Kyllä Ruttopuiston rovasti nyt mielensä pahoitti, kun on aina ennen pitänyt paavi Franciscusta nöyränä ja vaatimattomana kaverina, mutta nyt se onkin ykskaks yllättäen ruvennut teatraalisesti poseeraamaan ja linssiluteilemaan valokuvissa tavalla, joka on näihin asti ollut tyypillistä lähinnä huomionkipeille naisille, jotka tahtovat esitellä muodollista pätevyyttään.
Ei niin, että paavi tahtoisi esitellä omaa pukeutumistyyliään, vaan hän näyttäisi tahtovan esiintyä julkisuudessa maailmankaikkeuden näkyvimpänä rukousmannekiinina. Julkirukouspaikkoina voivat olla milloin ison katedraalin alttarikaide, milloin keskitysleirin pimeä vankiselli. Ruttorovastille tulee hakemattakin mieleen Jeesuksen opetus: Julkiset farisealaistyyppiset rukousharjoitukset saavat kyllä peukutuksia Facebookissa, mutta paljon tärkeämpää on rukoilijan mennä omaan ruokakomeroonsa, sulkea ovi perässään ja rukoilla siellä kaikessa hiljaisuudessa Jumalaa.
Mitä paaville on tapahtunut? Ovatko hänen managerinsa saaneet uskotelluksi hänelle, että näin kuuluu tehdä? On hienoa, kun koko maailma katselee ihaillen? Onko maailman vaikutusvaltaisin hengellinen johtaja saanut sellaista esiintymiskoulutusta, joka opettaa flirttailemaan yleisön ja median kanssa? Mutta, herttiles sentään, eihän hengellisellä johtajalla voi olla mitään yleisöä eikä hän itse ole mikään sirkustirehtööri! Media ei myöskään saa vaikuttaa kirkon sanoman sisältöön.
Minusta on aina vain vallan merkillistä, että tiedän nykyisen paavin menemisistä, tulemisista ja esiintymisistä sata kertaa enemmän kuin oman arkkipiispani edesottamuksista. Olen myös paavin esille ottamista asioista useammin samaa mieltä kuin Kari Mäkisen framille tuomista kysymyksistä. Miksi minun arkkipiispani näyttää kuvissa aina Surullisen Hahmon Ritarilta, kun taas paavista tulee noin yleisesti ottaen mieleen Naantalin Aurinko, Armonlaakson Loistava Valaisin?
Siinä, missä oma arkkipiispani ei suurin surminkaan suostuisi valokuviin, katolinen virkaveli lähestyy jo huolestuttavasti mauttomuuden rajoja. Voi, kunpa tietäisin, Franciscus, teetkö tätä poseeraushommaa oman sisäisen kutsumuksesi vuoksi vai onko sinulle käynyt niin kuin Jeesus ennusti Pietarille, jota myös Rooman ensimmäiseksi paaviksi tituleerataan: ”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo”.
Me olemme ja elämme keskellä kurjuutta ja kärsimystä, OK, mutta ei tätä maailmaa voiteta surkuttelemalla vaan ilolla. Ei ole meille luterilaisille kunniaksi, jos ja kun teemme ilosanomasta suruviestin! Karjalaisetkin sen tietävät: Ilo pintaan, vaikk’ syvän märkänis!
Miksi meillä Suomessa evl. kirkko käyttää julkisuusaikansa kinastelemalla mielipiteistä, kun pitäisi kertoa, miten eletään ihmisarvoista elämää? Olemmeko me valmistautumassa ilottomaan loppuun vai loputtomaan iloon? Hei, haloo, näkökulman vaihtamisen taito on elintärkeä taito, samoin myönteisen asenteen omaksuminen. Jotta tajuaisimme, että Jumala on hyvä, kaiken aikaa.
Tällä videolla näemme paavin mm. rukoilevan kuuluisan keskitysleirin maanalaisessa vankikopissa:
https://www.facebook.com/Channel4News/videos/10153928749901939/
Mites piispa Irja Askola ja se ”vangin” ”siunaamis” kuva?
Niin, random-lukijoilleni tiedoksi: Elias viittaa vanhaan postaukseeni nimeltä
Millaista valtaa piispa Askola käyttää Helsingin hiippakunnassa? Tässä on linkki
kyseiseen bloggaukseen. Siinä on myös tuo mainittu (lavastettu) siunauskuva:
https://www.kotimaa.fi/blogit/millaista-valtaa-piispa-askola-kayttaa-helsingin-hiippakunnassa/
En minä ole huomannut, että paavi jotenkin poseeraisi :(. Jukisuuteen hän joutuu, halusi tai ei.
