Lutherin mukaan kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä. Hiljainen viikko palauttaa mieleemme ja tuo silmiemme eteen kaikki nämä osa-alueet. Ei ole olemassa kristittyä ilman ristiä. Jeesusta eivät pitäneet ristillä kiinni naulat vaan rakkaus meitä syntisiä kohtaan. Ristillään Kristus lunasti meidät omikseen synnin, saatanan ja kuoleman (= pimeyden voimat) vallasta ja avasi häneen uskoville oven iankaikkiseen elämään Jumalan luona. Armo tarkoittaa siis Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme.
Lutherin mukaan kärsimystä ei tule yrittää selittää pois, vaan Jumalaa tulee pikemminkin kiittää ahkerasti siitä, että hän on pitänyt sinua ja minua arvollisena koettelemukseen.
”Jumalan kättä tulee tässä ja muissa kärsimyksissä kestää halukkaasti. Siinä ei ole mitään hätää, kärsimys on jopa kaikkein parhain merkki Jumalan armosta ja rakkaudesta ihmistä kohtaan. Sellaisissa tilanteissa rukoile, lue tai laula Psalmi 142. Se auttaa mainiosti”, kirjoittaa Luther.
Koettelemukselle ja kärsimykselle ei tule etsiä mitään inhimillistä tarkoitusta. Onnettomuutta ei tule tehdä välineeksi millekään ihmisen omalle tarpeelle, vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa. Me kristityt saamme ottaa Jumalan kädestä vastaan niin hyvän kuin pahankin. Hyvä Jumala ei ole pahan takana, mutta hän voi antaa kärsimyksillemme toisen merkityksen kuin sielunvihollinen oli alun perin tarkoittanut. Kristityn sovitustyön jälkeisissä vallan uudelleenjärjestelyissä sielunvihollinen sai Jumalan rakkikoiran osan: Ääni on vieläkin pelottava, mutta hurtta itse on tukevasti kahleissa kiinni.
Pidättyvyys selityksen etsimiselle johtuu siitä, ettei Jumalan ja ihmisen kohtaamista tule yrittää vangita merkityksen avulla. On hylättävä ihmisen oma pyrkimys hallita kärsimystä ja päästä voittamaan se, sillä tällöin ihminen elää omassa varassaan ilman Jumalan lohdutusta.
”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen”, sanoo Jeesus Vuorisaarnassaan (Mt. 5:4). Kristityn on kärsivällisesti ja paikallaan pysyen kestettävä vaikeudet. Niillä ihmisillä on lohdutus, jotka eivät pyri omin avuin ravistelemaan kärsimystä pois päältään saati sitten yritä hallita sitä. He kestävät kärsimystä saavuttaakseen tämän uskon kokemuksen: Jumala kantaa heitä itseään ja heidän taakkojaan.
Rajansa kaikella, myös selitysten etsimisellä. Onhan nimittäin niin, että jos teemme ongelmasta hallitun, voimme sen myös itse poistaa ja astua ulos menetyksestä. Tässä ihminen toteuttaa sellaista vapautta, joka samalla on kapinointia Jumalaa kohtaan.
Kun Jumala sallii meidän joutua mihin tahansa inhimilliseen kiusaukseen, hän kyllä järjestää meille poispääsyn pahasta. ”Katsokaa, tämä on oikea kristillinen tapa onnettomuudesta ja pahasta vapautumiseksi, nimittäin kestäminen ja Jumalan avuksi huutaminen” (Luther).
Siksi meidän on oltava hiljaa ja odotettava ahdistusten alle joutuessamme. Lutherin mukaan ”mitään vihollista ei ole koskaan vielä karkotettu pakenemalla. Siksi ei myöskään mitään kärsimystä, ahdistusta tai kuolemaa ole voitettu kärsimättömyydellä, paolla ja lohdutuksen etsimisellä, vaan ainoastaan olemalla hiljaa ja odottamalla, niin, jopa menemällä rohkeasti onnettomuutta ja kuolemaa vastaan”
Kristittyinä emme ehdoin tahdoin etsi vaikeuksia, mutta kun niitä ilmaantuu, emme suin päin juokse karkuun vaan kohtaamme ne Jumalan hyvyyden avulla.
