Miksi mustekynä ei ole kirkollinen symboli?

Katso tarkkaan Kotimaan logoa, joka on tämänkin sivun yläosassa. Mitä näet?

Kotimaa-lehden logo oli vuosikymmeniä hieman tyylitelty keskiaikaisen harmaakivikirkon koristeltu pääty. Kun lehti 2015 täytti 110 vuotta, suunniteltiin juhlavuodelle oma logo. Mainostoimistossa saatiin idean: pidetään vaikutelma kirkonpäädystä, mutta tehdään siitä samanaikaisesti mustekynän terä. Logoon tykästyttiin ja se jäi käyttöön juhlavuoden jälkeenkin.

Kotimaan uudistetussa logossa kirkko näyttäytyy kirjoittavana kirkkona. Se tarkoittaa, että tapahtuu ajattelua, tutkimusta, keskustelua, runoilua, uutisointia ja uudistumista. Kirjoittava kirkko luottaa siihen, että joku lukee ja pysähtyy kirjoitetun ääreen. Pysäkin voi tarjota vaikka Raamattu, lehtihaastattelu, verkkoessee, somepäivitys tai nokkela meemi.

Kirjoittaminen on kirkon ja sen teologian ydintä. Kirjoittamalla usko pysyy yllä ja uudistuu. Raamattukin on kirjoitettu tekstikokoelma.

Nykyisin kukin kirjoittaa välineellään, mutta kirkon historia on mustekynillä tehty. Siksi mustekynän pitäisi olla laajemminkin kirkollinen symboli kuin vain graafikon oivallus Kotimaan logossa.

3 KOMMENTIT

  1. Pelkästään mustekynä on minulle mieluinen. Olen harrastanut käsin kirjoittamista viimeisten vuosikymmenien ajan. Mustekynä, eli täytemustekynä viehätti minua jo ensimmäisillä luokilla, kun koulussa kastettiin terä mustepulloon ja kirjoittamisen päätteeksi puhdistettiin terä sitä varten käsityössä tehdyllä kankaanpalasilla kerroksiin napin kanssa ommellulla.

    Joitakin vuosia sitten aloin, etenkin suomeksi, kirjoittamaan Raamatun kirjoja mustekynällä, siis täytemustekynällä. Se avasi minulle uuden polun siunauksiin. Kirjoitinkin tästä yhteen blogiini.

    Uskovan tehtävä on julistaa Evankeliumia. Se todellakin toimii kirjoittamalla, niinkuin Hab. 2:2 kehottaa.

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Kotimaan julkaisupäällikkö. Hän on kirjoittanut kirjan Jälleenlöydetty aika (2024), jossa pohtii muistelmanomaisesti uskon tietään ja muistojen merkitystä.