Minua kiinnostaisi tietää, miksi piispa Askolasta on joku lavastettu kuva?! Mihin tarkoitukseen sellainen on otettu? Tuntuu vähän kummalliselta.
Tarja: Tietysti paavi joutuu julkisuuteen, tietysti paavia valokuvataan, tietysti hän antaa lausuntoja – mutta viimeaikainen teatraalisuus minua hämmästyttää. Et ilmeisesti katsonut tuota keskitysleirillä kuvattua videota, vai? Sehän on kuin suoraan jokin musiikkivideo, ohjaajan luomus, niin uutispätkä kuin onkin. Paavia on varmasti ohjeistettu: Istu siinä, kävele tuolla, nyt rukoile.
Jossakin vaiheessa joku paavi keksi olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Tämä idea lienee kelvannut kaikille hänen seuraajilleenkin. Voisiko tässä nähdä ajatuksen siitä, että Kristuksen sijainen ikään kuin kulkee uudelleen Via Dolorosan?
”Joku lavastettu kuva?” Etkö avannut tuota toistakaan linkkiä? Siinähän se kyseinen kuva on heti edessäsi. Tuttu freelancer-valokuvaaja Johanna Kare otti kyseisen kuvan Bulevardin seurakuntatalossa. Piispa toteutti idean, joka kuvaajalla oli. Asetelma on siis kuvaajan mielestä kaunis (on se sitä minunkin mielestäni), vaikkakin teologisesti se saattaa herättää kysymyksiä. Kysymykseesi Miksi? en osaa vastata.
Olen kyllä kaima kanssasi samaa mieltä, ei ole tämä ilottomuus kunniaksi luterilaisuudelle. Enkä olisi paavista huolissani, hän – tai hänen brändinrakentajansa – ovat sisäistäneet mediamaailman perussäännön: asiat ovat juuri niin miltä ne näyttävät.
Kaima: Niin, minä vain ajattelin, että onkohan Franciscus höynäytetty mukaan tällaisiin kuvauksiin? Mikä tolkku on esimerkiksi tuossa kuvassa, jossa paavi näyttävästi rukoilee ja muut ihmettelevät tai kuvaavat ympärillä? Voisiko luonnottomampaa tilannetta enää olla. Puuttuu vain, että joku sanoisi kuvattavalle: ”No niin, voit nyt nousta ylös, me saimme jo tarvitsemamme kuvat!”
Edelleen voi kysyä että miksi sellainen kuva otettiin? Yritetäänkö siinä antaa tietty vaikutelma Askolasta?
Juhani: Valokuvaaja Johanna Kare on erikoistunut muotokuviin. Hänellä oli viime kuussa näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Kuvat olivat pääasiassa mustavalkoisia kasvotutkielmia elämän laitapuolen kulkijoista. Tämä kyseinen kuva oli myös siellä mukana. Eikö kuva sinun mielestäsi millään tavalla osoita piispan myötätuntoa kovia kokenutta kohtaan?
Vaikka Juhanilta kysyitkin, niin sallinet, että minäkin vastaan: ei.
Arvostan suuresti piispa Irja Askolaa monessa mielessä, mutta tuota kuvaa en. Piispa siunaa vasemmalla kädellä, ’vähän huitaisten’, eikä edes katso siunattavaansa.
Paavin tai piispojen lavastettujen kuvien sijaan toivoisin kuvia, missä he liikkuvat normaalisti tavallisen kansan keskellä esim. leipäjonoissa, metroissa, markkinoilla, sairaaloissa, työpaikoilla, ruokakaupassa jne. Ei olisi pahitteeksi nähdä kuvaa luonnollisesta tilanteesta, missä vaikkapa piispa rukoilisi kodittoman puolesta jossain rappukäytävässä, jossa koditon on yönsä viettänyt.
Juuri näin, Salme. Tuossakin puheena olleessa kuvassa häiritsi juuri se asetelmallisuus ja lavasteellisuus. En hetkeäkään epäile, etteikö esim.piispa Askolasta olisi menemään oikeisiinkin tilanteisiin.
Joskushan televisiosta tuli ohjelma, jossa Kuopion silloinen piispa Wille Riekkinen kulki poliisipartion matkassa.
Salme: ”toivoisin kuvia, missä he liikkuvat normaalisti tavallisen kansan keskellä esim. leipäjonoissa, metroissa, markkinoilla, sairaaloissa, työpaikoilla, ruokakaupassa jne. Ei olisi pahitteeksi nähdä kuvaa luonnollisesta tilanteesta, missä vaikkapa piispa rukoilisi kodittoman puolesta jossain rappukäytävässä, jossa koditon on yönsä viettänyt.”