Martti Luther kirjoittaa viisaasti kärsimyksestä. Veljemme Job sanoi tämän viisaasti: ”Herra antoi ja Herra otti, Kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job1:21). Jumalan lapsina otamme kaiken Jumalan kädestä, sillä ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Rm.8:28). Ja Jumala todella panee pahankin palvelemaan omaa tahtoaan. Mikä turvallinen osa onkaan Jumalan lapsella!
Aamen!
Hannu, kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Ilman kärsimyksiä emme tarvitsisi Jumalaa. Jumalan suuri viisaus on, ettei meistä ole tullut täydellisiä, ei edes meistä pohojalaisista, koska meiltä puuttuu heikkoudet.
Hiljaisen viikon aiheeseen sopii hyvin kärsimyksen ongelman pohtiminen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tapaturmainen näkövammautuminenkaan ei saanut minua tekemään tuota Miksi-kysymystä. Siihen kysymykseen on vaikea, jopa mahdotontakin saada vastausta. Tai ehkä paras vastaus on Siksi!
Paljon hedelmällisempää on todellakin ottaa kärsimykset ja koettelemukset vastaan ajatellen, että okei, tässä nyt ollaan, Jumala on sallinut tämän tapahtua minulle. Lääkärit tutkivat minua ja määräävät hoidon. Minä elän päivän kerrallaan. Ajattelen ihan vakavissani, että Jumalalla on minuakin varten jokin uusi suunnitelma, tulevaisuuden tae. Vielä en tiedä siitä mitään, mutta tehtäväni on pysyä kärsivälisenä. Annikin mainitsema jae Room. 8:28 on minullekin tärkeä raamatunkohta.
Hannu, vaikuttaa siltä, että olet Jumalalle erittäin rakas.
Kiitos kultaomenoista hopeamaljassa, Juha.
On kovin valitettavaa, että tälläkin foorumilla turhan usein joutuu lämpöisten ja hoitavien sanojen asemesta lukemaan kaikenlaista raivopäistä vaahtoilua ja kirjoittajan pahasta olosta johtuvaa ripulointia.
Tämä palsta on yhteinen olohuoneemme, ei käymälämme. Lisää respektiä ja toleranssia! Niin kauan kuin kristityt vikoilevat toisiaan, sielunvihollinen saa uusia erävoittoja. Kuulkaas, ei se seurakunta silleen pyöri…
Tohtori Martti Luther eli oikeaa elämää. Samoin mekin olemme huomanneet, että kärsimystä riittää täällä matkalla kohti Taivaista. Minulla on ollut masennus vieraana kahdeksan vuoden ajan. Nyt tilanne on jo aika hyvä. Lääkitys ja psykoterapia ovat auttaneet ja mahdollisesti pian voin elää ilman masennuslääkitystä; tai viimeistään Taivaissa olen vapaa masennuksesta.
Lutherilla oli myös paineittensa keskellä masennuskausia. Vaikeina hetkinä hän saattoi sanoa lähimmälle työtoverilleen:”Tule, Philipp. Ruvetaan laulamaan kiitosvirsiä!”
Eipä aikaakaan, kun synkkä mieli oli tiessään, siinä ei tarvinnut montakaan ylistysvirttä veisata. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme! 🙂
Armollista pääsiäistä teille molemmille, Hannu ja Juha. Minä teen viiden päivän työviikon muiden vapaillessa, kiirastorstain aamusta toisen pääsiäispäivän iltamessuun. Rakastan työtäni.
Voi Hannu-serkku näin on. Elämä on.
Pääsiäisaamun iloa Sinulle ja kaikkea hyvää ja kiitos Lurheruksesta.
Come what may, tuosta Hannu-serkusta minulle tulee mieleen Ankkalinnan hyväonninen kaima, joka tosin ei ole kiuru vaan hanhi. Eikä minua sisäpaisti ole koskaan samalla tavalla elämässäni lykästänyt…