järkkäämään tukihenkilöpalvelua, kun sossu sen tekee. Siitäkin mahdollisuudesta on ollut jo vähän puhetta. Seurakunnan toiminnassa on sekin hyvä puoli, että yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä, kun sinne lähtee mukaan. Seurakunnan toimintaan on helppo tulla. Muuttipa mihinpäin suomea tahansa. Sieltä aina löytää kivoja kontakteja ja sopivaa puuhailua.
Mielenkiintoista vetää kirkko tähän ”talkoisiin” mukaan eli JOOOS sen julistama evankeliumi olisi oikea niin silloinhan se vapauttaisi ihmiset synnin orjuudesta ja näin SYDÄMEN HALULLA palvelemaan Jumalaa.
Oikea evankeliumi antaa VOIMAN ja YMMÄRRYKSEN Jeesuksen Sanojen kuulemiseen ja elämiseen niiden mukaan, siis kun ihminen nöyrtyy parannukseen.
Sitten kyllä kun itse ymmärtää eläneensä pimeydessä ja seuranneensa valheen sanoja niin ei kyllä tuomitse toisia ja ”vaadi” toisia elämään niinkuin itse haluaa vaan ymmärtää heidän elävän pimeydessä ja voimattomina ja kuuroina Jumalan tahdolle.
”… ymmärtää heidän elävän pimeydessä ja voimattomina ja kuuroina Jumalan tahdolle.” Mitä sitten, kun ymmärtää tämän? Miten Jeesus toimi kohdatessaan voimattomina pimeydessä eläviä? Miten hän kehotti seuraajiaan toimimaan? ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Ari Pasanen :”Mielenkiintoista vetää kirkko tähän “talkoisiin” mukaan …”
Miten olisi sitten tiede? Suosittelen miespuolisille Y-kromosomin omaaville ”atavistisista” juuristaan kiinnostuneille osallistumista National Geographicin tutkimusprojektiin, joka löytyy osoitteesta https://genographic.nationalgeographic.com/
Kirkon miestyöhön sopisi mainiosti pojille suunnattu mieskaveritoiminta.
Me vähän varttuneemmat muistamme miten oli muotia korostaa sitä että lasten pitää jo kotona saada tottua alkoholiin. Suositeltiin jopa että vanhempien tulisi tarjota lapsilleen maistiaisia. Samoin pidettiin luonnollisena että aikuiset voivat käyttää alkoholia vaikka paikalla on lapsia. Jos joku olisi silloin sanonut että lapset saattavat pelätä humalaisia aikuisia, hänelle olisi naurettu. Jos joku julkisuudessa ilmoitti olevansa täysin raitis, häntä pidettiin omituisena ja saatettiin tivata syytä siihen. Ajat ovat tästä suuresti muuttuneet.