Taitaa jäädä toiveeksi. Tuommoisia kuvia tuskin lavastamatta piispoista tai paavista kukaan saa aikaiseksi. Taitavat olla puutteesta ja syrjäytymisestä mitään tietämättömille Jumalan paimenpojille ja -tyttärille sen verran vieraita ympäristöjä.
Ihmettelen aikanaan sitä Riekkisen juttua. Ei poliisi voi ottaa vurkatehtöviinnmukaan täysin ulkopuolista henkilöä. Kun poliisi pitää tietyssä tilanteessa päästää asuntoon, ei piispalla ole tällaista oikeutta.
Niin en tiedä siitä sitten tarkemmin, oliko lavastettu tilanne vai miten asia oli hoidettu. Ehkä vähän samoilla tavoin kuin nämä Poliisit- sarjat, joissa kuvaajat sun muu henkilökunta huseeraa työtään tekevien jaloissa…
Olisiko kuitenkin niin, ettei paavi ole koskaan missään enää yksityishenkilö valintansa jälkeen. Toiseksi hän ei voi mennä johonkin rappukäytävään spontaanisti, koska hänellä on henkilöt, jotka turvaavat hänen turvallisuuttaan ja koskemattomuuttaan. Hän ei siis voi mennä spontaanisti mihinkään paikkaan, jonka turvallisuutta ei ole tarkistettu etukäteen. Kolmanneksi, kun paikkaa tarkistetaan ja sanotaan, että paavi tulee kohta paikalle, kukaan ei pysty olemaan luonnollisesti, paitsi, jos on dopattu aineilla.
Lahtinen: ”koska hänellä on henkilöt, jotka turvaavat hänen turvallisuuttaan ja koskemattomuuttaan”
Eikös se ukko ylijumala vastaakaan maanpäällisen sijaisensa turvallisuudesta? Luulisi häneltä nyt jonkun suojelusenkelin paavinkin peräänkatsojaksi piisaavan, kun kerran sen maan korvessa kulkevan lapsosenkin turvaksi.
”Miksi meillä Suomessa evl. kirkko käyttää julkisuusaikansa kinastelemalla mielipiteistä, kun pitäisi kertoa, miten eletään ihmisarvoista elämää?”
Olisiko niin että oikean opin hylänneellä ev.lut. yhteisön terävällä päällä ei ole mitään sanottavaa? Kun pohjana ollut oikea oppi on hukattu, ei ole pohjaa opetukselle.
” Olemmeko me valmistautumassa ilottomaan loppuun vai loputtomaan iloon? ”
Loputtomasta ilosta saamme esimakua joka sunnuntai liturgiassa, pienessä pääsiäisessä.
Kimmo!
Kukaan ei tule paaviksi yllättäen. Siihen tarvitaan pitkällinen työ ja paljon sellaisia ystäviä, jotka ovat valmiit punttaamaan. Se asema on osittain ainakin ihmisten rakentama ja siksi sen aseman pönkittämiseksi tarvitaan se kaikki.
Nimenomaan sen taki kuva ei osoita mitään piispasta koska se on lavastettu. En tiedä onko piispalla tällaisia tilanteita koskaan.
Montako roomalaiskatolista ihmistä maailmassa on?
Montako evankelisluterilaista?
Kyllä minä suon paaville pienen poseerauksen hänen esiintyessään miljoonille mediassa.
Se koteihin ja porttikonkeihin meno ja ihmisten kohtaaminen arjessa ja heidän kuuntelemisensa taas ihan kuuluu mielestäni muutaman tuhannen asukkaan kirkkopiirien papeille ja kappalaisille. Heidän tulisi tuntea paremmin ihmisensä ja heidän elämänsä. Esim se, että jo ennen kukonlaulua herätään ja työhön voi olla pitkä matka ja työt alkavat klo 6.00. Esim. ennen joulua voitaisiin joskus seistä tehtaan portilla 5.45 toivottamassa hyvää työpäivää. tai lähteä talleilta ensimmäisen työläisvuoron matkaan puoli seitsemän, ja tarjota bussissa termarista lämmintä juomaa.
Niin se ei mene. Tunnit meikein täynnä ja tunnukset kaulalta taskuun, lippis syvälle päähän ja menoksi in cognito. ”Ei kai kukaan marketissa tiedä, että olen pappi”.